Ei Turussakaan varsinaisia asialuentoja yleensä ole yli 4 h päivässä, mutta kun siihen lisää harjoitustyöt, seminaarit, niihin valmistelut ensin itsenäisesti ja sitten ryhmässä ja hampaan omat kurssin (luentoineen ja harjoituksineen), helposti siitä tulee 8 h opiskelupäivä. Alkusyksystä oli kaikkein rankinta, nyt hiukan leppoisempaa. Jos meinaa kaikki luennot istua, on aika vaikea saada edes yhtä kokonaista päivää vapaaksi.
Ehkä itse olen tosin sitä tyyppiä, että otan vähän liiankin vakavasti opsikelut.
Mitä muuten pidätte anatomiassa (Turussa: Tuki- ja liikuntaelimimistön rakenne ja toiminta) olennaisimpana? Jos kaiken yrittäisi osata täydellisesti, mikään aika ei riittäisi.... luennoitsijatkin painottavat, että koko lääkärin uran ajan täytyy opiskella lisää anatomiaa. Eli siinä ei varmaan koskaan pääse täydelliseksi. Toisaalta lopputentin vaikeusastetta ei opiskelijat useinkaan kuulemma ymmärrä etukäteen. Millä tiedoilla pääsisi edes läpi?
Olisi kiva nähdä joku teidän lukkari, kun tuntuu tuon sun tekstisi perusteella että teillä olisi siellä ihan hirveästi pakollista opetusta, ainakin Helsinkiin verrattuna
Otin nyt esimerkiksi yhden mielestäni varsin tyypillisen viikon itseltäni:
Maanantai: Luento klo 10-12 (tod. näk. jäisin kotiin)
Tiistai: Fysiologian kurssityön pakollinen johdantoluento klo 13-15
Keskiviikko: Kliinistä propedeutiikkaa klo 8-10 (tässä jaksossa mulla oli lisäksi Tutkielman kirjoittaminen -kurssi jota oli klo 13-16)
Torstai: Fysiologian kurssityö klo 10-12
Perjantai: Peba klo 14-16
Eli aika paljon on vapaa-aikaa.
TuLessa (anatomiassa) olennaisinta... Aika hankala kysymys, koska oppimistavoitteet nyt kuitenkin ovat ne luut, lihakset, nivelet ja niiden tuki- ja lisärakenteet + ääreishermosto, veri-, ja imusuonisto ja -solmukkeet. Luulisi, että teillä olisi jossain nähtävillä vanhoja tenttejä aiheesta (?) joista voisi saada yleiskäsitystä vaaditusta tasosta. Mitkä asiat anatomiassa erityisesti hiertää? Tunnut tosiaan ottavan opiskelut aika vakavasti, joten uskoisin ettei ongelmia tentin läpäisyn kanssa tule 
Tässä esim. yksi syksyn kiireisistä viikoista:
Ma: 8-10 solu- ja kehitysbiologian luento, 12-14 solu- ja kehitysbiologian harjoitustyö, 14.30-16 hammaslääketieteen oppiaineinfo
Ti: 8-10 solu- ja kehitysbiologian luento, 12-16 solu- ja kehitysbiologian harjoitustyö, 16-17 portfolio-opetus (ei pakollinen, mutta suositellaan)
Ke: 8-10 solu- ja kehitysbiologian luento, 10-12 solu- ja kehitysbiologian harjoitustyö, 14-16 solu- ja kehitysbiologian ruotsinkielinen luento (ei pakollinen, mutta suositellaan)
To: 9-12 solu- ja kehitysbiologian harjoitustyö, 13-16 lääketieteellinen latina (ei pakollinen, mutta suositellaan)
Pe: 8-10 hampaiden muoto ja toiminta, 11-13 solu- ja kehitysbiologian harjoitustyö, 13-15 solu- ja kehitysbiologian ruotsinkielinen luento (ei pakollinen, mutta suositellaan)
Tähän aikatauluun ei vielä sisälly seminaareihin valmistautumista, mikä tehtiin ryhmissä omalla ajalla.
Joulua kohden tahti on hiukan hellittänyt, mutta toisaalta opiskeltavat asiat ovat mielestäni vaikeampia (anatomia).
Seminaareista sen verran, että ensimmäisenä syksynä pystyy kyllä väistämään esiintymään joutumisen kepeästi. Ryhmät ovat suhteellisen suuria - 8-10 henkeä tavallisesti - , joten työnjakoa voidaan ihan opettajienkin hyväksymänä tehdä niin, että toiset rakentavat tekstiä enemmän ja toiset laitetaan enemmän esiintymään. Joskus voi olla ylipäätään vaikea keksiä 10-15 minuutin esitykseen jotain sanottavaa jokaiselle. Usein opettajat haluavat, että kaikki ryhmän jäsenet tulevat seisomaan eteen, mutta kaikkien ei välttämättä tarvitse sanoa mitään. Eri asia tietysti se, että ryhmän sisällä voi olla vaikeampi perustella opiskelukavereilleen, miksei koskaan haluaisi esiintyä. Samat ryhmät siis tekevät useat seminaarityöt syksyn aikana, ja ilmeisesti vielä keväälläkin samoissa ryhmissä jatketaan.
Itseäni jännittää muiden edessä esiintymistä paljon enemmän se, kun opiskelijat laitetaan tutkimaan toinen toisiaan. Olemme esim. tunnustelleet toistemme pulsseja ja katsoneet toistemme suuhun hammaslääkärin tuolissa. Keväällä pääsemme ottamaan mm. verinäytettä. Entä jos sattuu mokaamaan ja tekee opiskelijakaverilleen kyynärtaipeeseen ison mustelman? Entä jos ei haluaisi paljastaa ihan kaikkea kehostaan toiselle ihmiselle (jollakin saattaa vaikka olla leikkausarpia tms.)?