Jos saisit opiskelupaikan toiselta alalta...

[tieteilijä]

...ottaisitko opiskelupaikan vastaan huolimatta mm. ensikertalaisuuden ja tukikuukausien menettämisestä? Ensikertalaisuudella ei ole näköjään ollut nyt kahtena ensimmäisenä vuonna suurta merkitystä, puhutaan 1-2,5 pisteen helpotuksesta. Itse ajattelisin, että toisen lääketieteelliseen hakua tukevan opiskelupaikan vastaanottaminen ei vaikeuttaisi hakua ensi vuonna ja sen vaikutus oppimiseen ja menestymiseen lääkiksen kokeessa voisi olla suurempi kuin 1-2,5 pisteen vaikutus. Opiskelupaikka voi siis olla mikä vain; biolääketiede, farmasia, ravitsemustiede, fysiikka, kemia, bilsa... mielipiteitä, kiitos !

[MPhys]

Suosittelen ainakin itse lämpimästi. Lisätieto ei koskaan ole haitaksi ja opiskelupaikan vastaanottaminen on aina parempi vaihtoehto kuin tyhjän päälle jääminen (jos et siis ole työssä käyvä immeinen).

Vaikka ne opiskeltavat asiat siellä ei välttämättä suoraan auttaisikaan pääsykokeessa, niin opiskelutaktiikka ainakin voi parantua ja, riippuen alasta, tulevat lääkiksen kurssitkin voivat aueta paremmin ;)

[Page]

Ottaisin ja olen ottanut, mutta vain sillä oletuksella, että tuo ala on se, jolla haluat pysyvästi jatkaa, jos lääketiede jää pelkästään haaveeksi. Fysiikan tai kemia lukeminen on pelkkää ajan ja resurssien hukkaa, jos ainut päämäärä niiden opiskeluun on parantaa mahdollisuuksiasi päästä lääketieteelliseen. Pieni vihje: niiden opiskelu ei paranna juurikaan mahdollisuuksia päästä lääkikseen. Lukion fykebin lukeminen niiden sijasta puolestaan parantaa huimasti mahdollisuutta päästä sisään.


Henkilökohtaisesti olisin mieluummin vuoden työkkärin puolella tai toimeentulotuella ja lukisin 6h päivässä kokeeseen entä kun menisin opiskelemaan alaa, jota en halua pidempää aikaa opiskella.

[Zakhar]

Sain kemialta paikan mutta en ota sitä koska joka tapauksessa haluan lääkäriksi ja haen kunnes pääsen. Tietenkin karvas pettymys tänään tuli mutta ei auta jäädä tuleen makaamaan vaan suunnitelma seuraaville luvuille oli pakko tehdä heti.


Tsemiä kaikille muillekkin joille tää päivä oli maailman huonoin..

[trofoblasti]

Itse otin aikoinaan 2014 toisen opiskelupaikan vastaan sen hetkisten puheiden uskossa, että lääkikseen ei koskaan tule noita kiintiöitä. Sittenhän ne kuitenkin tuli, mutta eipä tosiaan oo suuremmin vielä vaikuttanu. Itse oon ainakin ollu tyytyväinen ratkaisuun, nyt on yksi LuK tutkinto kasassa ja paaaaljon ihania ystäviä ollu tsemppaamassa lääkishakujani. Yliopisto opiskelu opettaa myös paljon muuta kuin itse tietosisältöä, minkä uskon vahvasti vaikuttaneen tiedon omaksumis- ja jäsentelytapaani ja sitä kautta nyt lääkikseen pääsyyn

[Määkis]

Ihan mielenkiintoinen näkökulma, että yliopiston fyke opinnot eivät auttaisi lääkiksen pääsykokeessa. Pääsin 2014 sisään Tampereelle kohtalaisella marginaalilla, vaikka luin pääsykokeeseen vain ehkä 10 h. Perusteet olivat erittäin hyvin hallussa ja rautainen laskurutiini mm. laskuharjoitusten ja laboratoriotöiden vuoksi.

[El_Nila]

Mikäli haluatte lääkikseen tosissaan, on muiden paikkojen vastaanottaminen ihan hölmön hommaa. Toki sieltäkin voi päästä, mutta hukkaa sekä aikaa, että tukikuukausia. Lisäksi menettää vielä ensikertalaisuudenkin. Oletteko hoksanneet, että jos kaikki alkaa nyt ottamaan 2.vaihtoehtoja vastaan ja hakevat silti lääkikseen, niin kohta suurinosa hakijoista onkin ei-ensikertalaisia? Niin kauan kuin ensikertalaiset varjelevat tuota kiintiöpaikkaansa lääkikseen, niin kiintiö ei tule tämän enempää vaikuttamaan.

Lisäksi paljon hyödyllisempää käyttää lukuaika lukion fykebi opiskeluu kun tuhlata aikaa yliopiston fysiikalla/kemialla. Rautaisella lukio-osaamisella pääsee aina kokeen heittämällä läpi, ei tarvi mitään yliopisto-opiskeluja. Terveisin 72 skaalattua pelkällä lukio-opiskelulla ja lukion kirjoja kahlaamalla. Eli älkää tehkö hallaa itsellenne ottamalla vastaan muita koulupaikkoja JOS todella haluat lääkikseen!

EDIT: Lisätään nyt vielä, että jos haette, niin hakekaa täysillä. Säästätte aikaannekin sillä kun panostatte kerralla kunnolla. Ja jos se karvas hylsy tulee silti, ei lukeminen ole hukkaan mennyt. Sitä seuraavana vuonna olet taas todennäköisemmin sisällä kun panostat taas täysillä.

[Määkis]

Voihan vaikka siitä kemiasta innostua ja unohtaa lääkisopinnot. Lukiokirjoja lukemalla ei taas saavuta mitään jos jää rannalle. Kannattaa pitää myös muita vaihtoehtoja mielessä. Jotenkin jännä ajatus, että mikään muu ei kiinnostaisi kuin lääketiede

[Zakhar]

Kyllähän lääkikseen pitää todella haluta jos tähän rumbaan lähtee. Bilsalle ois ehkä ainut mitä voisin kokeilla mut tunnen itteni, hukkaisin vain vuosia(vaikka ei opiskelu ole turhaa koskaan) koska kuitenkin haluan eläinlääkäriksi.

[Puistokemisti]

Ite kannatan yliopisto-opintoja B-suunnitelmana, koska siinä saa jotain muuta tekemistä vähäksi aikaa, olkoonkin se vaikka syyslukukausi. Kiva oppia jotain uutta (ja turhaa lääkiksen kannalta), samalla tutustuu yliopistoelämään. Lisäksi voi oikeasti huomata tykkäävänsä valitsemastaan alasta.


Samaa mieltä Määkiksen kanssa, jotenkin ihmettelen sitä että ihmisillä on kauhea pakkomielle lääkärin ammattia kohtaan, kun vielä kokemusta k.o. ammatista on 0 päivää. Onko se sitä kutsumusta sitten?

[Annib]

Superhyvä ketju! Itse jäin taas rannalle ja paikka olisi jälleen kemialla. Hinku opiskelemaan välivuosien jälkeen on suuri, siksi paikan vastaanottaminen houkuttaa kovasti. Nyt se mahdollinen muutaman pisteen menetys tuntuu niin pieneltä pahalta neljänteen välivuoteen verrattuna. Toisaalta taas pelottaa, että pysyykö lukumotivaatio samana, jos toisen alan opiskelun aloittaa...

Onneksi vielä kaksi viikkoa aikaa postia asiaa. Innolla luen mielipiteitänne! 

[Niuppa]

Samaa mieltä Määkiksen kanssa, jotenkin ihmettelen sitä että ihmisillä on kauhea pakkomielle lääkärin ammattia kohtaan, kun vielä kokemusta k.o. ammatista on 0 päivää. Onko se sitä kutsumusta sitten?

Taitaa olla kutsumusta, joka kohdistuu itse kehiteltyyn haavekuvaan, ei todelliseen ammattiin.

[Wondercat]

Samaa mieltä Määkiksen kanssa, jotenkin ihmettelen sitä että ihmisillä on kauhea pakkomielle lääkärin ammattia kohtaan, kun vielä kokemusta k.o. ammatista on 0 päivää. Onko se sitä kutsumusta sitten?

Taitaa olla kutsumusta, joka kohdistuu itse kehiteltyyn haavekuvaan, ei todelliseen ammattiin.

Tämä. Itse hylkäsin lääkishaaveet alunperin 7 vuotta sitten kun pääsin tutustumaan kesätöissä lähietäisyydeltä lääkärin työhön ja totesin että homma ei ole minua varten. Vastuu ja kiire alkoivat pelottamaan. En oikein vieläkään tiedä miksi mieli muuttui, ehkä iän myötä itseluottamus kasvoi.

Tietysti olisi huomattavasti helpompi motivoida itseään vielä yhteen hakukertaan jos voisi tuudittautua siihen että lääkikseen pääsyn jälkeen elämä on yhtä juhlaa

[pupeltaja]

Mun mielestä kannattaa ottaa paikka vastaan, jos ala on sellainen, jolta voisit kuvitella valmistuvasikin. Jos joutuu hakemaan lääkikseen monta kertaa, on ihan jo mielenterveydenkin kannalta varmasti kiva, kun ei tarvitse jumittaa niiden lukiokirjojen ääressä monia vuosia. On sentään joku varasuunnitelma joka vie elämässä eteenpäin. Mut mikäli se kemian opiskelu ei oikeasti kiinnosta yhtään ja on vain "ilmaisen valmennuskurssin" perässä, niin sitten kannattaa jättää paikka ottamatta vastaan, koska ei niillä yliopistokursseilla oman kokemuksen mukaan oikeasti juurikaan opi mitään lääkiksen pääsykokeessa olennaista.


Itsellä on kokemusta siitä, kun lukee pääsykoetta varten koko vuoden, ja mulle se oli kyllä vähän liikaa, kun "koko elämä" oli omistettu pääsykokeita varten. Se 2015 koe menikin pieleen mielestäni suurimmaksi osaksi juuri liian hermoilun vuoksi. Sitten seuraavana syksynä palasin tekemään vanhoja opintoja jotka eivät liity mitenkään luonnontieteisiin, ja oli tosi kiva tuulettaa päätä ja tehdä vaihteeksi jotain muuta kuin tankata sitä fyssaa ja kemiaa. Opiskelumotivaatiota ja itseluottamutakin sai kerättyä taas hyvin kasaan, kun kurssit sujuivat hyvin ja olivat ihan mielenkiintoisiakin. Sitten taas keväällä luin lääkiksen pääsykokeisiin ja se sujui huomattavasti paremmin levänneillä aivoilla, ja 2016 pääsinkin sisään.


Mutta toki tässäkin on tietysti se puoli, että olisinko 2016 päässyt, jos en olisi koko vuotta 2015 lukenut... Joka tapauksessa mun mielestä ei ainakaan kovin montaa vuotta kannata elää pelkästään lääkiksen pääsykokeet mielessä, vaan välillä on tosi terveellistä tehdä jotain muuta vaihteeksi

[Zakhar]

Oon ammatiltani eläintenhoitaja niin kyllähän eläinlekurin ammatti on tuttu. Kyllä se on sitä kutsumusta mitä on lapsesta halunnut. Mutta totta sekin että lukujen lisäksi on myös hyvä elää. Kuitenkin ei ole kyse pakkomielteestä haavekuvia kohtaan. Mietin asiaa aika pitkään ennen kuin tein päätöksen ja edelleen kun kysyn itseltäni vaikeina hetkinä että onko se sitä mitä todella haluan, niin en ole epäröinyt. Se että en lähe opiskelemaan toista alaa ei tarkoita ettei jo seuraava vuosi ole mietitty hyvin ja se plan b plakkarissa.