Älyvuoto
Yleistä mukavaa => Lörpöttelijöille => Aiheen aloitti: eliask - 06.08.16 - klo:18:19
-
Oonkohan poikkeuksellinen henkilö, kun tosi helposti unohdan asioita, mitä koulussa on opiskeltu? Esim. keväällä kävin lukion kemiaa, ja nyt en osaisi varmaan yhtään kurssiin liittyvää tehtävää tehdä. :roll:
-
Et ole, kaikki unohtavat asioita. Avainsana on kertaus, kertaus, kertaus. Kertaus seuraavana päivänä, kertaus viikon päästä, kertaus kuukauden päästä, näillä pääset jo alkuun.
-
Oma sisäänpääsy tänä keväänä jäi kiinni fyssan 1. tasoisen tietämyksen unohtamisesta, joten komppaan Sakuraa..kaikki unohtaa vaikka kuinka huolella lukisit, joten laske aikaa keväälle kertaukselle! ;)
-
Juu, ihan normaalia se on. Aivot toimivat siten ettei sinne pysyvälle puolelle pääse ihan mitä vain, vaan sinun pitää ikään kuin kertauksen kautta kertoa niille että haluat tosiaan muistaa tietyn asian myös kymmenen vuoden kuluttua.
90-luvun lopulla jumppasin tiukkaan tahtiin esim. kemiaa joten vaikken kaikkia painoja ole tarvinnut sen jälkeen, esim 40,08 tulee kuin tykinsuusta. En tietenkään istunut jaksollisen järjestelmän kanssa tuntitolkulla, vaan monet tarvittavat tiedot iskostuivat pysyvästi muistiin tehtävien kautta. Tehtävät ovat tosi jees investointi myös sen takia että ellei pysty ratkomaan niitä, koska juuttuu kaavoihin (siis niitä ei muista ja/tai ymmärrä käyttää), teorian kertaaminen siinä tehtävän lomassa on luonnollinen tapa yhdistää oppiminen ja soveltaminen.
Jos vielä palaat ensimmäiseen paragraafiin, huomaat että käytin sanontaa "kertoa niille". Ihan syystä! Aivot ovat merkillinen paikka kehoa, niin uskomattoman kauniit mutta samalla rajoitteelliset. Kyseessä ei siis ole "tyhmyys" tai vastaavaa, vaan pelkkä rajoitteellisuus. Mutta kunhan autat niitä oikealla tavalla - siis kertaat ja vielä kertaat - tulevat ne palkitsemaan sinua toisessa päässä. Joudut siis kertomaan niille että tietyt asiat pitää siirtää pitkäaikaismuistiin, mutta ainoa tapa viestiä tietyn tiedon tärkeydestä on toistaa se useaan otteeseen.
Ei koirakaan tajua istumisen tarkoitusta ellet sille opeta vaiheittain (!) mitä siltä pyydät. Ja jos pyydät kauniisti, luot hyvänolontunteen, minkä johdosta se haluaa näyttää osaavansa ja olla mieliksi. Aivan sama oman pään kohdalla. Kun pyydät kauniisti ja motivoivalla tavalla aivoiltasi jotain, luot positiivisen tunnelman, joka todistetusti edesauttaa suorittamista. Porkkanaa siis, eikä missään nimessä keppiä, jos haluaa hyviä tuloksia.