En henkilökohtaisesti tunne tutkijalääkäreitä, mutta minulla on sellainen käsitys että suurin osa pitää tulotasonsa järkevänä tekemällä myös päivystyksiä tai muuta kliinistä työtä. Jos näin ei halua tehdä, ja mitään muuta vaatimuksia ei ole kuin että töitä pitää löytyä, en tiedä onko lääkis paras paikka. Vaikea päästä ja pitkä koulutus, ja puhtaana tutkijana ei vissiin palkka todellakaan päätä huimaa.
Jos vain haluaa töitä, varmasti löytyy aloja joille on helpompi päästä ja joilta löytyy varmasti töitä, niin hoitoalalta kuin sen ulkopuoleltakin. Tai jos lääketieteellinen tutkimus kiinnostaa, miten olisi vaikka biokemia? Huomattavasti helpompi päästä sisään kuin lääkikseen. Lääkis kuitenkin valmistaa ensisijaisesti kliiniseen työhön.
Psykologeistakin vissiin on kohtuullinen kysyntä, joten jos se kiinnostaa, miksei suoraan opiskelemaan psykologiaan ja sitä kautta töihin? Pääsisit myös huomattavasti nopeammin kiinni psykoterapiaan, lääkis kun haukkaisi ainakin kuusi vuotta + vuodet, jotka ajattelit olla töissä.
Joku viisaampi vielä korjatkoon virheet
