Ideoita, miksi en vain onnistu pääsykokeessa?

[Öskubuska]

Tilanteeni on siis se tyypillinen, että en aikoinaan lukiossa lukenut fysiikan ja kemian kursseja, vain biologia oli luettu ja ylppäreistä saatu E. Keväällä 2015 kävin ensimmäisen kerran pääsykokeessa sen jälkeen, kun olin itsenäisesti opiskellut kaikki fysiikan ja kemian kurssit. Tällöin sain 31 raakaa (~24%), ja lähtötilanteen huomioiden en ollut tulokseen hirveän pettynyt. Tilasin kokeen nähtäväksi ja huomasin, että laskuista oli tullut vain ihan muutamia pisteitä. Ajattelin, että ensi kokeessa sitten laskurutiini on kohdallaan ja parannan paljon.

Tämän vuoden kokeeseen harjoitellessa laskin Valmennuskeskuksen itseopiskelumateriaalit pääasiassa ilman suuria kompastuskiviä. Osaamistani päätin testata kevään ylppäreissä ja tulokset olivat ilahduttavia: kemia L ja fysiikka E. Ajattelin, että tänä vuonna mulla on mahiksia! Laskin paljon vanhoja pääsykoetehtäviä, ja ne sujuivat mielestäni hyvin. Bilsassa kirjoitin muistiinpanot kaikista kursseista, mutta tehtäviä en hirveästi ehtinyt tehdä. Pääsykoe meni mielestäni paljon paremmin kuin edellisellä kerralla, kun nyt osasin laskea suurimman osan tehtävistä. Pettymys olikin aikamoinen, kun (jos siis osasin muuntaa skaalatut oikein raakapisteiksi) nyt sain vain 99 raakaa (~40%). Sisäänpääsy jäi siis valovuoden päähän.

Mä en enää keksi muuta kuin kysyä teiltä muilta hakijoilta ehdotuksia siihen, mikä voisi olla mun alisuoriutumisen taustalla. Ylppärien perusteella mun kuitenkin täytyy osatakin jo ihan kohtuullisesti. Masentavaa lukea täältä tarinoita ihmisistä, jotka minimaalisella lukemisella ja tiedoilla jäävät ehkä viiden pisteen päähän tjsp.  Mä en pääse todellakaan edes lähelle, vaikka olen lukenut ja osaamistakin on. Valmennuskurssillakin usein neuvoin kavereita laskuissa ja simuloiduissa kokeissa osaaminen oli samaa tasoa, mutta silti he pääsivät todella lähelle rajaa / jopa sisään ja mä jäin jonnekin jumbovarasijoille. 

Toivottavasti joku jaksoi lukea sepustuksen tänne asti. Päätin jo lopettaa lääkikseen hakemisen, kun jään rajasta niin kauas jopa silloin, kun muuten kehityn. Ei siis motivoi lukemaan enää. Kuitenkin kuulisin mielelläni, missä voisi mättää. 

[Vaari]

Tilaa taas tämän vuoden koe ja käy se pikkutarkasti analysoiden läpi. Ylppäreiden L tai E ennustaa melko huonosti, onko osaaminen pääsykoetasoa. Kahden hylsyn jälkeen ei kannata ajatella, ettei koskaan onnistu.

[EllaK]

Oletko pystynyt nukkumaan kunnolla ennen pääsykoetta? Itselläni oli tiedot päässä jo ensimmäisellä kerralla kun hain, mutta koska stressasin ja jännitin hullun lailla, niin en päässyt sisään. En saanut selvää kysymyksistä. Piti lukea samaa kysymystä montaa kertaa. En uskonut itseeni yhtään. Tänä vuonna aloitin opiskelut joulukuun lopussa , ja lopetin opiskelut noin kello kuuden maissa ainakin, ja silloin kun ei tehnyt opiskella niin en opiskellut. Viikonloppuina en opiskellut. Katoin ennen nukkumaanmenoa frendejä. Tällä tavoin sain aivoni nollattua. Tsemppasin itseäni koko ajan, ja aloin uskoa itseeni. Söin paljon parsakaalia ja muita pahoja vihreitä juttuja Join joka päivä myös beroccaa. Näillä oli  ainakin positiivinen lumevaikutus muhun.

Tilaa kokeesi ja yritä löytää epäonnistumisen syysi. Minulla oli myös ongelma välivaiheiden kanssa. Sain todella vähän pisteitä viime vuoden kokeesta vaikka vastaukset olivat oikein, välivaiheiden puuttumisen takia.

Älä luovuta! Olet saanut ylppäreistä hyviä arvosanoja, eli osaamisesi on hyvä Muuten, tuliko sulla kiire tän vuoden kokeessa? Voi olla, että olet hidas laskemaan. Tämänhän voit hoitaa helposti, laske vaan hirveesti tehtäviä ja seuraa kehitystäsi. Ota tavoitteeksi laskea vaikka ensin 5 laskua puolessa tunnissa, ja lisää vaan laskujen  määrää joka päivä. Kannattaa myös tehdä paljon laskuja, sillä tavoin, että et tekisi välivaiheitä paljon paperille vaan tekisit päässäsi. Tämä vuoden kokeessahan, oli paljon hyötyä jos osasi laskea nopeasti laskimella, kirjoittamatta paljon välivaiheita.

Usko itseesi ja aloita tän vuoden kokeeseen opiskelemisen ajoissa. Lainaa kirjastosta, kaikki yo-tehtävät. Jokainen voi päästää lääkikseen, kunhan vain motivaatiota ja halua riittää Tsemppiä opiskeluun!

[Chi]

Uskoisin, että ongelmasi on ennen kaikkea laskurutiinissa. Pääsykokeessa ei riitä, että osaat laskea tehtävän - tehtävä pitää lisäksi laskea tosi nopeasti oikein (toisin kuin yo-kirjoituksissa, jossa on ruhtinaallisesti aikaa miettiä). Treenaa vaan laskuja vielä! Oikealla tasolla olet sitten, kun ratkaisumalli tulee selkäytimestä heti, kun näet laskun.

[Jiia]

Oma osaamistaso oli erittäin surkea 2014 syksyllä kun aloitin lukemaan. Luin pintapuolisesti, enkä oikeastaan ymmärtänyt fysiikkaa tai kemiaa. Tehtäviä tein tyylillä katso vastaus heti kun et osaa, mene eteenpäin. En ajatellut asioita tarpeeksi. Sain 32,25/58,25 tällä tyylillä, monivalinnoista lähes puolet pisteistä.

2015 syksyllä aloitin uudelleen ja tällä kertaa tein aivan saakelisti tehtäviä. Fysiikasta 2500, kemiasta 1500. Bilsan opin aikalailla täydellisesti flashcardeilla ja muistiinpanoilla, tein siitäkin jotain 500 tehtävää. Kokeesta sain 156,5 pistettä. Eli tein kyllä aivan h*lvetisti töitä tämän edistymisen eteen. En korreloisi ylioppilasarvosanoja osaamiseen, sain tuona 2015 keväänä Eximian kemiasta, vaikkakin osaamistaso oli todella paljon huonompi kuin nyt. Mieti osaatko asiat oikeasti. Etkä vain osaa, vaan myös ymmärrät. Jos olet sitä mieltä, että ymmärrät, kokeesi kaatuu luultavasti alitajuiseen jännittämiseen. Tässä tapauksessa menisin useisiin harjoituskoetilanteisiin ja tekisin mielikuvaharjoittelua, ehkä opettelisin meditoimaan..

Oma ongelma on se, että osaan kaikenlaisia fysiikan tehtävätyyppejä, mutta kun tulee jotain uusia saatan mennä lukkoon enkä osaa soveltaa sitä tiettyjen tehtävätyyppien logiikkaa johonkin aivan uuteen. Vain sinä tiedät, mikä on tilanteesi. En lähtis luovuttamaan kuitenkaan, jos olet pärjännyt kursseilla ja kokeissa.

[A237]

YO-koe on ihan erityyppinen koe kuin valintakoe, mutta silti ihmettelen, miten jäit noilla arvosanoilla noin kauaksi sisäänpääsystä, jos harjoituskokeissakin pärjäsit yhtä hyvin kuin sisään päässeet kaverisi. Ongelma voi olla laskurutiinissa niin kuin joku ehdottikin, mutta itse uskon sen johtuvan liiallisesti stressistä koetilanteessa ja itseluottamuksen puutteesta.

Kun itse hain 2015 ensimmäistä kertaa, kuvittelin kokeeseen mennessäni osaavani kaiken. Harjoituskokeet olivat menneet hyvin, olin lukenut suht paljon eikä minulla mielestäni ollut isoja puutteita millään osaamisalueella. Kun sitten en päässytkään, pettymys oli järkyttävä ja mietin, miten koskaan voisin tulla valituksi, kun en pystynyt näkemään, missä kehittymisen varaa oli.

Aloittaessani tämän vuoden kokeeseen valmistautumista, päätin, että en opiskele kaikkea tätä aikaa vain epäonnistuakseni valintakokeessa. Luin hyvin, enkä vieläkään osaa oikein sanoa, missä kehitystä tapahtui. Saliin astuessani olin varma, että tällä kertaa onnistun. Sain reilut 200 raakapistettä, ja huolimattomuusvirheitäkin tein ainakin 10 pisteen edestä.

Valintakoe on itseluottamuskoe, ja itselleni ainakin henkinen valmistautuminen oli melkein yhtä tärkeää kuin itse luku-urakka.

[Vaari]

Valintakoe on itseluottamuskoe, ja itselleni ainakin henkinen valmistautuminen oli melkein yhtä tärkeää kuin itse luku-urakka.

Tuo on erittäin totta, ja vahva itseluottamus syntyy monella epäonnistumisten ja joskus masennuksenkin kautta. Tärkeintä on olla luovuttamatta lopullisesti. Väitän, että myös nöyryys ja vaatimattomuus kuuluvat terveeseen itseluottamukseen. Itse kärsin jopa 20 vuoden ajan huonosta itsetunnosta, jonka vasta viimeisen vuoden aikana olen onnistunut selättämään - ja uskoakseni lopullisesti.
Älä siis Öskubuska luovuta sinäkään.

[Hellis]

Sama laulu täällä! Sain sua vaan vielä huonommat pisteet, rutkasti. Mutta paransin edellisvuotta.... toki ei lohduta sitten kyllä yhtään. Mä en ole käynyt lukiota, iltalukiossa 2 vuotta sitten 5 fy kurssia ja muutaman matikan kurssin todetakseni etten oppinut siellä mitään paitsi matikkaa kun ope oli hyvä. Viime syksyn lueskelin yksinäisesti mitä töiltäni ehdin ja kävin avoimessa bilsan perusopintoja. Tammikuussa menin opistolle kevääksi lääkislinjalle ja opetus oli hyvä mutta aikaa ei mielestäni jäänyt tarpeeksi laskemiseen luentojen jälkeen. Laskut alkoi onnistua vasta toukokuussa, silloin lukiokirjojen fysiikan tehtävät alkoi tuntua iiseiltä. Ajattelin jo tammikuussa että jätän sen bilsan vähemmälle kun kävin avoimessa ja siinä olinkin parempi mutta miten kävikään ryssin tehtävät kokeessa kun en ollutkaan lukenut sitä tarpeeks. Noidankehä on alkanut.  Olin siis opintovapaalla kevään, nyt siihen ei ole mahdollisuutta lapsen ja talolainojen yms. Keskellä ku  kuluti  rahani viime keväänä siihen vapaaseen. Nyt täytyy sitten lukea töiden ohella ja huoltaa perhe siinä samalla, nice. Onneks mies on mukana hommassa 100%. Mitä helv. teen seuraavaksi kysyy hän! Lääkäriksi haluan, hoitajan mitta alkaa olla puolillaan, tykkään työstäni mutta ei se anna mulle tarpeeksi. Ei rahallisesti eikä työllisesti.

[sakura]

Vastauksena vähän yleisellä tasolla, mutta muistakaa opiskellessanne KERRATA asioita. Kirjojen ja kurssien lukemisesta läpi ajatuksella ja ymmärryksellä ei ole suurta hyötyä, jos sitten antaa kaiken opitun unohtua. Flashcardsit ovat juuri kertaamisen kannalta erinomaisia, myös lukupäiväkirja auttaa, koska siitä näkee, että mitä opiskeli vaikkapa kaksi viikkoa sitten, ja tietää, että nyt on kerrattava ne asiat (kaksi viikkoa on aika hyvä väli mielestäni).

[Jary]

Tilanteesi kuulostaa hyvin samanlaiselta kuin minulla. Aloitin lääkishakuprojektin vuonna 2011 täysin nollista, en siis ollut lukenut lukiossa pakollisia kursseja enempää fysiikkaa, kemiaa tai biologiaa. Bilsan luin lukuvuotena 2011-2012 aikuislukiossa, sen enempää en ehtinyt koko projektiin panostaa, sillä opiskelin samalla AMK:ssa. Kursseista sain 9 arvosanat. Tämän jälkeen koitin opiskella aikuislukiossa myös fysiikkaa ja kemiaa, mutta siitä ei tullut mitään, sillä olin AMK:n vuoksi aivan liian väsynyt. Osallistuin kyllä vuoden 2013 valintakokeeseen, mutta sain siitä vain 13 raakaa, sillä en ymmärtänyt fykestä juuri mitään. Pidinkin osallistumista enemminkin eväsretkenä yliopistolle. Muutin vuoden 2013 syksyllä takaisin äitini luokse, sillä päätin, että haluan panostaa lääkishakuun oikein kunnolla. Sainkin käytyä lukuvuonna 2013-2014 kaikki fysiikan ja kemian kurssit ja opiskelin joka päivä noin 3-5 h. Jäin kuitenkin kyseisenä vuonna noin 10 raakapisteen päähän sisäänpääsystä. Muutin vuoden 2014 syksyllä Helsinkiin, menin syksyksi töihin ja jätin lääkishaun muhimaan. Kävin syksyllä myös biologian YO-kokeessa, josta harmikseni sain vain C:n :/ Ymmärrettävää toki, sillä en oikein jaksanut kerrata sitä työssäkäynnin ohella. Keväällä määräaikainen työsuhteeni päättyi ja aloitin opiskelun kokeeseen helmikuun lopulla. Jäin lopulta 4 raakapisteen päähän sisäänpääsystä. Vuoden 2015 syksyllä aloitin taas opiskelun kokeeseen ja päätin, että ensi vuonna pääsen sisään. Opiskelin mielestäni aika paljon ja ehdinkin tehdä kokeeseen mennessä noin 500 tehtävää niin fysiikasta kuin kemiastakin. Kävin myös fysiikan ja kemian YO-kokeissa (fy E, ke M). Bilsaa kertasin vain muutaman viikon ennen koetta, sillä ajattelin, etten halua panostaa siihen. Olen kokeessa muutenkin aina saanut eniten pisteitä bilsan tehtävistä. Loppujen lopuksi jäin kuitenkin 10 raakapisteen päähän rajasta

Olen tähän mennessä laskenut arviolta noin 1500 tehtävää sekä fysiikasta että kemiasta, mutta sekään ei tunnu riittävän. Eikä ongelmani YO-kokeissa tai pääsykokeissa ole osaamattomuus, vaan se, etten keskity. Luen tehtävänannot ymmärtämättä sitä, mitä niissä kysytään, en rekisteröi kaikkea lukemaani (ts. hypin sanojen yli), lasken liian nopeasti kun huomaan osaavani jonkun tehtävän (esim. jätän tärkeitä, pisteitä antavia, välivaiheita pois), ajattelen jotain mutta kirjoitan toista enkä välillä ymmärrä edes omia ajatuksiani. Toisin sanoen otan koko kokeen liian kevyesti enkä ajattele sitä, että kyseessä on tulevaisuuteni. En esim. koskaan tarkasta tehtäviäni, sillä oletan niiden olevan oikein (paha virhe!!). Eniten tässä kaikessa harmittaa se, että koe tulee muuttumaan ensi keväänä minulla vaikeampaan suuntaan (olen huono "yksinkertaisessa matikassa", luotan liikaa laskimeen enkä osaa laskea ilman sitä), enkä tiedä, tulenko tästä johtuen koskaan pääsemään sisään. Minulla olisi ollut mahdollisuus päästä sisään sekä 2014, 2015 että 2016, mutta en kertaakaan tuntunut ottavan koetilannetta tosissaan :/ Lisää tämän vuoden törttöilyistä voit lukea täältä: http://alyvuoto.epione.fi/index.php?topic=17314.15

Aloitan nyt opinnot toisaalla ja katson syksyllä, mitä teen ensi kevään suhteen. Jos innostun nykyisistä opinnoistani, saattaa olla, että lääkishaaveet jäävät tähän...

[jnnkrln]

Varmaan toistan aika samaa kuin muutkin, mutta katso kokeesi läpi ja mieti rauhassa mikä meni pieleen. Sen jälkeen yritä tehdä itsellesi hankalia tehtäviä ja opettele tunnistamaan omat heikkoudet.  Itse pääsin tänä vuonna, kun tajusin kokeen jääneen parina edellisenä vuonna siihen, että esim. monivalinnoissa väsyn ja turhaudun ja alan ruksimaan mitä sattuu ihan hällä väliä asenteella. Sama homma laskutehtävissä.

Osaaminen voi olla ihan riittävää, mutta se henkinen puoli on ihan toinen juttu

[bellah]

Voin hyvin samaistua tilanteseesi. Luin lukiossa fysiikan, kemian ja bilsan pitkinä, koska lääkis oli jo silloin haaveena. Kemian ja bilsa meni ihan ok ja ne kirjoitinkin ok arvosanoin (M ja E), mutta fysiikka meni aika heikosti, koska aika ei vain riittänyt sen omaksumiseen, joten jätin sen kirjoittamatta. Sinällään siis lähtötilanne oli ok, mutta fysiikan tiedot jäivät kyllä aika minimiin. Lukion jälkeen kävin turistina kokeessa, mutta ei aikomustakaan päästä sisälle, koska halusin lähteä vuodeksi ulkomaille.

Palattuani suomeen asiat olivat tietysti kiitettävästi unohtuneet. Menin marraskuussa alkavalle valmennuskurssille, jotta saisin enemmän irti opiskelusta. Kehityin kyllä, varsinkin fysiikassa, mutta olin jälkeenpäin ajateltuna tosi hukassa koko vuoden ja epävarma osaamisestani. Luin koko kevään itkukurkussa ja tiesin, ettei sisäänpääsyyn ollut mahiksia. Silti olin järkyttynyt saatuani tulokset, koska en saavuttanut edes hyväksyyn vaadittua minimirajaa (36p). Otin vastaan toisen opiskelupaikan, koska en olisi enää kestänyt uutta välivuotta ja sain itsevarmuutta opintojen ja uusien tuttavuuksien myötä.

Syksyn opiskelin yliopiston kursseja, joista osa oli mm. kemiaa ja ihmisen fysiologiaa. Joulun jälkeen jätin yliopistokurssit ja keskityin pelkästään pääsykoelukuihin. Olin paljon itsevarmempi, fiilis pysyi hyvänä ja otin oppia aiemman vuoden virheistä. Aloitus oli helpompaa kun pohjatietoja oli jo aikasemmasta. Laskin paljon, koska tiesin sen olevan suurin puutteeni, tein vanhoja pääsykokeita ja luin bilsaa lukion oppimäärää syvemmälle. Tsemppasin itseäni ja pidin yllä ajatusta, että tänä vuonna mennään sisään. Fiilis ennen koetta oli huippu, olin nukkunut hyvin ja päätin, että annan ihan kaikkeni kokeelle. Kokeessakin fiilis pysyi hyvänä, kunnes tajusin, että aika menee tiukille. Vain yksi tehtävä jäi kuitenkin kokonaan tekemättä. Kokeesta lähtiessä olin kaiken kaikkiaan ihan tyytyväinen, olin tehnyt parhaani. Vastausanalyysiä katellessa tajusin, ettei mitään mahiksia ollut sisään. Menetin huolimattomuudesta n. 12p heti suoraan ja lisää varmasti mennyt muustakin. Lopulliset raakapisteet olivat 106,54p eli kauas jäi kaikista rajoista. Vaikka tiesin, ettei koe mennyt nappiin niin pistemäärä oli suuri pettymys. Annoin kaikkeni tälle keväälle, enkä silti päässyt lähellekään. En haluaisi luovuttaa vielä, mutta kyllä noi pisteet syö motivaatiota aika tavalla ja on tosi vaikeeta kerätä itsevarmuutta taas uudestaan.

Samaa siis oon pohtinut, että mikä tässä mättää. Ajatus kuitenkin on, että ens keväänä vielä mennään täysillä. Pitäisi vaan keksiä, että mikä tässä hommassa ei toimi, jotta sisäänpääsy ois mahdollista. Tää nyt oli lähinnä omaa avautumista, eikä vastaa sun kysymykseen, mutta haluun vaan sanoa, että älä luovuta vielä! Mäkään en aio

[outsider]

Kirjoituksen perusteella bilsa voi olla yksi heikko kohta. Vuonna Mooses ja keppi kirjoitettu E tuskin riittää mihinkään, ei myöskään suurten linjojen kertaus. Bilsassa pitää asiat osata todella yksityiskohtaisesti että siitä alkaa ropista pisteitä.

[Jiia]

Kirjoituksen perusteella bilsa voi olla yksi heikko kohta. Vuonna Mooses ja keppi kirjoitettu E tuskin riittää mihinkään, ei myöskään suurten linjojen kertaus. Bilsassa pitää asiat osata todella yksityiskohtaisesti että siitä alkaa ropista pisteitä.

Mooses ja keppi Joka tapauksessa olen samaa mieltä, bilsa pitää osata todella hyvin eivätkä suuret kokonaisuudet riitä vaan nippelitkin tulevat tarpeeseen varsinkin monivalinnoissa.

[Page]

Kuka kehtaa ensimmäisenä tunnusta, ettei päästä yksinkertaisesti löydy tarpeeksi älyä