Sinä joka pääsit – kerro tarinasi!

[Toveri]

Tulokset ovat tulleet, joten pistetäänpä taas perinteinen lanka pystyyn.    Eli nyt sisään päässet tarinoimaan ja kertomaan, että kuinka tähän päädyttiin.

[Toveri]

Ja aloitanpa heti itse. Oma hakuprojektini alkoi maaliskuussa 2020, kun jostain mielen sopukoista nousi pinnalle ajatus lääkiksestä. Aloitin ensin matematiikan kertailuilla Khan Academyssa, kun lukio-opinnoista oli venähtänyt jo 7 vuotta eikä tuolloin tullut opiskeltua pitkää matikkaa, bilsaa, kemiaa eikä fysiikkaa. Eli pohjaosaaminen oli siltä osin melko heikko, vaikka matikka kohtalaisen hyvin päähän tarttuukin.

Kevään aikana mukaan tuli lukion kirjat (fykebi), joita lueskelin melko verkkaiseen tahtiin kesän aikana. Enemmän aikaa tuli varmaan vietettyä Älyvuodossa seikkaillessa, kun lueskelin aiempien vuosien tarinoita ja keskusteluita oman motivaation piristämiseksi. Etenkin tykkäsin tarinoista joissa vuoden aikana päästiin nollatasolta sisäänpääsyrajan yli, koska se oli sattumoisin itsellänikin haaveissa.  2020 hakuun en edes osallistunut, kun homma oli tuolloin niin alussa etten viitsinyt turhaa stressiä ottaa sen tavoittelusta.

Opiskelin lopulta pääasiassa Mafynetin avulla, ja opiskeluaikaa kertyi yhteensä joku 350–400 tuntia. Ohessa tein töitä täyspäiväisesti, joten oppi piti saada perille tehokkaasti. Tavoitteena olikin, että aina opiskellessa koittaa aina ymmärtää asiat mahdollisimman pian, koska ainakin itselleni sillä tavoin ne myös sitten jää päähän. Viimeiset kaksi viikkoa ennen koetta otin vielä kesälomaa, jotta sain keskityttyä pelkästään lukemiseen. Ja niinpä se kannatti, kun (rimaa hipoen) Oulun rajan yli päästiin, joten ensi kuussa alkaa opinnot Oulun yleisellä. 

Jos jotain vinkkiä pitäisi omasta kokemuksestani antaa, niin ehdottomasti tuo asioiden ymmärtäminen ja eteneminen heti seuraavaan asiaan kun kokee, että on ymmärtänyt. Liian nopeasti ei saa edetä, mutta ei myöskään saa jäädä kertauksen kertauksen kertausta tekemään ennen kuin siirtyy seuraavaan aiheeseen, koska silloin jää aikataulussa jälkeen. Ja koetaktiikka kannattaa hioa kuntoon, koska siitä ne kriittiset pisteet voi olla kiinni. Itsekin pääsin vain 1 p verran alarajan yli, joten kovin suurta virhemarginaalia ei jäänyt...

[pilleri]

VIHDOIN on mun vuoro kirjoittaa tämä!    Kerron pitkästi, koska voin.


Valmistuin ylioppilaaksi vuonna 2014 ja pohdin silloin, että uskaltaisinko hakea lääkikseen. En ollu lukenu fysiikkaa lukiossa ku parin kurssin verran, joten päätin hakea farmaseutiksi ja valmistuin sieltä 2017. Työelämään siirtymisen jälkeen alkoi taas houkutella ajatus lääkikseen hakemisesta ja lopulta päätin keväällä 2018, että yrittää täytyy, edes kerran!


2018 oli eka haku ja luin siihen pelkän kemian ja bilsan. Sain muistaakseni ~105p ko. kokeesta ja positiivisin mielin lähdin seuraavia vuosia kohti. Sillon täällä älyvuodossa oli vielä vilkasta ja tää olikin ainoo paikka mun lääkisintoilulle.


2019 hakuun aloitin lukemisen marraskuussa. Aloitin fysiikan opiskelun ja luin syksyn pelkkää fysiikaa. Tein ohessa täyttä työaikaa. Helmikuussa aloitin kolmipäiväisen viikon, mutta siitä huolimatta en saanu revittyä riittävästi lukuaikaa ja lukutunnit jäi yhteensä varmaan alle 200 tunnin. Pääsykokeessa fysiikka oli yhtä mössöä ja kokonaisuudessaan taisin saada ehkä 114 pistettä.


2020, ah, koronavuosi. Tähän hakuun vähensin vuodenvaihteessa työpäivät kahteen per viikko ja vaihdoin työpaikkaa, joten sain paremmin sumplittua arkeen aikaa lukemiselle. Aloitin fysiikan opiskelun lokakuussa ja opiskelin sitä syksyn ajan täyden työajan ohessa. Nyt fysiikka alko sujua. Harkkakokeet meni nousujohteisesti ja loppukevään kaikki kokeet meni tosi hyvin. Varsinainen etäkoe oli mulle shokki ja ihan kamala, fysiikan osuus meni penkin alle ja jäin 7,5 pisteen päähän 2. vaiheesta. Tästä hausta sain muistoksi burnoutin ja kesä oli aika rattoisaa meininkiä (not).


2021 aloitin luku-urakan marraskuussa ja jälleen fysiikalla. Jäin lokakuun lopussa pois töistä ja tammikuussa lähdin Alkio-opistolle. Oikeastaan alusta asti taso oli hyvä ja harkkakokeet meni kaikki sisäänpääsyn arvoisesti. Fysiikka kulki ja oli yhtäkkiä paras osa-alue! Opiskelutunteja tuli tähän hakuun noin 600. Kokeeseen menin rentona ja sain hyvän tekemisen fiiliksen päälle. Kokeen jälkeen katsoin vastaukset ja petyin - tein ihan kamalia mokia, fysiikan osuus tuntui menneen huonosti (vain 2 tehtävää oikein) ja olin varma, että en pääse. Lopulta sain kuitenkin 121 pistettä, joista suurin osa tuli fysiikasta (en saanut kuin ne kaksi tehtävää kokonaan oikein, mutta loput oli tarpeeksi oikein! ). Eli vaikka tein ihan järkkyjä virheitä kokeessa (mm. väitin et haima tuottaa adrenaliinia) ja epäonnistuin, se epäonnistunutkin suoritus riitti sisäänpääsyyn!


Nyt pitäis sit totutella ajatukseen siitä, että ens syksynä ei tarvii enää alottaa pääsykoeurakkaa

[ookoomikko]

"Kolmas kerta toden sanoo" sanotaan, omalla kohdalla sanoikin! On kyllä odotettu, että pääsisi tämän tekstin kirjoittamaan, osittain siksikin että omalla kohdalla ovet aukesivat jo toukokuussa todistusvalinnassa Kuopion yleiselle niin tässä on jo hetken ehtinyt sulatella. Ihan täysin ei kyllä vieläkään voi tätä ihan todeksi uskoa, tämä kuitenkin ollut unelmana aina ala-asteen lopusta asti. Melko runsaasti ollut matkan varrella ylä- ja alamäkiä ja niistäkin lähinnä sitä jälkimmäistä ihan nyt viime aikoja lukuun ottamatta.

Tosiaan ensimmäistä kertaa yritin 2019 vielä "perinteisellä mallilla" suoraan lukiosta. Silloin jäi noin 12-16 koepisteen verran paikka saamatta. Koe oli suorituksena hyväksytty, mutta pisteet eivät lopulta riittäneet opiskelupaikkaan... Silloin yritin valmennuskeskuksen maaliskuu-kurssin voimin, kun se oli siskon hakuprosessissa osoittautunut toimivaksi. Olin jo syksyllä 2018 aloittanut ennakkotehtävien teon, sillä silloin ajatus todistusvalinnan tuomasta epävarmuudesta oli sen verran suuri että halusin saada homman kerralla pakettiin.


Olin kuitenkin tiedostanut, että se ensimmäinen kerta ei läheskään aina nappaa, joten pettymyksestä pääsi kyllä yli ja alkoi suunnittelemaan seuraavaa vuotta. Ensimmäisenä hakukeväänä tiukka tahti oli johtanut melkoiseen burnouttiin pääsiäisen tienoilla, joka mahdollisesti vaikutti myös lopputulokseen. Lukusuunnitelman teossa ja toteutuksessa oli siis kehitettävää. Ensin kuitenkin suorittamaan intti alta pois, samalla nollaamaan ja ottamaan etäisyyttä lukuprosessista, jotta jaksaisi aloittaa keväällä 2020 uudella tarmolla. Tässä vaiheessa valmistumisen jälkeen yo-todistus oli: MAA M, ÄI C, ENA E, KE E, FY E ja BI L.


Ja sitten tulikin kaikille surullisen kuuluisa kevät 2020. Kaikkeen muuhun olin varautunut, paitsi globaaliin pandemiaan, joka pistäisi pelisäännöt viime metreillä uusiksi. Kävin korottelemassa K20 ylppäreissä MAA, ÄI, FY ja KE. Etenkin äidinkielen ja matikan kohdalla olisi saatava jotain aikaan, sillä vaikka vielä ei voitukaan varmasti tietää, millainen todistus tulisi riittämään, oli silti oletettavaa että E:tä huonompia arvosanoja ei kannattaisi hirveästi olla. Äikässä onnistuttiinkin saamaan E, muissa mainittavaa menestystä ei tapahtunut, vaan pisteet oikeuttivat samoihin arvosanoihin kuin K19. Eniten teki kipeää kemia, joka oli alustavissa L pisteissä, mutta jotka lopulta putosivat 1p päähän ällästä huolimattomuusvirheiden takia. Olin hommannut mafynetin itseopiskelumateriaalin, koska siinä oli kätevästi tarvitsemani sekä lääkis- että yo-materiaalit yhdessä paketissa.


Koronan ympärillä vellova epävarmuus oli kuitenkin alkanut kalvaa omaa uskoa enää valintakokeeseen: mitä jos koe muuttuu niin radikaalisti, että tämä nykyinen lukusuunnitelma ei enää lainkaan vastaa sitä? Näinhän lopulta kävi esimerkiksi psykologialla, jossa perinteinen valintakoe vaihdettiinkin AMK-kokeeseen, josta valittiin kourallinen ihmisiä erillisiin kuulusteluihin ja lopulta opiskelemaan. Itse olen sellainen ihminen, joka joko ryhtyy täydellä tarmolla siihen mitä tekee, tai sitten ei ryhdy. Tässä vaiheessa alkoi näyttämään siltä, että valintakokeesta voisi tulla ihan mitä vaan ja olin jo antanut melko ison panostuksen yo-mittelöihin. Valintakokeeseen lukemisesta ei tullut enää juuri yhtään mitään.


Lopulta sitten todistus jäi kauaksi siitä mitä vaadittiin, vaikka olin ehtinyt jo erinäisissä paikoissa, täälläkin, käydyissä keskusteluissa alkaa uskoa että ehkä MEEEEL rivi voisi riittääkin. Valintakokeessa taas karsiuduin jo ensimmäisessä vaiheessa. Koko etäkoe oli muutenkin yksi painajainen, kun en tahtonut edes päästä aloittamaan sitä ja piti sitten täyttä häkää asentaa toinen selain ja aloittaa kokeen tekeminen siellä. Rehellisesti sanottuna koin kuitenkin helpotukseksi sen, että jo toukokuussa 2020 tuli tieto että ei tarvitse valmistautua toiseen erään lainkaan vaan tämä oli tältä erää tässä. Olin jo pitempään ollut sitä mieltä, että viimeistään toisessa vaiheessa oma suoritus kariutuisi, koska silloin kilpailu tulisi olemaan vielä normaaliakin vuotta kovempaa, eikä minulla siinä kohtaa olevalla lukuinnolla olisi ollut mitään saumaa. Lisäksi olisi erittäin ikävää heinäkuussa vasta saada tietää, kuinka kävi, koska siinä menisi väistämättä koko kesä pilalle kun ahdistaisi niin koe suorituksena kuin tuloksineen.


Syksyllä -20 käytiin jälleen yo-korotuksissa, tällä kertaa MAA, FY ja KE. Sillä kertaa onnistuttiin saamaan FY L. Edelleen kuitenkin MAA M hiersi, koska siinä oli suurin pistepotti jaossa. Lisäksi tässä vaiheessa oli selvää, että edes E rivi ei tulisi välttämättä riittämään, vaan se oli minimi, jonka lisäksi tulisi kahmia niin monta ällää kuin suinkin mahdollista. Tämä oli aluksi lannistava ajatus, kun kuitenkin vähän aiemmin keväällä Helsingin yliopisto oli pitänyt korona hämmingeissä tiedotustilaisuuden, jossa olivat sanoneet että "Meidän omissa laskelmissa ja simuloinneissa ei mihinkään suomalaiseen hakukohteeseen olla vaadittu L paperia." Tämä ei kuitenkaan lopulta ihan pitänyt paikkaansa...


Sitä oltiinkin sitten puun ja kuoren välissä: sekä valintakoe että todistusvalinta olivat päällepäin yhtä veemäisiä tapauksia. Todennäköisesti molempiin ei näillä henkisillä voimavaroilla saisi timanttista suoritusta, viisainta olisi mitä todennäköisimmin valita toinen ja antaa sille kaiken minkä itsestään irti saa. Päädyin valitsemaan todistusvalinnan, vaikka tuntuikin siltä että matikassa ja kemiassa aina etsivät meikän suorituksen ja vetää sitten rajan siihen, jättäen allekirjoittaneen väärälle puolelle... Kuitenkin näihin aineisiin lukemalla tukisi myös valintakokeeseen vaadittavaa luku-urakkaa, että olisi tarpeen vaatiessa valmis vielä viimeiseen epätoivoiseen yritykseen sen parissa.


Tähän vuoteen lähdettiinkin sitten pitkien pohdintojen ja lähipiirin sekä muiden hakijoiden kanssa käytyjen keskustelujen kautta. Tämä prosessi alkoi olla elämää suurempi ja aloin miettiä, kestäisinkö enää henkisesti tällä asenteella kuinkakaan kauan. Olin ollut tähän asti vähän sitä mieltä, että "se on lääkis tai ei mitään". Varavaihtoehtoja ei mietitä, se on heikkoutta. Paineessa ne timantitkin syntyy, joten kun varavaihtoehtoja ei ole, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin onnistua. Tämä ajattelu muuttui tänä keväänä.


Nyt olin tullut päätökseen: tämä on viimeinen kerta, kun käytän kokonaisen vuoden lääkishakuun. Asetin varavaihtoehdoiksi Turun ja Kuopion biolääkikset, joista olin kavereilta ja muista lähteistä saanut ymmärtää että ne sopisivat minulle hyvin. En aiheuttaisi itselleni enää ylimääräistä henkistä painetta pakottamalla jälleen itseäni seinää vasten, koska muitakin hyviä ovia on olemassa kuin lääkis. Voisinhan yrittää vielä myöhemmin kokeella uudestaan. Siitä olin kuitenkin varma, että en enää jaksaisi viettää kokonaista vuotta kotona lukien yo-korotuksiin ja valintakokeisiin, se ajatus tuntui paljon pahemmalta kuin että pääsisi edes jonnekin muualle, tekemään edes jotain muuta.


Sitten tapahtui temppu, joka on mysteeri yhä taikurille itselleenkin: sekä matikasta että kemiasta laudaturit! Totta kai olin molemmista lähtenyt ällää hakemaan, mutta kokeiden jälkeen fiilis oli että hyvällä tuurilla saisi ehkä jommasta kummasta ällän, mutta tuskin molemmista. Sydän jättikin pari lyöntiä välistä, kun ensin aamulla yo-tuloksia odotellessa julkaistiin pisterajat, jotka vastoin odotuksiani olivatkin molemmat jo lähtökohtaisesti sellaiset että pisteeni riittäisivät, mikäli niihin ei tällä kertaa olisi kohdistunut hirveitä pudotuksia. Minuutit kuluivat kauhunsekaisin tuntein, kunnes asiaan tuli lopullinen vahvistus: molemmista laudatur!


Tässä vaiheessa todistus oli siis: ÄI&ENA E ja MAFYKEBI L, EELLLL. Pisteysyksen mukaan 188,8 p. Yli 20 pistettä enemmän, kuin mitä vuotta aiemmin. Pieni toivon kipinä heräsi, voisiko tämä olla tässä? Valintakokeeseen lukemisesta ei muutenkaan hyvään toviin ollut tullut juuri mitään, joten käytännössä homma riippui todistuksen varassa muutenkin. Vielä en kuitenkaan suostuisi julistamaan tuloksen olevan sillä selvä, en ole taikauskoinen mutta tiettyjä periaatteita tulee noudattaa. Alkoi hillitön jännitys todistusvalinnan tuloksia odotellessa.


Muutamaa päivää myöhemmin tulikin opintopolkuun lopullinen vahvistus: SE ON SIINÄ!!! Silloinkin meinasi kyllä sydän pysähtyä, kun mieleen putkahti kaiken maailman ajatuksia, mitä jos hakemuksen oli täyttänyt väärin ja ei olekaan järjestelmässä ensikertalaisena ja siten kelvollinen todistusvalintaan jne... Mutta ne kaikki haihtuivat hetkessä savuna ilmaan. Tästä on kulunut jo lähemmäs 2 kuukautta mutta yhä tulee kyllä korvasta korvaan hymy kun tätä hetkeä tässä kirjoittaessa muistelee    Kuopioon riitti 188,8 pistettä heittämällä, itse asiassa Helsinkiinkin tällä olisi halutessaan päässyt, kun rajat lähtivät vähän myöhemmin laskuun. Olin kuitenkin onnistunut siinä, mitä olin äidille jo vuodesta 2019 asti sanonut: sitten kun mennään sisään tehdään semmoinen suoritus, että se ei jätä siellä Kuopion päässä mitään epäselväksi!


Se on vielä todistusvalinnasta sanottava, että ironista kyllä haukuin 2019 koko systeemin pystyyn. Silloin ajattelin, että tässä annetaan nyt "liian helposti" lääkiksestä paikka, että tämä ei ole "oikea" tapa päästä lääkikseen. Nyt kolmen haun ja kahden vuoden puurtamisen sekä yo-korottelun jälkeen voin kyllä ihan itsekin todeta, että tämä ei ole mikään ilmainen lippu sisään. Toki valintakoe ja ylppärit ovat kaksi hyvin eri asiaa, mutta lopulta vaatii pitkäjänteistä ja hyvää suorittamista molemmissa että sen lääkispaikan itselleen saa.


Nykyisille ja tulevilla hakijoille antaisinkin vinkiksi sen, että ihan ensiksi tutustukaa itseenne oppijana. Nykyään on kaikenlaista valmennuskurssia ja valmiita lukupohjia ynnä muita, joilla lupaillaan tulosta syntyvän. Nämä ovat oikein käytettynä erittäin hyviä työkaluja, omassakin haussa niillä on keskeinen rooli. Kuitenkin se oli ehkä tärkein oppi tämän prosessin aikana, että kaikki ei toimi kaikilla yhtä hyvin. Se, mikä toimi toisella todella hyvin, ei välttämättä toimi toisella läheskään niin hyvin jos ollenkaan. Siksi on hyvä jo varhain selvitellä, millainen oppija on itse, millainen rytmi ja millaiset opiskelutekniikat toimivat omalla kohdalla. Älkää siis sokeasti luottako "valmiisiin paketteihin" tai "varmoihin nikseihin", vaan käyttäkää niitä työkaluina oman opiskelutekniikkanne huippuun hiomiseen. Se on kuitenkin lopulta SINÄ joka sen opiskelupaikkaan pääsee ja SINÄ joka tien sinne tasoittaa sekä kulkee.


Itsekin sorruin alussa siihen virheeseen, että yritin replikoida siskoni tekniikat ja tavat, sillä perusteella että hän oli samaan oppilaitokseen kuitenkin päässyt, eli pakkohan on sitten minunkin päästä kunhan vain teen samoin. Tämä ei vuosina 2019 ja 2020 tuottanut tulosta, mutta nyt 2021 kun aloin kuuntelemaan enemmän itseäni ja tekemään omia ratkaisujani, tuntui opiskelukin miellyttävämmältä ja tavoitteeseenkin lopulta päästiin   


Muistakaa vielä tekemisen ohella tekemättömyyden merkitys, nimimerkillä kokemusta on voin sanoa että burnoutin välttäminen on paljon helpomaa ja vaatii vähemmän vaivaa kuin siitä toipuminen. Muistakaa tauot, muistakaa vapaapäivät, muistakaa myös nauttia elämästä, koska se on nyt.


Hyvää kesää kaikille ja lukuintoa syksyyn! Osan kanssa kenties tapaamme Kuopiossaa 

[Wannabedoctor]

Joo o, tän kirjottamista on kyllä odoteltu jo varmaan melkein kymmenen vuotta. Joka vuosi olen näitä käynyt liikuttuneena lukemassa, eli voisi sanoa, että olen tarinani tälle foorumille velkaa    Itsekin kuulun tähän "kolmas kerta toden sanoo" -kastiin.


Kirjotin ylioppilaaksi 2015 ihan hyvin arvosanoin LLEEM. Lääkis oli ollut pitkän aikaa itsestäänselvä vaihtoehto ja sitä kohti oltiin kovasti menossa. Osallistuin 2015 myös Valmennuskeskuksen kurssille. En ollut kirjoittanut ollenkaan kemiaa, joten sen osaaminen oli ihan rappiolla. Fysiikka ja biologia olivat harjoituskokeissa kurssin keskitasoa. Jäin tuolloin Kuopion rajasta muistaakseni 12p päähän. En panostanut tuolloin laskurutiiniin, ja opiskelumetodit olivat tehottomia; saatoin ihan vaan lukea fysiikan ja kemian kirjoja tekemättä mitään aktiivista. Se näkyi sitten että aloitin kokeessa monia tehtäviä ja sain niitä aina vähän eteenpäin, kunnes osaaminen loppui ja loppuaika oli paniikissa tehtävästä toiseen hyppimistä ilman, että saattaisi yhtäkään kunnolla loppuun. Koko ajan oli sellainen olo, että tämä pitäisi osata, mutta kun ei vaan lähde.


Vuonna 2016 tein koko vuoden töitä ja opiskelin iltaisin sen mitä ehdin. Osallistuin myös harjoituskokeisiin, jotka alkoivat jo sujua vähän paremmin, kun kemiakin oli otettu haltuun. Joitakin aukkoja osaamisessa vielä oli mutta koin olevani jo melko hyvällä tasolla. Simuloidussa kokeessa sijoituin ihan hyvin, ja toivoa sisäänpääsystä oli. Vuoden 2016 koe oli kuitenkin melko poikkeuksellinen: paljon helppoja tehtäviä ja maksimipisteiden määrä oli tuplaantunut. Edellisestä vuodesta olin ottanut taktiikaksi keskittyä yhteen tehtävään aina kunnolla ja varmistaa, ettei tule huolimattomuusvirheitä. Lopulta toimin kokeessa ylivarovaisesti, enkä ehtinyt tekemään monivalintoja loppuun (olivat tänä vuonna melko helppoja). Jäin lopulta 2p päähän sisäänpääsystä. Olisin parin armon minuutin avulla saattanut mahdollisesti saada tarvittavat pisteet. (Tästä opetuksena se, että kannattaa pohtia itselleen useita koetaktiikoita erilaisia kokeita varten ja käyttää niitä joustavasti. Tänä vuonnahan koe muuttui taas!!!)


Sitten kului muutamia vuosia. Jämähdin kotipaikkakunnalleni ja aloin opiskella ihan toista alaa, vaikka alkuperäinen suunnitelma oli ollut lääkikseen hakeminen. Muut asiat menivät nyt tämän ohi. Joka vuosi löysin itseni kuitenkin Älyvuotoa selailemasta ja Googlettelemasta kaikkea lääkikseen liittyvää, eikä ajatus "oikeasta unelma-alastani" jättänyt minua rauhaan. Jouluna 2020 tuli mitta täyteen ja hommasin uuden opsin kirjat ja aloin opiskella. Paljon oli mieleen palautettavaa, mutta kun asiat oli viisi vuotta sitten opiskellut hyvin, ne palautuivat mieleen yllättävän nopeasti. Tein radikaalin liikkeen ja lopetin kevään ajaksi toiset opintoni ja töitä tein pari vuoroa viikossa. Huhtikuussa jäin täysin lukulomalle.


Haave oli kasvanut niin suureksi, että opiskelin aivan järkyttävällä tahdilla ja motivaatio oli suuri, kun oli sellainen olo, että saan viimein mennä elämässä siihen suuntaan, mihin oikeasti haluan mennä. Tuntui siltä, että palaset olivat loksahtaneet paikoilleen. Pyrin lukemaan päivässä 8h, välillä luin enemmän ja välillä vähemmän. Välillä saatoin lukea jopa 12h! Vapaapäiviä pidin tarvittaessa. Pidin niitä lopulta liian vähän ja aloin keväällä olemaan melko väsynyt, mutta drive oli niin kova, ettei pystynyt hellittämään (jälkeenpäin voisi sanoa, että olisin voinut hyvällä omalla tunnolla huilata enemmänkin ja huilaamisesta olisi ollut enemmän hyötyä kuin haittaa). Laskin vanhoja valmennuskurssin tehtäviä ja lukiokirjojen tehtäviä. Otin myös harjoituskoepaketin (ehdottoman tärkeä koetaktiikan hiomiseen ja oman osaamisen tarkasteluun. Märkiä rättejä toki tulee kokeista naamaan ja itsetunto koetuksella, mutta mieluummin niissä kuin oikeassa pääsykokeessa!) Huomasin myös varsinkin ensimmäisissä harjoituskokeissa, että teen todella helposti "turhia" huolimattomuusvirheitä, joten otin asiakseni työstää niitä. Opiskelumetodeista vielä todella tärkeitä minulle olivat post it -laput, joita asuntoni oli täynnä, ja Anki-kortit. Tänä vuonna ei nippelitietoja tarvinnut toki samalla tavalla osata, mutta koin varsinkin Ankin mullistaneen oppimiseni ja ajankäyttöni. Ankin voi ladata netistä ilmaiseksi ja on todella helppokäyttöinen. Yhdistin sen myös puhelimeeni ja toistelin töissäkin salaa kortteja


Viimeiselle kuukaudelle tein lukusuunnitelman, jossa oli määritelty joka päivälle edes jokin aihe, jonka koin haastavaksi tai jossa oli vielä hiottavaa esim. puskuriliuokset, sähkömagnetismi, statiikka jne. Jännitys alkoi taas kasvaa todella suureksi, joten välillä oli otettava ihan aikaa puhallella ja palautella itseäni realiteetteihin; en pysty tekemään muuta kuin parhaani ja jos se ei nyt riitä, on se ensi vuoden lukemisista kuitenkin pois.


Ennen koetta nukuin yhden tunnin vaikka käytössä oli melatoniinit ja kaikki mahdolliset. En lannistunut tästä vaan menin täysiä koetta päin. Olin kirjoittanut kuukautta ennen itselleni kirjeen, jossa läpsin itseäni poskelle ja muistuttelin omista haaveista ja kokoomaan itseni kasaan ennen koetta. Koe yllätti, mutta niin se oli yllättänyt minut joka kerta kun olin hakenut, joten en jäänyt sitä ihmettelemään. Monivalintojen puuttuminen harmitti, koska olin käyttänyt todella paljon aikaa nippelitietojen opetteluun ja ajattelin, että nyt olisi vaikeampi saada enemmän pisteitä kuin muut. Myös vektoreita varten ostamani tehtäväpaketti osoittautui täysin turhaksi. Olin suunnitellut aloittavani monivalinnoista, jos niitä olisi (tätä ei yleensä suositella mutta se toimi minulle harjoituskokeissa). Tein verenkiertotehtävän ensin ja sitten aloin tehdä suht helpoilta vaikuttavia tehtäviä yksitellen. Alkukokeen ajan olin flow-tilassa ja 11 aikaan pidin eväs- ja vessatauon. Loppukoetta kohden tuli jonkin verran haasteita, mutta sain pidettyä itseni kuitenkin kasassa ja yritin rääpiä tehtävistä pisteitä, vaikken niitä täysin osannut tai ei ollut hajuakaan. Tehtävä 1 tökki, dynamotehtävä tökki, kemian tehtävät ihan kamalia pääasiassa ja entsyymitehtävä meni arvaamiseksi. Biologia oli muuten ok paitsi FASD-tehtävä ja B12-vitamiini punasolujen tuotannossa, joita ei BIOS:ssa mainittu sanallakaan. Suunnittelinkin, että seuraavaa hakua varten lainaisin kirjastosta Koralli-kirjat ja tekisin niistä Anki-kortteja.


Kokeen jälkeen oli tyhjä olo. Jäi ihan ok fiilis kokeesta, mutta mitä enemmän aikaa meni, sitä enemmän tulin epävarmemmaksi, sillä vaikka osasin paljon, paljon oli jäänyt myös osaamatta ja arvaukseksi. Tilannetta ei auttanut Ylilaudan psykoosit 140p pisterajoista pöndelle (Tää sekoilu tapahtuu aina joka vuosi niin älkää menkö siihen mukaan enää kesällä 2022 ei niistä rajoista näemmä voi välttämättä sanoa mitään vaikka tääkin oli kaikkien mielestä "helppo yo-tasoinen koe"). EN TODELLAKAAN KATSONUT MALLIVASTAUKSIA ja onneksi pysyin siinä. Perustelin sen itselleni niin, että ainakin saan kuukauden elää vielä tyytyväisenä, vaikka koe olisi mennyt bersiilleen ja ei siihen kuitenkaan voi enää vaikuttaa eikä pisterajoja tietää.


Viimeisen kahden viikon aikana ennen tuloksia menin jokaiseen trolliin, että tulokset ovat tulleet Opintopolkuun, ja kulutin avainlukulistani loppuun. Lopulta yksi kommentti ei ollutkaan trollia, ja minulle pamahti paikka Kuopion yleiseltä! Sain minuutin kestävän hysteriakohtauksen, mutta siihen se jäi. Ei tätä pysty vielä sisäistämään, että tää oli nyt tässä. Toivottavasti se tässä pikkuhiljaa iskee tajuntaan, kun alkaa käytännön asioita hoitelemaan! Olin myös hakenut Ruotsiin opiskelemaan, sillä olisin päässyt sinne todennäköisesti todistuksella, koska Suomessa en ole enää ensikertalainen. Lisäksi suunnittelin hakevani Italiaan, sillä siinä pääsykokeessa pärjää Suomen pääsykokeen tiedoilla ja hyvällä englanninkielen taidolla (lukukausi maksut 1000-3000e paikasta riippuen). Suosittelen pohtimaan näitä vaihtoehtoina myös Suomen yliopistoille, mikäli elämäntilanne sallii!


Onnittelut sisäänpäässeille ja tsemppiä hurjasti kaikille, jotka lähtevät seuraavan vuoden hakuihin! Jos on on varma, että tämä on se oma juttu, ei saa luovuttaa. Itse luovutin hetkeksi, mutta niin sitä löysi viisi vuotta myöhemmin itsensä opiskelemassa, miten kirvat lisääntyy!

[Toveri]

Mietinkin, että ihan kuin olisin nähnyt tuon käyttäjätunnuksen jo muutaman vuoden takaisissa ketjuissa. Olipa kiva kuulla, että Wannabedoctor et täysin luovuttanut, ja viimein pääsit sisälle!    Avainlukulistan kuluttaminen sai nauramaan tovin ääneen.   Kivoja tarinoita muiltakin, näitä on kyllä mukava lukea.

[Wannabedoctor]

Hahah kiitos paljon Toveri! Sinäkin olet jäänyt täältä mieleen ja huippua kuulla, että pääsit lopulta, vaikka se ei meinannut siltä näyttää! Onnea vielä paljon ja hieno suoritus!

[hakija92]

Kiitos teille kaikille tarinoidenne jakamisesta ja lämpimät onnittelut vielä koulupaikoistanne! Ainakin minä olen saanut hyviä vinkkejä teidän jokaisen kirjoituksesta ja myös uskoa siihen, että jatkamalla opiskelua kaikesta huolimatta saavutan kyllä tavoitteeni. Bongasin täältä myös tuon Italiankin vaihtoehdon ja nyt siis sitäkin selvittämään ihan tosissaan.
Mutta teillähän koulu alkaakin jo kohta ja ei muuta kuin tsemppiä opintoihin ja toivottavasti kaikki sujuu mahdollisimman normaalisti koronastasta huolimatta.

[Wannabedoctor]

Kiitos ja tsemppiä paljon sinullekin hakija92! Ja asia on juurikin näin, kova työ ja sinnikkyys kyllä palkitaan lopulta    Tältä sivulta löytyy lähes kaikki tarvittava tieto Italian lääkiksistä: medschool.it (lukukausimaksut, pääsykoe, hakeminen, yliopistojen vertailu yms). Sinne taitaa juuri parhaillaan olla haku käynnissä ja syyskuussa pääsykoe 

[Lääkikseen2019]

Fuksivuoden karkeloista eksyin takaisin älyvuotoon ihmettelemään onko täällä vielä elämää. Törmäsin ketjuun ja totesin, että voisihan sitä vähän kirjoittaa jos joku saisi inspiraatiota.
Valmistuin ylioppilaaksi 2018. Meidän lukioaikana ei puhuttu vielä todistusvalinnasta, joten en liikoja panostanut yo-kokeisiin. Sain siis lyhyestä matikasta L, kemiasta E, fysiikasta M, äidinkielestä E. 2018 kävin pääsykokeessa ihmettelemässä koetilannetta ja koetta lukematta. En tainnut tehdä kuin muutaman tehtävän kunnes totesin, että tarvitsee aika paljon opiskella vielä.
2019 olin valmennuskurssilla aloittaen pääsykoerumban tammikuun alussa. Samalla tein töitä noin 20h/vko. Lukemisesta ei tullut mitään töiden ja nuoruuden biletyksen takia. Jäin tuona vuonna pisterajasta noin 25p. Bilsan opiskeluun meni aikaa tuhottomasti koska en ollut käynyt siitä kaikkia kursseja tai kirjoittanut sitä. Harkitsin yo-kokeiden korottamista, mutta sähköisten järjestelmien takia en mennyt korottamaan.
2020 otin itseopiskelumateriaalit ja luin tosissani töiden ohella (20h/vko) joulukuusta lähtien. Kun bilsan pohja oli jo hyvä oli helpompi kertailla sitä ja keskittyä vaikeisiin fysiikan ja kemian asioihin. Shokkina tuli koronan takia 75% todistusvalinta ja 25% pääsykoevalinta. Vaivuin epätoivoon mutta luotin omaan tekemiseeni kohtalaisen hyvin. Koe oli kaksivaiheinen. Vuoden hirvein päivä oli heinäkuussa kun sain tietää että jäin taas kovan kamppailun jälkeen 5p rajasta.
2021 aloitin kevyen kertailun saman itseopiskelupaketin avulla marraskuun alusta. Tammikuusta eteenpäin vähensin työtunteja (20h/vko-25h/vko) ja opiskelin ihan täysillä melkein koko muun vapaa-ajan (ei hyvä). Itsevarmana kokeeseen peläten hieman tulevaa. Kokeessa olevat laskutehtävät olivat helppoja, sillä olin tahkonnut vain vaikeita tehtäviä koko kevään. Bilsa oli hieman hankalaa joissain kohdissa.
5.7.2021 sain vihdoin vastaanottaa koulupaikan ja hämmästykseni valintakokeen pisteet ylittivät rajan 30p. En tiedä mikä muutos sai aikaan valtavan tason nousun sillä tein asiat aikalailla samoin 2020 ja 2021. Vinkkinä kuitenkin itsensä haastaminen vaikeilla tehtävillä! Tsemppiä hakijoille, nähdään kampuksella.