Runsas sairastelu opintojen aikana

[zeniitti]

Heisulivei!

Minulla on useita perussairauksia, vakaviakin, joiden ehkä keskeisin opiskelua haittaava oire on äärimmäinen uupumus ja aivosumu, joka voi iskeä todella nopeasti ja varoittamatta. Lisäksi stressinsietokykyni on alentunut huomattavasti, enkä pysty opiskelemaan pitkiä päiviä, vaikka haluaisinkin - suvulta peritty jääräpäisyys kyllä auttaisi siinä muuten, mutta kun yksinkertaisesti kroppa vain antaa periksi. Minun olisi siis käytännössä päästävä tarvittaessa n. vartin varoitusajalla jonnekin pitkälleen lepäämään hetkeksi, tai muuten minut joudutaan kantamaan sinne 

Olen yrittänyt luopua lääkishaaveista terveyden reistaillessa ja käynyt muuallakin opiskelemassa kehnoin tuloksin, mutta veri vain vetää lääkikseen. Kysymykseni koskee juuri opiskelua lääkiksessä itse lääkärin työn sijasta, koska näillä näkymin tulisin suuntautumaan tutkimustyöhön, jossa terveydelliset rajoitteet eivät ole niin suuri ongelma, kun pipetoinnin ja paperisodan lomassa voikin helposti käydä makaamassa hetken ketarat ojossa lattialla, kun alkaa nähdä tähtiä. 

Siispä: pärjääkö lääkiksessä, jos sen aikana sairastelee runsaasti ja opiskeluun tarvitsee erityisjärjestelyjä? Onko sinulla omakohtaisia kokemuksia erityisjärjestelyistä opinnoissa?

[Pähkinä]

Tässä kohtaa pitää vaan lakonisesti todeta, että tulee olemaan ongelma, ja lääketiede lienee viimeisiä aloja, joita sinun kannattaisi opiskella.

Ei pahalla.

[kloroformi]

Ottaisin sinuna yhteyttä tiedekuntaan ja tiedustelisin asiaa sieltä.

[zeniitti]

Kiitos vastauksista! 

Rupesin nyt katselemaan tuota biolääketieteen opinto-ohjelmaa sillä silmällä. Jospa kuitenkin...? En vain haluaisi muuttaa uudestaan juuri, kun tänne PK-seudulle on ehtinyt kotiutua, mutta mitäpä sitä ei unelmiensa eteen tekisi. Sitä vain jaksan ihmetellä, miksi tutkimushuippuyliopistossa (Hki) ei ole biolääketieteen koulutusohjelmaa! Jos täältä löytyisi sellainen, niin todennäköisesti opiskelisin siellä jo.

Kuopio olisi lähempänä kotiväkeä, mutta toisaalta Turussa lienee paremmat resurssit siellä sijaitsevan lääkekehityskompleksin myötä...?

[Määkis]

Ei tule onnistumaan. Preklinikka vielä ehkä sujuisikin, mutta klinikka on kyllä aika mahdotonta. Joudut olemaan pitkiä päiviä sairaalalla mm. leikkauksissa, poleilla ja kierroilla joista et oikein voi poistua.


Bioteknologiakin voi olla aika hankalaa kun monesti kokeet vaativat pitkää seurantaa ja jos poistut jonnekin niin koe on pilalla.

[Wondercat]

En tiedä onko sinulla kokemusta tutkimustyöstä, mutta kommentoin sen verran noita tutkimustyösuunnitelmia, että en pitäisi ollenkaan itsestäänselvyytenä että kesken töiden pääsee lepäämään juuri silloin kun on tarve. Määkis tuossa mainitsikin jo tuosta seurannasta, eikä se pipetointikaan aina ole sellaista että voit vain jättää työt kesken. En myöskään usko että jatkuvaa lepäämisen tarvetta katsotaan missään työpaikalla kovin hyvällä, vaikka kyse olisikin sairauden aiheuttamasta rajoitteesta.

Muutenkin kannattaa miettiä onko alentuneen stressinsietokyvyn kanssa järkevää hakeutua yhdelle stressaavimmista ammattialoista?

[zeniitti]

Kiitos jälleen vastauksista! Tosiaan ongelmanahan tässä on lähinnä opinnot, koska en välttämättä tule suuntautumaan kliiniseen työhön lainkaan (toki, jos terveys tästä asettuu ja paranee, niin voisi sitä kai harkita kliinistäkin työtä). En nyt varmaan toistaiseksi hae ainakaan varsinaiseen lääkikseen. Mutta katsellaan nyt, mitä elämä tuo tullessaan!

[zeniitti]

Otin asian puheeksi lääkärini kanssa. Hän nauroi kepeästi ja sanoi, että jos selvitän tieni läpi pääsykokeen, niin pärjään hyvin lääkiksessäkin. Opinnot eivät kuulemma ole erityisen raskaita pääsykoerumbaan verrattuna

[Niuppa]

Otin asian puheeksi lääkärini kanssa. Hän nauroi kepeästi ja sanoi, että jos selvitän tieni läpi pääsykokeen, niin pärjään hyvin lääkiksessäkin. Opinnot eivät kuulemma ole erityisen raskaita pääsykoerumbaan verrattuna

On ehkä aivan totta, että lääkis vertautuu lepokotiin. Kuitenkin pääsykokeeseen valmistautumisessa voit vapaasti päättää itse ajankäytöstäsi. Lääkiksessä aikataulutus tulee ainakin jossain määrin annettuna. Useimmat lääkisopiskelijat kokevat lääkäriyden ensiaskelten ottamisen vähintään kohtalaisen stressaavaksi.

[zeniitti]

Otin asian puheeksi lääkärini kanssa. Hän nauroi kepeästi ja sanoi, että jos selvitän tieni läpi pääsykokeen, niin pärjään hyvin lääkiksessäkin. Opinnot eivät kuulemma ole erityisen raskaita pääsykoerumbaan verrattuna

On ehkä aivan totta, että lääkis vertautuu lepokotiin. Kuitenkin pääsykokeeseen valmistautumisessa voit vapaasti päättää itse ajankäytöstäsi. Lääkiksessä aikataulutus tulee ainakin jossain määrin annettuna. Useimmat lääkisopiskelijat kokevat lääkäriyden ensiaskelten ottamisen vähintään kohtalaisen stressaavaksi.

Toki ensiaskeleet lääkärinä tulisivat olemaan raskaita. Toisaalta olen aloittamassa nousujohteisen harjoitteluohjelman jaksamiseni parantamiseksi ja osa tästä väsymyksestä näyttäisikin selittyvän väärillä lääkkeillä (yksi ajettiin tässä alas, ja vointi parani jonkin verran). Ainahan on toki mahdollisuus suuntautua myös muualle, kuin kliiniseen lääketieteeseen, jos tuntuu siltä, että vastaanoton pyörittäminen ei onnistu

[Utopiaa]

Ota askel kerrallaan. Muista lekurisi sanat!
Ensin sisään ja murehdi sen jälkeen kuinka eteenpäin. Lääketieteessä on niin monia töitä, että kyllä jokainen löytää aikanaan itselleen sopivan työn. Tsemppiä💖

[rosse]

Mikäli vaikeuttaa opiskelua ja stressinsietokyky tosiaan alentunut, niin miettisin toista alaa kyllä. Lääkiksestä suoriutuminen on luultavasti tosi haastavaa tuollaisten oireiden kanssa. Esim. bioteknologia, molekyylibiotieteet yms. löytyy pk-seudulta.