Kirjoittaja Aihe: sinä joka pääsit: tarinasi  (Luettu 75577 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

saemko

  • Vieras
Vs: sinä joka pääsit: tarinasi
« Vastaus #75 : 14.11.14 - klo:01:50 »
Vastauksena saemkolle:

Minä turvauduin pääasiallisesti lukiomateriaaliin.  Matikkaa en laskenut erikseen yhtään, mutta se minulla olikin valmiiksi hallussa.  Fysiikasta ja kemiasta laskin kertaalleen yhden kirjasarjan kaikki tehtävät läpi, sekä opiskelin tietysti teoriaosuudet sillä ajatuksella, että mitään epäselvää ei saa jättää taakse.  Tein itselleni myös teoriatiivistelmät.
Biologiasta luin Biosin kurssit 2, 4 ja 5 (solubiologia, ihmisbiologia ja biotekniikka tjsp).

Kemian ja biologian apuna käytin opetus.tv:tä, josta kertasin aina jokaisen kirjan jälkeen kyseiset asiat.  Moni video tuli katsottua myöhemmin uudelleen, kun jokin asia ei ollut muistissa.  Lisäksi tein jonkun verran DIA -kokeita, Valmennuskeskuksen vanhoja valmennusmateriaalin laskuja ja kertaalleen vanhat pääsykokeet n. 5-8 vuoden ajalta.  Kävin myös kesäyliopiston järjestämän biologian valmennuskurssin (pienimuotoinen).

Aikaa omaan lukemiseeni meni n. 15kk.  Ensimmäiset 6kk suoritin toista tutkintoa ja luin aina, kun oli aikaa.  Välissä oli ensimmäinen pääsykoe ja sitten syksyllä jatkui lukeminen siitä, mihin jäin.  Noina viimeisinä 9kk:na minulla ei ollut mitään muuta hommaa perheen lisäksi, mutta käytin varsin maltilliset nelisen tuntia per arkipäivä lukemiseen.  Viikonloput pidin yleensä kokonaan vapaina.  Tuo oli itselleni sopiva aika siinä mielessä, että kerkesin käydä hyvin kaiken läpi, väsymys ei oikeastaan iskenyt missään vaiheessa, vaan päinvastoin into oli kokoajan kova.  Viimeinen kuukausi meni löysemmin kertaillessa.  On syytä kuitenkin muistaa, että tuntimäärät ovat hyvin henkilökohtaisia.

Jälkikäteen arvioituna osaamistasoni ei ollut ehkä aivan optimitasolla pääsykokeessa.  Lukion ulkopuolisia asioita olisi saanut olla enemmän ja ihan perusfysiikka olisi pitänyt kerrata paremmin, koska jotkut asiat olivat sitten kokeessa kuitenkin unohduksissa.  Myös biologiassa olisi ollut petrattavaa.  Pääsin kuitenkin sisään pitkälti onnistuneen taktikoinnin ja virheettömyyden turvin.  Kandikiintiötäkin siihen tarvittiin, joten aika alarajoilla mentiin, mutta sehän riittää.

Sinä olet jo kertaalleen hakenut, joten tiedät, mikä vaatimustaso suurinpiirtein on.  Analysoi tarkkaan, missä sinulla jäi parannettavaa ja muuta valmistautumista tarpeen tullen.  Minulla kovasta itseluottamuksesta oli korvaamaton apu, kuten myös pääsykokeessa taktikoinnista.

kiitos vastauksesta!!!:) todella positiivista lukea näitä onnistumisia! Jos vielä saan kysyä niin mitä tarkoitat tuolla taktikoinnilla teitkö varmat tehtävät kokeessa? Jätitkö jotain tarkoituksella välistä?

Poissa Tiska

  • Älyvuotaja
  • **
  • Viestejä: 144
  • Sukupuoli: Mies
  • Lääketieteen yo. (Kuopio -15)
Vs: sinä joka pääsit: tarinasi
« Vastaus #76 : 14.11.14 - klo:07:40 »
Muutamia aikaisempia kokeita kannattaa katsoa tehtävänantoja tarkkaillen, monivalintoja etenkin. Opit sieltä katsomaan miten paljon tuo pisteytys voi vaihdella ja kun kokeilet sitten tehdä niin huomaat miten paljon se vaikuttaa. Eli itsellä oli perusideana katsoa heti alkuun ihan äärettömän tarkkaan se tehtävän pisteytys ja miettiä sen jälkeen onko järkevää a)tehdä kaikki mitä osaa ja arvata loput b)olla tekemättä koko osiota c)tehdä mitä osaa ja olla tekemättä epävarmoja kohtia . Ainakin viimekokeessa oli mielestäni noista jokaista tyyppiä ( paitsi toki jos tietää kaikesta kaiken). Toinen päästrategia joka myös onnistui hyvin oli hypätä tehtävä yli jos se tuntui hetken mietiskelyn jälkeen yhä mysteeriltä ja palata siihen sitten kuitenkin pisteytyksestä riippuen tarpeeksi aikaisin. Tällä saa aika hyvin minimoitua sen riskin että menettää pisteitä hukatun ajan takia, kun pysyy kokoajan se pistenikkaus päällä. Sittenkun sieltä edestäpäin pisteet tienattu---> takaisin vaikeiden pariin taaksepäin jolloin aikaa uskaltaa käyttää kun helppojakaan ei enää ole tehtävänä.

Edit: aika perusjuttuja siis, mutta niin se taktiikka pitää ollakkin. Ei siinä tilanteessa oikein kannata sotkeutua liian monimutkaiseen ihmettelyyn .
« Viimeksi muokattu: 14.11.14 - klo:07:42 kirjoittanut Tiska »

Poissa Elwood

  • Hypervuotaja
  • ****
  • Viestejä: 963
  • Sukupuoli: Mies
  • Oulun yleinen -14
Vs: sinä joka pääsit: tarinasi
« Vastaus #77 : 14.11.14 - klo:09:16 »
kiitos vastauksesta!!!:) todella positiivista lukea näitä onnistumisia! Jos vielä saan kysyä niin mitä tarkoitat tuolla taktikoinnilla teitkö varmat tehtävät kokeessa? Jätitkö jotain tarkoituksella välistä?
Kokeessa kannattaa vastata järkevästi.  Ei pidä juuttua tehtäviin, vaan hypätä yli heti, jos tuntuu aikaa menevän liikaa.  Niihin voi aina palata myöhemmin.  Viime kokeessa hyödyin mielestäni selvästi siitä, että rankkasin tehtävät nopeasti mielessäni piste per aika -tyylisesti.  Kokeessa oli todella paljon yhden ja kahden pisteen tehtäviä, jotka näyttivät vaativan hyvinkin erilaisen panostuksen.  Nopeat yhden pisteen tehtävät (oli ihan parin sekunninkin tehtäviä) ovat lopulta parempia, kuin joku 4p tehtävä, joka vie paljon aikaa ja sitten taas joistain 1-2p tehtävistä näki heti, että näihin pitää panostaa nyt vähän liikaa.  Jos lopulta kerkeää kaiken tehdä, minkä osaakin, tällä ei tietenkään ole merkitystä, mutta minä en ainakaan kerinnyt tälläkään kertaa.

Monivalinnat kannattaa myös pyrkiä arvioimaan.  Tällä kertaa kerkesin ne tehdäkin, vaikka moni jäi loppuun juuri tuon pistetehottomuuden takia.  Sen verran nyt oma arvio petti tällä kertaa, että vastasin siihen maksamonivalintaan, joka oli epäonnistunut päätös.  Ei siihen onneksi aikaakaan kyllä mennyt juuri  yhtään, mutta ei tullut sitten pisteitäkään.

Kannattaa tehdä vanhoja kokeita kellon kanssa.  Huomaa, että ei niitä vaan meinaa keritä tehdä ja täytyy priorisoida.  Tai ainakaan minä en usein kerkeä, jotkut ovat hämmästyttävän nopeita laskijoita.  Hyvin usein kokeissa on ansoja, kuten laajoja, aikaa vieviä aineistoja tai mielestäni viime kokeessa olevat vaihtelevan tasoiset pikkutehtävät.
“The art of medicine consists of amusing the patient while nature cures the disease.”
-Voltaire

Poissa Lilla my83

  • Tehovuotaja
  • *
  • Viestejä: 46
Vs: sinä joka pääsit: tarinasi
« Vastaus #78 : 26.11.14 - klo:20:35 »
Olisiko sisäänpäässeiltä jäänyt vielä nurkissa pyörimään sellaisia valmennusmatskuja, joita haluaisi myydä pois?? Kandiakatemian, Valmennuskeskuksen jne..


Poissa Juusolin

  • Tehovuotaja
  • *
  • Viestejä: 68
  • Sukupuoli: Mies
  • LL
Vs: sinä joka pääsit: tarinasi
« Vastaus #79 : 27.11.14 - klo:11:09 »
Olisiko sisäänpäässeiltä jäänyt vielä nurkissa pyörimään sellaisia valmennusmatskuja, joita haluaisi myydä pois?? Kandiakatemian, Valmennuskeskuksen jne..

Eximian kaikki vuoden 2013 materiaalit löytyis kaapista :)
Heissulivei.

Poissa cAMP

  • Älyvuotaja
  • **
  • Viestejä: 145
  • Sukupuoli: Nainen
  • Lääket. yo Tre 2014
Vs: sinä joka pääsit: tarinasi
« Vastaus #80 : 25.04.15 - klo:02:58 »
Vajaa kuukausi on enää kokeeseen, joten kirjoitellaan tänne nyt uusi tarina tsemppihenkeä nostamaan.

Lääkikseen hakeminen alkoi mulla melko lailla päähänpistona loppusyksystä 2011. Olin vasta valmistunut farmaseutti ja alle puolen vuoden työkokemuksella pystyin sanomaan, ettei siitä ollut mun loppuelämän ammatiksi. Työ on periaatteessa mukavaa ja suoraviivaista. Koen myös olevani ihan hyvä asiakaspalvelutyössä. Itse työssä ei niinkään ollut vikaa vaan siinä, että etenemismahdollisuudet olivat proviisorin opinto-oikeudesta huolimatta mielestäni kehnot. Apteekkariksi tai muunlaiseksikaan yrittäjäksi en koskaan haluaisi. Apteekeissa proviisorien työllisyystilanne on huonohko, ts. aika moni proviisori tekee kuitenkin niitä farmaseutin hommia. Teollisuuden näkymät ei myöskään näytä kovin hyviltä. Tutkijan uran, jonka vuoksi farmasialle alunperin hainkin, hylkäsin jo opiskeluvaiheessa, kun minulle selvisi millaista tutkijan työ todella olisi: epävarmaa apurahoilla kituuttamista ilman mahdollisuutta tehdä pitkän aikajänteen suunnitelmia.

Jotain uutta oli siis keksittävä. Lääkikseen hakeminen oli tavallaan hetken mielijohde, vaikka oli se yhtenä vaihtoehtona ollut lukiossa. Eniten houkutti mahdollisuus päästä opiskelemaan fysiologiaa, jota farmasialla oli vähemmän kuin olin luullut. Aikanaan valitsin farmasian ajatellen, että se on "kuin lääkis ilman verta ja suolenpätkiä". Parasta työssä uskon olevan sen, että potilaiden vuoksi on velvoitettu päivittämään  jatkuvasti tietojaan. Vaikka elinikäisestä oppimisesta kouhkataan yliopistossa, on oikeasti aika vähän aloja, joissa se todella toteutuu. Lisäksi unelma tutkijan urasta elää yhä ja lääkärin työhön se on mahdollista yhdistää. Lääkärin ammatti takaa riittävän elintason lyhyemmillä työpäivillä, jolloin tutkijan uraan voi suhtautua enemmänkin harrastuksena.

Ilmoittauduin siis VK:n marraskuun  pitkälle kurssille ja elämä tuntui olevan taas raiteilllaan.  Minulla oli jälleen konkreettinen tavoite, jota kohden pyrkiä. Pääsykokeisiin valmistautuminen oli oikeastaan aika kivaa. En silti kertonut hakemisestani kuin omalle perheelle ja töissä oli tietty pakko, kun pidin vapaata 2 kuukautta ennen koetta. Fiilis ekalla hakukerralla oli hyvä. Järkytys tuli sitten pääsykokeessa, kun marraskuussa aloitetusta harjoittelusta huolimatta puolet tehtävistä jäi tekemättä ajanpuutteen ja osaamisen vuoksi. Kesä meni haavoja nuollessa ja töitä tehdessä. Ohut kirje ei tullut yllätyksenä ja jo ennen sitä olin päättänyt hakea uudestaan.

Uusi lukukierros alkoi jälleen marraskuun valmennuskurssilla ja vuoden 2013 alussa jäin pois töistä ja keskityin vain pääsykokeisiin. Koska minulla oli proviisorin opinto-oikeus, otin peruskursseja kemian ja  fysiikan laitokselta. Oma kokemus oli, että niistä ei ollut pääsykokeen kannalta hyötyä ja veivät vain aikaa pois pääsykoeharjoittelulta. Toukokuuhun mennessä olin kuitenkin hyvin tyytyväinen omaan osaamistasoon. Osasin mielestäni lukion fykebin hyvin. Siitä huolimatta nenänpää valkoisena tulin toista kertaa ulos koesalista. Nyt tunnelmat olivat jopa ensimmäistä kertaa huonommat. Tajusin jo kokeen aikana, että monivalinnoista aloittaminen oli virhe. Viimeisen puolen tunnin aikana yritin paniikissa tehdä kuutta viimeistä tehtävää. Toinen hylsykirje oli siten ihan odotettu. Oli itsetutkiskelun paikka. Olin tehnyt viisi kuukautta täysipäiväisesti töitä pääsykokeisiin ja tulos jäi edelleen 8 raakapistettä Helsingin yleisen rajasta. Näin en voinut jatkaa ikuisuuksiin ja roikkua unelmassa, joka ei ehkä koskaan toteutuisi. Päätin jatkaa opiskelujani farmasialla, ja aloitin proviisorin opinnot syksyllä. Retrospektiivisesti tarkasteltuna opintojen aloittaminen oli aika turhaa, mutta luulen että tarvitsin itselleni tiedon siitä, että edes jokin asia elämässäni edistyy johonkin suuntaan. Pääsykokeisiin käytetty aika tuntui hukkaan heitetyltä ja kolmannen hakukerran aloitusta varjosti vanhat epäonnistumiset. 

Kolmas hakukerta alkoi totuttuun tapaan marraskuussa, mutta tällä kertaa älyvuodon kautta saadun lukupiirin voimin. Kokoonnuimme kolmistaan joka perjantai neljäksi tunniksi kirjaston ryhmätyöhuoneeseen. Joka viikolle oli sovittu tavoite, yleensä joku lukion kurssi. pääsykokeeseen mennessä kaikki kurssit oli ehditty käymään useampaan kertaan läpi. Joku voisi sanoa, että viikko/kurssi on kova tavoite. Itse uskon, että juuri siksi se toimi, kun ei voinut jäädä jumittamaan vaikeaan aiheeseen moneksi viikoksi. Jokainen siis opiskeli viikon hullun lailla sovittua aihetta ja perjantaina ratkottiin yhdessä vaikempia tehtäviä. Kevään aikana aloimme tulemaan kirjastoon aamuisin ja käymään yhdessä syömässä.  Jokainen siis opiskeli omia juttujaan, mutta oli sellainen sosiaalinen paine tulla kirjastoon ja aloittaa päivän urakka aamusta. Kevään aikana opiskeluun kului 5-6h kirjastossa arkipäivisin ja valmennuskurssi 3 iltana viikossa. Osaamistaso alkoi olemaan hyvää ja olin VK:n harjoituskokeissa tammikuun ryhmän  parhaimmistoa. Tästä huolimatta päätin hakea Tampereelle.  Ajattelin pään pysyvän paremmin kasassa, kun tietää oman tasoisen suorituksen riittävän. Itsetunnon vuoksi kävin myös kirjoittelemassa  yo-tuloksia uusiksi. Olin ennakkoon päättänyt aloittaa kokeen loppupään helpoista tehtävistä. Koska laskutehtävät sujuivat, en kaipaillut aineistoa kuin vasta kolmen tunnin jälkeen, kun aloin arpomaan monivalintoja. Siinä  vaiheessa oli jo ratkottuja tehtäviä alla, enkä osannut puuttuvasta aineistosta panikoitua. Loppujen lopuksi sain kaikki tehtävät ratkottua ja aikaa jäi vielä puoli tuntia bilsan vastausten paranteluun.

Voin olla tyytyväinen, että koepäivänä pidin pään kylmänä, ja onnistuin tekemään sen omantasoisen suorituksen. Paiseilu alkoi vasta kokeen jälkeen. Käytin kesäkuun älyvuodossa pistespekulaatioon ja odotus oli todella raastavaa. Odotukseen kulminoitui koko työmäärä ja toisaalta tieto, että tänä vuonna voisi olla mahkut päästä. Kävin kesätöissä mökiltä käsin ja tulosaamuna lämmitin itselleni saunan. Muistan itkeneeni saunan lauteilla, etten kyllä kestä kolmatta hylsyä. Ruokatauolla vuosien stressi katosi hartioiltani, kun avomies ilmoitti "paksuhkosta" kirjeestä. Ajoin kotiin hyvin sekavin tuntein. Täytyihän sen olla totta, mutta uskoin vasta, kun pitelin hyväksymiskirjettä kädessäni.

Kiitän erityisesti avomiestäni kärsivällisyydestä ja vankkumattomasta uskosta onnistumiseen etenkin niinä hetkinä, kun en edes itse uskonut lääkikseen pääsyn olevan mahdollista. Kiitos myös perheelleni. En jakanut pääsykoeprojektiani kovin monille ihmisille. Perheen tuki ja luottamus olivat kuitenkin välttämätömiä. Tuntuu hyvältä tietää, että perhe on ollut hengessä mukana koko urakan ajan. Lukupiirini tuskin lukee tätä viestiä, vaikka tämän kautta tapasimme, mutta kiitän silti suurimmin teitä kahta. Ilman teitä en olisi ikinä saanut raahattua itseäni kirjastoon joka päivä. Viimeisenä kiitän teitä älyvuodon aktiiveja, jotka jaksoitte tsempata viime keväänä. Yritän laittaa hyvän kiertoon ja tsempata muita jaksamaan loppuun saakka. Kynä sauhuaa viimeiset viikot ja se lasketaan pöytään vasta pääsykokeen viimeisellä minuutilla. Lukuintoa kaikille vuotolaisille.


 

Seuraa meitä