Ihmislääkis vai eläinlääkis?

[^jossu^]

Noniin, täältä varmaan löytyy molempiin menijöitä, niin haluaisinkin kuulla, miksi olette valinneet toisen näistä  ? Mikä kiinnostaa eläinlääkiksessä ihmislääkistä enemmän ja toisinpäin?  Olen tässä itse vähän kahden vaiheilla, kun molemmissa on omat plussansa ja miinuksensa, ja olisipa sitten kiva kuulla muiden mielipiteitä näistä.. Varsinkin valmistuineiden, koska heillähän varmasti on eniten kokemusta itse työnteosta.  Kyllä mä nyt vielä eläinlääkiksen puolella olen, mutta silti aina vaan enemmän myös ihmislääkis kiinnostaisi... Mutta laittakaapa tänne niitä syitä, miksi itse olette hakemassa/opiskelemassa/meneet joskus opiskelemaan  jompaan kumpaan näistä. Onko joku muukin ollut samassa tilanteessa, että molemmat kiinnostaisivat... ?

[dea]

Luin viime vuonna eläinlääkikseen mielivän kanssa, ja molemmat pääsimme valitsemillemme aloille. Ehkä minuakin hieman elukka kiehtoi, koska elämääni on aina kuulunut hieman "lehmän **** varpaiden välissä". Valitsin kuitenkin ihmispuolen, koska viihdyn ihmisten kanssa ja olen poden suurta halua pelastaa maailman sekä haluan olla "parempi lääkäri" kuin monet, joita olen elämäni aikana kohdannut. Tämä taitaa olla aika monen lääkisläisen taustalla. Elukalle menoa myös esti se heikkouteni, ettätunnen erästä eläinlajia kohtaa toivotonta fobiaa.

Ystäväni myös pyöritteli pitkään kumman puolen hän valitsee ja päätyi lopulta elukalle. Hänen motiivinsa olivat, että eläimet eivät koskaan valehtele tai näyttele oireitaan, eivät väitä vastaan hoitaessa ja toki hän on toivottaman eläinrakas. Opiskelun alettua hän huomasi pluspuoli olevan enemmänkin muun muassa katoton etanolin määräys oikeus ;). Toisaalta yllätyksiäkin tuli eteen - ei suinkaan vastanmielisiä. Moni ei esimerkiksi tiedä sitä, että eläinlääkäri voi olla opiskelujensa jälkeen koko uransa kohtaamatta yhtäkään elävää elikkoa. Eläinlääkrit nimittäin hoitavat myös hygienia ja terveystarkastustoimenpiteitä. Eläinlääketieteellisessä onkin - kuulemani mukaan - vuosi pelkästään erilaista hygieniavalvontaan tähtäävään opetusta teurastamoilla, teurasautoissa sekä elintarvikkeiden kuljetuksessa. Esimerkkinä, että jos vaikka ulkomailta saapuvan lihalastin todetaan olevan auttomattomasti pilalla, koska lämpötilat kuljetusvaunussa on plussalla, valvoo eläinlääkäri lastin asianmukaisen hävityksen.

Minä olen todella tyytyväinen alavalintaani, mutta niin on ystäväni. Antaisin Sinulle sellaisen neuvon, että valitse intuitiolla - silloin valinnat menee vähiten pieleen. Ja aina voi vaihtaa alaa. Eläinlääketieellisessäkin tällä hetkellä opiskelee jo valmiita ihmispuolen lääkäreitä - miksei voisi olla toisinkin päin!

[gimuli]

Itselleni valinta on päivänselvä, ei tarvitse edes miettiä. Itse en jaksa millään kuunnella valittavia ihmisiä päivät pitkät. Kyllähän ne ihmiset valittavat eläimistään, mutta eri lailla. En omaa suurtakaan empatiaa ihmisiä kohtaan, joten mahdollisuuteni auttaa heitä ei olisi kummoiset ihmispuolella. Eläimet on aina ollut se mun juttu, ne eivät teeskentele ja ovat rehellisesti sitä mitä ovat.
Eläimet vain yksinkertaisesti kiinnostavat ja halu auttaa niitä on niin syvälle iskostunut, että ei siitä tarpeesta mihinkään pääse. Ihmisten auttaminen ei olisi minulle henkilökohtaisesti yhtä palkitsevaa. Että toivottavasti tosiaan ne EKK:n ovet aukeavat!!!
Jos joutuisin miettimään joko tai vaihtoehtoa, JOS nyt sattuisi kumpikin kiinnostamaan, niin menisin ihmispuolelle.... on edes aavistuksen helpompi päästä sisään... .mutta... kun se ei vain ole minulle vaihtoehto.

Ehkä vähän kärjistetty ja tyly kommentti, mutta mitä sitä kiertelemään.

[tahtooleluja]

Itselläni ei ole minäkäänlaista kokemusta eläinlääketieteen puolelta, kun lapsena oma hamsterikin kuoli kotikonsteista huolimatta eikä sitäkään mihinkään viety... Mutta voisin kuvitella, että eläinlääkiksenkin puolella, ja varsinkin lemmikkipuolella työelämässä, vaikeudet olisivat geriatrian ja pediatrian tapaan nimenomaan hätääntyneiden omaisten hoitamisessa. Nautoihinsa ihmiset harvemmin (?) suhtautuvat kovasti tunteella, mutta monelle yksinäiselle se kissa tai koira tai boakäärme voi olla ainoa kaveri.

[neiti halla]

Mulle ihmislääkis oli itsestäänselvyys, mutta leikin ajatuksella että mitä jos musta tuliskin eläinlääkäri ja joku toisi tarantellansa hoitoon? Mä nimittäin pelkään hämähäkkejä ihan hirveästi. Missä menee eläinlääketieteessä se raja, että voi kieltäytyä hoitamasta?

Vein kissani leikkaukseen ja tuli jotenkin tämä siinä puheeksi niin keski-ikäinen naiseläinlääkäri sanoi, että jos joku tuo käärmeen vastaanotolle niin eläinlääkäri pakenee ikkunasta. Mutta kun ihmisillä alkaa olla kaikenlaisia otukoita lemmikkeinä niin kai nekin nyt pitäisi kuntoon saada? Ja mitä ylipäätään pitää osata hoitaa, voiko ihminen viedä vaikka rakkaan rukoilijasirkkansa hoidettavaksi vai annetaanko sellaisen vaan kuolla?

Ja nuo omaiset! Jos eläin kärsii ihan hirveästi mutta omistaja haluaa että kaikki mahdollinen tehdään, pitääkö eläinlääkärin totella? Entäs jos omistaja tuo esim. kissan jolla on korvapunkki ja käskee lopettaa sen, vaikka vaiva olisi helposti hoidettavissa, niin pitääkö niin tehdä?

Ei musta kyllä ikinä eläinlääkäriä tulis, jotenkin tuntuu vaikealta että joku toinen päättäisi noin paljon toisen (vaikka eläimen) elämästä. Tosin on mulla melkoisia vaikeuksia ymmärtää jehovanuskoisten verisäädöksiäkin (ja kaikkia uskonnollisia hoito- ja ehkäisykieltoja), mutta niitä ei varmaan tule vastaan ihan niin usein kuin eläinlääkärille näitä turhia lopetuksia. (Vaikka onhan se parempi että edes vievät piikille eivätkä tee sitä itse.)

[^jossu^]

Luulisi, ettei eläinlääkärin tarvitsisi lopettaa jotain eläintä, esim. jos eläin on täysin terve tai juuri jonkilainen pieni vaiva, jonka pystyisi hoitamaan. Tai jos itse olisin eläinlääkäri, niin ainakin yrittäisin keksiä jotain vaihtoehtoja. Joskus ajattelinkin, että jos olisin oikein rikas, niin perustaisin sellaisen hoitokodin, johon sitten voisi tuoda esim. koiransa lopetusuhan alla (eli siis koira olisi tuolloin terve ym., eikä lopettamiseen olisi tarvetta)    Tosin varmaan kaikki eläinrakkaat haluaisivat pelastaa kaikki eläimet, mutta se nyt vaan ei taida olla mahdollista...

Ja jos esim. omistaisin tarantellan, ja se sairastuisi, niin en kyllä veisikään sitä hoitoon hämähäkkejä pelkäävälle eläinlääkärille, eihän siitä mitään tulisi  Kuitenkin kun ihminen lemmikkinsä hoitoon vie, niin luultavasti haluaa parasta mahdollista hoitoa, niin vie sitten eläimensä sellaiselle el.lääkärille, joka ei sitä pelkää 

Tää on niin vaikee päättä haluaako ihmis vai eläinlääkäriksi (jos nyt joskus sattuisi pääsemään), kun on ihan toivottoman eläinrakas, mutta se saattaa kyllä olla yhtenä esteenäkin - eihän siitä mitään tule, jos potilaisiin kiintyy liikaa. Lääkärinä vaan pitäisi hoitaa ja sitten siirtyä seuraavaan potilaaseen, eikä jäädä pohtimaan edellisiä potilaita jälkeenpäin (ellei jotain epäselvää ole ollut). Että siinä mielessä ihmislääkäri olisi varmaan parempi vaihtoehto.. Mutta en tiiä, lisää vaan omia mielipiteitä! 

[lehm]

kun itse hain eläinlääkikiseen, kaverini ihmetteli kuinka voin lopettaa eläimiä. Kyseinen kaveri on ammatiltaan sairaanhoitaja ja oli saattokodissa harjoittelemassa. Kuulemma kuoleet mummot ja paapat olivat ihan arkipäivää, joka itsestäni kuulostaisi aika epämiellyttävältä   . Lisäksi jossakin vaiheessa lääketieteen rajat tulevat vastaan. Lääkärinä olo olisi varmasti tosi hirvittävä, jos ei pystyisi lievittämään kuolevan ihmisen kipuja. Lisäksi jossakin tk:n iltapäivystyksessä joku humalainen puliukko saa käteensä tikit heti samaan aikaan kun sairas pikkulapsi joutuu odottamaan tuntikaupalla vuoroaan kun ei ole kuolemassa käsiin.

Sitähän eivät monet tiedä, että meistä jokainen tarvitsee eläinlääkäriä joka päivä, on toi elintarviketurvallisuus niin tärkeä asia. Suomi on yksi harvoista maista, joissa ei salmonella kuulu lautaselle. Lisäksi eläinlääkärit ovat yhä enemmän Brysselin byrokraatteja, onhan niiden työkuvaan sisällytetty mm.bioterrorismia koskevia juttuja

[katja]

Juu...ei mustakaan tulisi eläinlääkäriä,kun oon niin toivottoman eläinrakas.Jos joku mummo tai pappa kuolee,ei tunnu missään,mutta jos eläimen joutuisi lopettamaan tai eläintä olisi kohdeltu jotenkin kaltoin,niin apua!Tätä nyt voisi pohtia vaikka kuinka pitkään,koska kummassakin on puolensa...mutta tässä meikäläisen omakohtainen kanta

[Iris]

Molemmissa varmasti törmää asioihin joita ei haluais nähdä, eikä tehdä. Yleensä eniten hoitoa osaa vaatia ne jotka sitä vähiten tarvitsee. Joskus olen törmännyt tilanteisiin, että tuntuu, että tekisi mieli väistyä pois. Miten suhtautua asiakkaaseen jolla esim. raskaudenaikana seulonnoissa löytyy HIV, vuorovaikutustaidot vähissä, jos vauvan ja äidin suhde on ihanteellinen ja itsellä on hankaluuksia katsoa äidin hellää hoivaamista, kun tuntuu, että silmät kostuu väkisin.
Toisaalta sitten nämä ihmiset jotka osaa hyvin sanella mitä ne haluaa ja miten heidät hoidetaan ja heille on tasan 15 min. aikaa hommata aika lääkärille. Ja kyllä huoneeseen kävellään suoraankin. Päivystin kerran lääkärin huoneessa, niin yksi ihminen marssi sisään ja sanoi kyllä käsipäivää ja kuvitteli puhuvansa lääkärille, hoitsuille mielestäni tuo arkipäivää, mutta mielestäni lääkärinhuoneeseen ei vaan marssita.. Eli mitään suurta arvostusta mitä täällä joskus on puhuttu  liittyvän lääkärintyöhön ei mielestäni ole olemassakaan. Ihmiset on itsekkäitä.
Toisaalta joidenkin paiseidenkaan puhkominen ei kaikkein eniten houkuttele. Mutta onko sitten kivaa esim. lopettaa eläimiä omistajien pyynnöstä tai tehdä eläille "sterilisaatioita" tai muita vinksahtaneiden ihmisten päähänpistoja, joiden kohteena on eläin.. koirien hännän typistyksiä (onkohan ne nykyään kielettyjä. )

[tahtooleluja]

Paiseiden puhkominen on kivaa, etenkin ateroomien.

[gimuli]

Mutta onko sitten kivaa esim. lopettaa eläimiä omistajien pyynnöstä tai tehdä eläille "sterilisaatioita" tai muita vinksahtaneiden ihmisten päähänpistoja, joiden kohteena on eläin.. koirien hännän typistyksiä (onkohan ne nykyään kielettyjä. )

Typistyksen on ollut jo kauan kiellettyjä Suomessa. Ei ole mielestäni vinksahtanut päähänpisto kastroida/steriloida eläin, joka lähinnä kärsii ko asioiden olemassaolosta. Esim. oma koirallani paha eturauhasongelma (lääkärit eivät osaa sanoa mikä). Vaihtoehdot olivat lopetus tai kastrointi. Koirani on nyt iloisempi, kun ei ole jatkuvasti kipeä. Ikävä kyllä hormonipiikit pitää vielä välillä käydä ottamassa, mutta suurimmat ongelmat ohi.
Kissojen ja koirien sterilointi/kastrointi olisi muutenkin vain hyväksi, jos ei ko eläintä käytetä jalostukseen. Esim. kissatalot pursuavat yli äyräidensä hylättyjä tai villiintyneitä kissoja.

[Iris]

Paiseiden puhkominen on kivaa, etenkin ateroomien.

Niiin, öhömm. Ihan mielelläni katson vieressä (tai 10m. päässä,)  kun sitä mätää joskus saattaa tulla ihan hyvin. Asenneongelma katsos itsellä. 

Päivystyksessä kävi muuten yksi päivä yksi asiakas jolla oli nivusessa patti, jota kuvittelin suurentuneeksi imusolmukkeeksi ja terv.portista yritin miettiä kiireellisyytä ja laitoin sitten akuuttina lääkärille, (kun ilmiselvästi syöpähän hänellä oli ) nyt katsoin papereista, että lääkäri oli diagnosoinu aterooman...

Mutta onko sitten kivaa esim. lopettaa eläimiä omistajien pyynnöstä tai tehdä eläille "sterilisaatioita" tai muita vinksahtaneiden ihmisten päähänpistoja, joiden kohteena on eläin.. koirien hännän typistyksiä (onkohan ne nykyään kielettyjä. )

Typistyksen on ollut jo kauan kiellettyjä Suomessa. Ei ole mielestäni vinksahtanut päähänpisto kastroida/steriloida eläin, joka lähinnä kärsii ko asioiden olemassaolosta. Esim. oma koirallani paha eturauhasongelma (lääkärit eivät osaa sanoa mikä). Vaihtoehdot olivat lopetus tai kastrointi. Koirani on nyt iloisempi, kun ei ole jatkuvasti kipeä. Ikävä kyllä hormonipiikit pitää vielä välillä käydä ottamassa, mutta suurimmat ongelmat ohi.
Kissojen ja koirien sterilointi/kastrointi olisi muutenkin vain hyväksi, jos ei ko eläintä käytetä jalostukseen. Esim. kissatalot pursuavat yli äyräidensä hylättyjä tai villiintyneitä kissoja.

Mutta on se tietyllätavalla vallankäyttöä toista eläinlajia kohtaan päättää saako se lisääntyä. Muistelen, että joskus pohdittiin kehitysvammaistenkin sterilisointeja, ovatko he sitten vamman asteesta sitten riippuen kykeneviä toimimaan huoltajina.. mutta mielestäni kellään ei ole oikeutta päättää toisen puolesta saako saada poikasia. Menee off topikiksi, mutta mielöestäni TV:ssä oli loistava ohjelma CP-vammaisesta Matista, joka oli terävä kuin mikä. Hienoja ajatuksia mm. sikiöselonnoista, hänen mielestään jos lapsella todetaan vammaisuus raskauden aikana raskaudenkeskeytys olisi hyvä vaihtoehto, sillä vanhempien pitäisi miettiä sitä että se vamma on sillä lapsella, ei heillä ja se lapsi sen vamman kanssa joutuu elämään ja vammaisten huolto on Suomessa aika huonoa mitä tämä mieskin kuvasi..

[^jossu^]

Olipa hassu ajatus, että vammaiset sterilisoitaisiin.. Eikös se kuitenkin ole niin, että ei se vammaisuus ainakaan periytyisi vanhemmilta lapsille, että nämä vammaiset voisivat saada kuitenkin terveen lapsen = lapsen elämässä tuskin olisi mitään vikaa. Jos meinaan olisi niin, etteivät vanhemmat olisi niin vaikeasti vammaisia, etteivät eläisi pitkään ym. Nojoo, off topiccia tulee 

Mutta tää ois kyl mielenktiintosta tietää, että täytyykö just elöinlääkäreiden suorittaa lopetuksia ym. jossei eläimen kunto sitä vaadi? Onko jossain laissa määrätty, että eläinlääkärin on se pakko tehdä... Tosin eipä sekään hyvä olisi, että ei ell.lääk. lopettaisi, jossei eläimen omistaja pystyisi eläintä pitämään, mutta luulisi että terveen eläimen voisi kuitenkin vaikka ilmaiseksi antaa jollekkin, itse ainakin ottaisin mielelläni jos tälläinen tilanne tulisi. 
Saako ell.lääk. yleensäkkään päättää suostuuko tekemään jonkin toimenpiteen?   tai samaahan voisi kysyä, että saako ihmislääkäri päättää, jos vaikka joku potilas haluaa jonkun toimenpiteen vaikka sitä ei tarvittaisi  Kyllä kai niitäkin löytyy, jotka haluavat esim. poistaa jonkun elimen ilman syytä (tai kuka edes tässä tilanteessa edes tekee päätöksen, tehdäänkö toimenpidettä vai ei)?

 

[Inna]

Mutta on se tietyllätavalla vallankäyttöä toista eläinlajia kohtaan päättää saako se lisääntyä.

No kyllä minun mielestäni se vallankäyttö on tapahtunut jo siinä vaiheessa, kun näitä eläinlajeja on ihmisen lemmikiksi kesytetty ja jalostettu. Tässä vaiheessa on ainoastaan vastuullista myös pitää niistä hyvää huolta, kun kerran itse olemme niistä "tehneet" sellaisia, etteivät ilman meitä pärjää.

Ja jossulle: Ei keneltäkään Suomessa poisteta mitään elimiä vain siksi, että hän itse niin haluaa. Eikä mitään turhia toimenpiteitä määrätä (ellei kyse ole sitten jostain ihan harmittomasta/edullisesta, jolla pyytäjä saa itselleen mielenrauhan).

[Iris]

Olipa hassu ajatus, että vammaiset sterilisoitaisiin.. Eikös se kuitenkin ole niin, että ei se vammaisuus ainakaan periytyisi vanhemmilta lapsille, että nämä vammaiset voisivat saada kuitenkin terveen lapsen = lapsen elämässä tuskin olisi mitään vikaa. Jos meinaan olisi niin, etteivät vanhemmat olisi niin vaikeasti vammaisia, etteivät eläisi pitkään ym. Nojoo, off topiccia tulee 

Mutta tää ois kyl mielenktiintosta tietää, että täytyykö just elöinlääkäreiden suorittaa lopetuksia ym. jossei eläimen kunto sitä vaadi? Onko jossain laissa määrätty, että eläinlääkärin on se pakko tehdä... Tosin eipä sekään hyvä olisi, että ei ell.lääk. lopettaisi, jossei eläimen omistaja pystyisi eläintä pitämään, mutta luulisi että terveen eläimen voisi kuitenkin vaikka ilmaiseksi antaa jollekkin, itse ainakin ottaisin mielelläni jos tälläinen tilanne tulisi. 
Saako ell.lääk. yleensäkkään päättää suostuuko tekemään jonkin toimenpiteen?   tai samaahan voisi kysyä, että saako ihmislääkäri päättää, jos vaikka joku potilas haluaa jonkun toimenpiteen vaikka sitä ei tarvittaisi  Kyllä kai niitäkin löytyy, jotka haluavat esim. poistaa jonkun elimen ilman syytä (tai kuka edes tässä tilanteessa edes tekee päätöksen, tehdäänkö toimenpidettä vai ei)?

 

Hienoja ajatuksia!!

Jos miettii esim. lasten ympärileikkauksia, niin tyttöjen on Suomessa tietääkseni laiton, mutta lääkärit jotka kuuluu samaan "uskonlohkoon" on ympärileikanneet ainakin poikia " kotona" Suomessakin. Ainut ongelma näissäkin on kun niistä tulee laittomia, niin jättääkö jotkut jotka pitää omaa uskontoaan tärkeämpänä kuin lapsen terveyttä, hoidattamatta lapsensa. Jos niistä alettaisiin tekemään ilmoituksia, niin tulisiko ympärileikatut lapset terveystarkatuksille? Se, että vanhemmat on "aivopestyjä" ei ole lasten vika.

Hyviä ajatuksia Inna!