Älyvuoto

Vanhat => Vanhat pääsykokeet => Pääsykoe 2009 => Aiheen aloitti: samuliina - 23.07.09 - klo:00:03

Otsikko: Montako kertaa ?
Kirjoitti: samuliina - 23.07.09 - klo:00:03
Rannalle jääneet, montako kertaa olette ajatelleet pyrkiä? Itse olen hakemassa ensi keväänä vasta ekaa kertaa. Hieman mietityttää, kun jotkut kertovat olevansa viidettä kertaa kokeessa..  :eusa_shifty:
Otsikko: Vs: Montako kertaa ?
Kirjoitti: M-ake - 23.07.09 - klo:01:57
Niinno, itselleni maalasin lääkikseen pääsemisestä lähes ylitsepääsemättömän kuvan, jonne vain 6 ällän yli-ihmiset pääsevät, loput tavalliset immeiset sitten hakevat kahden käden sormien lukumäärän ennenkuin pääsevät. Vieläkun päässeet kuulema sattuvat olemaan jonkinlaista valiojoukkoa... Asennoiduin, että kuudes hakukerta olisi se viimeinen jos se siihen menee, mutta kuinkas kävikään ensinmäisellä sinne mentiin, ja en todellakaan mikään lapsinero ole. YO-toikkaristakin löytyy suppeat nolla ällää. Jos jaksaa laskea sekä lukea, uskoo itseensä koetilanteessa niin kyllä sinne pääsee ensinmäiselläkin.  Tarpeeksi vahvan rutiinin kehittää työllä, niin koetilanteessa melkein unohtaa olla jännittämättä.

Että elä liikaa mieti. :)
Otsikko: Vs: Montako kertaa ?
Kirjoitti: Reich - 23.07.09 - klo:08:28
Rannalle jääneet, montako kertaa olette ajatelleet pyrkiä? Itse olen hakemassa ensi keväänä vasta ekaa kertaa. Hieman mietityttää, kun jotkut kertovat olevansa viidettä kertaa kokeessa..  :eusa_shifty:
Kannattaa tehdä kerrasta asiat kunnolla eikä suunnitella monia pyrkimisiä.
Otsikko: Vs: Montako kertaa ?
Kirjoitti: Akabane - 23.07.09 - klo:11:13
^Näinhän se Reich varmaan toimisi täydellisessä maailmassa, mutta kaikki hakijat kun sinne sisään ei joka vuosi voi päästä kuitenkaan.
Otsikko: Vs: Montako kertaa ?
Kirjoitti: audotja - 23.07.09 - klo:11:56
Akabane, parhaiten suoriutuneet hakijat sinne otetaan, periaatteessahan jos asiat riittävän kunnolla tekisi, niin pääsisi ensimmäisellä kerralla. Eri asia sitten, mikä on itse kullekin riittävä. Muukin elämä tuppaa vaikuttamaan ikävä kyllä hakemiseen, eikä se vaikutus yleensä kovin positiivista ole. Ja sitten on aina näitä, jotka sanovat huonosti menneen kokeen jälkeen olleensa "vain katselemassa". Tai sitten rannalle jääneet ovat vain niin laiskoja ja tyhmiä, etteivät pystyneet suoriutumaan urakasta. (Älkää vetäkö herneitä nenään, käyttäkää ironiaa.) Jokainen parhaiten kuitenkin tietää, mikä vaikutti, ja missä pystyy parantamaan etc. Itseäni ainakin otti välillä pääsykokeisiin valmistautuessa päähän nämä ihanaiset, joiden mielestä lääkikseen pitäisi saada hakea vain yhden kerran elämässään. Toisaalta kuitenkin ymmärsi, että itsestä se on kiinni, jos sijoittuu huonosti suhteessa muihin hakijoihin, on syy mikä tahansa.

Niin, ja itse en siis suoraan päässyt. (Joten tunnustan suoraan olleeni tyhmä ja saamaton?  :lol: ) Monta kertaa hakeminen ei omiin suunnitelmiin kuulunut, mutta enpä voi sanoa, ettenkö mitään niinä vuosina olisi oppinut. Omalla kohdalla onnistumiseen auttoi stressaamisen ja aikaisempien vuosien hössötyksen pois jättäminen, menin tekemään lopulta vain parhaani ja sillä kertaa se sitten riittikin. Ei sitä elämää ainakaan vielä kannata kovin moneksi vuodeksi suunnitella eteenpäin, täydellisesti suunniteltua elämää on vaikea elää.
Otsikko: Vs: Montako kertaa ?
Kirjoitti: Akabane - 23.07.09 - klo:12:39
Akabane, parhaiten suoriutuneet hakijat sinne otetaan, periaatteessahan jos asiat riittävän kunnolla tekisi, niin pääsisi ensimmäisellä kerralla.

Älä nyt?
Otsikko: Vs: Montako kertaa ?
Kirjoitti: suklaapipari - 23.07.09 - klo:12:47
Niin, pitäähän ne asiat kunnolla tehdä mutta aina ei ole sisäänpääsy laiskuudesta kiinni.

Itse aloin vasta tammikuussa lukemaan lukiokursseja alusta asti läpi: kemia, fysiikka, pitkä matiikka ja biologia kaikki alusta itseopetettuna, ja sitten siihen vielä Galenos sekaan kuukauden kuluttua. Pisteet yhteispistekiintiössä 58 kun sisään pääsi 76:lla, eli parannettavaa on mutta nollasta tuohon pisteeseen pääsy puolessa vuodessa saa omat suupieleni koholle: hyvä mie!

Puoli vuotta on joskus vaan liian lyhyt aika... Luin 7-10 h päivässä muttei se riittänyt, töissäkin kävin samalla koko kevään 6-8h päivässä, joten paljon muulle en jättänyt aikaa. Vaikeisiin asioihin ei voi siirtyä ennen kuin helpommat on hanskassa, joten oikoteitä onneen ei ole.

Se on se raaka työ...

Otsikko: Vs: Montako kertaa ?
Kirjoitti: Naru - 23.07.09 - klo:14:56
Itse pääsin nyt tokalla hakukerralla sisään Helsinkiin. Lukiosta olen kirjoittanut C:n papereilla ja osa kemman ja fyssan kursseista oli kokonaan käymättä.
Sinnikkyyttä kyllä tarvitaan ja paljon, mutta ei se lopulta mahdotonta ollut vaikka välillä siltä tuntuikin.
Viime vuonna multa jäi lähes neljä tehtävää tekemättä kokeessa ja pisteitä roppakaupalla puuttumaan, mutta tänä keväänä sain kaikki paitsi yhden (hormoni tehtävä, jossa panikoiduin) tehtyä kunnialla tai suht. kunnialla ja se riitti. Valmennuskurssi auttoi todella paljon tehtävineen ja lukukavereineen plus se että laskin lukion kurssikirjoja kaikkine tehtävineen kokonaan läpi. Kirjastossa vietin kaksi vikaa kuukautta päivittäin.
Tsemppiä kaikille ja jaksamista, unelmien eteen kannattaa joskus tehdä paljon työtä...eikä se lukeminen sisäänpääsyyn lopukkaan, joten kannattaa tehdä opiskelusta itselle mahd. mukava kokemus. Lukukaverit ja tauot hyvine eväineen auttavat jaksamaan :)
Otsikko: Vs: Montako kertaa ?
Kirjoitti: audotja - 23.07.09 - klo:15:35
Akabane, parhaiten suoriutuneet hakijat sinne otetaan, periaatteessahan jos asiat riittävän kunnolla tekisi, niin pääsisi ensimmäisellä kerralla.

Älä nyt?

Ei siis mitenkään tarkoitus ollut pottuilla tai mitään. Lähinnä sitä, että periaatteessa Reich on oikeassa. Mutta se mainitsemasi täydellinen maailma vain ei joka kerta osu omalle kohdalle.

Itse en oikein usko, että tuntimäärillä ja vastaavilla mitään merkitystä on, jokaisen lähtökohdat ovat erilaiset. Jotkut ovat saattaneet löytää jo oman opiskelutyylinsä, jotkut eivät ehkä koskaan löydäkään. Tai siis, itse en alkaisi vertailemaan työmääriä yms. liikaa. Työtä se vaatii enemmän tai vähemmän jokaiselta kylläkin, mutta enemmän on kai kyse itsensä voittamisesta kuin muitten hakijoitten matkimisesta.
Otsikko: Vs: Montako kertaa ?
Kirjoitti: allu - 24.07.09 - klo:01:26
Rannalle jääneet, montako kertaa olette ajatelleet pyrkiä? Itse olen hakemassa ensi keväänä vasta ekaa kertaa. Hieman mietityttää, kun jotkut kertovat olevansa viidettä kertaa kokeessa..  :eusa_shifty:

Tästä keskustelusta ei seuraa mitään hyvää. Kysyt asiaa ulos jääneiltä! Muodostuva kuva ei ole objektiivinen, vaan perustuu ulosjääneiden subjektiivisiin kokemuksiin, joita ei itse asiassa ole niin paljon kuin niitä voisi kuvitella olevan. Jostain syystä näillä keskustelupalstoilla muodostuu kuva siitä, että lääkikseen on erittäin "vaikeeta" päästä. Niin minäkin luulin kun näille palstoille rantauduin. Tosiasia on, että tämä ei pidä todellakaan paikkaansa. 5. kertaa hakevat ovat erittäin harvinaisia poikkeuksia, joista kaikki jostain kumman syystä tietävät. Kukaan ei tiedä/ketään ei kiinnosta 1. kerralla päässeiden kokemuksista. Vedä täysillä 1. kerralla niin eiköhän se paikka irtoa! Itse luin täysillä 1. kertaa varten ja paikka irtosi helpolla, 7 pistettä vajaa täysistä. Tsemppiä!
Otsikko: Vs: Montako kertaa ?
Kirjoitti: Chride - 24.07.09 - klo:09:15
Lainaus
5. kertaa hakevat ovat erittäin harvinaisia poikkeuksia, joista kaikki jostain kumman syystä tietävät

Tämän perusteella minä olen siis jo lähes uhanalainen.  :wink:
Otsikko: Vs: Montako kertaa ?
Kirjoitti: adi09 - 24.07.09 - klo:09:32
Rannalle jääneet, montako kertaa olette ajatelleet pyrkiä? Itse olen hakemassa ensi keväänä vasta ekaa kertaa. Hieman mietityttää, kun jotkut kertovat olevansa viidettä kertaa kokeessa..  :eusa_shifty:

Tästä keskustelusta ei seuraa mitään hyvää. Kysyt asiaa ulos jääneiltä! Muodostuva kuva ei ole objektiivinen, vaan perustuu ulosjääneiden subjektiivisiin kokemuksiin, joita ei itse asiassa ole niin paljon kuin niitä voisi kuvitella olevan. Jostain syystä näillä keskustelupalstoilla muodostuu kuva siitä, että lääkikseen on erittäin "vaikeeta" päästä. Niin minäkin luulin kun näille palstoille rantauduin. Tosiasia on, että tämä ei pidä todellakaan paikkaansa. 5. kertaa hakevat ovat erittäin harvinaisia poikkeuksia, joista kaikki jostain kumman syystä tietävät. Kukaan ei tiedä/ketään ei kiinnosta 1. kerralla päässeiden kokemuksista. Vedä täysillä 1. kerralla niin eiköhän se paikka irtoa! Itse luin täysillä 1. kertaa varten ja paikka irtosi helpolla, 7 pistettä vajaa täysistä. Tsemppiä!
tarkoitat varmaan että jäit 7 skaalattua pistettä helsingin parhaasta. Kokeessa oli 157p jaossa eikä kukaan hesassa saanut "edes" 140p   
Otsikko: Vs: Montako kertaa ?
Kirjoitti: S - 24.07.09 - klo:11:06
Tämä keskustelu tuntuu olevan aika räjähdysaltis :)

Itse ajattelin hakea niin kauan, että pääsen. Hain tänä vuonna ensimmäistä kertaa, enkä päässyt Tampereelle. Jos olisin hakenut elukalle, kuten alunperin suunnittelin, olisin sisällä, vieläpä ihan selvästi. Samoin jos olisin Kuopioon hakenut, olisin sisällä. En lukenut lukiossa fysiikkaa ja kemiaa kuin pakolliset kurssit, bilsaa vain yhden kurssin pakollisten lisäksi. Olen aika ylpeä itsestäni, että olen oppinut ja jopa sisäistänyt näinkin valtavan määrän tietoa :) Tästä on hyvä lähteä kohti ensi vuotta, linkitellä asioita ja laskea fykeä.

Jos joku pitää minua tyhmänä, kun en syyskuusta asti lukemisesta huolimatta päässyt sisään, pitäköön. Voin kertoa, että ei ainakaan laiskuudesta johtunut, luin ihan oikeasti törkeen monta tuntia. Sosiaalinen elämä kärsi ja suhdekin kariutui (okei, tämän jälkeen meni hetki, ennen kuin pääsin takaisin lukurytmiin), mutta olen valmis tekemään sen saman uudelleen, sillä haluan lääkikseen. Enemmän minua tulisi harmittamaan se, että menisin AMK:hon, koska en ensimmäisellä kerralla päässyt lääkikseen, ja tekisin loppuelämäni jotain sellaista duunia, mitä en oikeasti haluaisi.
Otsikko: Vs: Montako kertaa ?
Kirjoitti: audotja - 24.07.09 - klo:11:59
Jeps, jos noin yleisesti kysytään asiaa ensimmäisellä kerralla päässeiltä, sieltä tulee todennäköisesti mielipiteitä, että ensimmäisellä kerralla pääsee sisään, eikä ole järkeä hakea useaa kertaa. Ei varmaan aloittajalla suunnitelmissa ole viittä kertaa hakea (tai siis jäädä neljää ensimmäistä kertaa rannalle), mutta jotain realismia on kai hyvä olla matkassa. Lukion jälkeen pääsykokeeseen valmistautuessa on kuitenkin se ero, että ensimmäistä kertaa täytyy itse osata opiskella, eikä se ainakaan itseltäni oikein hyvin onnistunut. Lähinnä omat ajatukset kulkivat sitä rajaa, että kun on niin vahva pohja, niin tämähän on aika helppoa. Ja kuinkas sitten kävikään, alas niistä pilvilinnoista tultiin.  ;D

Ja jos se on niin helppoa ensimmäisellä kerralla päästä sisään, miksiköhän valtaosa sisälle päässeistä on todellakin jotain muita kuin ensimmäisen kerran hakijoita? Eipä sillä, mukavaahan se oman elämän kannalta voi olla, jos heti kirjoitusten jälkeen pääsee sisälle.

Aloittajalle, ei sitä kannata pelästyä heti alkuunsa, että edessä on 4-5 vuoden pääsykoehelvetti. Onni voi potkaista aiemmin (tietty omasta jaksamisestakin riippuen) tai sitten vietät leppoisia vuosia oppien jotain muuta elämässä.
Otsikko: Vs: Montako kertaa ?
Kirjoitti: Lauri - 24.07.09 - klo:12:03
Jos halua on, niin riittävän monta kertaa. Minäkin olen keskivertohakija keskimääräisistä olosuhteista. En kirjoittanut YO:sta yhtään L tai edes E:tä, keskiarvokin oli M:n luokkaa. Sanoisin: asenne, työnteko ja motivaatio.
Otsikko: Vs: Montako kertaa ?
Kirjoitti: Chride - 24.07.09 - klo:13:38
Lainaus
Aloittajalle, ei sitä kannata pelästyä heti alkuunsa, että edessä on 4-5 vuoden pääsykoehelvetti. Onni voi potkaista aiemmin (tietty omasta jaksamisestakin riippuen) tai sitten vietät leppoisia vuosia oppien jotain muuta elämässä.

Nimenomaan. Olen sanonut tämän aikaisemminkin, ja sanon edelleen; lääkis ei se koulu johon on pakko päästä 18-vuotiaana tai muuten "on liian myöhäistä". Reilu annos motivaatiota ja suht sama määrä työntekoa niin mikä tahansa onnistuu. Pieni esimerkki elävästä elämästä: Turun lääkiksessä opiskelee paraikaa 35-vuotias mies, jolla on 17 vuoden kokemus sairaankuljetuksesta ja toimii siellä myös lääkintäesimiehenä (lähde: Apu-Roottori). Että kyllä sitä ihan rauhalliseen tahtiinkin voi ottaa. :)
Otsikko: Vs: Montako kertaa ?
Kirjoitti: lehm - 12.08.09 - klo:14:49
Itselläni on takana useampi kerta ja välillä sitä pitää hulluna itseään kun uuteen rumbaan lähtee. Luovuttaminen olisi vaan niin helppoa, mutta kaikista pahimmilta tuntuisi luopua vuosien unelmasta.
Otsikko: Vs: Montako kertaa ?
Kirjoitti: Rotaxi - 12.08.09 - klo:15:59
Ite pääsin ekalla sisään, mut yks tuttu, joka pääsi tänävuonna myös, yritti jo kolmatta kertaa ennenkuin pääsi. Hänellä on ikää 30v ja toiminut monta vuotta palomies-sairaankuljettajana eikä ole koskaan käynyt lukiotakaan.

Kyllä sinne ihan tavalliset ihmiset sisään pääsee mutta tilastollisesti valitettavan harva uusi ylioppilas
Otsikko: Vs: Montako kertaa ?
Kirjoitti: ^jossu^ - 12.08.09 - klo:20:06
Ja tuo se ikä kyllä muutenkin hyvää plussaa siihen työhön. Melko usein ihmiset/potilaat kauhistuu kun saa nuoren lääkärin ja tuntuu olevan myös melkeimpä mahdotonta uskoa näiden lääkäreiden tekemiä diagnooseja tm. "eikai tollanen pojankloppi/tytön hupakko mitään osaa, (täytyy etsiä oikea lääkäri)". Ja aika usein se "oikean" lääkärin etsiminen kuitenkin jätetään ja samoin tämän nuoren lääkärin antamat hoito-ohjeet jäävät vähemmälle huomiolle, kun eihän sitä nyt sellaisen puheita voi uskoa.
Voin omasta elämästäni sanoa, että kuulen nämä kommentit melkeimpä aina, kun joku (etenkin vähän vanhempi ihminen) on ollut nuoren lääkärin vastaanotolla. Eli jos lääkäri on vähän vanhempi, on hän myös uskottavampi ja silloin myös hänen diagnoosejaan/hoito-ohjeitaan uskotaan paremmin, mikä taas on hyväksi myös potilaalle.

Ja pointtihan oli siis se, että voi olla jopa ihan plussaa hakea vanhemmallakin iällä, kuin sillon 18 vuotiaana. Tai sitten päästä sisälle vähän vanhempana. Ja etenkin, jos on jo aiempaa kokemusta alalta, kuten parissa edellämainitussa on kerrottu, niin aina vaan parempi.

Niin ja itse siis pääsin 2. kerralla.
Otsikko: Vs: Montako kertaa ?
Kirjoitti: johanna80 - 13.08.09 - klo:00:35
Ja tuo se ikä kyllä muutenkin hyvää plussaa siihen työhön. Melko usein ihmiset/potilaat kauhistuu kun saa nuoren lääkärin ja tuntuu olevan myös melkeimpä mahdotonta uskoa näiden lääkäreiden tekemiä diagnooseja tm. "eikai tollanen pojankloppi/tytön hupakko mitään osaa, (täytyy etsiä oikea lääkäri)". Ja aika usein se "oikean" lääkärin etsiminen kuitenkin jätetään ja samoin tämän nuoren lääkärin antamat hoito-ohjeet jäävät vähemmälle huomiolle, kun eihän sitä nyt sellaisen puheita voi uskoa.
Voin omasta elämästäni sanoa, että kuulen nämä kommentit melkeimpä aina, kun joku (etenkin vähän vanhempi ihminen) on ollut nuoren lääkärin vastaanotolla. Eli jos lääkäri on vähän vanhempi, on hän myös uskottavampi ja silloin myös hänen diagnoosejaan/hoito-ohjeitaan uskotaan paremmin, mikä taas on hyväksi myös potilaalle.

Ja pointtihan oli siis se, että voi olla jopa ihan plussaa hakea vanhemmallakin iällä, kuin sillon 18 vuotiaana. Tai sitten päästä sisälle vähän vanhempana. Ja etenkin, jos on jo aiempaa kokemusta alalta, kuten parissa edellämainitussa on kerrottu, niin aina vaan parempi.

Niin ja itse siis pääsin 2. kerralla.
jeps, olen todellakin samaa mieltä. tämä asia korostuu etenkin mielenterveyspotilaiden kohdalla:täytyy olla tietty iän tuoma auktoriteetti, luotettavuus ja turvallisuus, jotta uskalta asioita kertoa.meillä on yhteiskunnassa mieletön määrä nuoria mielenterveyspotilaita joiden on todella vaikea, ymmärrettävästi kertoa asioistaan.On oltava tarppeksi turvallinen "täti" tai "setä" jotta voi avautua asioista.Ja skeptikoille:sori vaan,mutta 5 v nuorisopsykiatriassa toimineen todella seison sanojeni takan.
Otsikko: Vs: Montako kertaa ?
Kirjoitti: johanna80 - 13.08.09 - klo:00:39
Ja tuo se ikä kyllä muutenkin hyvää plussaa siihen työhön. Melko usein ihmiset/potilaat kauhistuu kun saa nuoren lääkärin ja tuntuu olevan myös melkeimpä mahdotonta uskoa näiden lääkäreiden tekemiä diagnooseja tm. "eikai tollanen pojankloppi/tytön hupakko mitään osaa, (täytyy etsiä oikea lääkäri)". Ja aika usein se "oikean" lääkärin etsiminen kuitenkin jätetään ja samoin tämän nuoren lääkärin antamat hoito-ohjeet jäävät vähemmälle huomiolle, kun eihän sitä nyt sellaisen puheita voi uskoa.
Voin omasta elämästäni sanoa, että kuulen nämä kommentit melkeimpä aina, kun joku (etenkin vähän vanhempi ihminen) on ollut nuoren lääkärin vastaanotolla. Eli jos lääkäri on vähän vanhempi, on hän myös uskottavampi ja silloin myös hänen diagnoosejaan/hoito-ohjeitaan uskotaan paremmin, mikä taas on hyväksi myös potilaalle.

Ja pointtihan oli siis se, että voi olla jopa ihan plussaa hakea vanhemmallakin iällä, kuin sillon 18 vuotiaana. Tai sitten päästä sisälle vähän vanhempana. Ja etenkin, jos on jo aiempaa kokemusta alalta, kuten parissa edellämainitussa on kerrottu, niin aina vaan parempi.

Niin ja itse siis pääsin 2. kerralla.
olen ehdottomasti sitä mieltä että iästä on ainoastaan plussaa.5 vuotta nuorisopsykiatriassa toimineena voin sanoa että "sedät" ja "tädit" ovat niitä luotettavimpia ja turvallisimpia henkilöitä joiden puoleen kääntyä.kuvioon tulee myös auktoriteetti kysymys.lsää yli 30-vuotiaita lääkikseen, ehdottomasti!!!ja etenkin niitä rauhallisen vakaita palomies-ensihoitja.tyyppejä, jotka ei vähästä hätähdä, mutta pystyvät säilyttämään empaattisen ja rauhoittavan otteen.!
Otsikko: Vs: Montako kertaa ?
Kirjoitti: lääkäri10 - 13.08.09 - klo:09:59
Itse en halua ajatella, kuinka monta kertaa on muut pyrkineet ennen kuin päässeet sisälle. Minulla on oma tavoite, että pyrin kerran. Sen mukaisesti opiskelen pääsykokeeseen. Ainahan sanotaan, että jos ei ole suunnitellut vaihtoehtoja, putoaa korkealta. Mieluummin putoan korkealta, koska laitettuani kaikki peliin, tiedän tehneeni ainakin viimeisen päälle töitä. Jos en pääse sisään,sen jälkeen mietin vasta uudelleen. Nyt opiskellaan täysillä, ettei tarvitse hakea kuin kerran. :razz:
Otsikko: Vs: Montako kertaa ?
Kirjoitti: Chride - 15.08.09 - klo:11:41
Lainaus
Jos en pääse sisään,sen jälkeen mietin vasta uudelleen. Nyt opiskellaan täysillä, ettei tarvitse hakea kuin kerran.

Juuri näin. Itsensä psyykkaamisella ja oikealla asenteella pääsee jo aika pitkälle, ja tiedän kokemuksesta, että jos siellä takaraivon aluella piilee semmoinen jatkuva "no, jos tämä ei sitten onnistukaan, niin..."-ajatus, niin helposti tulee myöntäneeksi alitajuisesti itselleen ettei ehkä tule onnistumaan, ja sitten ei pelatakaan enää koko potin edestä. Täysillä sisään vaan ja muut kumoon. Kaveria ei jätetä-mentaliteetille ei ole paikkaa opiskelupaikan haussa. Raakaa peliähän opiskelu on aina ollut.  :wink:

Lainaus
ja etenkin niitä rauhallisen vakaita palomies-ensihoitja.tyyppejä, jotka ei vähästä hätähdä, mutta pystyvät säilyttämään empaattisen ja rauhoittavan otteen.!
Siihen asti kunnes ruoka tai päivälepo häiriintyy siis.  ;D
Otsikko: Vs: Montako kertaa ?
Kirjoitti: Lehtori T - 19.08.09 - klo:21:28
Aloittajalle, ei sitä kannata pelästyä heti alkuunsa, että edessä on 4-5 vuoden pääsykoehelvetti. Onni voi potkaista aiemmin (tietty omasta jaksamisestakin riippuen) tai sitten vietät leppoisia vuosia oppien jotain muuta elämässä.

Olen samaa mieltä! Ei kannata luovuttaa pyrkimistä vain siksi että täällä jotkut kertovat hakeneensa pari, kolme kertaa. Se voi tärpätä ekallakin kerralla. Monethan pääsevät suoraan lukiosta lääkikseen. Jotkut, kuten minä, lähtevät ihan muille aloille ja vasta myöhemmin alkavat hakea lääkikseen. Hakijoiden taustat ovat niin erilaisia. Muistan erään kaverin joka teki apinan raivolla kolmivuorotyötä saadakseen lukuvapaata kolmatta pyrkimistä varten - ja pääsi Turkuun. Toisilla voi olla lapsia tai muita velvoitteita, jotka ajavat omien haaveiden edelle - jotkut heistä pääsevät silti sisään. Lisäksi vaikuttaa pääsykoeaineiden lähtötaso ja valmistautumistapa. Voihan olla, että ne, jotka ovat hakeneet useammin, ovat kohdanneet jonkin esteen, jota on ollut mahdotonta ennakoida. Pelkkä älykkyyshän ei ratkaise sisäänpääsyä koska tehtävät eivät ole matemaattisesti vaativia, pikemminkin laskurutiini on tärkeää ja opeteltavaa asiaa on myös paljon. Joku voisi päästä toiseen lääkikseen sisälle, mutta pyrkii jostain syystä paikkakunnalle jolle on vaikea päästä. Minä tunnen sellaisia jotka pääsivät ekalla kerralla sisään, ja tiedän erään sellaisen tytön, joka koetti neljä kertaa ennen shampanjapullon korkkaamista: väitän, että kaikki olivat erilaisissa elämäntilanteissa, mutta tekivät parhaansa sillä mitä heillä oli.
Otsikko: Vs: Montako kertaa ?
Kirjoitti: rimapa_ - 26.08.09 - klo:23:31
Yksi kerta takana, luulisin, että kolme kertaa alkais oleen maksimi... pitäisin ainakin väliä vuoden opiskellen jotain muuta ennen kuin neljättä kertaa lähtisin leikkiin mukaan.