Ihmislääkis vai eläinlääkis?

[Stillness]

Joo eipä minuakaan koskaan ole kiinnostunut humaani- tai hammaspuoli. Jos ovet eläinlääkikseen ei olis auenneet, olisin mennyt opiskelemaan muuta kuin lääketiedettä, luonnontieteitä tosin. Tietysti opiskeluaikana joutuu vaikka minkälaisten eritteiden kanssa olemaan tekemisissä, mutta tuskinpa klinikalla työskentelevä pieneläinlääkäri joutuu sen likaisemmissa oloissa työskentelemään kuin ihmislääkärikään. Ja eläinlääkäri voi tehdä töitä koskaan elävää eläintä näkemättäkään, esim. ympäristöterveydenhuollossa tai elintarvikehygienian parissa. Ei sillä, että minua haittais missään navetassa/tallissa työskentely 

[Lehtori T]

Minulla on sellainen kokemus, voin olla täysin väärässäkin, että eläinlääkikseen hakevat tyypillisesti tuntuvat olevan jo hakuvaiheessa ihan selvillä siitä miksi sinne ylipäänsä hakevat. Jotenkin on tullut sellainen vaikutus, että jokainen tuntemani lääkikseen hakija on eläinrakas tai ainakin jollain tavalla erittäin motivoitunut nimenomaan työskentelemään jokapäiväisesti eläinten seurassa. Että lehmän kierittely navetassa on oikeasti ihanaa, vaikka hiukset loppuviikon sen jälkeen tuoksahtaisivatkin. Tämä ei siis ole mitään dissausta, vaan oikeasti minulle on tullut sellainen vaikutelma, että tuon motivoituneisuuden takana on nimenomaan eläinrakkaus.

[lääkäri10]

Terolle voin valaista, ettei se navetan haju niinkään, koska se lähtee helpommin pois,mutta meneppä sikalaan. Haiset vielä viikon päästä. Hajua saat hinkata hinkkaamalla pois.
Itse hakisin eläinpuolelle, jos se ei olisi Hesassa. On hiukan liian pitkä matka opiskeluun, kun on perheellinen. Eläinten kanssa voi välillä olla yhtä vaaarallisia tilanteita kuin ihmisipuolella huumeiden-, alkoholin tai muiden päihteiden alaisena olevien hoitaminen. Ja vanhus puolella voi nyrkistä tulla mummoiltakin.
Jotkut hakevat eläinpuolelle, koska kokevat etteivät tule ihmisten kanssa toimeen. Tosin eläintenomistajien kanssa tultava toimeen. Mutta pakko oltava jonkinlaista eläinrakkautta, että haluaa toimia eläinten parissa. Ihmisten kanssa tultava toimeen kummallakin puolella.

[lääkäri10]

Vielä lisättävä, kun lueskelin kuinka verrataan eläinten ja ihmisten silpoamista. Onko oikein, että joku eläin joutuu lisääntymään jatkuvasti? Aikuinen ihminen pystyy itse tekemään päätöksen siitä, minkä verran lisääntyy. Joku nyt tuo esille tähän uskonnon,mutta jokainen on niissäkin uskonnoissa, joissa ei käytetä ehkäisyä, tietoinen ennen naimisiin menoa, ettei ehkäisyä käytetä. Vaikka en itse ymmärrä, miksi nainen jonka terveys pettää, jatkaa lapsen tekoa. Tosin itsellänikin ,kun monta lasta, en voisi jollekin sanoa, ettei saa lisä'äntyä. Noi on sitten jokaisen oma asia. Eläimillä vaan se on vähän semmoinen hommeli, että kissoja ja koiria ym hylätään oman onnensa nojaan, kun alkaa liikaa lisääntymään. Koirallakin kun kiima 2kertaa vuodessa. Tekee pentuja n.1-jopa 14. Itselläni on koiria ja kissoja. Koirista pari leikattuja ja kissoista kaikki. Olen tyytyväinen leikkauksiin, vaikka se ei olekaan luonnonmukaista toimintaa. Kuitenkin tiedän, ettei kissani tee pentuja, eikä tarvitse ajatella, meneekö pennut varmasti hyviin koteihin.
Lasten silpoaminen on sitten semmoinen juttu, että jokaisesta pitää tehdä rikosilmoitus. SE on rikos suomessa!!! Itse en katsoisi yhtäkään läpi sormien!!
Eläinlääkärin ei tarvitse lopettaa yhtäkään tervettä koiraa. Näin toimii yksi eläinlääkäriasema Hesassa. Eivät lopeta alle 6v tervettä eläintä. Sairaan eläimen lopetus on armeliasta ja siinä kulkee monesti omistajan eläinrakkaus ja eläinrääkkäys käsikädessä. Siinä tulee se eläinlääkärin ammattiosaaminen käyttöön, että osaa asian selittää omistajalle hyvin, että eläimenomistajakin ymmärtää eläimen parasta.

[taara]

Itse hakisin eläinpuolelle, jos se ei olisi Hesassa. On hiukan liian pitkä matka opiskeluun, kun on perheellinen.

Mulla on sama fiilis tästä. Itsekin hakisin eläinpuolelle jos eläinlääkis olisi vähän lähempänä.
Olin yli puoli vuotta kunnaneläinlääkärillä työharjottelussa ja se on tosiaan totta että sikalassa haisee huomattavasti pahemmalle kuin vaikka navetassa. Mut kaikkeen tottuu. Ja yksiössä oli kiva kun ei oikein tiennyt että mihin olisi tunkenut niitä "työvaatteita" kun ei viittinyt ihan joka päivä pestä pyykkiä.

[Akabane]

Vielä lisättävä, kun lueskelin kuinka verrataan eläinten ja ihmisten silpoamista. Onko oikein, että joku eläin joutuu lisääntymään jatkuvasti? Aikuinen ihminen pystyy itse tekemään päätöksen siitä, minkä verran lisääntyy. Joku nyt tuo esille tähän uskonnon,mutta jokainen on niissäkin uskonnoissa, joissa ei käytetä ehkäisyä, tietoinen ennen naimisiin menoa, ettei ehkäisyä käytetä. Vaikka en itse ymmärrä, miksi nainen jonka terveys pettää, jatkaa lapsen tekoa. Tosin itsellänikin ,kun monta lasta, en voisi jollekin sanoa, ettei saa lisä'äntyä. Noi on sitten jokaisen oma asia. Eläimillä vaan se on vähän semmoinen hommeli, että kissoja ja koiria ym hylätään oman onnensa nojaan, kun alkaa liikaa lisääntymään. Koirallakin kun kiima 2kertaa vuodessa. Tekee pentuja n.1-jopa 14. Itselläni on koiria ja kissoja. Koirista pari leikattuja ja kissoista kaikki. Olen tyytyväinen leikkauksiin, vaikka se ei olekaan luonnonmukaista toimintaa. Kuitenkin tiedän, ettei kissani tee pentuja, eikä tarvitse ajatella, meneekö pennut varmasti hyviin koteihin.
Lasten silpoaminen on sitten semmoinen juttu, että jokaisesta pitää tehdä rikosilmoitus. SE on rikos suomessa!!! Itse en katsoisi yhtäkään läpi sormien!!
Eläinlääkärin ei tarvitse lopettaa yhtäkään tervettä koiraa. Näin toimii yksi eläinlääkäriasema Hesassa. Eivät lopeta alle 6v tervettä eläintä. Sairaan eläimen lopetus on armeliasta ja siinä kulkee monesti omistajan eläinrakkaus ja eläinrääkkäys käsikädessä. Siinä tulee se eläinlääkärin ammattiosaaminen käyttöön, että osaa asian selittää omistajalle hyvin, että eläimenomistajakin ymmärtää eläimen parasta.

Tuosta eläinten lopettamisesta sanon vaan sen, ettei se ole ihan niin mustavalkoista kuin tekstisi antaa ymmärtää. Väitän, että kukaan eläinlääkäri ei nauti eläinten lopettamisesta, mutta joissakin tilanteissa se saattaa oikeasti olla eläimelle eettisempi vaihtoehto. Jos puhutaan "täysin terveestä" eläimestä, taustalla on yleensä esim. koira, joka on käytösongelmien vuoksi vaihtanut kotia pahimmillaan jopa kymmeniä kertoja ja tämä riepottelu paikasta toiseen voisi jatkua vuosia. Onko se sitten koiralle reilua, että sitä jatkuvasti stressataan sen elämän ajan jos sen omistaja ei viitsi panoutua ongelmiin? Tottakai ensisijaisesti eläin pyritään sijoittamaan uuteen, hyvään kotiin, mutta realistisesti asiaa pohdittaessa... ei niitä maatalon isäntiä ja emäntiä hehtaarilääneineen ja jahdattavine jäniksineen ole turhan montaa tarjolla. Asia olisi hyvin erilainen jos niitä "heittopussieläimiä" olisi vain muutama vuodessa ja mahdollisuudet hankkia niille hyvät kodit olisi täysin realistista, mutta pystyt varmasti itsekin laskemaan kuinka paljon niitä tulee jos viikoittain vastaanotolle saapuu useampi kissa ja koira ja harvalla eläinlääkärillä on resursseja ylläpitää niitä mikäli omistaja ei sitä enää halua. Syy tähän on tietenkin se, että ihmiset ottavat eläimen aivan liian heppoisin perustein ja myös luopuvat niistä kun uutuuden viehätys laantuu. Tämän vuoksi koen henkilökohtaisesti tärkeämpänä, että panostettaisiin enemmän kasvattajien paitsi vuosittaisiin pentumääriin (monessa koirarodussa täysin liikaa ylitarjontaa ja näin pentuja joutuu "ei niin hyviin koteihin"), mutta myös kriteereihin luovuttaa pentuja ihmisille. Eläintensuojeluyhdistysten ja löytöeläintalojen tilatkin ovat rajalliset, joten parannusta kaivattaisiin nimenomaan siinä kenelle ja miksi eläin luovutetaan - siitä voinemme olla yhtä mieltä, että kuka tahansa ei sovi eläinten omistajaksi.

[taara]

Eläinlääkärin ei tarvitse lopettaa yhtäkään tervettä koiraa. Näin toimii yksi eläinlääkäriasema Hesassa. Eivät lopeta alle 6v tervettä eläintä. Sairaan eläimen lopetus on armeliasta ja siinä kulkee monesti omistajan eläinrakkaus ja eläinrääkkäys käsikädessä. Siinä tulee se eläinlääkärin ammattiosaaminen käyttöön, että osaa asian selittää omistajalle hyvin, että eläimenomistajakin ymmärtää eläimen parasta.

Tuosta eläinten lopettamisesta sanon vaan sen, ettei se ole ihan niin mustavalkoista kuin tekstisi antaa ymmärtää. Väitän, että kukaan eläinlääkäri ei nauti eläinten lopettamisesta, mutta joissakin tilanteissa se saattaa oikeasti olla eläimelle eettisempi vaihtoehto. Jos puhutaan "täysin terveestä" eläimestä, taustalla on yleensä esim. koira, joka on käytösongelmien vuoksi vaihtanut kotia pahimmillaan jopa kymmeniä kertoja ja tämä riepottelu paikasta toiseen voisi jatkua vuosia. Onko se sitten koiralle reilua, että sitä jatkuvasti stressataan sen elämän ajan jos sen omistaja ei viitsi panoutua ongelmiin? Tottakai ensisijaisesti eläin pyritään sijoittamaan uuteen, hyvään kotiin, mutta realistisesti asiaa pohdittaessa... ei niitä maatalon isäntiä ja emäntiä hehtaarilääneineen ja jahdattavine jäniksineen ole turhan montaa tarjolla. Asia olisi hyvin erilainen jos niitä "heittopussieläimiä" olisi vain muutama vuodessa ja mahdollisuudet hankkia niille hyvät kodit olisi täysin realistista, mutta pystyt varmasti itsekin laskemaan kuinka paljon niitä tulee jos viikoittain vastaanotolle saapuu useampi kissa ja koira ja harvalla eläinlääkärillä on resursseja ylläpitää niitä mikäli omistaja ei sitä enää halua. Syy tähän on tietenkin se, että ihmiset ottavat eläimen aivan liian heppoisin perustein ja myös luopuvat niistä kun uutuuden viehätys laantuu. Tämän vuoksi koen henkilökohtaisesti tärkeämpänä, että panostettaisiin enemmän kasvattajien paitsi vuosittaisiin pentumääriin (monessa koirarodussa täysin liikaa ylitarjontaa ja näin pentuja joutuu "ei niin hyviin koteihin"), mutta myös kriteereihin luovuttaa pentuja ihmisille. Eläintensuojeluyhdistysten ja löytöeläintalojen tilatkin ovat rajalliset, joten parannusta kaivattaisiin nimenomaan siinä kenelle ja miksi eläin luovutetaan - siitä voinemme olla yhtä mieltä, että kuka tahansa ei sovi eläinten omistajaksi.

Eläinlääkäri-lehdessä oli kerran eläinlääkärin kirjottama juttu tästä asiasta, eli eläimen lopettamisesta. Siinä todettiin että joskus on vain parempi lopettaa se tervekin nuori koira, kuin se, että omistaja hädissään itse tappaa koiransa. Siinä oli esimerkkinä henkilö, joka oli sitten hukuttanut koiransa sitomalla jätesäkkiin sisälle ja painoja sinne. Että jos eläinlääkäri olisi lopettanut eläimen armeliaasti, olisiko se kuitenkin ollut parempi vaihtoehto? Valitettavasti ihmiset tekevät sitten tällaisia sairaita ratkaisuja ja yrittävät laittomasti tappaa itse oman lemmikkinsä "jos tarve vaatii".

[lääkäri10]

Onhan niitä monia, jotka itse lopettavat eläimensä erilaisin keinoin, eikä johdu, etteikö eläinlääkäri lopettaisi, vaan se on ratkaisu halvempaan vaihtoehtoon. Ei se suinkaan johdu siitä, ettei saisi lopetettua eläintä eläinlääkärin toimesta. Suurin osa eläinlääkäreistä lopettaa eläimen, vaikka olisi terve. Kuitenkin noita heitteille jättöjä on koko ajan. Ei ole siis tämä ongelma siksi, etteikö lekurit niitä lopettaisi. Oli sitten minkälainen tilanne tahansa ei kasvattajia pidä syyttää, muuta kuin niitä tehdas kasvattamoja, joista eläin lähtee kenen matkaan tahansa, kuhan rahat lyö käteen. On erittäin hyviä eläinten kasvattajia, jotka pyrkii valkkaamaan ostajat, mutta aina se ei onnistu. Eläinten ostajissa löytyy niitä, jotka valehtelevat ja esiintyy ok tavalla. Ei myyjät kuitenkaan ole psykologeja,jotka kykenisi tulkitsemaan ostajien käytöksestä, onko vilppiä mukana. Kyllä noille heitteillejätöille on syypää vain se joka niitä tekee. Pahoinpitelijät ovat itse syypäitä, mitä tekevät. Turha etsiä syyllistä kauempaa.

[taara]

Onhan niitä monia, jotka itse lopettavat eläimensä erilaisin keinoin, eikä johdu, etteikö eläinlääkäri lopettaisi, vaan se on ratkaisu halvempaan vaihtoehtoon. Ei se suinkaan johdu siitä, ettei saisi lopetettua eläintä eläinlääkärin toimesta. Suurin osa eläinlääkäreistä lopettaa eläimen, vaikka olisi terve. Kuitenkin noita heitteille jättöjä on koko ajan. Ei ole siis tämä ongelma siksi, etteikö lekurit niitä lopettaisi. Oli sitten minkälainen tilanne tahansa ei kasvattajia pidä syyttää, muuta kuin niitä tehdas kasvattamoja, joista eläin lähtee kenen matkaan tahansa, kuhan rahat lyö käteen. On erittäin hyviä eläinten kasvattajia, jotka pyrkii valkkaamaan ostajat, mutta aina se ei onnistu. Eläinten ostajissa löytyy niitä, jotka valehtelevat ja esiintyy ok tavalla. Ei myyjät kuitenkaan ole psykologeja,jotka kykenisi tulkitsemaan ostajien käytöksestä, onko vilppiä mukana. Kyllä noille heitteillejätöille on syypää vain se joka niitä tekee. Pahoinpitelijät ovat itse syypäitä, mitä tekevät. Turha etsiä syyllistä kauempaa.

Juu no on tottakai niitäkin jotka eivät edes eläinlääkäriltä kysy, mutta tässä mainitsemassani artikkelissa kyseessä oli juurikin tapauksesta jossa eläinlääkäri ei ollut suostunut lopettamaan nuorta koiraa ja lopputulos oli edellämainittu.

[zeta]

Kuten jossain toisissa viesteissä olen maininnut niin ihmislääkistä olen miettinyt vuosien verran ja vasta ihan hiljattain tajusin, että eläinlääkishän se olisi minulle parempi paikka. En ole mikään ihmisystävä, mutta kuitenkin erittäin kiinnostunut biologiasta ja erityisesti meidän nisäkkäiden rakenteista. Haluan myös auttaa ja ammatin missä voin olla aidosti hyödyksi (takana 10+ vuotta turhien asioidan kanssa työskentelyä!).

Voin myöntää olevana melko kettutyttöhenkinen, esim. silloin niitten alkuperäisten kettutyttöjen ollessa pinnalla, luovuin kaikesta lihansyönnistä 10 vuodeksi vastustaakseni tuotantotilojen epäkohtia. Olen nyt ollut taas sekasyöjä muutaman vuoden eikä nyt tuntuisi mitenkään kaukaa haetulta, että työskentelisen tulevaisuudessa tuotantoeläimiin keskittyneenä eläinlääkärinä.

Eutanasian antaminen eläimille tuntuu silti melkein hankalimmalta ELL:n ammattiin liittyvältä asialta. Ja kyllä se tällä hetkelläkin tuntuu siltä, että en kerta kaikkiaan voisi lopettaa eläintä, jonka eutanasiaan ei ole mitään lääketieteellisiä perusteita. Siis ottaisin vaikka omaan kotiini jos mitään muuta mahdollisuutta ei olisi. Taustaksi voisi sanoa, että itselläni on kaksi kissaa jotka olen tälläisessä tilanteessa ottanut (tuttujen tuttujen/eläinsuojan kautta) ja voi kuinka rakkaita ne ovat.


Mut summasummarum. Itseäni ei kiinnosta NIIN paljon ihmisten ongelmat, että haluaisin niitä päivästä päivään kuunnella, vaan ennemmin haluan työskennellä erilaisten elävien olentojen kanssa koska kaikki elämä on minusta ihmeellistä ja kunnioitettavaa. Ihan mielelläni muuten voisin koittaa hoitaa lemmikkitarantellakin! Olen nimittäin siitä onnellinen ettei minulla ole kammoja mitään eläimiä kohtaan.

[Papaya]

Mulla valinta on ollut selkeä jo melko nuoresta pitäen.

Jouduin kerran viemään yllättäen sairastuneen koirani eläinlääkäriin vailla penninhyrrää (yläasteella kun olin). He ottivat minut vastaan vaikka periaatteessa heillä ei ollut mitään takeita siitä, että pystyisin maksamaan heille seuraavana päivänä takaisin niin kuin kovasti lupasin.
Noh, vanhempani tietysti maksoivat seuraavana päivänä ja kaikki oli OK, mutta mulle jäi siitä valtava kiitollisuudenvelka ja ajattelin, että "vau, voisinkohan mäkin joskus pelastaa jonkun päivän tolla tavalla?". Sen lääkärin hyväntahtoisuus vaikutti muhun syvästi, haha.

Mä tulen toimeen sekä ihmisten, että eläinten kanssa joten sen puolesta voisin kyllä toimia kummallakin alalla. Tälläkin hetkellä olen asiakaspalvelutehtävissä ja kohtaan hankaliakin asiakkaita, eikä se minua haittaa. Ainoa syy miksi valitsen eläinlääkärin ihmislääkärin sijaan on nimenomaan ed. mainittu kokemus ja se makee fiilis mikä mulle jäi sen eläinlääkärin avoimmuudesta.

Plus, eläimet on söpömpiä ja kerää silmissäni enemmän säälipisteitä (=enemmän motivaatiota auttaa) kuin juurikin ne alkoholistit ja huumeidenkäyttäjät, joita ei saa parantamaan tapojaan vaikka mitä tekisi ja kuinka koittaisi auttaa. Ja minä en tykkää turhaa työtä hirveästi tehdä.

[sakura]

Plus, eläimet on söpömpiä ja kerää silmissäni enemmän säälipisteitä (=enemmän motivaatiota auttaa) kuin juurikin ne alkoholistit ja huumeidenkäyttäjät, joita ei saa parantamaan tapojaan vaikka mitä tekisi ja kuinka koittaisi auttaa. Ja minä en tykkää turhaa työtä hirveästi tehdä.

Jos asenteesi päihdeongelmaisia kohtaan on oikeasti tämä, niin joo, mene ihmeessä mieluummin eläinlääkikseen.  Aika hirveä ajatus, että lääkäri auttaisi ihmisiä lähinnä _säälistä_, puhumattakaan nyt sitten tuosta "ei niitä voi ees auttaa" -asenteesta.

[Papaya]

Jos asenteesi päihdeongelmaisia kohtaan on oikeasti tämä, niin joo, mene ihmeessä mieluummin eläinlääkikseen.  Aika hirveä ajatus, että lääkäri auttaisi ihmisiä lähinnä _säälistä_, puhumattakaan nyt sitten tuosta "ei niitä voi ees auttaa" -asenteesta.

Eipäs nyt hypitä asioiden edelle. En missään vaiheessa sanonut, että sääli on ainoa syy miksi haluan auttaa ihmisiä / eläimiä. Kyllä suurin syy on ihan puhdas halu auttaa. Sekä ihmisiä, että eläimiä.

Mutta tiedostan sen itsestäni, että turhaudun sellaisiin ihmisiin nopeasti, joilla ei ole mitään motivaatiota koittaa itse muuttaa elämäänsä parempaan suuntaan. He ovat ihmisinä aivan yhtä arvokkaita ja heidän henkensä on aivan yhtä tärkeä kuin kenen tahansa muun. Ongelmani onkin siis se, että tuomitsen heidän tekonsa ja valintansa. Ajattelin, että olisi ehkä parempi ettei heillä olisi sellaista lääkäriä joka tuomitsee heidän valintansa yhtä herkästi kuin minä.

Painotan, että en siis vihaa heitä enkä todellakaan jättäisi ketään hoitamatta vaan sen takia, etten itse hyväksy jotain asiaa, mutta kun kerta on valinnanvaraa niin valitsen mieluummin eläimet ja näin ollen vältän nämä turhautumiset.

Koitin ehkä turhan tiivistetysti ilmaista asian? Joka tapauksessa, apua antaisin jokaiselle sitä tarvitsevalle, piste. Kännissä tai ei. Tuon sääli-sanan voi unohtaa kokonaan, en mä yleensä sääli ketään, en edes eläimiä. En vaan ajatellut sen tarkemmin kirjoittaessa, että joku saattaisi siihen kiinnittää huomiota.
En siis säälistä auta ketään, vaan ihan halusta auttaa.

Niin ja en mä automaattisesti tuomitse ketään, vaikka kuulisinkin potilaan olevan alkoholistikierteessä. Kyllä mä ihan yksilöllisen kuvan muodostan joka ikisestä ihmisestä, taustoista piittaamatta. Se ei siis ole mikään sääntö, että ihan periaatteesta alan kurtistelemaan kulmiani jollekin kuultuani hänellä olevan sellainen tausta. Eli ei kannata alkaa repimään tästä irti mitään sen ihmeellisempiä alkoholisti-syrjintöjä.

Ja se, mikä mua siis asiassa turhauttaa on, että osa alkoholisteista aiheuttaa kärsimystä myös muille kuin itselleen. Siihen mulla ei ole mitään sanomista jos asia koskettaa vain häntä itseään, mutta sitä mun on vaan vaikeampi sulattaa jos hän jatkuvasti tuottaa fyysistä / henkistä kärsimystä mahdollisille läheisilleen. Tämä on minua turhauttavan asian ydin.

Mutta joo, vika oli mun liiallisesti kärjistetyn lauseen, anteeksi siitä. En ole ihmisvihaaja enkä hoitaisi ihmisiä / eläimiä sääliin perustuen. Ja hoitaisin kaikki potilaani tasapuolisesti, huolimatta heidän taustoistaan.

[Iisa]

Alan olla saman kysymyksen äärellä. Mikäli ympärillä olevilta ihmisiltä kysyttäisiin olisi vastaus selvästi ihmislääkis (joko sen kuuluisan oman lehmän tai rahan takia). Taloudellisesti eläinlääketieteellinen ei varmasti olisi yhtä "varma" valinta, mutta työskenteleminen vaihtelevissa paikoissa ja erilaisten eläinten kanssa voisi olla palkitsevaa. Onko eläinlääkärien työllisyys heikentynyt merkittävästi vai onko kyse enemmän alueellisesta ylitarjonnasta?

Eläinlääketieteellisesti perusteltu eutanasia ei tunnu mahdottomalta asialta. Toki oma etiikka tulisi varmasti vastaan siinä tilanteessa, kun tätä perustetta tai vakavaa, ymäristölle vaarallista käytöshäiriötä ei ole.

[memppu]

Itsellä kysymyksen ratkaisi liian iso allergisoitumisriski eläinten kanssa, sillä haluaisin nimenomaan tehdä kliinistä työtä. Ovet elukalle olisivat viime keväänä auenneet jos olisin sinne hakenut (oli siis unelmani ihan pienestä asti vielä viime talveen), mutta luku-urakan aikana alkoi myös ihmislääkis kiinnostaa. Nyt sitten uutta yritystä ihmisten parissa, jospa tällä kerralla tärppää kun jäi viime haussa niin vähästä kiinni.