Solukalvon eri puolilla vallitsee normaalisti jännite-ero (sisällä neg, ulkona pos), jolloin puhutaan, että solukalvo on polarisoitunut. Hyperpolarisaatiossa solun sisäpuoli tulee vielä normaalia negatiivisemmaksi, jolloin jännite-ero kasvaa. Siksi puhutaan hyperpolarisaatiosta.
1) Hyperpolarisaatiota tapahtuu kun eksitoiva transmitteri(esim.asetyylikoliini tai noradrenaliini) kiinnittyy reseptoriin ja syntyy depolarisaatio-->repolarisaatio-->hyperpolarisaatio. Miksi hyperpolarisaatio sitten syntyy repolarisaation jälkeen? Vastaus löytyy G:stä s.206 kuva 7.1.6. Depolarisaation jälkeen kaliumkanavat aukeavat, jolloin tapahtuu repolarisaatio. Kaliumkanavat kuitenkin sulkeutuvat hitaanlaisesti, jolloin kaliumia pääsee virtaamaan vähän "liikaa" solun ulkopuolelle, jolloin solun sisäpuoli tulee normaalia negatiivisemmaksi.
2) Hyperpolarisaatio voi tapahtua myös, kun inhiboiva transmitteri (esim. GABA) kiinnittyy solukalvon reseptoreihin, jolloin kloridikanavat aukeavat ja kloridia virtaa solun sisään --> solun sisäpuoli tulee normaalia negatiivisemmaksi = hyperpolarisaatio. Tämä estää aktiopulssin synnyn ja hermoimpulssi ei etene.