Kirjoittaja Aihe: Sinä joka pääsit - tarinasi!  (Luettu 30510 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa vetysidos

  • Älyvuotaja
  • **
  • Viestejä: 293
  • Lääk yo. -16
Vs: Sinä joka pääsit - tarinasi!
« Vastaus #30 : 25.07.16 - klo:02:54 »
Loistava tarina Da ja onnittelut sisäänpääsystä!  On vihdoin aika kirjoittaa omani.

Halusin lääkäriksi käytännössä hetikun aloitin ylä-asteen ja päätinkin 9 luokan 9.0 keskiarvoon. Tästä samantien lukioon ja otin tietysti fysiikan, bilsan ja kemian pitkänä.
lukio
Lukio alkoi hyvin, mutta jossain vaiheessa kuvioihin tuli viina ja naiset. Noh en jaksanut millään panostaa kaikkiin aineisiin, joten ekana matkasta jäi bilsa. Edelleen fysiikka , kemia ja pitkä matikka tuotti minulle liikaa hommia, joten seuraavaksi putosi kemia ja jäljelle jäi matikka ja fysiikka.
Myös ajatus lääkiksestä vaihtui kauppikseen ja tähän loppui viimeinenkin panostus lukioon.  Kirjoitin lopulta pitkän matikan, äidinkielen, fysiikan, terveystiedon, enkun ja lyhyen saksan arvosanoin L E M M A ja C eli panostamatta ihan ok.

Häröilyä lukion jälkeen
No hain kauppikseen ja pääsinkin aaltoon. Vanhemmst sponssasivat mulle valmennuskurssin, joka siivitti mut sisään.
Onnellsena lähdin inttiin, ja viihdyinkin siellä vuoden, sillä kauppiksesta valmistuu suoraan johtajia ja pitihän johtamista harjoitella intissä. Intistä päästyäni lähdin kavereiden kanssa 2 viikoksi ulkomaille ja ryypättiin 13/14 päivää. Takas kun tulin, niin nieluni oli niin syöpynyt siirä viinan määrästä, että lääkäri luuli mulla olevan angiina :D. Olin siis tyhmä pojankloppi siihen aikaan.

2014 maailmankuvani mullistui
Olin jo kuukauden päässä aloittamassa opiskelua kauppiksessa, kunnes koitti päivä jota en ikinä unohda ja päivä, jolloin päätin hakea lääkikseen.
Mummini näytti minulle meidän sukupuun, joka oli siis täynnä lääkäreitä, ja samalla hän kertoi että mä olisin meidän sukupolven ainoa mahdollisuus lääkärijatkumolle. Samalla äiti sanoi, että "olet aina halunnut lääkäriksi ja vaikka sulla on opiskelupaikka, niin olet vielä nuori ja voit vielä vaikuttaa tulevaisuuteen."
Noh aloitin kauppiksessa fuksina, ei ollut mun juttu ja lopetin syylukukauden jälkeen ja aloitin tammikuussa lukemaan lääkiksen pääsykokeeseen.
2014 ja 1. Haku
1.1.2014 avasin pitkästä aikaa kemian, fyssan ja bilsan kirjat ja paahdoin kirjastossa 50h/viikko pääsykokeeseen asti. Osallistuin myös eximian kurssille. Noo lopputulosta en oikeestaan edes tiedä, kauas jäätiin.

2. Haku 2015

Pidin pienen kesäloman ja jatkoin lukemista syyskusta pääsykokeeseen. Lukemine rullasi hyvin, ja osasin kaikki asiat jokaisesta kirjasta ( Eikös silloin pitäisi päästä sisälle?)
No koitti koepäivä, en nukkunut lähes yhtään edellisenä yönä ja kokeessa tein niin pirusti huolimattomuusvirheitä, että oikein hävettää. Sain tänä vuonna vaikeat laskut oikein, mutta helpoissa tuli blackoutteja. Kokeeni arvosteltiin erittäin rankasti, ja jäin 0,25 pisteen päähän.
Lopputulos: Masennuin, katkeroiduin, itsetunto katosi ja en enää uskonu itseeni. En tiennyt yhtään mitä tehdä, jouduin palata taas työhön jota vihaan ja josta maksetaan todella vähän. Mietiskelin iltaisin onko musta mihinkään, ja miksi lopetin kauppiksen. Oma ältikään ei uskonut enää muhun. Olin siis aivan hukassa.
Mulla ei ollut ees plan B ta.
Olin jo melkein luovuttamassa, koska luulin että musta ei vaan ole lääkikseen, vaikka osasin joka kirjan sanasta sanaan.

2016 ja  3 haku

Jossain vaiheessa masennus vaihtoi unelmointiin ja siitä se tass lähti. Jotain oli silti tehtävä erilaila.
No mitä en ollut viime hakuina tehnyt , niin simuloidut valintakokeet. Osallistun 6 eri simuloituun ja tulokset vaihteli sijoituksilta 1% sijoitukseen 35% . Kandikustannus mielestäni paras ja kovin taso.
Uusin myös ylppäreitä fysiikka ja kemi kummatkin laudaturiin.
Muuten arkipäivät olivat rentoja: aamulla kirjastoon, sitten töihin , sitten salille ja ennen nukkumaanmenoa räpläsin tinderiä, jonka kautta tapasin nykysen naisenikin eli ei mennyt hukkaan sekään. :D

Päätettiin naiseni kanssa, että haetaan kummatkin kuopioon, koska se oli ainoa kaupunki, jossa olivat nämä 2 alaa Helsingin lisäksi.

Lukemiset menivät hyvin pääsykoepäivään asti,ja osasin edelleen kaikki kirjat kannesta kanteen. Jokaisen pH laskun, jokaisen fyssan laskun, jokaisen hormonin, jokaisen soluelimen jne..
Ainoa asia, joka pelotti oli se, että murrunko taas kokeessa ja saanko unta. No matkustettiin naiseni kanssa kuopioon( hän tukena) . Söin pitsan ennen kuin menin hotelliin, katsoin suomi- kanada pelistä ekan erän, jolloin söin melatoniinit, pimensin huoneen ja menin nukkumaan (klo 21:30) . Unta sain joskus 23:30 aikoihin ja heräsin klo 06:30. Eli hyvät yöunet alla.

Kokeessa aloitin munuaistehtävästä, ja tein huolellisesti tehtäviä satunaisessa järjestyksessä . Mun takitiikka oli, et kerään varmat pisteet huolellisesti himaan. No niitä varmoja pisteitä oli koko koe täynnä, joten oli pakko muuttaa taktiikkaa ja panna lisää vauhtia. Vikan monivalinnan ruksasin 10 sek ennen loppua ja allekirjoitin optisen lomalleen 2 sek ennen loppua. Fiilis oli kokeen jälkeen hyvä.

Koko kesäkuu jänniteltiin täällä älyvuodossa tiettyjen ihmisten kanssa tuloksia, ja olin oikeastaan rehellisesti aika varma sisäänpääsystä suurimman osan ajasta, välillä vaivuin epäuskoon.  Harmittti kun tulokset ei tullut ennen juhannusta, mutta ne tulivatkin heti sen jälkeen. Avasin opintopolun, ja n. Puol tuntia se sekoili, kunnes yhtäkkiä ilman mitään valmistautumista, näytölle pompahti hyväksytty. Ilmoitin asiasta äitille ja sosiaaliselle medialle. En hyppinyt ilosta, vaan olo oli enemmänkin helpottunut, onnelinen ja huojentunut.

Ainiin kävin myös Dia kokeissa, joista sain kemiasta 36/36 ja matikasta 30/36 ja fysiikasta 32/36

Lääkiksestä sain 173/250 ( arvio 155-170)
Neuvoksi tuleville hakijoille: Simuloidut, simuloidut ja simuloidut.

Kiitos, kun jaksoit lukea!


Miia

  • Vieras
Vs: Sinä joka pääsit - tarinasi!
« Vastaus #31 : 25.07.16 - klo:20:27 »
Nuorena en halunnut koskaan lääkäriksi. Tulen perheestä, jossa ei kouluja ole käyty kansakoulua enempää ja molemmat vanhempani työskentelivät tehdasduunareina. Lähisuvussani ei ole yhtään yliopiston käynyttä. En ollut peruskoulussa ihmeellisen hyvä mutta ihan kiltti oppilas kuitenkin. Lukioon olin valinnut lyhyen matikan, sillä luulin, että pitkä matikka on nörttipoikia varten, enkä edes harkinnut kemian tai fysiikan kurssien suorittamista. Vaihdoin kuitenkin pitkään matikkaan viime hetkellä opettajan kehotuksesta. Lukiossa minussa heräsi jokin ihmeellinen kilpailuvietti myös opiskeluja kohtaan, ja paahdoin ensimmäistä kertaa elämässäni tosissani urheiluharrastuksen ohella myös koulukirjojen äärellä. Päättötodistukseen sainkin puserrettua 9,5 keskiarvon, ja kirjoitin yo-kokeissa 4 laudaturia ja kaksi eximiaa.

Pääsin opiskelemaan heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen Helsingin yliopistoon biologiaa, ja siitä alkoi pitkä opintotaival. Pääaine vaihtui useampaan kertaan, välillä olin töissä, muutin toiselle paikkakunnalle, aloitin parisuhteen, ehdin lopettaa ja aloittaa uudestaan urheilun. Välillä ajatus lääketieteen opiskeluista välähteli mielessä, sillä sain jotain ihmeellisiä kiksejä aina kun opinnot käsittelivät anatomiaa ja fysiologiaa. Hautasin kuitenkin aina nopeasti heräilevän innostuksen ajattelemalla lääkärin vastuullista työtä: ajatella, jos jotakin ikävää tapahtuu. En minä kuitenkaan osaisi.

Henkilökohtaisessa elämässäni tapahtui suuria muutoksia muutamia vuosia sitten, ja aloin ajatella asioita eri tavalla. Miksi minä en voisi olla hyvä lääkäri siinä missä muutkin? Epäilyni ei oikeastaan missään vaiheessa liittynyt sisäänpääsyyn, vaan sisäänpääsyä seuraavaan opiskeluaikaan ja erityisesti klinikkaan ja itse työelämään. Käytin valtavasti aikaa eri aloihin tutustumiseen, kävin ammatinvalintapsykologilla, selasin opinto-oppaita, tein persoonallisuustestejä. Jahkasin että uskaltaisinko vai en. Keväällä 2014 laiton sen hetkiset opinnot jäihin ja ilmoitin miehelleni, että haluan lääkikseen.

Valmistautuminen pääsykokeeseen alkoi empien avoimen yliopiston kemian kursseilla keväällä 2014, vaikka en ollut opiskellut kemiaa lukiossakaan. Perheeseemme tuli koiranpentu, jonka kanssa puuhatessa aika vierähti ja lukeminen jäi vähäiseksi. En tehnyt hakua, sillä en ollut opiskellut edelleenkään fysiikkaa ollenkaan ja kemiastakin vain vähäsen.

Vuoden 2015 kokeeseen valmistauduin lukemalla tarkasti biologian ja kemian kurssikirjat, ja kävin kirjoittamassa bilsasta E:n ja kemiasta L:n. Paljastui, että olen todella onnettoman hidas etenemistahdissani, sillä jankkasin kaiken pikkutarkasti moneen kertaan enkä oikein jaksanut työskennellä riittävän intensiivisesti pitkiä päiviä. Lokakuussa 2014 bilsan yo-kokeen jälkeen aloin tahkota fysiikkaa ensimmäistä kertaa elämässäni, mutta kemia vei suurimman osan ajasta ja niinpä jäin fysiikassa aina jälkeen kaikista aikatauluistani.Viimeiset viikot ennen pääsykoetta luin muistaakseni 12-tuntisia päiviä yrittäen apinanraivolla kuroa kiinni fysiikan puutteita, ja onnistuinkin käymään huolellisesti noin puolet oppimäärästä. En edes ajatellut mitään simuloituja kokeita tai valmennuskursseja, sillä en uskonut sisäänpääsyyn kun ei kaikki lukion kurssitkaan olleet hallussa. Välillä myös oli aikoja, jolloin epäilin koko ajatusta hakea lääkikseen, ja harkitsin edelleen muitakin uravaihtoehtoja viikoittain.
 
En ollut pettynyt, kun en päässyt sisään, vaan ihan positiivisin mielin. Kokeessa olin osannut hyvin ne asiat, jotka olin ehtinyt opiskella, mutta olin selvästi aivan liian hidas koetilanteessa ja haksahdin käyttämään vähäistä aikaani esim. isomeriatehtävään, josta napsahti pyöreä nolla. Koetaktiikkani oli sellainen, ettei oikeastaan mitään taktiikkaa ollut, vaan puskin vaan jääräpäisen järjestelmällisesti tehtävästä toiseen riippumatta siitä, millainen tehtävä oli seuraavana vuorossa.

Vuoden 2016 haku alkoi biologian yo-kokeen uusinnalla, ja onnistuinkin saamaan laudaturin. Talven panostin fysiikkaan. Kävin aikuislukiossa kuusi fysiikan kurssia saaden jokaisesta kympit, mutta viimeiset kurssit jätin itsenäisen lukemisen varaan, sillä en pitänyt lukion opetustyylistä. Jäin taas tekemistäni aikatauluista, joten ihan loppukeväästä päätin, etten ikinä enää tee yhtään aikataulua, kun ne vaan aiheuttavat stressiä enkä voi mitään hitaalle etenemiselleni. Päätin että etenen omaan tahtiini käyden perusteellisesti sen minkä ehdin niin hyvin kuin vaan pystyn, riitti se sitten tai ei. Joskus maaliskuun lopulla lopetin lukiokirjojen jankkaamisen ja siirryin tekemään Valmennuskeskuksen Kotikurssia. Katsoin luennon ja tein sen kerran kotitehtävät yhdessä päivässä, ja seuraavana päivänä toinen luento jne. Näin edeten ehdin tekemään muistaakseni 20/23 fysiikan luennoista ja kemiasta noin 12/18. Koko lukuvuonna en ehtinyt edes avaamaan lukion kemian kirjoja, ja olin tästä todella huolissani. Paljon jäi siis kokonaan kertaamatta, mutta onneksi se ei haitannut.

Huhtikuusta alkaen osallistuin myös lähes viikoittain simuloituihin kokeisiin parantaakseni koetaktiikkaani. En kyllä tiedä, oliko tästä apua, sillä joka kokeessa kärsin suunnattomasta väsymyksestä ja keskittymisongelmista. En yltänyt kertaakaan koejärjestäjän asettamiin sisäänpääsyrajoihin, ja viimeisen kokeen jälkeen itkin masentuneena ettei tästä tule mitään. Tosin sillä viimeisellä kokeella ylsin jo pisteen päähän rajasta. Osasin hyvin asiat ja sain hyvin pisteitä, mutta joka kerta minulta jäi iso osa kokeesta tekemättä, kun en vaan ehtinyt.

Noin viikkoa ennen pääsykoetta sain päähäni, että haluan sittenkin matemaattisten aineiden opettajaksi, olinhan jo opiskellut  yliopistossa matematiikasta lähes aineopinnot ja lisäksi olin tykästynyt fysiikan ja kemian opiskeluun. Myöskin ajatus muuttamisesta taas uuteen kaupunkiin lääkiksen perässä eroon miehestä ja elukoista ahdisti. Miehen kanssa vähän naureskeltiin helpottuneina että onneksi hakuruljanssi onkin sitten ohi, ja keskusteltiin jo että peruisimme pääsykoereissun majapaikan. Jotenkin pelkäsin kuitenkin tätä tuuliviiriä muistuttavaa luonteenpiirrettäni, että muuttaisin taas mieltäni, joten lähdimme sitten kuitenkin pääsykoematkalle rennoin mielin. Vielä koetta edeltävänä iltana huomattuamme läheisen kivan ulkoilualueen murjaisin miehelleni ihan vakavissani, että jospa en menisikään huomenna pääsykokeeseen vaan mennäänkin retkeilemään koiran kanssa!

Menin sitten kuitenkin pääsykokeeseen hyvin nukutun yön jälkeen. Olin iloinen ja suhteellisen rento ja minua suorastaan nauratti ympärillä näkyvä touhotus ja vakavat naamat, itsehän olin kaiken sen ulkopuolella kun olin kokeessa vaan ”vitsillä”. Koetta lähdin tekemään lopusta alkuunpäin minulle ominaisella tavalla, eli hyvin hitaasti jahkaten ja huolellisesti moneen kertaan tarkistaen, systemaattisesti tehtävästä toiseen siirtyen. Hymyilin itsekseni heppateemalle ja mietin, että ei tämä nyt niin kamalaa olekaan. En pitänyt erityisempää kiirettä, sillä halusin jostain ihmeen syystä tehdä juuri tällä kertaa äärimmäisen tarkkaa jälkeä. Vasta kun aikaa oli jäljellä noin puoli tuntia ja jäljellä oli bilsan tehtävät ja monivalinnat, aloin vähän hätääntyä ja kiirehtiä. Bilsan tehtävät raapustin läpi nopeasti lukuunottamatta kakkostehtävää, jonka kohdalla aikaa oli jäljellä enää 10 min. Onnistuin kerrankin tekemään oikean strategisen ratkaisun ja jätin hormonitehtävän tyhjäksi, ja aloin roiskimaan monivalintarukseja A-osioon kuin viimeistä päivää. Tässä vaiheessa valvoja vaati meitä tarkistamaan että papereissa oli nimet, ja olin raivoissani tästä häiriöstä mutta selasin silti vielä nimitiedot läpi. Tämän jälkeen ehdin vielä lätkäisemään epätoivoisena pari ruksia lisää sinne tänne. Jälkeenpäin selvisi, että ehdin vastaamaan noiden viimeisen 10 minuutin aikana monivalinnoista 31 kohtaan saaden 23,5 pistettä.

Kokeen jälkeen olin ihan tyytyväinen, vaikka arvasin kyllä, että muut olivat hyvin ehtineet tekemään koko kokeen eikä minulla siis ollut mitään asiaa lääkikseen. En katsonut vastausanalyysia, mutta mielessäni aprikoin pistesaldoksi aluksi sadan paikkeille, lopulta toivoin salaisesti että voisin saada jopa 120. Johtuen hitaudestani tehtäviä jäi tekemättä niin paljon, että maksimipisteeni oli noin 165, jos saisin kaikista tekemistäni tehtävistä täydet. Jälkeenpäin selvisi, että olin saanut 146 raakapistettä, enkä ollut tehnyt ainuttakaan selkeää huolimattomuusvirhettä. Yksi fysiikan tehtävä meni nollille, koska en osannut sitä, biologiasta tuli odotetusti joitain vähennyksiä ja monivalinnoista meni viisi väärin niistä 31:stä, jotka ehdin tekemään. Sisäänpääsyni sinetöi hyvä yo-todistukseni, josta sai tänä vuonna paljon lähtöpisteitä. Täpärälle se meni, mutta olin niin onnellinen sisäänpääsyuutisesta, että ajatukset matikan maikan urasta unohtuivat saman tien.

Poissa ep

  • Satunnaisvuotaja
  • Viestejä: 5
  • Kuopion yleinen 2016
Vs: Sinä joka pääsit - tarinasi!
« Vastaus #32 : 05.09.16 - klo:21:24 »
Nämä tarinat motivoivat minuakin viime vuoden "projektin" keskellä tosi paljon. Tätä hetkeä on odotettu - pääsen vihdoin kirjoittamaan oman tarinani! :) 

Kirjoitin ylioppilaaksi 2011. Lukiossa haaveilin varovaisesti lääkiksestä, mutta luin silti kieliä ja muita aineita, joista sai helposti hyviä numeroita. Kirjoitin bilsasta E:n ja kemiasta M:n. Fysiikkaa opiskelin 3 kurssia, tuntui liian vaikealta. Kävin Eximian 2kk kurssin, aivan harakoille meni ne rahat. Kävin Tampereella pääsykokeessa lähinnä piirtelemässä kukkasia paperin sivuun. Sain skaalattuja koepisteitä n. 10 p (alin hyväksytty n. 50 p) ja hautasin haaveen lääkärin urasta.

Jäin kotipaikkakunnalle ja halusin opiskella jotain terveyteen liittyvää, jota voisi opiskella muuttamatta mihinkään -> aloitin sh/th-tutkinnon, jossa sh-vaihe tuntui aika pakkopullalta, mutta jossain vaiheessa opintoja ajattelin, että th:n työ voisi olla ihan kivaa. Silti lukuisissa työharjoitteluissa, joita tutkintoon kuului, seurasin lääkäreiden työtä sivusta ja leikin ajatuksella, että joskus minä voisin olla tuossa valkotakissa. Nähtyäni monenlaisia lääkäreitä (ja että ihan tavallisia ihmisiähän he ovat) aloin ajatella, että miksen minäkin pystyisi siihen! Mitä lähemmäs valmistuminen tuli, sitä varmempi olin siitä, että haluan lääkäriksi. Valmistuin sh/th:ksi kesällä 2015, ostin lukiokirjat ja aloin lukea loppukesästä. Päätin, että tämä on kahden vuoden projekti: ensin käyn vuoden ajan aikuislukiossa kaikki 18 kurssia tavoitteena saada joka kurssista 10 ja sitten toisena vuotena menen hyvällä pohjalla valmennuskurssille/Alkio-opistoon.

Syksy 2015-Kevät 2016: Opiskelin päivät kotona lukiokirjoja, illat istuin aikuislukiolla ja ennen nukkumaan menoa lueskelin Galenosta unilääkkeeksi. Keväällä tein maanantait eli 8h/vko töitä neuvolassa th:na, toimi hyvänä motivaattorina - "loppuviikon luen niin maan prklsti, että pääsen mahd. pian lääkikseen" :D Sain jokaisesta aikuislukion kurssista 10 ja korotin keväällä 2016 kemian M:stä -> L:ään. Tulokset antoivat toivoa. Maaliskuun yo-kokeen jälkeen oli vielä pari fysiikan kurssia jäljellä, viikko ennen pääsykoetta kertasin BI4 perusteellisesti, kemiaa en laskenut laskun laskua yo-kokeen jälkeen, ei vaan ehtinyt. Aika loppui aivan kesken, olin suunnitellut, että yo-kokeen jälkeen teen vanhoja pääsykokeita simuloidusti. En ehtinyt tehdä yhden yhtä vanhaa koetta, mitä nyt lukiokirjoissa ja opettajien materiaaleissa tuli muutamia tehtäviä vastaan.

Pääsykokeen lähestyessä ja kokeeseen Kuopioon ajellessa ajattelin: "Olen tehnyt tasan sen mitä vuodessa ehtii, katsotaan mihin se riittää, enempää ei olisi voinut tehdä". Koetta selatessa tehtävät eivät näyttäneet niin mahdottomilta kuin olin ajatellut niiden näyttävän. Muistan selvästi, kun kokeen puolivälissä iski ajatus: "Mulla voi oikeesti olla mahis". Tein kokeen niin hyvin kuin osasin, ostin ison karkkipussin ja ajelin kotiin.

Aloitin pian kokeen jälkeen kokopäivätyön th:na, ei ehtinyt koetta juuri ajatella. Laskeskelin raakapistearviota, se oli n. 150 p, paaaljon paremmin kuin olin odottanut. Alkoi piinaava odotus: välillä uskalsin haaveilla muutosta Kuopioon, välillä selailin taas aikuislukio- ja valmennuskurssitarjontaa. Maanantaina 27.6. tulokset tuli: varasija 12. Ajattelin, että ”no menipäs se lähelle, aikataulussa ainakin ollaan lukemisten suhteen”. Tulin jakamaan tuntemuksia Älyvuotoon ja joku kehotti kaikkia varasijalle 15. tai sitä paremmalle jääneitä tekemään oikaisupyynnön. Tein muutamista tehtävistä oikaisupyynnön Valmennuskeskuksen avustuksella. Lueskelin oikaisupyyntöjen avulla tapahtuvasta harvinaisesta, mutta silti mahdollisesta sisäänpääsystä ja jäin odottelemaan vastinetta. Ilmoitin esimiehelle, etten päässyt lääkikseen, ilmoittauduin Alkio-opistoon kevään kurssille ja aikuislukioon kertaamaan pitkää matematiikkaa ja haastavimpia fysiikan kursseja.

Elokuun puolivälissä minua lähestyttiin sähköpostitse ja kehotettiin ottamaan yhteyttä yliopistoon. ”Tarvitsevat vielä jonkin liitteen oikaisupyyntöön”, ajattelin, koska pari viikkoa aikaisemmin olin lähettänyt heidän pyynnöstään jo yhden liitteen. Soitin seuraavana aamuna ja minulle kerrottiin, että oikaisupyynnön vuoksi olin saanut 3 raakapistettä lisää ja olin päässyt yhteispistekiintiössä sittenkin läpi. Tuosta puhelusta on nyt 3,5 viikkoa, aika sumussa on menty. Ihmeiden aika ei näköjään ole ohi! Voin kertoo, ettei mun elämässä oo tapahtunu ikinä näin lyhyessä ajassa näin paljoa: Muutto uuteen kaupunkiin, irtisanoutuminen töistä ja lääkiksen aloitus. On ollu unet vähän vähissä… ;D 

Tarinan opetus: 1) Pitäkää unelmistanne kiinni. 2) Jos jäätte varasijalle 15 tai paremmalle, tehkää oikaisupyyntö ja paneutukaa siihen kunnolla.

Poissa Shitbreak

  • Alkuvuotaja
  • Viestejä: 3
Vs: Sinä joka pääsit - tarinasi!
« Vastaus #33 : 13.09.16 - klo:17:38 »
Hei

Ammattikoulu, ei lukiota taustalla.
2012 ensimmäinen haku, 2014 hampaalle, 2016 yleiselle kahden oikaisun kautta.
2016 ensimmäinen oikaisu tuli takaisin -> tein uuden oikaisun -> pääsin sisälle

https://raksaltalaakikseen.wordpress.com/

tuolta voi lukea koko stoorin jos kiinnostaa :)

Poissa råtta

  • Ylivuotaja
  • ***
  • Viestejä: 375
  • Sukupuoli: Nainen
  • LK Helsinki
Vs: Sinä joka pääsit - tarinasi!
« Vastaus #34 : 14.09.16 - klo:17:29 »
Hei

Ammattikoulu, ei lukiota taustalla.
2012 ensimmäinen haku, 2014 hampaalle, 2016 yleiselle kahden oikaisun kautta.
2016 ensimmäinen oikaisu tuli takaisin -> tein uuden oikaisun -> pääsin sisälle

https://raksaltalaakikseen.wordpress.com/

tuolta voi lukea koko stoorin jos kiinnostaa :)


No johan on tarina! Onnea! :)
Hokus pokus, mthrfkr.

 

Seuraa meitä