Onko realistista...

[kutsumusammatti]

...Haaveilla tutkijalääkärin urasta? Onko tutkijalääkäreille työtä? Entä palkkaus? Mietin onko mitään järkeä mennä lääkikseen jos ei halua tehdä työkseen kliinistä lääkärin työtä. Erityisesti Itä-Suomen yliopisto kiinnostaisi. Kiitos paljon vastauksista!

[Niuppa]

Enpä osaa vastata kysymykseesi, mutta työnnän silti lusikkani soppaan Uskon, että tutkijalääkäreille löytyy varmasti töitä ja palkalla tulee toimeen. Olennaisempi kysymys taitaa kuitenkin olla, vastaako tutkijalääkärin todellisuus toiveitasi ja haaveitasi.

Jos avaisit hieman enemmän minkälaista toivot kutsumusammattisi arjen olevan, niin ehkäpä joku viisaampi osaa kertoa, onko lääkis paras paikka sen saavuttamiseen.

PS. Niin ja haluaisitko hieman avata, mitä ajattelet kliinisen lääkärin työn olevan ja miksi haluat välttää sitä?

[kutsumusammatti]

Toivoisin tutkijalääkärin arjelta oikeastaan vain sitä, että olisi töitä. Pidemmällä tähtäimellä haluaisin kouluttautua psykoterapeutiksi, mutta jotain olisi tehtävä ennen sitä, eikä kliininen lääkärin työ kiinnosta, olen siihen liian epävarma ja ehkä herkkäkin. Tunnetteko ketään tutkijalääkäreitä? Kaikki kokemus ja tieto on tarpeen! Erityisesti tosiaan kiinnostaisi se työllistyminen ja palkka. Vai kannattaisiko alkaa suoraan lukea psykologiaa, kun siinäkin voi tutkia ja kouluttautua terapeutiksi?

[Lilla my83]

Autetaanpa miestä mäessä: Googlaapa mitä tarkoittaa: psykoterapeutti,psykologi ja psykiatri. Vain yhteen näistä tarv. lääketieteellinen erikoistumiskoulutus. Kannattaisiko miettiä joku sinun persoonallisuudelle parempi työ. Kirjoituksestasi saa kuvan,että olet liian arka potilastyöhön. Onnea uudelle vuodelle 2015!

[Vedenhenki]

En henkilökohtaisesti tunne tutkijalääkäreitä, mutta minulla on sellainen käsitys että suurin osa pitää tulotasonsa järkevänä tekemällä myös päivystyksiä tai muuta kliinistä työtä. Jos näin ei halua tehdä, ja mitään muuta vaatimuksia ei ole kuin että töitä pitää löytyä, en tiedä onko lääkis paras paikka. Vaikea päästä ja pitkä koulutus, ja puhtaana tutkijana ei vissiin palkka todellakaan päätä huimaa.

Jos vain haluaa töitä, varmasti löytyy aloja joille on helpompi päästä ja joilta löytyy varmasti töitä, niin hoitoalalta kuin sen ulkopuoleltakin. Tai jos lääketieteellinen tutkimus kiinnostaa, miten olisi vaikka biokemia? Huomattavasti helpompi päästä sisään kuin lääkikseen. Lääkis kuitenkin valmistaa ensisijaisesti kliiniseen työhön.

Psykologeistakin vissiin on kohtuullinen kysyntä, joten jos se kiinnostaa, miksei suoraan opiskelemaan psykologiaan ja sitä kautta töihin? Pääsisit myös huomattavasti nopeammin kiinni psykoterapiaan, lääkis kun haukkaisi ainakin kuusi vuotta + vuodet, jotka ajattelit olla töissä.

Joku viisaampi vielä korjatkoon virheet

[sakura]

Jos tutkijaksi haluaa, niin ainakin biologia/biokemia kannattaa unohtaa heti ja suosiolla, sillä biologian tohtoreita on työttöminä pilvin pimein. Jos nimenomaan tutkijaksi haluaa (onhan sen alan realiteetit selvillä?), niin itse lähtisin teknillisen korkeakoulun kautta sitä hakemaan. Psykoterapeutin ammatissa ei arkuus ja herkkyys myöskään ole oikein toivottavia, sillä kaikki ymmärtänevät, että siellä on vaikeitakin potilaita, joiden kanssa on sitten helisemässä, jos ei oma pää pysy kasassa. Ehkä voisit harkita farmasiaa? Siellä on asiakaspalvelua, mutta ei suoranaista potilastyötä.

[Vedenhenki]

Miksi muuten koet, että olisi tehtävä jotain ennen psykoterapeutuksi ryhtymistä? Eikö selvintä ole lähteä kouluttautumaan suoraan sitä kohti?

EDIT: Vissiin haet noita työkokemusvaatimuksia ja pohjatutkintovaatimuksia lääkiksestä?

[Niuppa]

Tuohon psykoterapeuttikoulutukseen vaaditaan ilmeisesti työkokemusta mielenterveystyön asiakastehtävistä, eli mitkään tutkimustyöt eivät kait kelpaa. Mikä muuten erottaa psykiatrin ja psykoterapeutin työt niin selkeästi, että haluat psykoterapeutiksi, mutta psykiatrin "kliinistä" työtä et voi kuvitella tekeväsi?

[hypatia]

Tosiaan psykoterapeuttikoulutukseen pääsyyn vaaditaan korkeakoulututkinto, jotain psykologian opintoja ja se parin vuoden työskentely mielenterveyden tms. kanssa.

Yleensä psykoterapeutit ovat psykologeja. Toiseksi yleisin ryhmä taitaa olla sairaanhoitajat. Kolmantena tulevat lääkärit, voivat olla myös muita kuin psykiatreja. Itse tiedän yhden tk-lääkärin joka koulutti itsensä psykoterapeutiksi, tosiaan se tk-kokemus varmaan laskettiin soveltuvaksi työkokemukseksi. Ihmisten kanssa täytyy olla tekemisissä ehdottomasti. Psykoterapeutteina on myös esimerkiksi sosiaalityöntekijöitä ja seurakunnan työntekijöitä.

Eli jos haluat psykoterapeutiksi, aloja on vaihtoehtoina aika paljon.

[jenny_81]

En henkilökohtaisesti tunne tutkijalääkäreitä, mutta minulla on sellainen käsitys että suurin osa pitää tulotasonsa järkevänä tekemällä myös päivystyksiä tai muuta kliinistä työtä. Jos näin ei halua tehdä, ja mitään muuta vaatimuksia ei ole kuin että töitä pitää löytyä, en tiedä onko lääkis paras paikka. Vaikea päästä ja pitkä koulutus, ja puhtaana tutkijana ei vissiin palkka todellakaan päätä huimaa.

Jos vain haluaa töitä, varmasti löytyy aloja joille on helpompi päästä ja joilta löytyy varmasti töitä, niin hoitoalalta kuin sen ulkopuoleltakin. Tai jos lääketieteellinen tutkimus kiinnostaa, miten olisi vaikka biokemia? Huomattavasti helpompi päästä sisään kuin lääkikseen. Lääkis kuitenkin valmistaa ensisijaisesti kliiniseen työhön.

Psykologeistakin vissiin on kohtuullinen kysyntä, joten jos se kiinnostaa, miksei suoraan opiskelemaan psykologiaan ja sitä kautta töihin? Pääsisit myös huomattavasti nopeammin kiinni psykoterapiaan, lääkis kun haukkaisi ainakin kuusi vuotta + vuodet, jotka ajattelit olla töissä.

Joku viisaampi vielä korjatkoon virheet

Kommentoin tähän sen perusteella, mitä Turun lääkiksen ammatillisessa illassa kuulin. Siellä oli siis puhumassa psykiatri, joka kertoi, että lääkäreille psykoterapiakoulutus kustannetaan osana erikoistumiskoulutusta, mikä on aikamoinen etu. Sen sijaan psykologit joutuvat yleensä maksamaan itse psykoterapiakoulutuksensa, mikä on vähintäänkin monia tuhansia euroja omasta pussista. Lähtökohtaisesti jo lääkärin palkka on moninkertainen psykologin palkkaan, joka ei itse asiassa välttämättä ole kovin hyvä. Lääkärin koulutus on 6-vuotinen, psykologin 5,5-vuotinen. Molemmissa erikoistumaan varsinaiseksi psykoterapautiksi pääsee vasta peruskoulutuksen jälkeen.

Olen myös kuullut, että psykiatrin työ on nykyään aika pitkälle paperinpyörittämistä. Siis erityyppisten lausuntojen kirjoittamista ja reseptien uusimista. Monissa toimipisteissä suurin osa potilastyöstä on psykologien tai muiden ammattiryhmien tekemää. Psykiatripulakin varmasti vaikuttaa asiaan - psykiatreille keskitetään ne hommat, joita muut ammattiryhmät eivät lakisääteisesti voi hoitaa.  Jos siis haluaa tehdä työssä muutakin kuin tavata potilaita suoraan, psykiatrin työ voi olla hyvä valinta.

Toisaalta psykiatrit joutuvat väistämättä tekemään työssään ne kaikkein vaikeimmat päätökset potilaista, esim. pakkohoitopäätökset yms., joten sikäli muut ammattikunnat pääsevät helpommalla.