Kirjoittaja Aihe: Sinä joka pääsit - tarinasi!  (Luettu 30508 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa katri92

  • Älyvuotaja
  • **
  • Viestejä: 113
  • Sukupuoli: Nainen
  • Eläinlääketieteen yo -16
Sinä joka pääsit - tarinasi!
« : 27.06.16 - klo:20:46 »
Perinteinen tarinatopa :) Kerro omin sanoin hakuprosessista, kokeesta, fiiliksistä - mistä vain! Tahdotaan täällä Älyssä tietää tarinasi :wink:

Poissa timjami

  • Perusvuotaja
  • Viestejä: 23
  • Sukupuoli: Nainen
  • Lääketieteen yo
Vs: Sinä joka pääsit - tarinasi!
« Vastaus #1 : 27.06.16 - klo:21:12 »
....
« Viimeksi muokattu: 26.06.17 - klo:12:03 kirjoittanut timjami »

Poissa inkaaaap

  • Perusvuotaja
  • Viestejä: 23
  • Tampere 2016!
Vs: Sinä joka pääsit - tarinasi!
« Vastaus #2 : 27.06.16 - klo:22:11 »
Joo ei mun tarina mikään ihmeellinen myöskään ole :D

Oon aina ollu hyvä luonnontieteellisissä aineissa, (ma/ke/fy/bi) ja lukiossa pärjäsin lähinnä lukematta ja tylsiä aineita ulkoa pänttäämällä. Kemiasta kirjoitin E, fysiikasta en varmaan ikinä yhtään ylimääräistä laskua ikinä laskenut ja kurssiarvosanatkin heittelivät 6-10, kirjoittamista en edes yrittänyt :D LEEEEE-papereilla ulos lukiosta, jätin kokonaan hakematta ja menin suoraan töihin välivuodeksi. Lääkis oli aina kiinnostanut enemmän ja vähemmän, mutta fysiikan ymmärtämiseen tarvittava työmäärä pelotti, joten 'lepäilin' suosiolla sen puolisen vuotta töissä. Marraskuussa alkoi valmennuskurssi, ja marraskuusta tammikuuhun luin ehkä 3-4 päivää viikossa, joulun aikaan pidin muutaman viikon taukoa. Tammikuun jälkeen lukeminen lähti vähän käsistä, onneksi jätin itselleni työvuoroja ehkä kerran viikkoon tai kahteen niin piti välillä tehdä jotain muutakin... Henkisesti siis todella raskas prosessi myös minulle, sosiaalinen elämä kärsi kun niinä harvoina vapaapäivinäkin olin todella väsynyt tai en saanut pääsykoetta mielestäni edes muutamaksi tunniksi. Opiskellessa etenin "kaikki tai ei mitään" tyylillä, opettelin sekä kemian että fysiikan käytännössä alusta asti uudelleen. Lukion aikaiset hämärät mielikuvat häiritsivät koska halusin ymmärtää kaiken kaikesta (:roll:), ja erityisesti bilsaa lukiessa menin aika syvälle jopa täysin turhiin asioihin, mutta toisaalta jätin suosiolla fysiikasta itselle hankalia aiheita jopa kokonaan opettelematta (esim. gravitaation). Loppujen lopuksi koko kevät meni aika sumussa ohi, pääsykokeen jälkeen vielä pari päivää olin joka aamu rutiininomaisesti tarttumassa valmennusmatskuihin ennen kuin tajusin urakan olevan ohi :D

Aika nopeasti (lue: parin päivän pakkomielteisen Älyvuodon selaamisen jälkeen) unohdin koko kokeen olemassaolon, menin takaisin töihin ja koitin vältellä niitä ahdistusta aiheuttavia "Miten meni?" ja "Kyllä sä nyt pääset sisään, olit lukiossakin niin hyvä!" puheenaiheita kokonaan. Nyt juhannuksena heräsin vasta siihen, että koetulokset tulevat ihan kohta. Aamulla töissä alkoi jo jännittää, kun Kuopion tulokset tulivat ja avasin Älyvuodon piiiiitkästä aikaa, mutta iltapäivällä olin jo henkisesti varautunut huomiseen. Kuitenkin siinä neljän maissa kädet täristen näppäilin pankkitunnuksia Opintopolkuun, ja kun näin hakemuksen sanovan HYVÄKSYTTY, vollotin varmaan puoli tuntia kaiken sisäisen jännityksen ja ahdistuksen purkautuessa :tanssi:

Teille tuleville hakijoille haluaisin sanoa sen, että älkää pelätkö sitä, että kaikki muut ovat 'fiksumpia' kuin te. Mulla oli valmennuskurssilla ja harjoituskokeissa välillä TODELLA tyhmä olo, ja esim. vähänkin hankalammat nopeus/kiihtyvyyslaskut tuottivat ongelmia ihan loppuun asti :D Koko ajan tuntui, että kun uutta oppii niin vanhan unohtaa, mutta kyllä siinä tositilanteessa aivojen uumenista aina joku kaava löytyy, josta voi jotain aiheeseen liittyvää tai liittymätöntä soveltaa 8) Ei kukaan tuollaisen paineen ja aikarajan alla opi koko lukion fy/ke/bi -oppimäärää täydellisesti, kaikilla on niitä omia heikkouksia joita ei tietenkään muille esimerkiksi valmennuskurssilla esitellä :D
« Viimeksi muokattu: 28.06.16 - klo:08:21 kirjoittanut inkaaaap »

Poissa Kääpä

  • Perusvuotaja
  • Viestejä: 16
  • Sukupuoli: Nainen
Vs: Sinä joka pääsit - tarinasi!
« Vastaus #3 : 27.06.16 - klo:23:29 »
Olin lapsi, joka äidin kertoman mukaan poisti viinirypäleiltä siemenet kirurgisesti, leikkeli pehmoleluja ja tikkasi niitä uudelleen umpeen. Nähtävästi uravalinta oli siis selvänä jo aikaisin lastenhoitajan ja LVI-asentajan tyttärenä.

Peruskoulun päättyessä keskiarvo oli 9,73, mutta lukioon mentäessä se totisesti laski. Valitsin kuitenkin oikeat kurssit ja kirjoitin keskinkertaiset arvosanat EMMMCB. Näillä hain sitten vuonna 2013 ensimmäistä kertaa 2013, tietäen, että koe on vaikea. Olin kuitenkin lukenut, että aineistoa ei kannata tehdä ensimmäisenä, vaan napsia ekana helpot pisteet. 2013 oli isku vasten kasvoja, mutta uskoin, että oikealla osaamisella sisäänpääsy olisi mahdollista.

2. Haku

Ilmoittauduin kavereiden kanssa Valmennuskeskuksen pitkälle lääkiskurssille. Opettajat olivat todella, todella hyviä ja harjoituskokeissa olin tyytyväinen, jos pääsin harjoituskokeiden keskiarvoon (usein pääsinkin). Sain loistavia lukukavereita, joihin olen vieläkin yhteydessä (on se jännä juttu, kuinka yhteinen haave voikin yhdistää niin hyvin!). Menin korottamaan fysiikan ja kemian M -> E ja menin kokeeseen fiiliksellä, että saattaisin onnistua, mutta en uskonut itseeni täysin. Kokeessa osasin asioita, mutta vaikeat tehtävät meni plörinäksi. Otin paikan vastaan kemian laitokselta.

3. Haku

Kemmalla oli kivaa, pääsin muuttamaan poikaystävän kanssa saman katon alle ja sain uusia kavereita. Syyslukukausi meni opiskellessa ja keväällä aloin taas lukemaan pääsykokeisiin. Onneksi muutkin kemmalaiset lukivat ahkerasti ja lounasseura oli taattu Kumpulan opiskelijarafloissa. Menin myös Valmennuskeskuksen takuukurssille, mutta lähinnä katsoin netistä videot ja kävin harkkakokeissa, joista osa meni tosi hyvin ja osa tosi huonosti.

Kokeessa menin ensimmäistä kertaa ikinä lukkoon koetilanteessa. Syytän tästä huonoja yöunia ja väsymystä, mutta myös raudanvarma rutiini selvästikin puuttui. Tappio oli katkerin koskaan, koska lähes kaikki hakijatuttuni pääsivät. Jatkoin siis kemialla.

4. Haku

Tänä vuonna päätin tehdä kaiken toisin. Syksyllä kävin taas kemian kursseja, joista etenkin labrakurssit olivat ihania (ehkä minussa vähän on tutkijan vikaakin..!). Kävin Viikissä Ihmisen Fysiologia -kurssin ja Biotieteiden perusteet I ja II -kurssit, jotka olivat tooooooodella mielenkiintoisia ja pääsin ensimmäistä kertaa koskaan lukemaan enkunkielisiä kirjoja ihmisestä. Proffa oli todella hyvä puhumaan ja luentodiani olivat täynnä siistejä lisäkommentteja mm. pelästymisen ja riippuvuuksien fysiologisista malleista. Opiskelu englanniksi oli mukavaa, vaikka enkusta B:n kirjoitinkin!

Aloitin lukemaan helmikuun lopussa. Päättelin, että pohjassani ei ollut mitään vikaa; olinhan pärjännyt kokeissa kohtuullisen hyvin. Aloin siis tekemään tehtäviä niin, etten laskeut yhtään helppoa laskua, kerrannut itsestäänselvyyksiä tai lukenut biologian kirjoja.
Fysiikan kertasin lähinnä Fotoni-sarjan kertauskirjalla, joihin lukion opettajanani oli antanut täyelliset ratkaisut. Tein kurssista riippuen 30-40 vaikeaa tehtävää (TKK/YO lähinnä) ja opin soveltamaan. Osa tehtävistä oli kamalan vaikeita, mutta suurimman osan sentään ymmärsin.  Kemiassa laskin viime vuonna VK:n matskuista merkkaamia tehtäviäni, joiden kanssa oli ollut ongelmia. Panostin etenkin puskuriliuoksiin ja saostumisiin. Biologiaa kertasin yliopiston dioista ja Wikipediasta , koska lukion kirjat tökkivät pahasti.

Kaiken tämän jälkeen ostettiin kaverin kanssa kimpassa Kandiakatemian harjoituskokeet, joita tein toooodella paljon. Tein suunnilleen puoli koetta päivässä, rennon rauhallisesti n. 5-8 h päivässä. Kokeista huomasin, että oikeasti osaan! Useimmat tehtävät oli vaikeustasoltaan juuri sopivia ja sain hiottua itsevarmuuteni huippuunsa sopivasti ennen koetta.

Koetta edeltävänä iltana matkustin Tampereelle junalla ja sain vallattua kokonaisen allergiahytin itselleni ja Fotonin kertauskirjalle, josta selailin sähkömagnetismin kaavat läpi. Kävelin iloisena hotellilleni, menin katsomaan koepaikan, hain subin ja ostin eväät. Katselin Criminal Mindsia ja otin unilääkkeen, koska pelkäsin, etten saa unta ja koe menee siitä pilalle. Kuuntelin motivaatiobiisejä ja sain jostain päähäni, että jos Suomi voittaa tämäniltaisen lätkämatsin, minä pääsen lääkikseen :DD

Aamulla onnekseni Leijonat oli kuin olikin voittanut pelin ja mielentilani oli loistava! Olin rauhallinen ja uhosin peilikuvalleni, että tänään minusta tulee lääkäri. Koepaikalla olin rento ja menin yhden tuttuni kanssa mahdollisimman kauan toisistamme, ettemme joutuisi istumaan kokeessa vierekkäin. Selasin kokeen läpi ja tulin tulokseen, että tämä on minun kokeeni. En ole koskaan ollut hyvä aineistossa, joten sen puuttuminen oli helpotus. Aloitin ihan viimeisestä tehtävästä ja kävin läpi tehtävän kerrallaan odottaen sitä vaikeaa, johon kompastun. Kun jostain syystä kaikki tehtävät onnistuvat kitkattomasti ja tajusin heti vaikeimmat (sähkö ja talli), oli flow päällä monivalintoihin asti. Kävin ennen niitä vessassa ja iloitsin valvojallekin, kuinka enää monivalinnat on jäljellä :DD

Kokeen jälkeen lähdin hymyillen pois ja vaihdoin muutaman sanan mehua tarjoavien tutorienkin kanssa, mihin en ennen pystynyt. Toinen kivi putosi syrämeltä, kun vastausanalyysejä katsoessa lähes kaikki laskut olivat oikein (onnistuin kusemaan ratsastajan putoamistehtävän……) ja monivalinnat menivät kohtuullisesti. Olo oli ensimmäistä kertaa onnistunut!

Kesäkuu mateli tuskaisen sateisena ja päivitin Älyvuotoa ahkerasti. Opintopolku näytti vain kesken, kun kaverini laittoi viestiä, että tulokset Tampereelle oli tulleet. Sydän tykyttäen kirjauduin sisään ja tunnin ajan päivitin, päivitin ja hikoilin, koska koko ajan sivut olivat tukossa! Menin hermostuksissani koiran kanssa ulos ja kun tulin takaisin, päivitin uudestaan ja siinä se oli: OPISKELUPAIKKA MYÖNNETTY. Huusin suoraa huutoa ja tyrkkäsin tabletin poikaystävälle, joka varmisti saman. Itkettiin molemmat ilosta ja ekana tietty soitettiin äidille. Olin niin onnellinen, viimeinkin voi aloittaa loppuelämänsä valmistelemisen!

Omat vinkkini valmistautumiseen: Tee tarpeeksi vaikeita tehtäviä, pidä mielenkiinto yllä esim. avoimen yliopiston Ihmisen Fysiologia -kurssilla ja älä jää junnaamaan asioihin, jotka jo osaat. Pidä sosiaalinen elämä kunnossa - tästä taakasta ei selviä yksin!

Poissa vimpula

  • Perusvuotaja
  • Viestejä: 19
Vs: Sinä joka pääsit - tarinasi!
« Vastaus #4 : 27.06.16 - klo:23:47 »
Mä tajusin lukion kolmannella, että lääkis on se juttu. Oon aina ollu tosi laiska opiskelija, ja käytännössä mennyt lukematta läpi kaikesta. Lukio menikin aikalailla niin, mutta kirjotin kuitenkin LEEMMC paperit. Ekana vuonna lukion jälkeen en edes käyny pääsykokeessa, koska halusin relailla ja reissailla välivuoden, mutta olin kuitenkin kirjoilla itä-suomen yliopistolla (sain paikan yo-todistuksella ja kävin jotain kursseja). Sitten hain - en tosin lukenut juurikaan ja päädyin opiskelemaan bioteknologiaa Tampereelle.

Tuli toinen haku, luin jo vähän enemmän ja yo:n kursseista oli myös hyötyä, jäin alle pisteen päähän. Harmitti, mutta tajusin että oisin voinut tehdä myös enemmän.
Tänä vuonna paniikki alkoi nostaa päätään - ensikertalaiskiintiö, kolme vuotta takana yliopistolla ilman palavaa halua alalle. Kevään luin, 6-8h päivässä. Kävin myös töissä pari kertaa viikossa ja tein muutaman kurssin yliopistolla. Ekaa kertaa elämässäni oikeesti haastoin itseni ja oman oppimiskykyni ja se kannatti! Kevät oli tosi rankka mutta lopulta opettavainen ja palkitseva.  Fysiikka on mulle aina ollut murheenkryyni ja vieläkään se ei hyvin mennyt mutta bilsa ja kemma onneks kompensoi. Oon ennenkaikkea helpottunut sisäänpääsystä, nyt ei tarvii enää pelätä sitä että alanvaihdosta tehdään mahdotonta ja musta ei tuu koskaan mitään.

Mulle ratkaisevaa  oli tänä keväänä se että tajusin, että kaikki asiat mitä en osaa on opittavissa ja en oo liian tyhmä sisäänpääsyyn! Kannattaa tehä vaikeita tehtäviä jotka tuntuu välillä toivottomilta.

Poissa Mylada

  • Tehovuotaja
  • *
  • Viestejä: 72
  • Sukupuoli: Mies
Vs: Sinä joka pääsit - tarinasi!
« Vastaus #5 : 28.06.16 - klo:01:38 »
Olin perus laiska lukiolainen, joka kuitenkin oli kiinnostunut luonnontieteistä ja luki luonnontieteistä kaikkea muuta kuin lukiokirjoja. Jotenkin kuitenkin onnistuin keplottelemaan yli 9 keskiarvon. Kirjoituksiin sitten panostin, ainakin jonkin verran. Rivillä LLEEEE ylioppilaaksi.

Kävin 2kk Eximian kertauskurssin, joka oli täyttä roskaa. Sainpahan vähän tehtäviä laskettavaksi, joita en kuitenkaan laskenut ja parit kymmenet pääsykokeet. En ekalla haulla lukiosta jaksanut panostaa joten pisteeksi jäivät 34/55. En käytännössä itsenäisesti lukenut melkein yhtään. Fysiikasta taisin opiskella vain muutaman kirjan.

Sitten tein kesän töitä. Syksyllä olin 3kk lukiolla työharjoittalussa. Avustin luonnontieteissä, jos sieltä vaikka jotain jäisi itsellekin päähän. En oikeastaan oppinut mitään ja totesin, että tuhlasin juuri 3kk huonolla palkalla.

Aloitin lukemisen uuden vuoden jälkeen. Ensimmäiset 2 kuukautta kertasin lukion kirjoja. Seurailin hieman ympäripyöreätä lukusuunnitelmaani, jotta en jäisi jälkeen. Luin viikot 4-5 h päivässä. Viikonloput pidin vapaata.

Seuraavat 3kk oli tarkoitus käyttää pääsykokeiden tekemiseen ja analysointiin, vastaustekniikan miettimiseen, pääsykokeille tyypillisten tehtävätyyppien ja aihealueiden ymmärtämiseen ja yleisesti kaikenlaisen lisätiedon tankkaamiseen ja vielä kertaukseen. Tein aluksi aina pääsykokeen ja sitten suunnittelin sen pohjalta seuraavat 3 vk. (Mitä en osannut? Mikä aine oli heikoin? Oliko jotain spesifejä asioita tai termejä, jotka kannattaisi ymmärtää?). Tällä tavalla etenin loput 3kk. Olin ennen koetta tehnyt viimeiset 4 valintakoetta simulaation omaisesti ja kaikissa olin hieman rajan yläpuolella. Aina kun keksin jotain mitä kannattaisi opetella kirjoitin sen lukusuunnitelmaan ja merkkasin myöhemmäksi myös kertaus päivän. Kertasin nopeasti myös kaikki kirjat uudelleen. Viikoilla luin n. 4-6 tuntia.

Käytin myös galenoksen lukemiseen ja ymmärtämiseen paljon aikaa. Viikot olin suunnitellut tarkasti pääsykokeita ajatellen, mutta viikonloppuina saatoin lukea 8 tuntia galenosta samalla kun katsoin leffoja ja sarjoja. Se tuntui jotenkin niin rennolta ja samalla kuitenkin opin paljon. Sain varmaan 100 tuntia kasattua pelkästään tällä. Tein myös  - varsinaisen suunnitellun lukuaikani ulkopuolle - täältä foorumeilta löytämiäni Mnemosyne kysymyksiä tuhansia.

Olin täysin epäsosiaalinen ja kaikki aika meni lukemiseen, tyttöystävään ja urheiluun.

Vikaan 2 viikkoon en oikeastaan jaksanut tehdä mitään. Viimeiseen 1.5 viikkoon en edes avannut kirjoja tai tarkistanut mitään yksityiskohtia. Saattoi olla yksi syy siihen miksi en edes muistanut mikä oli keltarauhashormooni kokeessa. :D

Tiesin jo kokeen alussa, että olin vahvoilla, koska aineisto puuttui. Osasin kokeessa melkein kaiken ja kerkesin tehdä jokaisen tehtävän kokonaan paitsi sen jonkun kaavan johtamisen. Vastasin myös kaikkiin monivalintoihin. Aloitin helpoilla tehtävillä, jotka ratkesivat muutamissa minuuteissa ja etenin flow-tilan kanssa hieman haastavimpiin, jotka nekin ratkesivat kohtuu vaivattomasti. Monivalintojen ratkaisemiseen jäi paljon aikaa ja tein niistä lähes kaikki huolella. En katsonut vastausanalyysiä tai laskenut pisteitä. Pääsin kuopioon ja olin ensikertalainen.
« Viimeksi muokattu: 28.06.16 - klo:01:48 kirjoittanut Mylada »

Poissa Hartska

  • Satunnaisvuotaja
  • Viestejä: 10
Vs: Sinä joka pääsit - tarinasi!
« Vastaus #6 : 28.06.16 - klo:07:09 »
Tausta

Kouluun en ikinä panostanut, pääsin läpi kouluista hyvin vähällä työllä ja lopulta pääsin ylioppilaaksi rivillä MCBAI. Tuo I oli kaiken lisäksi pitkästä matikasta. Ei kemiaa eikä fysiikkaa tai biologiaa. Eipä kovin häävi pohja lääkikseen. No, lukion kolmannella piti keksiä minne lähtee opiskelemaan. Koulumenestykseni ei estänyt ajattelemasta lääkistä ja ehdin parikin kurssia käydä ennen koulujen loppuja mutta lopulta en edes hakenut yrittämään. Galenostakin selailin.
Kolme vuotta myöhemmin eräänä myrskyisenä päivänä tajusin että jotain piti tehdä etten olisi kaupan kassalla lopun elämääni. Kävin kuitenkin tutkinnon loppuun tradenomiksi ja tein kolmivuotissuunnitelman elämäni kehittämisestä. Tarkoitus oli alkaa lukea pitkää matikkaa ja teinkin 1. ja 2. kurssin kirjojen kaikki tehtävät ennen syksyn aikuislukiota. Jossain kohtaa lääkis palasi taas mieleeni..

1. Vuosi ja 0. haku

Aloitin aikuislukion ja vastoin kaikkia odotuksia pärjäsin aika hyvin. Luin p.matikkaa, bilsaa, fysiikkaa ja kemiaa. Yo-rivini oli kuitenkin MCBAI, siitä huolimatta sainkin nyt kymppejä kursseista!!! Myös p.matikasta! Jossain kohtaa jätin matikan pois kun lähdin täysillä lääkis ajatukseen mukaan. Ehdin käydä FY1, FY2, FY3, FY8 ja KE1, KE2, KE3, BI1, BI2, BI4(itsenäisesti) ensimmäisenä vuotenani. Päätin myös käydä katsomassa millainen pääsykoe tilanne oikeasti on. 2014 pääsykoe oli minulle hyvä, koska siinä ei ollut aineistoa ja tein kaiken mitä pystyin. Ehdin käydä vain 10 kurssia kokeseen ilman kertausta joten odotuksia ei ollut. Mutta pistesaldoni oli 42/60(~TRE raja)!!!! Parempaa motivaattoria ei voinut ollakaan. Noin kova pistesaldo vaikka oleelliset kurssit vielä käymättä ja kertaamatta? Sign me up!

2. Vuosi ja 1. haku

Toisena vuotena otin käyttöön mnemosynen. Lopulta kortteja tuli yhteensä 4736 kaikista kursseista. ~1800 oli pelkästään BI4. Tämä oli kertauksen kannalta erittäin hyödyllistä. Korttien teko kävi pienestä työstä ja niitä voisi melkein myydäkin. :D Kuitenkin toisena aikuislukiovuona kävin loput kurssit paitsi BI3 ja BI5 koska opetus olis roskaa noissa. Keskiarvoni pääsykokeeseen liittyvissä kursseissa taisi olla ~9,75. Ihan kiva suoritus tälläiselle aikoinaan jollain 7,5 keskiarvon omavaalle. Ensimmäinen oikea hakukerta lähestyi ja kuumeinen kertaus ennen koetta vielä. Valitettavasi päälle iski pieni burnout ja en ehtinyt kertamaan kaikkea tai edes käydä BI5 loppuun. Tämä osoittautui kohtalokkaaksi ja jäin 3,5p päähän kuopion yleisen sisäänpääsystä 2015. Jos BI5 olisi käyty loppuun kunnolla, olisin ehkä saanut tarvittavat pisteet DNA tehtävästä...

3. Vuosi ja 2. haku

Murtuneena tuloksista tein lukusuunnitelman. Halusin myös jotain uutta ja syventää joten hankin IFA:n ja luin sen kokonaan läpi kesällä. Se auttoi paljon asioiden ymmärtämisessä ja suosittelen jos aikaa on. En ehtinyt vielä tehdä YO-kokeita aikaisempina vuosina ja nyt keväällä tein kuumeisesti 20+ yo-koetta eri aineista simuloidusti. Arvioni heittelivät L ja E:n rajoilla. Tein myös yhden farmasian kokeen ja olisin päässyn proviisoriksi sillä kokeella :D Sain luettua 400 tuntia aktiivisesti kolmantena vuonna. Eli noin 1,5h päivässä. Tästä lisää seuraavassa osiossa. Tänä vuonna sain kaiken kerrattua, kaiken opeteltua ja mieliala oli korkealla. Koe tuli... ja se tuntui menevän hyvin. Lopulta arvioksi 153,5p kuopion yleiseen. Se oli 61,4% ja Kuopion korkein prossaraja oli jotain 55% kymmeneen vuoteen, joten olin jo aika varma sisäänpääsystä. Ja eilen pääsinkin!!! Kolmen vuoden kova työ tuotti tuloksen!

Mietteitä

Olen elävä tarina alisuorittavasti opiskelijasta, joka ei panostanut mihinkään nuoremapana. Uudestaan aikuilukioon mennessä opin kovan työn merkityksen ja sen ettei mikään tule kultalautasella tarjolle. Kaikki pitää itse tehdä ja kova työ on kaiken avain. En tekisi mitään eri tavalla, paitsi toisena vuotena vähän ahkerammin opiskelua niin olisin voinut päästä pohjalta kahdessa vuodessa sisään. Epäonnistuminen matikassakaan ei ole ongelma. Pitkän matikan I:llä sisään lääkikseen sen todistaa.
Luin aina kuinka ihmiset lukevat 6-12h päivässä. Excuse me? Miten muka, ja miten siitä jää päähän mitään? Päätin heti alussa että opiskelen kunnolla asiat ja hitaasti. Useinkin saattoi käydä niin, että bilsaa lukiessa että opiskeluaika oli 6h, mutta en saavuttanut mitään. Päätin alkaa ottamaan aikaa aktiivisesta opiskeluajasta ihan ajastimen kanssa. Lopulta opiskelin ehkä 1000-1200h aktiivisesti pääsykoetta varten kolmen vuoden aikana. Tuosta ajasta on karsittu kaikki tauot ja ruokailut yms pois. Välillä sain jopa 4 tuntia opiskeltua mutta pian tuollaisen päivän jälkeen romahdin ja en pystynyt seuraavina päivinä ollenkaan opiskelemaan. Liika on liikaa. Asiat pitää vain opiskella hyvin eikä mahdollisimman pitkään.
Pitkä matematiikka ei ole pakollista pääsykokeen kannalta mutta suosittelen silti uuden opiskelijan tekemään kolme ensimmäistä pitkän matikan kurssia. Tee kaikki kurssien tehtävät ja saat varmasti sellaisen laskurutiinin joka on riittävä. Opit samalla varmuutta yhtälöiden pyörittämisistä ja geometriset kikat.

Poissa Larkson

  • Alkuvuotaja
  • Viestejä: 1
Vs: Sinä joka pääsit - tarinasi!
« Vastaus #7 : 28.06.16 - klo:07:27 »
Lukion kävin tampereella. Menestyin luonnontieteiden kursseilla mainiosti, lähinnä hyvien vierustovereideni ansiosta, joilta opin käytännössä vähintään saman verran kuin opettajiltakin. Kirjotin 2013 arvosanoin LLEEEM, hain Jyväskylään liikuntabiologialle, sekä lääkikseen. En uskonut että minulla voisi olla mahdollisuuksia lääkikseen, joten jätin suosiolla harjoittelematta siihen lainkaan. Menin kuitenkin kokeeseen, ja kun tulokset tuli, totesin ettei tuo urakka nyt näemmä niin mahdoton ole; jäin n. 20 pisteen päähän harjoittelematta lainkaan, ainoastaan lukiopohjalta.

Pääsin Jyväskylään opiskelemaan ja kävin armeijan 2013-14, jonka jälkeen muutin 2014-15 Jyväskylään. Opinahjo siellä ei innostanut minua niin, että olisin kokenut jaksavani tehdä tutkintoa aiheesta, ja keväällä 2015 päätin, että haen lääkikseen. Ajattelin, että kesänä en vielä rasita hermojani, mutta sykysn tullessa aloitan. En tehnyt sen kummoisempaa lukusuunnitelmaa, kuin että lukaisen kaikki kirjat läpi uuteen vuoteen mennessä. Ilmoittauduin Tampereen kandiseuran valmennuskurssille (tykästyin ajatuksesta luoda suhteita jo valmiiksi opiskelevien kanssa, sekä tulevien opiskelijakolleegojen kanssa). Sain työsopimuksen Teatterin kanssa, ja tein töitä keskimäärin syksyllä yli 30h / viikko. Lääkistä varten harjoittelin keskimäärin 4-5 tuntia viikossa. Oli runsaasti päiviä, etten edennyt ollenkaan, sekä päiviä jolloin ahmaisin kokonaisen kirjan. Teorian pänttääminen oli kuitenkin hyödyllistä, sillä edellisestä kemian ja fysiikan laskemisesta oli jo vierähtänyt reilu 2 vuotta.

Myöhästyin suunnitelmastani n. 3 viikkoa, tunsin huonoa itsetuntoa, jota tosin helpotti vanhojen pääsykokeiden selaaminen ja niiden vaatimustasojen selvittäminen. Totesin, etteivät nämä nyt niin mystisiä olleet, ottaen huomioon, että usein noin 50% pisteistä on riittänyt. Sain uutta puhtia opiskelemiseen, kun valmennuskurssin ennakkomateriaalit saapuivat tammi-helmikuun vaihteessa. Tein kaikki ennakkomateriaalien tehtävät, joskin vaihtelevalla menestyksellä, huhtikuun alkuun mennessä. Välissä olin jopa 18 päivää ulkomailla kertausharjoituksissakin.

Huhtikuussa valmennuskurssi alkoi. Minulla oli hyvät pohjatiedot kurssille mentäessä, mutta ilman tuota kurssia en olisi todennäköisesti pärjännyt kokeessa. Pohjan päälle oli hyvä rakentaa nippelitietoa ja koetaktiikkaa kurssin aikana. Oma fiilikseni oli, että olin kurssilla top 20% parhaimmasta päästä. Ainakin lähes aktiivisin viittaaja. Aktiivisuudella juuri kurssista saikin irti paljon enemmän kuin mitä opettajien valmiit pohjat olisivat kattaneet. Keväällä ennen kertausharjoituksia maaliskuussa kertasin noin 1-2h / päivä, ja kertausharjoitusten jälkeen kiristin tahtia hieman, jotta saisin ennakkomateriaalit valmiiksi. Valmennuskurssin alettua tajusin muiden tekevän keskimäärin noin 3x töitä itseeni verrattuna, ja vielä aloittaneen tuon tahdin paljon aikaisemmin. Itse olin aina pitänyt huolta sosiaalisesta elämästä, ja oikeastaan työt olin asettanut kaiken edelle, jotta ylipäätään tulisin toimeen.

Sain valtavasti motivaatiota valmennuskurssilta, ja tästä eteenpäin tein töitä/tehtäviä sen 6h kurssilla ja arviolta 6 tuntia hommia siihen päälle. Vuoroviikoin olin edelleen iltatöissä. Tuntui, ettei aika riittäisi tehdä niin paljon kun tahtoisin, ja koe lähestyi pelottavan kovaa. Lopetin kertaamisen koetta edeltävänä perjantaina, kävin jäätelöllä ja näin sukulaisia. Koeaamuna vessassa latasin kaiken nirvanan itseeni ja astuin saliin sisäisesti voittajana. Tai näin olin päättänyt.

Ensisilmäykseltä koe näytti pelottavalta, enkä saanut kosketuspintaa oikeastaan mihinkään. Aloitin viimeisestä ja huomattuani, ettei se nyt mikään kummoinen ollut, jatkoin tekemistä käänteisessä järjestyksessä loppuun asti. Kokeen jälkeen oloni oli, että jos ei tämä riittänyt, niin sitten ei mikään! Ja riittihän se! Odotus oli karmiva, mutta sen arvoinen.

Tiivistettynä siis tahdon korostaa, että en juuri kovinkaan montaa tuntia viikossa vaivannut päätäni asialla ennen huhtikuuta. Sosiaalinen elämä, parisuhde ja työ on kaikki mahdollista sovittaa harjoitteluun. En usko, että olisin henkisesti jaksanut harjoitella 4-8h päivittäin syksystä lähtien. Syksyllä kokonaisuudet haltuun, keväällä rutiini. Tuolla suunnitelmalla pääsee jo pitkälle! Sitten 2kk ennen koetta todellinen urakka käyntiin ja viikko ennen koetta stoppi kaikille pänttäämiselle. Hyvillä eväillä kokeeseen, eikä mitään stressiä, etteikö kerkeisi vessassa käydä. Kerkeää vaikka kahdesti!

Poissa thehubbapubba

  • Alkuvuotaja
  • Viestejä: 1
Vs: Sinä joka pääsit - tarinasi!
« Vastaus #8 : 28.06.16 - klo:12:23 »
Itse pääsin ensimmäisellä hakukerralla abikeväänä, eli tänä keväänä. Lukiosta valmistuin papereilla EEEMMC.
Kävin tammikuussa alkavan valmennuskurssin, jota ilman minulle ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia.

Salaisuuteni miten päästä abikeväänä tai ensimmäisellä ylipäätään on painaa duunia!
Omien arvioideni mukaan luin pääsykokeeseen vajaa 1000h yo:n ohella ja kaiken muun tietenkin. Töissä en käynyt kevään aikana.
Aloitin lukemisen joulukuussa.

Rankkaa se on mutta kyllä se onnistuu, jos vain päättää antaa sille kaikkensa!

Poissa lillian

  • Tehovuotaja
  • *
  • Viestejä: 51
  • LK
Vs: Sinä joka pääsit - tarinasi!
« Vastaus #9 : 28.06.16 - klo:15:05 »
Omistan tarinani toivonkipinäksi kaikille alanvaihtajille (erityisesti sh/th-kollegat!), perheellisille, lukioikää vanhempana lääkisunelman löytäneille sekä itsenäisesti (lähes) nollasta fykebi-oppimäärät opiskeleville/opiskelleille. Itse olen kaikkia edellä mainittuja.

Fysiikka ja kemia olivat lempiaineitani jo yläasteella, mutta lukiossa jätin niiden opiskelun pakollisiin kursseihin syystä, jota en enää muista enkä ymmärrä. Biologiaa en lukenut sen enempää, koska pelkäsin syventävien kurssien opettajaa :D En koskaan ajatellut, että minusta voisi tulla lääkäriä. Sen sijaan jo lukioiässä päätin, että minusta tulee sairaanhoitaja, ja niin tulikin. Perheenkin olen ehtinyt perustamaan tässä välissä. Aina toisinaan työelämässä sain kuulla niitä "miksi et ole lääkäri"-kysymyksiä, ja ne "sinusta tulisi varmasti tosi hyvä lääkäri"-kommentit lämmittävät edelleen :) Muistan katsoneeni vuoden 2013 pääsykoetta ja todenneeni, ettei minulla tällä pohjalla ole mitään asiaa lääkikseen, koskaan.

Ajatus lääkiksestä jäi kuitenkin itämään ja aloitin luvut käytännössä nollasta joulukuussa 2014. Lukiossa opiskelluista pakollisista kursseista oli vierähtänyt lähemmäs 10 vuotta. Olin kokopäiväisessä kolmivuorotyössä, kotona pienet lapset. Tällä yhdistelmällä lukeminen meni melkoiseksi kirjojen läpijuoksuksi, mutta yllätyksekseni sain vuoden 2015 pääsykokeessa yli 45 raakapistettä. Silloin tiesin, että jos käytän tulevan vuoden hyvin, minulla on kaikki mahdollisuudet onnistua seuraavalla kerralla. Käytin heinäkuun pettymyksen sulatteluun ja taistelutahdon herättämiseen. Elokuussa tein pitävän suurpiirteisen lukusuunnitelman ja aloin hommiin.

Erityisesti loppusyksy oli todella mustaa aikaa, koska kärsin pahoista kivuista (istuminen oli tuskaa ja käveleminen kidutusta) enkä näin jälkeenpäin muista, kuinka edes selvisin siitä. Pidin opiskelua omana "oljenkortenani" ja keskityin siihen saadakseni ajatukset pois kivusta. Vuodenvaihteen tienoilla perheemme kasvoi ja vauva osoittautui onneksi oikein hyväksi lukukaveriksi, rauhallinen tapaus. Koko kevään luin siis vauva kainalossa, välillä tolkuttoman väsyneenä ja epätoivoisena ja toisinaan taas sain kunnon flow'n päälle. Vapaita viikonloppuja en kevään aikana pitänyt kuin yhden (pääsiäinen), menin vain eteenpäin täyttä höyryä. Jotenkin siitäkin selvisin, opin päivittäin uutta ja motivaatio oli aivan älytön.

Simuloin itselleni kaikki pääsykokeet vuosilta 2005-2015. Aloitin nämä tammikuussa ja viimeisen kokeen tein pari viikkoa ennen pääsykoetta. Nykyisen kaltaiset pääsykokeet menivät hyvin, pisteeni riittivät joka kerta reilusti Kuopioon. Ainoa koe, jossa pisteeni jäivät alle Helsingin rajan, oli vuoden 2014 koe. Siksipä kauhistuinkin, kun pääsykoepäivänä löysin edestäni melko lailla tuota koetta muistuttavan tehtävänipun. No, liimailin liioitellun rauhallisesti nimitarrat jokaiseen paperiin ja kasailin samalla ajatuksiani. Sen jälkeen aloitin armottoman tykityksen, vaikka se ei siltä tuntunutkaan. Kun olin tehnyt koko kokeen niin hyvin kuin osasin, katsoin kelloa. Se oli vasta 12. Outoa. Tuhlasin aikaa tarkastelemalla ja syynäämällä jokaisen kohdan vielä ekstratarkkaan ja vain fiilistelin koetilannetta. Tiesin tehneeni pari tehtävää aivan väärin, mutta ajattelin vain hyvällä it:llä, että ei se nyt noista voi jäädä kiinni ;D

Kokeen jälkeen oli hyvä fiilis, joka laski päivä päivältä aina vähän alemmas. Veikkasin (aivan oikein!), että Kuopion tulokset tulevat maanantaina, joten en yllättynyt, kun 27.6. täältä asiasta luin. Kädet täristen Opintopolkuun, hidasta piinaa, kun se vain latasi ja latasi. Ja lopulta: Opiskelupaikka myönnetty! Tuijotin ruutua suu auki, kunnes tuli huuto ;D

Meidän perheemme jättää pk-seudun taakseen ja lähtee kohti Kuopiota. Hyvästi, keskiluokkainen elämä, työpaikat jne; tervetuloa opiskelija-asunto, kaurapuuro ja sentinvenytys! Kuopiossa nähdään, tulevat kollegat :D

Poissa Affect

  • Perusvuotaja
  • Viestejä: 36
  • Sukupuoli: Nainen
  • LK
Vs: Sinä joka pääsit - tarinasi!
« Vastaus #10 : 29.06.16 - klo:09:28 »
Seuraavana 28-vuotiaan alanvaihtajan tie Kuopion lääkikseen. Pahoitteluni siitä, että tämä meni vähän pitkäksi. Olen näiden Älyvuoto-vuosien aikana tykännyt viihdyttää itseäni lukemalla sisäänpäässeiden tarinoita, joten toivottavasti jollekin on iloa tästäkin. :)

Yläasteelta asti olin varma, että päätyisin kieliä opiskelemaan, koska ne sujuivat minulta vaivatta. Matematiikasta ei tullut yläasteella juuri mitään eivätkä muutkaan luonnontieteet kiinnostaneet. Lukiossa luin lähinnä kieliä (ja uskontoa??!!) ja selvisin kivoilla arvosanoilla reilun ysin keskiarvolla ja LLLEEEEC-rivillä (C lyhyestä matikasta  ;D). Jostain kumman syystä keksin abivuoden syksynä, että hakisin farmasiaa opiskelemaan. Opo sanoi etten missään nimessä pääsisi, sillä en ollut lukenut mitään pääsykokeeseen vaadittavaa aiemmin. Lopulta kuitenkin kaikkien yllätykseksi pääsin suoraan lukiosta silloiseen Kuopioon yliopistoon farmasiaa opiskelemaan. En nauttinut opiskeluista ja minusta tuntui koko ajan etten kuulu joukkoon, mutta pistin sen lähinnä elämäntilanteeni piikkiin. Valmistuin 2012 syksyllä ja tajusin aika pian etteivät proviisorin hommat olisi minua varten. 

Ensimmäistä kertaa olen ajatellut lääkistä tai lääkikseen hakemista seurustellessani edellisen poikaystäväni kanssa, joka silloin opiskeli lääkiksessä Tampereella. Sain seurata hänen opiskeluaan läheltä ja monesti selailin hänen opiskelumateriaalejaan innokkaammin kuin itse opiskelija.  :D Silloin tuli mietittyä, että voi kun itselläkin olisi mahdollisuus päästä. En kuitenkaan uskaltanut haaveilla moisesta, sillä olin ihan varma etten pystyisi vajavaisilla matematiikan taidoillani omaksumaan fysiikkaa. Valmistumiseni aikaan syksyllä 2012 mietin ensimmäisen kerran oikeasti, että jospa hakisin lääkikseen vuonna 2013, mutta monesta syystä se jäi tekemättä.

Sain syksyllä 2013 vakituisen työn, mutta melkein saman tien päätin irtisanoutua ja hakea ensimmäistä kertaa lääkikseen keväällä 2014. Hakukohteeksi laitoin Tampereen, koska en voinut kuvitella muuttavani muualle. Olin vuoden 2013 loppuun asti töissä ja jatkoin kevään osa-aikaisena lukujen lomassa. Kaikki läheiset olivat ihan varmoja, että pääsisin sisään. Ilmoittauduin kemian ja bilsan yo-kokeisiin ja sain molemmista E:t. Fysiikkaa ehdin opiskella 1. ja 2. kurssin "kunnolla", muiden kurssien kirjoja vain selailin. Koe tuntui tietysti vaikealta, mutta sain kuin sainkin jotain paperille. Raakapistesaldo oli taustaani nähden yllättävän hyvä eli noin 48 pistettä ja se rohkaisi jatkamaan projektia.

Syksyn 2014 vietin iltalukiossa (Tampereen aikuislukio) ja sain sieltä parhaimmat eväät koko hakua ajatellen. Fysiikan opettaja selitti ja demonstroi asioita tosi ymmärrettävällä tavalla ja hyvät arvosanat kannustivat entisestään. Ilmoittauduin keväällä kemiaa uusimaan ja fysiikkaa kirjoittamaan. Sain kemiasta vihdoin L:n ja fysiikka jäi pisteen päähän E:stä eli M. Yo-pisteet olivat nyt LLLE. Olin jo ilmoittautunut Valmennuskeskuksen kevätkurssille kunnes löysin Mafyn ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Jätin valmennuskurssin väliin ja tein huhti- ja toukokuun töitä vain Mafyn tablettia käyttäen. Koko kevät 2015 oli ihan kamala. Minä olin ihan kamala. Olin älyttömän stressaantunut ja ajattelin koko ajan että en tiedä mitä teen jos en pääse tälläkään kertaa. Ensikertalaiskiintiöt kummittelivat mielessä ja välillä jouduin pelkäämään vähien opintotukikuukausieni puolesta (onneksi se uudistus peruuntui). Itse koetilanne oli myös hirveä. En ollut nukkunut juuri ollenkaan edeltävänä yönä ja jännitin älyttömästi koko viisituntisen. Katsottuani vastausanalyysit kotona romahdin ja itkin tuntikaupalla. Tiesin etten tulisi pääsemään taaskaan Tampereelle. Lopulta sain raakapisteitä noin 57 enkä lopulta jäänyt kuin parin raakapisteen päähän yhteispistekiintiön rajasta.

Jotenkin sain itseni koottua sen ajatuksen voimalla, että seuraavalla kerralla hakisin muuallekin kuin Suomeen. Minulla ei ollut elokuu 2015-toukokuu 2016 välillä juuri ollenkaan töitä tarjolla, joten laitoin kaiken tarmoni lääkishakuun. Syksyllä hain Englantiin ja pääsinkin kahteen haastatteluun. Tällä hetkellä olen varasijalla molempiin yliopistoihin, joten en tiedä tulenko pääsemään niihin enkä ole tietenkään menossa vaikka pääsisin. Koko Englannin hakuprosessi oli todella opettavainen, sillä jouduin miettimään hakemusta ja haastattelua varten paljon omaa motivaatiota ja soveltuvuutta sekä pohtimaan erilaisia eettisiä kysymyksiä. Tein myös vapaaehtoistyötä vanhainkodilla ja pääsin seuraamaan tk-lääkärin vastaanottoa, joten sain vähän erilaista kokemusta terveydenhuollosta. Kun "tajusin" Englannin haastattelujen jälkeen (helmikuun alku) ettei sisäänpääsystä ole mitään takuita, päätin alkaa lukemaan myös Suomen pääsykokeeseen. Pitkällisten pohdintojen jälkeen hakukohde vaihtui Kuopioon. Kulutin jäljellä olevat kuukaudet lähinnä Mafyn parissa ja loppua kohti myös muita materiaaleja käyttäen (Kandidaattikustannus, VK, Epione). Tein paljon simuloituja kokeita jo keväällä 2015 ja jatkoin samalla linjalla tänäkin keväänä. En simuloinut enää vanhoja pääsykokeita, vaan ostin Kandidaattikustannukselta kaksi simuloitua koetta koesalissa (suosittelen!) ja tein Mafyn simuloituja. Mafyn kokeista saamillani pisteillä olisin päässyt Helsinkiin (Mafyn oma arvio) ja Kandidaattikustannuksen kokeissa olin muistaakseni sijoilla 40-45/200. Tein koko kevään 6-8 tuntisia päiviä (joista yksi tunti taukoihin) viitenä päivänä viikossa.  Luin kirjastossa, koska pystyin opiskelemaan tehokkaammin ja ruokailut oli helpompi hoitaa näin. Opiskelu oli koko ajan kivaa ja innostavaa. Pääsykokeen tein flow-tilassa ja tuntui, että kaikki menee niin kuin pitääkin. Kokeen jälkeen olin niin onnellinen etten halunnut edes katsoa mallivastauksia. Sorruin kuitenkin katsomaan mallivastaukset pari-kolme viikkoa ennen tulosten saapumista, mutta olin silti tyytyväinen; en olisi pystynyt parempaan suoritukseen. Viimeiset kolme viikkoa ajattelin lääkistä ihan koko ajan. Juhannuksena jännitin jo niin paljon etten pystynyt nukkumaan kunnolla. Ajattelin sunnuntaina, että tulokset voivat ehkä tulla huomenna, mutta uskaltanut toivoa mitään. Istuin bussissa maanantaina kello 8 ja huomasin täältä, että tulokset ovat tulleet. Kädet täristen Opintopolkuun. Puhelin lataa ja lataa. Peitän osan näyttöä, kun en uskalla katsoa. Huomaan sivusilmällä, että Opintopolussa on paljon tekstiä; se ei voi tarkoittaa hylättyä! Uskallan katsoa ja siellä se lukee; opiskelupaikka myönnetty! Kädet tärisee lisää ja hengitys salpautuu. Yritän hillitä itseni julkisella paikalla. Heti kaikille viesti ja päivitys Facebookiin. Olen unelmoinut tästä niin monta vuotta etten oikein vieläkään tajua, että se on totta. :)

Onnea muillekin tuleville fukseille ja älyttömästi tsemppiä ensi vuonna hakeville! En osaa sanoa muuta neuvoa kuin olkaa armollisia itsellenne ja etsikää itsellenne sopiva opiskelutyyli ja opiskelumetodit.  :)

Poissa merrygoround

  • Tehovuotaja
  • *
  • Viestejä: 73
  • LK Kuopio
Vs: Sinä joka pääsit - tarinasi!
« Vastaus #11 : 29.06.16 - klo:10:51 »
Maanantai-aamuna 7:45 sitä haluis varmaan olla nukkumassa mutta sen sijaan avasin tärisevin käsin opintopolkua. Olin nukkunut viime yön harvinaisen huonosti, murehtien tulevaa kolmatta välivuotta kun en kuitenkaan pääsisi sinne lääkikseen. Kun ruudulle ilmestyikin "opiskelupaikka myönnetty" olin aika varma että olin vielä unessa. 200 lähentelevin sykkein, täristen, mietin vaan voiko tää olla totta?

Palataan 2 vuotta taaksepäin. Olin juuri kirjoittanut lukiosta, eikä tulevaisuudesta ollut mitään hajua. Olisi varmaan pitänyt olla, kun jo ala-asteellakin selailin iltalukemisiksi lääkärikirjaa. Ne kaikki erikoiset ja tavallisetkin sairaudet oli vaan niin kiinnostavia! Olin kuitenkin kuullut että lääkikseen on vaikea päästä, joten aloin miettiä muita ammattivaihtoehtoja. Lääkisunelmat sai lopun viimeistään siinä vaiheessa, kuin sain yläasteella fysiikan testistä kutosen ja aloin vihata koko ainetta. Lukiossa mulla oli useita lääkikseen aikovia kavereita, joiden tavoitetta kadehdin salaa. Mutta enhän mä nyt voisi päästä! Fykebistä tuli sitten luettua vaan pakolliset kurssit.

Mielen sai varmaan muuttumaan se, kun yksi kavereistani pääsi sisään suoraan lukiosta. Oho voiko sinne lääkikseen päästä?! Ehkä mä pääsisin jos vaan tekisin hurjasti töitä! Päätin hakea ja luku-urakka alkoi syyskuussa 2014. Olin ottanut vastaan opiskelupaikan matikalta, mutta kävin vaan fysiikkaa ja kemiaa. Surkeilla pohjilla fykebi alku oli kankeaa. Fysiikka tuntui mahdottomalta ja kemia ei lähtenyt millään aukeemaan. Kursseista pääsin läpi rimaa hipoen, jos sitäkään. Vihkojen sivuille kirjottelin "Fysiikka on tyhmää." Opin silti paljon ja jossain vaiheessa huomasin tykkääväni fysiikasta ja biologiasta, kemiaa inhosin edelleen. Keväällä lukeminen alkoi väsyttää ja koko oppimäärän sain kahlattua läpi huhtikuuhun mennessä. Pääsykokeessa 2015 meni pieleen suunnilleen kaikki olemattomista yöunista koetaktiikkaan ja panikointiin. Oma osaaminen riitti vain n. 28 koepisteeseen Tampereelle. Pettymys oli kova, koska raskaasta työstä ei ollutkaan palkittu edes kohtuullisella koesuorituksella. Samaan aikaan lääkishakija kaverit pääsi vähillä lukemisilla todella lähelle sisäänpääsyä. Olenko mä jotenkin harvaisen tyhmä? Onko mulla ikinä mahdollisuuksia päästä lääkikseen?

Vähän aikaa masistelin, mutta sitten oli aika kerätä itsensä kohti uutta yritystä ja uusia pettymyksiä. Hakukohteeksi valikoitui Kuopio. Kesällä löysin älyvuodon ja pidettyäni 3 viikkoa taukoa kokeen jälkeen aloin lukea pari tuntia päivässä biologiaa syksyn yo-kirjoituksia varten, minne olin menossa täydentämään tutkintoa. Älyvuodon innoittamana kokeilin uusia opiskelutekniikoita ja syksyllä kirjoitinkin biologiasta L. Kävin yliopistolla uudestaan samat kemian ja fysiikan kurssit kuin viimevuonna ja sain hyviä arvosanoja. Vihdoinkin edistymistä ja onnistumisia! Tilasin mafynetin, josta riitti tehtäviä koko kevääksi ja jäi ylikin. Erityisesti harjoituskokeista oli apua ja tein niitä runsaasti. Keväällä työtunteja kertyi päivässä n. 3-5, mutta enemmänkin olisin jaksanut jos aikaa olisi ollut. Kirjoitin fysiikasta E:n. Luottamus omiin kykyihin kasvoi ja lukeminen oli kivaa! Motivaatiota riitti pääsykokeisiin asti. Vastapainona ja aikasyöppönä pääsykoekeväällä toimi myös kilpaurheilu, jota treenasin 8 kertaa viikkoon. Kisakausi osui juuri aikaan ennen pääsykoetta, aiheuttaen lisää stressiä keväälle. Toisaalta monien pelottavien tilanteiden ja ekojen SM- kisojeni jälkeen itse pääsykoejännitys ei tuntunut niin pahalta.

Pääsykoeaamuna olin nukkunut ihan hyvin ja päätin mennä kokeeseen itsevarmalla asenteella. En osannut kaikkea, mutta tiesin osaavani tarpeeksi. Jännitys iski vasta kun sain koepaperin eteeni. Siitä pääsin yli kun tehtävät tuntuivat helpoilta eikä jäänyt jumittamaan mihinkään kohtaan. Kokeen jälkeen fiilis oli ihan loistava! Vastausanalyysi kuitenkin palautti maan pinnalle ja pistearvioiden perusteella olin arvioitujen rajojen tuntumassa. Kesä kului hitaasti älyvuodossa tuloksia kuumotellen ja masistellen. Pistearviot laski vähitellen ja ennen tuloksia en juuri uskonut sisäänpääsyyn, varsinkaan siinä huonommassa kiintiössä. Sisäänpääsy oli niin suuri yllätys, että olen alkanut vasta vähitellen iloita siitä ja käsittää että musta tulee oikeasti lääkäri!!!

Onnea tuleville kollegoille ja jos tänä vuonna ei tärpännyt niin eikun vaan uutta yritystä kohti! :)

Poissa Anzai

  • Perusvuotaja
  • Viestejä: 18
  • Sukupuoli: Mies
  • Kuopion yleinen 2016
Vs: Sinä joka pääsit - tarinasi!
« Vastaus #12 : 30.06.16 - klo:06:21 »
Yritin aloittaa tarinaa kuvailemalla nuoruuttani ja taustojani. Päädyin kuitenkin siihen että aiheesta syntyisi helposti Dr. Hunter S. Thompsonin jalanjäljissä kulkeva Gonzo- seikkailu, joten eiköhän jätetään väliin. Tiivistitetään lähtötilanne kuitenkin vaikka näin: Olen matkailua  ja luonnontieteitä rakastava, lukion käynnyt sähkö- ja automaatio asentaja.

Tympeä elämäntilanne ja syväjäähän säilötyt unelmat uralla etenemisestä alkoivat tulla uniin keväällä 2014. Jotenkin sitä vain huomasi että iltapuuro vaihtui asteittain iltakaljaksi. Liian pitkään pidin kiukun sisälläni ja sitten kun avasin sanaisen arkkuni, olinkin työtön. Syyskuun sateet taikoivat iltakaljan aamukaljaksi. Sitten havahduin että eihän tästä tule mitään ja 24-vuotiaana on helppo antaa elämälleen uusia suuntimia. Palasin aamupuuroon. Samoilin pitkin rantoja, lenkkeilin, uin syksyn kylmissä vesissä ja tuumin kohtaloani. Eksistentiaalisia kysymyksiä pohtiessani päädyin siihen että ryhdyn lääkäriksi, maksoi mitä maksoi. Motivaattorina ei ollut palkka, vaan halu tehdä merkityksellistä, mielenkiintoista ja haastavaa työtä. Lisäksi uskon olevani vielä jonain päivänä ihan hyvä tk-lääkäri, kun on jo hieman käsitystä miksi se työmiehen selkä sitten menee rikki. Otin selvää mitä siihen tarvittaisiin. Lukiosta oli kirjoitettu MMML- rivi ja oppimäärästä enään muistissa Pavlovin huuliaan lipovat koirat. Niin ja se yksi ihana tyttö etupulpetista. Se ainoa L oli muuten lyhyt matematiikka ja fysiikkasta vakuuttava M, toisella yrityksellä. En kuitenkaan erityisemmin hahmotellut itselleni tarvittavan lukemisen laajuutta, päätin vaan että kyllä se onnistuu. Olen aina harrastanut tieteen seuraamista ja onhan sitä työssäkin opittu ongelmanratkaisua, laskemista sekä luettu Wikipediaa. Kävin hakemassa kirjastosta lukion Biologian kirjat ja aloitin lukemaan jouluna.

8h/d, Mafyn tabletti, kymmenen vihkoa muistiinpanoja, saman verran tehtäviä ja tolkuton innostus oppimiseen. Siinä se kevät kuluikin mukavasti, vaikka alkuun en ymmärtänyt edes mikä on toisen asteen yhtälö, puhumattakaan logaritmista. Edistyminen lukemisessa siivitti itsetuntoni uusiin sfääreihin ja hieman ennen koetta sain kuulla päässeeni töihin pitäjän parhaaseen työpaikkaan, voimalaitokselle. Samalla kun unelmat edelliseltä uralta heräsivät jälleen henkiin, lisäsin mielijohteesta hakuihini muutaman Tampereen teknisen yliopiston DIA- paikan. Sanomattakin selvää millainen krapula tällaisesta koheltamisesta seuraa. Tulokset: Tampereen lääkis, 38/56. Varasija 200+. No, 7kk lukemisella, eipä ihme. DIA- paikat, hylätty. En osannut perustella pitkän matematiikan tehtäviä ja hyvä näin. En edelleenkään ymmärrä tätä DIA- käännettä, enkä tule koskaan ymmärtämäänkään. Jatkoin töitäni. Kuunnellessa vanhempien työkavereiden juttuja alkoi taas näyttämään uhkaavasti siltä, että uralla energiatekniikan parissa tulisi jokaiseen ylennykseen olemaan 10-vuoden välimatka. Saattaisin siis olla vanhempi asentaja, tai ehkä jopa työsuojelupiirin varavaltuutettu eläkkeelle päästyäni. Kesä kului synkällä mielellä. Aamuisin seurasin kuinka sievä, melkein valmis dippa tyttö kantoi 30l saavissa vaihteistoöljyä päivästä toiseen siilon katolle. Koin yllättävän valaistumisen ja päätin ottaa revanssin.

Pieni tauko ja muutama likainen työpäivä sai minut muistamaan kuinka paljon tykkään opiskelusta. Menin aikuislukioon ja sanoin haluavani kirjoittaa uudelleen. Vaihdoin unirytmini ja heräsin 00:00 lukemaan pirteänä ja sitten aamulla juoksin väsyneenä töihin. Taktiikka toimi ja -15 syksyllä kirjoitin onnistuneesti Ke-Bi. Jatkoin lukemista ja lopulta päädyin siihen että vuorokaudessa on liian vähän tunteja. Tammikuussa lopetin työt ja taas oltiin kotona aamusta iltaan. Tällä kertaa hain vain yhteen paikkaan, Kuopio yleiselle. Keväällä -16 kirjoitin fysiikasta L. Tein 2750 kertauskorttia Anymemoon. Opettelin piirtämään jokaisen molekyylin, rakenteen, kaavan ja metabolisen reitin. Oikeastaan tavoitteena olikin että kaikki on osattava ulkoa piin likiarvoa myöten ja tämä on se kerta kun ruoskin itseni sisään. Harjoituskokeet menivät mukavasti ja suurimpaan osaan paikoista olisin päässyt sisään yli 30% toleranssilla. Sitten se taas tapahtui, viikkoa ennen koetta näin punaista ja paiskoin laskimeni seinään. Ainoa vapaa-aika keväällä oli salilla käynti ja seurauksena hermoromahdus. En avannut kirjoja enään ennen koetta ja keskityin lepoon.

Matkasin Kuopioon junalla ensimmäistä kertaa elämässäni ja majoituin hostelli Hermanniin. Siellä sitten yritin itselleni uskotella olevani valmis koitokseen, kun muut vielä pänttäilivät illan pikkutunneilla. Aamulla heräsin ajoissa ja menin koulun vieressä olevalle urheilukentälle kuuntelemaan musiikkia ja venyttelemään. Jotenkin uskoin kyllä mokanneeni koko suorituksen kun aulassa vastassa oli ihmisiä jotka kertoivat olleensa retriittileireillä opiskelemassa matemaattista analyysiä ja kirjoittaneensa kuusi ällää. No, koe itsessään olikin aivan hirveä. Tein järjestyksessä monivalinnat ja aika tuntui loppuvan kesken. Kun koetta oli jäljellä 5min, tartuin heppatalliin. Tajusin tehtävän olevan pääpiirteittäin sama kuin edellisenä kesänä töissä laskemani lämmönvaihtimen eristyssuunnitelma ja vastaus syntyi viimeisillä sekunneilla. Kokeen jälkeen oli päässä tyhjää ja olin aika varma että en päässyt.. mutta

Hyväksytty! Löin nytkillä pöytää ja huusin muutaman voimasanan. Siinä vähän työkaveritkin pelästyivät, mutta ei haittaa. Olen nimittäin voimalaitoksella viimeistä kesää ja olo on mahtava.  :wink:
« Viimeksi muokattu: 30.06.16 - klo:06:39 kirjoittanut Anzai »
All men dream, but not equally. Those who dream by night in the dusty recesses of their minds, wake in the day to find that it was vanity: but the dreamers of the day are dangerous men, for they may act on their dreams with open eyes, to make them possible.

Poissa Vaari

  • Älyvuotaja
  • **
  • Viestejä: 273
  • Sukupuoli: Mies
  • Viimeinen ristiretki Turussa 2017
Vs: Sinä joka pääsit - tarinasi!
« Vastaus #13 : 30.06.16 - klo:13:40 »
Anzai, ihan perkuleen hyvä tarina. Mä kärvistelen vielä tuloksia odottaen, mutta sun stoori antoi uskoa ja voimaa. Kiitos.
2 x (Vaarin 2016 tiedot + huolellisuus + nopeus) = 2017

Poissa suvilahdenninja

  • Alkuvuotaja
  • Viestejä: 2
Vs: Sinä joka pääsit - tarinasi!
« Vastaus #14 : 30.06.16 - klo:16:16 »
Oma tarina hyvin tiivistettynä:

Lukiosta ylioppilaaksi k16, arvosanoin LLLLLLEE.
kirjoitusten jälkeen 6vk valmennuskurssi, suoritus vähän puolivaloilla. koetta edeltävät 4pv tehokasta 4-6h päivässä haasteellisempia tehtäviä. Kokeessa ajatus, että voisi olla vaikeampikin koe. Kokeesta ulos hyvin fiiliksin, kesäkuu rennosti urakan jälkeen. Tulos: sisään tampereelle, selvällä marginaalilla. Helppoo ja kivaa! /Edit: typo
« Viimeksi muokattu: 30.06.16 - klo:16:19 kirjoittanut suvilahdenninja »

 

Seuraa meitä