Kirjoittaja Aihe: Veden happamuuden ja rehevöitymisen välinen yhteys  (Luettu 5310 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa jenny_81

  • Hypervuotaja
  • ****
  • Viestejä: 572
  • Sukupuoli: Nainen
  • 3. haku 2014 - I finally got accepted!
Veden happamuudella ja rehevöitymisellä on selkeä yhteys. Happamien oligotrofisten järvien vesi on yleensä kirkasta eli siinä ei juuri ole biologista toimintaa. Vähemmän happamien eutrofisten järvien ongelma sen sijaan on usein rehevöityminen.

Aikaisemmin ajattelin, että syynä eliöstön vähäisyyteen happamissa järvissä on yksinkertaisesti se, että harvan eliön sietoisuusalue ulottuu kovin suureen happamuuteen.

Nyt kuitenkin luin yllättäen kemian matskuista (Neon 5) tällaisen lauseen: "Kalkitseminen lisää veden kovuutta ja saattaa runsasravinteisissa järvissä vapauttaa lisää ravinteita järveen".

Ilmeisesti siis veden happamuuden ja rehevöitymisen väliseen yhteyteen liittyy muutakin kuin eliöiden huono happamuuden sieto. Kalkkipitoisissa, vähän happamissa järvissä siis on myös enemmän ravinteita, jotka edistävät biologista toimintaa. Mistä näitä ravinteita vapautuu - pohjasta? - ja millä kemiallisella mekanismilla?

Poissa zxcv

  • Perusvuotaja
  • Viestejä: 25
  • Sukupuoli: Mies
Vs: Veden happamuuden ja rehevöitymisen välinen yhteys
« Vastaus #1 : 01.02.14 - klo:13:51 »
koitin leikkiä salapoliisia ja tehdä itsellekin selkoa tästä jutusta (uskomattoman vaikeaa oli löytää googlella juttuja mitkä menisivät pintaa syvemmälle) enkä nyt ihan varma ole edelleenkään mutta kumminkin:

wikipedia kun sanoo
Lainaus
Kalkkia käytetään sementin ja laastin valmistukseen, sekä maataloudessa peltojen kalkitsemiseen. Se reagoi herkästi veden kanssa, jolloin syntyy kalsiumhydroksidia[1], jota sanotaan myös sammutetuksi kalkiksi. Reaktio on tällöin seuraava:

CaO + H2O → Ca(OH)2.


eli kalsium-ionit vastaavat veden kovuuden lisäämisestä (lasketaan Ca tai Mg ionien konsentraatioina), kun taas tuo OH- lisää veden emäksisyyttä.
 
Sitten taas täällä lukee
http://kodu.ut.ee/~olli/eutr/html/htmlBook_98.html
Lainaus
Other negatively charged anions can also compete with the PO43- of adsorption sites in sediments. For example, the effect of pH can be related to competition for adsorption sites, because desorption of P from clay minerals and Fe and Al (hydr)oxides is based on ligand exchange, in which P is substituted for by OH-. An increase in pH can also increase the negative charge of the sorbing oxides [215]. A significant decrease in P sorption to Fe(III) oxides occurs at pH >6.5. Silicon (Si) may also compete with P for adsorption sites [452]. Silicate (SiO4) and P are sorbed onto the surfaces of hydrated Al and Fe oxides by the same specific mechanism and, thus, SiO4 may chemically compete with PO43- for adsorption sites.
 
Eli fosfori sitoutuu kohtalaisesti sedimentteihin fosfaattina, mutta OH- ionit voivat ottaa sedimentin sidospaikoista fosfaatti-ionien paikat jolloin fosfaateille ei jää muutakaan tekemistä kuin lähteä lillumaan veteen ravinteina. Ja koska fosfori on usein se rajoittava tekijä, nostaa tämä järven ravinnepitoisuutta ja aiheuttaa rehevöitymistä.



Poissa jippii

  • Älyvuotaja
  • **
  • Viestejä: 200
Vs: Veden happamuuden ja rehevöitymisen välinen yhteys
« Vastaus #2 : 01.02.14 - klo:15:16 »
Veden happamuudella ja rehevöitymisellä on selkeä yhteys. Happamien oligotrofisten järvien vesi on yleensä kirkasta eli siinä ei juuri ole biologista toimintaa. Vähemmän happamien eutrofisten järvien ongelma sen sijaan on usein rehevöityminen.

Aikaisemmin ajattelin, että syynä eliöstön vähäisyyteen happamissa järvissä on yksinkertaisesti se, että harvan eliön sietoisuusalue ulottuu kovin suureen happamuuteen.

Nyt kuitenkin luin yllättäen kemian matskuista (Neon 5) tällaisen lauseen: "Kalkitseminen lisää veden kovuutta ja saattaa runsasravinteisissa järvissä vapauttaa lisää ravinteita järveen".

Ilmeisesti siis veden happamuuden ja rehevöitymisen väliseen yhteyteen liittyy muutakin kuin eliöiden huono happamuuden sieto. Kalkkipitoisissa, vähän happamissa järvissä siis on myös enemmän ravinteita, jotka edistävät biologista toimintaa. Mistä näitä ravinteita vapautuu - pohjasta? - ja millä kemiallisella mekanismilla?
Mmh, en vetäisi noin selkeää linkkiä happamuuden ja rehevöitymisen välille. Oligotrofinen tarkoittaa niukkaravinteista, usein myös karuksi kutsuttua järveä. Niukkaravinteisuus johtuu yleensä siitä, ettei järveen valu ravinteita ojien kautta metsistä tai maataloudesta. Eliöstön vähäisyys liittyy sekä niukkoihin ravinteisiin että happamuuteen.

Rehevöityminen puolestaan johtuu ravinteiden (typpi, fosfori) kertymisestä järveen esim. maatalouden ja asutuksen vuoksi (i.e. jätevedet ja valuma pelloilta sekä ojitetuista metsistä). Runsasravinteisuus monipuolistaa lajimäärää ja siten myös eloperäistä ainesta järvessä, joka ylläpitää ja kiihdytää rehevöitymistä. Pohjasta ravinteita vapauttavat mm. särkikalat tonkiessaan syötävää.

Happamuus tulee sekä rapautumisen ja maaperän kautta, sekä ulkoisena laskeumana, jota järvi ei mm. pienen veden vaihtuvuuden vuoksi pysty neutraloimaan tarpeeksi. Mutta siis sekä niukkaravinteinen että rehevöitynyt järvi voi kärsiä happamoitumisesta. Usein järviä kalkitaan kalsiumoksidilla, joka veden kanssa muodostaa emäksistä kalsiumhydroksidia.


Poissa jenny_81

  • Hypervuotaja
  • ****
  • Viestejä: 572
  • Sukupuoli: Nainen
  • 3. haku 2014 - I finally got accepted!
Vs: Veden happamuuden ja rehevöitymisen välinen yhteys
« Vastaus #3 : 01.02.14 - klo:22:43 »
Veden happamuudella ja rehevöitymisellä on selkeä yhteys. Happamien oligotrofisten järvien vesi on yleensä kirkasta eli siinä ei juuri ole biologista toimintaa. Vähemmän happamien eutrofisten järvien ongelma sen sijaan on usein rehevöityminen.

Aikaisemmin ajattelin, että syynä eliöstön vähäisyyteen happamissa järvissä on yksinkertaisesti se, että harvan eliön sietoisuusalue ulottuu kovin suureen happamuuteen.

Nyt kuitenkin luin yllättäen kemian matskuista (Neon 5) tällaisen lauseen: "Kalkitseminen lisää veden kovuutta ja saattaa runsasravinteisissa järvissä vapauttaa lisää ravinteita järveen".

Ilmeisesti siis veden happamuuden ja rehevöitymisen väliseen yhteyteen liittyy muutakin kuin eliöiden huono happamuuden sieto. Kalkkipitoisissa, vähän happamissa järvissä siis on myös enemmän ravinteita, jotka edistävät biologista toimintaa. Mistä näitä ravinteita vapautuu - pohjasta? - ja millä kemiallisella mekanismilla?
Mmh, en vetäisi noin selkeää linkkiä happamuuden ja rehevöitymisen välille. Oligotrofinen tarkoittaa niukkaravinteista, usein myös karuksi kutsuttua järveä. Niukkaravinteisuus johtuu yleensä siitä, ettei järveen valu ravinteita ojien kautta metsistä tai maataloudesta. Eliöstön vähäisyys liittyy sekä niukkoihin ravinteisiin että happamuuteen.

Rehevöityminen puolestaan johtuu ravinteiden (typpi, fosfori) kertymisestä järveen esim. maatalouden ja asutuksen vuoksi (i.e. jätevedet ja valuma pelloilta sekä ojitetuista metsistä). Runsasravinteisuus monipuolistaa lajimäärää ja siten myös eloperäistä ainesta järvessä, joka ylläpitää ja kiihdytää rehevöitymistä. Pohjasta ravinteita vapauttavat mm. särkikalat tonkiessaan syötävää.

Happamuus tulee sekä rapautumisen ja maaperän kautta, sekä ulkoisena laskeumana, jota järvi ei mm. pienen veden vaihtuvuuden vuoksi pysty neutraloimaan tarpeeksi. Mutta siis sekä niukkaravinteinen että rehevöitynyt järvi voi kärsiä happamoitumisesta. Usein järviä kalkitaan kalsiumoksidilla, joka veden kanssa muodostaa emäksistä kalsiumhydroksidia.

Kiitoksia teille molemmille, kommenttinne selvensivät asiaa  :)

 

Seuraa meitä