Kirjoittaja Aihe: Lääkäriksi laillistumisprosessi EU:n ulkopuolelta valmistuneelle suomalaiselle  (Luettu 1088 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa hakija92

  • Tehovuotaja
  • *
  • Viestejä: 47
Pohdin tässä mahdollisuutta lähteä opiskelemaan EU:n ulkopuolelle. Esim Kiovaan tai Pietariin plan b:nä, jos opiskelupaikka jää Suomessa ja muualla EU-maissa saamatta. Onko kenelläkään tietoa siitä, voiko esim Venäjältä valmistunut suomea äidinkielenään puhuva Suomen kansalainen tehdä valmistumisen jälkeen täällä töitä esim kandistatuksella laillistamisprosessin aikana? Olen lukenut, että Suomessa ulkomaalaisilla lääkäreillä voi tuo prosessi viedä helposti monta vuotta. Osittain varmasti kielen osaamattumuuden vuoksi. Eli pystyykö sinä odotusaikana työskentelemään rajoitetuilla oikeuksilla vai onko niin, ettei silloin voi työskennellä ollenkaan lääkärinä edes kandin oikeuksilla? Tähänkin varmasti löytyy vastaus jostain tai voisi kysyä Valvirasta, mutta ajattelin tiedustella ensin täällä, mikäli sattuu jollain olemaan infoa asiasta.

Poissa hakija92

  • Tehovuotaja
  • *
  • Viestejä: 47
Hups, löytyipäs kuitenkin ihan Valviran sivuilta vastaus omaan kysymykseeni. Meni ilmeisesti ohi, kun aiemmin yritin selvitellä sitä. Eli mikäli muilla kiinnostaa, niin EU:n ulkopuolelta valmistunut lääkäri voi työskennellä rajoitetuilla toimiluvalla laillistamisprojektin ajan. Tämä ainakin omalla kohdallani tekee Ukrainan mahdolliseksi vaihtoehdoksi. Edulliset lukukausimaksut ja muut elinkustannukset houkuttelevat. Toki löytyy aika paljon huonojakin puolia, kuten sota 😳

Poissa MD2021

  • Satunnaisvuotaja
  • Viestejä: 6
Lääkikseen hakeva tuttavani vinkkasi tästä langasta, joten rekisteröidyin tänne. Tänä kesänä lääkäriksi EU:n ulkopuolelta valmistuneena voin vahvistaa aiemmin mainitun seuraavin tarkennuksin: kandioikeuksiin rinnastettavan rajoitetun toimiluvan saa suoritettuaan 6 kk amanuenssuurin ja ensimmäisen Tampereen tentin. Huomioiden noin puoli vuotta kestävä Valviran käsittelyaika pääsee työt näin ollen aloittamaan noin vuoden kuluttua valmistumisesta.

Poissa hakija92

  • Tehovuotaja
  • *
  • Viestejä: 47
Kiitos tiedosta. Ja onnittelut valmistumisesi johdosta! Kuulostaa suhteellisen kohtuulliselta systeemiltä, vaikka tuo käsittelyaika on todella pitkä. Jos sinulla on aikaa/kiinnostusta, niin uskon ruutujen takaa löytyvän paljon porukkaa, jota kiinnostaisi kuulla ulkomailla opiskelusta. Viron, Latvian ja Romanian kokemuksia löytyy suht helposti, mutta noista EU:n ulkopuolisista ei juurikaan.

Poissa Leksi98

  • Satunnaisvuotaja
  • Viestejä: 9
Lääkikseen hakeva tuttavani vinkkasi tästä langasta, joten rekisteröidyin tänne. Tänä kesänä lääkäriksi EU:n ulkopuolelta valmistuneena voin vahvistaa aiemmin mainitun seuraavin tarkennuksin: kandioikeuksiin rinnastettavan rajoitetun toimiluvan saa suoritettuaan 6 kk amanuenssuurin ja ensimmäisen Tampereen tentin. Huomioiden noin puoli vuotta kestävä Valviran käsittelyaika pääsee työt näin ollen aloittamaan noin vuoden kuluttua valmistumisesta.




Ootko mistä päin valmistunut siis? 😊

Poissa MD2021

  • Satunnaisvuotaja
  • Viestejä: 6
Oma tutkinto on itärajan takaa. Ukrainan käytännöistä tiedän vähemmän, joskin tunnen sieltäkin valmistuneita kollegoja, samaa tenttisarjaahan me suoritamme myös mm. brexitin jälkeen briteistä valmistuneiden kanssa.


Laillistusprosessi on tosiaan hidas, mutta itsessään on mielestänikin ihan kohtuullinen - tenteissä kysytään (lähinnä) asioita, jotka lääkäriksi haluavan vain pitää osata opiskelumaasta riippumatta. Lähinnä pitkä käsittelyaika harmittaa, vaikkakin joskus käy tuuri ja luvat saa nopeammin. Toki pitää muistaa, että vaatimukset voivat kuuden opiskeluvuoden aikana muuttua.


Ukrainasta löytyy googlella näköjään heikommin kokemuksia, mutta Pietarin-kollegoiden (https://chiasma.fi/pietarissa-opiskelu/) tekstit kannattaa selata läpi. Jos jotain tiettyä on mielessä, voin yrittää vastailla.

Poissa hakija92

  • Tehovuotaja
  • *
  • Viestejä: 47
Kyllä se odotusaika pitkältä kuulostaa ja itselleni se niiden tenttien kanssa voisi olla mahdollinen deal breaker EU:n ulkopuolella opiskelun suhteen. Mutta sitten toisaalta... Saattahan se vuosi hurahtaa taas jälleen kerran siinä Suomen pääsykoerumbassa, joten miksikäs ei. Ja kuten mainittiin, niin ne tenttien asiat pitää yksinkertaisesti tietää, jos lääkärinä meinaa työskennellä. Joten vaikka päänvaivaa takuulla teettävät, niin kyllä se kuuden vuoden opiskelu siihen valmentaa. Venäjä kiehtoisi myös itseäni, mutten osaa kieltä ollenkaan ja en ole varma pystyisinkö asumaan Pietarissa (jos sinne edes pääsisin!), kun kyseessä on kuitenkin ihan oikea miljoonakaupunki. Toisaalta junalla pääsee stadiin alle neljässä tunnissa ja venäjänkielestä on hyötyä Suomessakin lääkärinä ja ihan muutenkin. Ukrainan kieli lienee myös haastava ja välimatka Suomeen vielä pidempi. Sinne tosin pääsisi ilman koetta ja ainakin parin reissun perusteella voisin kuvitella viihtyväni Kiovassa. On väkiluvultaan paljon Pietaria pienempi ja myös halvempi niin lukukausimaksuiltaan kuin muidenkin menojen suhteen. Myös ehkä enemmän länsimainen kuin Venäjä? Ilmeisesti molemmissa maissa lääkis on suht. saman tyylinen? Enemmän ehkä Riian tyylinen kuin Suomen. No, sinne tietty mennään mihin päästään. Muuten Pietari olisi todennäköisesti houkuttelevampi, mutta minun tilanteessani valitettavasti talous sanelee nämä hommat.

Poissa MD2021

  • Satunnaisvuotaja
  • Viestejä: 6
Minusta venäläisen systeemin yksi vahvuus on, että kieltä osaamaton voi hakeutua vuodeksi lääketieteellisen omaan valmentavaan tiedekuntaan venäjää (ja luonnontieteitä) oppimaan. Vastaava käytäntö voi olla Ukrainassakin, en ole selvittänyt. Muutama samaan aikaan aloittanut kollegani ei osannut Venäjälle tullessaan kieltä sanaakaan, mutta vuoden kieliopintojen jälkeen pärjäsivät jo ykkösvuoden opinnoissa. Ja sujuva venäjä ON etu jo kandikesienkin töistä neuvotellessa!


Lukukausimaksut ovat Pietarissa 4k luokkaa, eli opintolainalla pystyy ne kattamaan (ja töihin päästyään maksamaan varsin nopeasti pois). Suomalaisille on ainakin aiemmin ollut jaossa on myös 1-2 lukukausimaksuista vapauttavaa stipendipaikkaa/lukuvuosi, sellaista toki kannattaa kokeilla hakea.


Voisin kuvitella, että Venäjän ja Ukrainan lääkiksissä olisi enemmän yhteistä kuin eroavaisuutta. Jos Suomessa aikoo käydä edes suht usein (tai kandioikeudet saatuaan käydä ehtiessään Suomessa töissä), toki Pietari on helpompi ratkaisu.

Poissa hakija92

  • Tehovuotaja
  • *
  • Viestejä: 47
Kiitos tosi paljon kun jaksat vastailla. Todella mielenkiintoista kuulla kokemuksistasi ja saada lisätietoja aiheesta. Itse hakisin siihen enkkulinjalle, mutta eipäs tuosta valmistavasta vuodestakaan haittaa olisi. Venäjää olen aina halunnut osata, mutta laiskuuttani en ole vain sitä opiskellut. Itseasiassa toiset isovanhempani ovat aikoinaan Venäjältä Suomeen tulleet ja sitäkin kautta on kiinnostusta Venäjää kohtaan. Tosiaan Pietari olisi monesta syystä suomalaiselle hyvä valinta. Pitääpä alkaa nyt tosissaan selvittämään sinne hakua. Kai sitä on pakko uskaltautua ainakin hakemaan. Muuten jää takuulla harmittamaan. Mun mielestä on ihan mahtavaa, että porukka uskaltaa lähteä ulkomaille opiskelemaan ja se on varmasti todella kasvattava kokemus kaikin puolin. Itse olen opiskellut lukion jälkeen Englannissa ja minulle se oli sellainen tuttu ja turvallinen vaihtoehto. Mutta nämä nykyiset lääkisvaihtoehtoni ovat ihan eri tavalla rohkeutta vaativia ja meinaa jo tässä vaiheessa mennä pupu pöksyyn, vaikka lääkäriksi olen päättänyt valmistua.
Saanko vielä tiedustella tuosta Suomessa työskentelystä? Eli voiko kandina työskennellä Suomessa loma-aikana, vaikka ne kokeet laillistuksiin ovat vasta valmistumisen jälkeen? Tällä hetkellä olen siinä ymmärryksessä, että Pietarin lääketieteellisessä opiskeleva voisi työskennellä Suomessa ensimmäisen kerran vasta kun on valmistunut lääkäriksi eli opiskellut sen kuusi vuotta. Aluksi se kuuden kuukauden amanuenssuuri ja sitten tentit. Sen jälkeen laillistuminen. Eli ilmeisesti mutuiluni on väärä? Ja anteeksi mikäli kyselen tyhmiä. Nämä asiat ovat itselleni ihan uusia, eikä niihin löydy netistä kaipaamaani rautalankaversiota.
No tulipas melkoinen sepostus tästäkin😀

Poissa MD2021

  • Satunnaisvuotaja
  • Viestejä: 6
Tämä kandiluvilla työskentely on aihe, josta ei Valviran sivuilta saa tolkkua. Tämänhetkinen käytäntö on, että jos opiskeluaikana suorittaa 1. tentin, voi hakea LK5-lupia viidennen vsk suoritettuaan. Luvat ovat sitten voimassa valmistumiseen asti ja vielä kuukauden sen jälkeen. Eli jos läpäisee 1. tentin viidennellä, pääsee töihin vitosen jälkeisenä kesänä. (EU:ssa opiskeleva voi hakea nelosen jälkeen LK4-luvat, eli pääsee töihin vuotta aiemmin). Tätä ennen voi tietysti tehdä palkallisia amanuenssuureja (yleensä ~1600 euroa kuussa). Parina ensimmäisenä vuonna niiden saanti voi olla hankalaa, mutta kolmosesta alkaen on niitä yleensä saatu hyvin.


Mitä muita lääkisvaihtoehtoja sinulla on nyt pöydällä Ukrainan ja Venäjän lisäksi @hakija92?

Poissa hakija92

  • Tehovuotaja
  • *
  • Viestejä: 47
Kiitos taas! Tämä selvensi todella paljon. En itseasiassa aikaisemmin tajunnut edes sitä, että EU-maissa opiskelevana voi tehdä sitten kandina töitä Suomessa😀
Ensisijaisesti haen kaikkiin Suomen lääkiksiin. Kolmas tai ehkä oikeammin toinen kunnollinen haku kyseessä tulevana keväänä.
Täältä sain idean Italian lääkiksistä. Opetus on englanniksi ja lukukausimaksut 1000e luokkaa. Niihin tosin on pääsykoe ja tasoltaan se monivalintakoe ei paljon poikkea Suomen pääsykokeesta. Sitä varten täytyy vain erikseen opiskella matematiikka ja logiikkaa. Sisäänpääsy on siis hankalaa. Jokatapauksessa ne Italian lääkikset ovat kakkosvaihtoehto. Sitten kolmantena Romania, koska pääsykoe kuulosti helpohkolta ja kyseessä on EU-maa. Neljäntenä olisi sitten Venäjä ja Ukraina.
Siis älytön paperisotahan tästä tulee😀
Italian ja Romanian  pääsykokeisiin pitää matkustaa paikan päälle, mutta Ukrainaan pääsisi ilman koetta. Venäjälle näytti myös olevan koe.
Sinne mennään mihin päästään. Luulisi jonkun tärppäävän. Voi olla, että järjestys vielä myllääntyy. Jos esim pääsisin Roomaan, niin sinne lähtisin, vaikka onnistuisin myös täällä nappaamaan opiskelupaikan.
Nyt on alkanut se Pietarin vaihtoehto huokuttamaan ihan kunnolla. Romanian ja ukrainan kielistä ei olisi todennäköisesti myöhemmin hyötyä ja venäjää olisi tosiaan niin ihana oppia. Olen kuullut paljon hyvää Pietarin lääkiksestä ja sen suhteen ei huolettaisi esim opetuksen taso. Ukrainasta ja Romaniasta olen välillä lueskellut aika ristiriitaisia juttuja. Ukrainasta ei ylipäätään oikein löydy mitään kokemuksia.
Olen alkanut myös miettimään, että saattaisin oikeasti viihtyä paremmin ulkomailla kuin vaikka Oulussa tai Kuopiossa.
Miten sinä muuten uskalsit aikoinaan lähteä Pietariin? Ovatko suomalaiset opiskelijat yleensä olleet tyytyväisiä valintaansa ja viihtyneet?

Poissa MD2021

  • Satunnaisvuotaja
  • Viestejä: 6
Hakija92, hyvältä kuulostaa! Ei voi kun toivottaa onnea ja jaksamista hakuprosessiin :)


Olen jo pidempään kummastellut Italian epäsuosiota - tiedän vain aivan yksittäsiä siellä opiskelleita suomalaisia kollegoja. Kuitenkin lukukausimaksut EU-maaksi ilmeisen edulliset ja koulutuksen taso varsin ok, joten kuvittelisin sen vetävän suomalaisia enemmänkin. Onkohan tuo valintakoe sitten kovin karsiva?


Romania on tällä hetkellä työnantajapuolella vähän huonossa maineessa, sieltä valmistutaan niin vaihtelevalla osaamisella eikä osaamistasoa ole lupia hakiessa mitenkään Suomen päässä varmistettu (vrt. Tampereen tentit EU:n ulkopuolella opiskelleille). Toki lääkäri aina töitä löytää, mutta osaamisensa joutuu tuon stigman vuoksi vielä hieman eri tavalla todistamaan, vaikka ei missään ulkomailla suoritettu tutkinto siitä täysin vapautakaan. Itsestähän lääkiksessä ja lääkärinä menestyminen lopulta on kiinni - ei "laadukas opetus" takaa mitään, vaan oppimiskyky ja motivaatio sisäistää annettu materiaali ja vielä soveltaa sitä. Monen muun asian ohella.


Itse päädyin Pietariin vähän plussien ja miinusten laskennan summana - en niinkään ole ajatellut uskaltamisena, vaan järkevänä ratkaisuna, joka myös mahdollisti haaveen venäjän oppimisesta kunnolla.


Suomalaiset opiskelijat ovat yleisesti ottaen pärjänneet Venäjällä hyvin. Keskeytyksiä on aina välillä, mutta ne tapahtuvat lähes  poikkeuksetta jo 1. vuosikurssilla, kun opiskelu on vain osoittautunut liian raskaaksi. Mitä tulee viihtymiseen - osa lähinnä sinnittelee ja käy Suomessa aina kun mahdollista (ennen pandemiaa jopa joka viikonloppu... siis ne onnelliset, joilla on viisipäiväinen viikko, kuusi päivää viikossa opiskelevat eivät toki tähän pysty), toisille Venäjästä on tullut koti, johon suunnitellaan jäävän töihin valmistumisen jälkeenkin. Jokainen tuntemani valmistunut on kuitenkin ollut valintaansa tyytyväinen.

Poissa Riia

  • Alkuvuotaja
  • Viestejä: 1
Tää oli mielenkiintoinen lanka! Kiitos MD2021 että jaoit mietteitäsi. Tuota olen näiden ulkomaisten yliopistojen kohdalla paljon miettinyt, että miten minuun lääkärinä suhtaudutaan sekä työnantajien, työkavereiden (kollegojen) keskuudessa ja miten potilaat kokevat (jos tietävät), että olen saanut koulutukseni ulkomaalaisesta tai lähinnä Riga, Vilna, Tarttu, Pietari tai vaikka Romaniasta. Mua on pelottanut se, että mua ei ottettaisi tosissaan tai että osaamiseen ei luoteta, eikä pidettäisi täysivertaisena kollegana osaamisen suhteen.

Oon sairaanhoitajana kokenut etten ole lääkäreiden kanssa "vertainen" vaikka hoitotieteitä olenkin lisuriin asti vääntänyt. On tietysti aina poikkeuksiakin, jotka arvostavat myös hoitotieteenosaamista, mutta aivan liian usein tulee vastaan muutakin asennetta.
Sitten olen miettinyt, että jatkuuko tämä sama asenne jos olen ulkomailta valmistunut. Tämä ja taloudellinen aspekti on estänyt minua lähtemästä. Olen koittanut netistä löytää tietoa siitä miten ulkomailla valmistuneet ovat todellisuudessa kokeneet kohtelun ja työnsaannin, mutta tietoa siitä on niukalti saatavissa.

Sain nyt elokuussa viestin Riian yliopistosta, että koronan takia on niin monia perunut osallistumisen, että jos mielin sinne niin vielä olisi syksyn kursseille paikkoja. Minulla oli kaksi päivää aikaa päättää mitä teen. Päätin hakea. Ahdistus vain oli aivan valtava; syynä lukukausimaksu (12k), ja että mistä löydän asunnon ja miten paljon kaikki muut muuttoon liittyvät kulut tekevät. Entä se työllistyminen, miten minuun suhtaudutaan kun valmistun? Onneksi hakuprosessi tössäsi siihen, että minulla ei ollut käypää englanninkielen osaamista osoittavaa todistusta, niin ehdottivat että hankin sen ja hakisin helmikuussa alkavalle kurssille.

Mä en ole vielä täysin päättänyt mitä teen. Laskin että jos sinne lähtisin, niin valmistumisen yhteydessä minulla olisi vähintään noin 110-120k euron velat ja sitten vielä se epävarmuus, että pystynkö kokemaan, että olen yhtä pätevä kuin länsimaisesta yliopistosta valmistunut lääkäri.
« Viimeksi muokattu: 28.08.21 - klo:11:24 kirjoittanut Riia »

Poissa hakija92

  • Tehovuotaja
  • *
  • Viestejä: 47
Hakija92, hyvältä kuulostaa! Ei voi kun toivottaa onnea ja jaksamista hakuprosessiin :)


Olen jo pidempään kummastellut Italian epäsuosiota - tiedän vain aivan yksittäsiä siellä opiskelleita suomalaisia kollegoja. Kuitenkin lukukausimaksut EU-maaksi ilmeisen edulliset ja koulutuksen taso varsin ok, joten kuvittelisin sen vetävän suomalaisia enemmänkin. Onkohan tuo valintakoe sitten kovin karsiva?


Romania on tällä hetkellä työnantajapuolella vähän huonossa maineessa, sieltä valmistutaan niin vaihtelevalla osaamisella eikä osaamistasoa ole lupia hakiessa mitenkään Suomen päässä varmistettu (vrt. Tampereen tentit EU:n ulkopuolella opiskelleille). Toki lääkäri aina töitä löytää, mutta osaamisensa joutuu tuon stigman vuoksi vielä hieman eri tavalla todistamaan, vaikka ei missään ulkomailla suoritettu tutkinto siitä täysin vapautakaan. Itsestähän lääkiksessä ja lääkärinä menestyminen lopulta on kiinni - ei "laadukas opetus" takaa mitään, vaan oppimiskyky ja motivaatio sisäistää annettu materiaali ja vielä soveltaa sitä. Monen muun asian ohella.


Itse päädyin Pietariin vähän plussien ja miinusten laskennan summana - en niinkään ole ajatellut uskaltamisena, vaan järkevänä ratkaisuna, joka myös mahdollisti haaveen venäjän oppimisesta kunnolla.


Suomalaiset opiskelijat ovat yleisesti ottaen pärjänneet Venäjällä hyvin. Keskeytyksiä on aina välillä, mutta ne tapahtuvat lähes  poikkeuksetta jo 1. vuosikurssilla, kun opiskelu on vain osoittautunut liian raskaaksi. Mitä tulee viihtymiseen - osa lähinnä sinnittelee ja käy Suomessa aina kun mahdollista (ennen pandemiaa jopa joka viikonloppu... siis ne onnelliset, joilla on viisipäiväinen viikko, kuusi päivää viikossa opiskelevat eivät toki tähän pysty), toisille Venäjästä on tullut koti, johon suunnitellaan jäävän töihin valmistumisen jälkeenkin. Jokainen tuntemani valmistunut on kuitenkin ollut valintaansa tyytyväinen.


Koska Italia on niin vähän puhuttu vaihtoehto Suomessa, oletan myös sen johtuvan pitkälti pääsykokeesta. Tein netistä löytyvät vanhat pääsykokeet noin 10 vuoden ajalta. Niiden perusteella koe oli minulle samaa vaikeustasoa tai vaikeampi kuin Suomen koe.


Olen myös ymmärtänyt, että Romaniasta valmistuvien taso on välillä vaihtelevan puoleista. Ajattelisin sen johtuvan joidenkin opiskelijoiden heikosta lähtötilanteesta. Jos olisin vaikka itse lähtenyt nollapohjalta lääkikseen ulkomaille ilman pääsykoetta/helppo koe, niin olisin todennäköisesti joutunut käymään ensimmäisen vuoden uudelleen tai ihmeen kaupalla päässyt rimaa hipoen kurssit läpi. Hommahan lisäksi vaikeutuu koko ajan ja uusi tieto pitää rakentaa sen vanhan päälle. Jos pohja on enemmän tai vähemmän hutera koko ajan ja tavoitteena lähinnä kurssien läpipääsy, eikä niinkään ymmärtäminen, niin eihän se anna ihan parasta pohjaa. Monelle se haave lääkiksestä on niin suuri, että sinne lähdetään myös aika välttävillä edellytyksillä ja siihen yhdistettynä mahdollinen heikko opetuksen laatu onkin melkoinen kombo.


Mutta olen samaa mieltä, että itsestä homma on eniten kiinni ja myös ei niin hyvämaineisista lääkiksistä valmistuu varmasti hyviä lääkäreitä. Pitää vain itse ymmärtää, mihin omat rahkeet riittävät.
 
Mukava kuulla, että suomalaiset ovat yleisesti viihtyneet. Ja tunnistan tuon kroonisen kotikaipuun, jota oli monella opiskelijalla myös Englannissa. Mutta tässäkin asiassa sillä omalla asenteella on merkitystä. Minulle tärkeämpää on opiskella lääkäriksi ja saada tarvittavat tiedot ja taidot työtä varten kuin se, onko kaupunki unelmieni asuinpaikka. Opiskelu vienee jokatapauksessa lähes kaiken ajan. Toki olisi iso plussa, jos kaupungissa ja maassa viihtyy muutenkin.


Kiitos vielä tuhannesti, kun olet jaksanut vastailla. Tästä on ollut minulle iso apu ja suorastaan kivi vierähtänyt sydämeltä, kun todennäköisesti pystyn aloittamaan opiskelut ainakin jossain ulkomailla ensi syksynä, jos en pääse kouluun täällä.

Poissa MD2021

  • Satunnaisvuotaja
  • Viestejä: 6
Riia, hyville lääkäreille on töitä aina. Potilaasi ei tiedä, mistä olet valmistunut, ellet sitä itse sitä helposti googlattavassa muodossa somessa mainosta. Yksittäisten kollegojen ja työnantajien asenteet toki vaihtelevat, mutta itse olen kokenut kaikissa työpaikoissani tulleeni täysin tasavertaisesti kohdelluksi, enkä ole asian kanssa kipuillut. Ymmärrän kuitenkin tähän liittyvän huolesi, mutta joudun toteamaan, että (eri maistakin valmistuneiden) lääkärien välinen kollegiaalisuus on eri asia kuin eri tieteenalojen edustajien (hoitotiede vs lääketiede) välinen. Finanssipuoli onkin sitten oma kokonaisuutensa - olen toki asiassa jäävi, mutta näkisin, että omaa kouluttautumista varten otettu laina on helpoiten perusteltavissa oleva laina,  varsinkin, kun työllistymistä voi pitää käytännössä varmana. Muuttaminen (ainakin lapsettomana) taas on oikeastaan aika helppoa, asunnon löytämisessä voi varmaan paikallinen kandiseura Rislo auttaa. Sitten vain välttämättömimmät tavarat laukkuun ja loput Pelicanin varastoon tai kavereille/sukulaisille, jos sellainen mahdollisuus on.

Hakija92, näinhän se on - monen käsitys omista omista opiskelutaidoista on vähintään optimistinen. Jos tiedeaineet eivät ole sujuneet Suomessakaan, ne tuskin sujuvat muuallakaan. Opiskelukaupungissa viihtyminen kyllä tukee palautumisen näkökulmasta osaltaan opiskelua, joten jonkinlaisen arvon sillekin antaisin. Toisaalta viihtymättömyys on usein itseään vahvistava kehä - jos koetun ankeuden vuoksi kontakteja ei edes yritä luoda ja paikallista kieltä oppia, on juurtuminen aika hankalaa, mikä taas edistää Suomeen haikailua ja uuteen maahan kotiutuminen vaikeutuu entisestään.

Voimia päätöksentekoon teille molemmille! Kyselkää vaan, jos jotain tulee mieleen. Käyn täällä harvakseltaan, mutta meiliosoitteenkin voi tarvittaessa vaikka yksityisviestillä pyytää.

 

Seuraa meitä