Älyvuoto

Vanhat => Vanhat pääsykokeet => Pääsykoe 2015 => Aiheen aloitti: summertime - 21.07.15 - klo:00:31

Otsikko: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
Kirjoitti: summertime - 21.07.15 - klo:00:31
Kirjoitan tällaisen terapiaselostuksen, myös muut voivat osallistua omilla kokemuksillaan, jos mielenkiintoa on. Eli hain Helsingin lääkikseen ja mönkäänhän se meni. Eikä ollut edes lähellä, n. 11 raakapistettä jäi sisäänpääsyrajasta. Siinä mielessä ei jäänyt kaivelemaan, että raja jäi noin kauas, vaikka kokeen jälkeen tuntui, että helppoja virheitä oli tehty liikaa. Onneksi ei jäänyt kiinni mistään yksittäisestä mokatusta tehtävästä, silloin varmaan harmittaisi enemmänkin. Tilasin nyt kuitenkin omat vastaukseni ihan mielenkiinnosta, ja toisaalta sen vuoksi, että voi etukäteen vähän varautua siihen, millaisia virheitä ei kannata kokeessa tehdä, jos ensi vuonna hakee uudestaan. No, oman sielunrauhan kannalta olisi voinut jäädä tilaamatta, sen verran riipiviä olivat tehdyt virheet.
 
Noin yleisesti kokeen tekemisestä toteaisin, että verbaaliset tehtävät ovat minulle pääsykokeessa haastavia. Osaltaan siksi, että pää tuntuu tyhjentyneen, kun vastausta pitäisi alkaa kirjoittaa, ja saa tosissaan kaivella muistiaan ennen kuin tieto löytyy. Toisaalta myös siksi, että pääsykoetilanteessa tuntuu olevan vaikea keksiä, mistä kohtaa vastauksensa aloittaisi ja missä järjestyksessä asiansa esittäisi. Ja mitä epäloogisemmin järjestetty vastaus, sitä helpommin jää asioita mainitsematta/muistamatta. Laskut ovat tässä suhteessa helpompia, kun sen ratkaisun idean keksii, niin on selvää mitä tulee tehdä. Joskin ylimääräistä "tahmaisuutta" laskujenkin tekemiseenkin tulee, kun alkaa miettiä miten kaavat ilmaisee, kirjoittaako vakiot näkyviin, minkä välivaiheen yli mahdollisesti ajan säästämiseksi hyppää, kirjoittaako laskuvaiheiden väliin tai alustukseksi jonkun verbaalisen selostuksen ja jos kirjoittaa, niin millaisen, minkä vaiheiden osalta laskun tarkistaa jälkikäteen jne. Lopputulos on, että laskujen tekeminen tuntuu piinallisen hitaalta, vaikka tietäisi miten ne ratkaisee.
 
Käyn tässä nyt läpi omia vastauksiani kokeesta, monivalinnat jätän väliin:
 
Tehtävä 5:
 
Tämä meni ihan ok. a) -kohdan selostin mielestäni asiaa täyteen, oletettavasti en täysin oikeita asioita, koska vain 2/5 p. b)-kohta oli helpompi, ei tarvinnut miettiä mitä asioita kertoo - > 4,5/5 p. Yhteensä tästä tehtävästä siis 6,5/10 p.
 
Tehtävä 6:
 
Ei sen kummempaa, tässä näkyi se, ettei oikein tiennyt mistä aloittaa, tuli selitettyä asioita hajanaisesti ja kaikkea tietämäänsä ei muistanut kirjoittaa. - > 4,25/9 p.
 
Tehtävä 7:
 
Tässä taas löi tyhjää. Pääsin ylipäätään alkuun, kun päätin vain aloittaa jostain, ja mieleen tuli 'iskulause' "saippuaa valmistetaan rasvan emäshydrolyysillä". Tajuntaan iskeytyi seuraavaksi NaOH ja kirjoitin, että sitä saadaan, kun ruokasoodaan liuotetaan veteen. Muuten vastaus meni kutakuinkin mallivastauksen mukaan. - > 1/5 p. Ymmärrän, että aika karmaiseva NaOH- statementti tuo on, mutta en olisi odottanut, että pelkästään se vie tehtävän melkein nollille.
 
Tehtävä 8:
 
a)-kohta nollille, varmaan ihan oikeutusti.
b)-kohta. Tämä oli sellainen kysymys, johon olin etukäteen valmistautunut, lukemattomat kerrat olin mielessäni toistellut, kuinka uusi nukleotidi voidaan liittää vain OH-päähän ja että replikaatio etenee yhtäjaksoisesti 5'->3' suuntaan. No, tässä tehtävässä en saanut kirjoitettua tuota OH-perustelua paperille (se oli kyllä mielessä, mutta jostain syystä paperille siirtymistä ei tapahtunut), minkä lisäksi tulkitsin kuvan replikaatiosuunnan väärin. Tai näin kyllä mitä kuvassa oli ja luulin ajattelevani sen mukaisesti, vaikka ajattelinkin päinvastoin, ja merkitsin replikaatiosuunnan väärin. -> 0/3 p. Koko tehtävästä siis 0/8 p.
 
Tehtävä 9:
 
Laskutehtävä. a)- ja b)-kohdat oikein, c)-kohdassa laskukaava oikein, mutta jossain kohden huolimattomuusvirhe, 1 pisteen menetys. - > 5/6 p.
 
Tehtävä 10.
 
Tämä oli sellaisia asioita, joita en käytännössä edes opiskellut pääsykoetta varten ajatuksena, että ei kuitenkaan tule kysymystä näistä. Toisaalta tietäen sen kuinka v*ttumaisia kokeentekijät ovat, kokeilun vuoksi tein pari prismalaskua ja päädyin siihen, että osaan kyllä ratkaista nämä, mutta jos kokeessa tulee tällainen tehtävä, aikaa tuhraantuu. Otin sen riskin.
 
No, prismatehtävä tuli, ja säätämiseksihän se meni, kuten etukäteen olin arvellutkin. Kuvion piirtäminen tuotti hyvin suuria vaikeuksia, koska vapaalla kädellä piirtämäni suorat eivät ole kovin tarkkoja eivätkä kovin suoria. Jostain syystä, varmasti osittain edellä mainituista syistä, kuviosta jäi piirtämättä paljon kulmia. Sain kuitenkin yhdenmukaissiirtymän laskettua, tai niin luulin, sillä erehdyksessä laskin yhdenmukaissiirtymää vastaavan prisman tms. osuuden pituuden, jota huonon piirrokseni takia luulin yhdenmukaissiirtymäksi. Olisin mielestäni kyllä osannut tämän, mutta tällä kertaa tulos oli 1/7 p.
 
Tehtävä 11.
 
a) kohdassa oli jäänyt huomaamatta, että eräs alkuarvoista oli annettu vain 2 numeron tarkkuudella, minulla vastauksessa merkitseviä numeroita oli 3. 0/2 pistettä tästä. Muutoin tehtävät oikein. - > 10/12 p.
 
Tehtävä 12.
 
Tämä oli niitä tehtäviä, joka jäi harmittamaan. En ollut koetta varten harjoitellut virtapiirejä. Tämä siksi, että 1) en pidä niistä, 2) ne ovat työläitä (vähintään 3 tuntemattoman pyörittelyt ja se, että näissä tekee helposti huolimattomuusvirheitä, joiden metsästäminen myös hankalaa, koska yhtälöt voi muodostaa eri tavalla kuin mallivastauksissa) ja aikansa voi käyttää muiden asioiden opetteluun ja 3) ei ollut riittävästi aikaa lukea. Eräässä vaiheessa menin kirjastoon hakemaan erästä harjoituskirjaa, jossa muistelin olevan myös näitä solukalvoon liittyviä pirtapiirilaskuja. No kirjastosta sitä ei löytynyt, joten virtapiirit jäivät väliin. Tehtävä vaikutti tavallaan helpolta, mutta tiesin, että tarvitsisin tehtävän ratkaisuun paljon aikaa ja siltikin olisi epävarmaa saisinko oikeaa tulosta. Jäi virtapiiriyhtälöä lukuunottamatta tekemättä. - > 1/7 p.
 
Tehtävä 13.
 
Tämäkin jäi harmittamaan. Tehtävässä kostautui valitsemani strategia, etten lue pitkien laskutehtävien tehtävänantoa, vaan selailen sen nopeasti läpi. Olen huomannut, että tällä tavoin saan paljon paremmin ratkaisua nämä pitkällisen sepostuksen laskutehtävät. Nyt jäi huomaamatta, että ratkaisustani puuttui tarvittava kerroin, tajusin tämän kyllä pääsykokeen jälkeen, mutta ratkaisutilanteessa ohitin osaltaan pikaselauksen takia tämän irrelevantiksi otaksumani kaavan. Tehtävää silmäiltyäni huomasin, että näillä tiedoilla tehtävä ei ratkea, joten jostain on saatava lisätietoa. Siirryin kaavaliitteeseen ja huomasin siellä mainittavat tiedot. Samalla huomasin, että sielläkin oli myös tietoja, joita olisi voinut käyttää eräässä monivalintatehtävässä (hieman myöhässä tämä tieto tuli). No, se tieto, mitä tunnelinäölläni hain oli z=pc kaavaan tarvittavat tiedot z:sta ja p:stä c:n ratkaisemiseksi. Näkemättä jäi, että c oli kaavaliitteessä myös suoraan annettuna. Jostain syystä tästä laskusta tuli eri vastaus kun kaavaliitteessä annetusta c:stä, ja tästä johtuen väärä etäisyys. Muutoin laskutapani mielestäni oikea, joskin tarpeettoman monimutkainen. a) -kohdan tulos kuitenkin - > 0/3 p.
 
b). Kuten todettu, kerroin jäi tästä uupumaan. Ongelmaksi muodostui kuitenkin kaavaliitteen vakioiden avulla laskettu tulos, joka ei ollut millään tavoin mielekäs. Ihmettelin tätä jonkin aikaa, ajattelin että vastaus ei voi olla oikea ja kokeilin että entä jos tulkitsenkin kaavaliitteen miinuspotenssia siten se koskettaa yksikön lisäksi myös vakion lukuarvoa. Tällä tavoin sain tulokseksi 55 %, joka tuloksena vaikutti mielekkäältä. Paitsi että väärin meni, olisi pitänyt laskea järjenvastaisilla arvoilla tai käyttää metriä yksikkönä. Lisäksi a)-kohdan virheen takia myös d oli hieman liian pieni. Päälle vielä kertoimen uupuminen. - > 0/6 p.
 
Koko tehtävästä siis 0/9 p., vaikka mielestäni ratkaisuperusteeni oli aivan oikea kertoimen poisjäämistä lukuunottamatta.
 
Tehtävä 14.
 
Mallivastauksien mukaiset vastaukset. b)-kohdassa en tiedä mitä on tapahtunut, koska kaava on oikea, tulos oikea, tarkkuus on oikea...ainoa vika jonka vastauksessa näen on, että tiheyden ja paineen kaavamerkinnät näyttävät hyvin samanlaisilta. Piste joka tapauksessa lähti jostain syystä. - > 1/2 p. Koko tehtävästä 3/4 p.
 
----
 
Ja tosiaan, jos joku ihmettelee, että miten jotain perusjuttuja en ole kunnolla opetellut, niin aikaa minulla oli budjetoituna tätä koetta varten n. 2 kk, joten kaikkea ei ehtinyt riittävästi opetella. Ajattelin että voin silti päästä, jos kokeessa ei kysytä omalta kannalta ihan vääriä asioita. No kysyttiin kyllä juuri niitä asioita. Osaamisessa oli siis puutteita. Mutta kyllä tähän tulokseen vaikutti ratkaisevasti myös se, että jotenkin sitä lamaantui paineen vaikutuksesta. Ei sillä tavalla, että olisi ollut jotenkin paniikissa, itse asiassa olin kokeen aikana suht rauhallinen, mutta paine aiheutti niin tunnelinäköä kuin vaikeutta kaivaa asioita mielestään ja muita juttuja, jotka tällä kertaa karvaasti kostautuivat. Laskeskelin, että helposti tuli sössittyä taivaan tuuliin tyyliin joku 20 p. (monivalintoja en ole edes käynyt sillä silmällä läpi)
 
Näin tällä kertaa.

edit. korjattu raakapiste-erotus: 16- > 11
Otsikko: Vs: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
Kirjoitti: Zuhou - 21.07.15 - klo:01:16
Ihan jokaisella ropisee pisteitä taivaan tuuliin. Harva pääsee sisään suorituksella, joka yltää omalle tasolle tai sen yli. Kun olet tarpeeksi hyvä, niin huonokin suoritus riittää sisäänpääsyyn. Itsekin sössin omassa pääsykokeessani pisteitä enemmän tai vähemmän tuon 20p paikkeille, pääsin silti sisään.

Tarkoitus ei ollut nyt mollata, vaan kannustaa. Älä syytä itseäsi siitä, että et yltänyt täydelliseen suoritukseen altavastaajana. En nimittäin tiedä ketään, joka olisi sellaiseen lääketieteen pääsykokeessa kyennyt.
Otsikko: Vs: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
Kirjoitti: jaehong - 21.07.15 - klo:01:29
Ens vuonna uusiks vaan.
Otsikko: Vs: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
Kirjoitti: summertime - 21.07.15 - klo:01:35
Joo, tottahan se on, että useimmat varmastikin sössivät pisteitä menemään ja eivät saavuta parasta tulostaan. Paljon vaikeampaa se onkin ylisuoriutua, ja olenkin miettinyt olisiko se ylipäätään mahdollista. Ehkä sitten jollain sopivalla stressibuustilla, vaikka tätäkin tietysti voitaisiin pitää vain oman potentiaalin mukaisena suorituksena.

Itse olin ihan sinut tuon tulokseni kanssa, kunnes tuli tosiaan tilattua nuo vastaukset. Siitä syystä terapia-avautuminen, joskin ajattelisin, että joillakin esittämilläni jutuilla voi olla yleisempää relevanssia, jos ne sieltä osaa tunnistaa.
Otsikko: Vs: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
Kirjoitti: Ruoska - 21.07.15 - klo:02:18
Oma taso on juuri se mitä saavutat pääsykokeessa, ei mitään muuta.  ::) Tahmaus kuulostaa vain rutiinin puutteelta. Ei pääsykokeessa pitäisi enää miettiä, että miten merkinnät sun muut tehdään.
Otsikko: Vs: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
Kirjoitti: summertime - 21.07.15 - klo:02:28
Oma taso on juuri se mitä saavutat pääsykokeessa, ei mitään muuta.  ::) Tahmaus kuulostaa vain rutiinin puutteelta. Ei pääsykokeessa pitäisi enää miettiä, että miten merkinnät sun muut tehdään.

Rutiinin puute saattoi kyllä vaikuttaa. Kaikkea ei pysty silti etukäteen miettimään valmiiksi.

Mutta itse en usko tuollaisiin moralistisiin tason määrityksiin. Ajattelen pikemminkin, että oma koesuoritus noudattaa jonkinlaista (teoreettista) yksilöllistä normaalijakaumaa tms. ja tältä normaalijakaumalta valikoituu jokin arvo kullakin pääsykoekerralta.
Otsikko: Vs: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
Kirjoitti: Djulietta - 21.07.15 - klo:10:25
Mä en ole sitä mieltä, että kokeen ryssiminen on aina rutiinin puutetta. Miten siitä kokeesta voisi saada rutiinia, kun se järjestetään vain kerran vuodessa...
Tilanne on kuitenkin täysin eri kuin kotona, valmennuskurssilla tai jossain simuloidussa tentissä laskeminen.
Koko elämän mittainen, suurin unelma puristetaan yhteen ainoaan paperinippuun ja vain kerran vuodessa.
Kaikki ei vaan ole sellaisia viilipyttyjä, että pystyvät samaan suoritukseen siellä koetilanteessa ja siksi olen itse sitä mieltä, että koekunto pitää olla niin hyvä, että ihan hirveällä sekoilulla, kompuroinnilla ja räpellykselläkin on mahdollista päästä sisään.
Niitä virheitä tulee ja ne on mailman typerimpiä, mutta silti ne pisteet on riitettävä.
Kaikilla ei toki ole näin, mutta monilla koejännittäjillä varmasti on.
Itsekin kuvittelin aikoinaan, että se jännittäminen loppuu, kun olen tarpeeksi hyvä ja varma. Kuten tänä vuonna olin. Paukuttelin vielä edellisenä iltana henkseleitä ja olin itseäni täynnä, mutta keskellä yötä heräsin siihen, että koko kroppa oli taas ihan sekaisin ja koekäyttäytyminen olikin sitten ihan samaa sekoilua kuin muinakin vuosina.
Ei siis todellakaan mikään kaunis voittajatarina tai onnistumisen elämys, vaan ihan kauheeta sekoilua. Ja tänä vuonna ne pisteet silti riitti, eikä edes ihan rimaa hipoen. Jee!
Jälkikäteen olen kuullut, miten moni on ottanut pääsykokeeseen avuksi beetasalpaajaa ja varmaan olis ainakin mun kohdalla toiminut. Ehkä.
Otsikko: Vs: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
Kirjoitti: Ruoska - 21.07.15 - klo:11:03
Tarkoitin ihan rutiinia tehtävien tekemisessä esimerkiksi merkintöjen kanssa. Totesin aikaisemminkin, että noiden pitäisi olla kunnossa jo ennen koetta. Aikaa on kuitenkin liian vähän.

En todellakaan suosittele alkamaan miksikään "pääsykokeessa käymisen asiantuntijaksi".  ;D
Otsikko: Vs: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
Kirjoitti: Avallon - 21.07.15 - klo:11:30
Tietystihän täytyy inhorealistisesti todeta että kyseessä ovat siis pääsykokeet joihin lautakunta on käyttänyt huomattavan paljon resursseja jotta koe suosisi oikeanlaista porukkaa. Eli eräs kokeen tehtävistä onkin nimenomaan mitata kuinka se pää kestää tuollaisen paineen alla. Tuntuu että tätä faktaa usein vähätellään hakijoiden keskuudessa, vaikka uskallan väittää että nimenomaan paineensietokyky ja rationalisiin ratkaisuihin kykeneminen stressin alla on huomattavasti tärkeämpää kuin se osaako laskea pyörähdyskappaleen hitausmomentin. Tämä pätee siis sekä pääsykokeissa kuin myös ihan lääkärin päivittäisessä työssä. Toisinsanoen yllätävissä tilanteissa jäähän menevät tai muuten luonnostaan kovat stressaajat soveltuvat luontaisesti ehkä jollekin muulle alalle paremmin, tokihan näissä asioissa voi myös kehittyä.
Otsikko: Vs: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
Kirjoitti: Djulietta - 21.07.15 - klo:11:55
Tietystihän täytyy inhorealistisesti todeta että kyseessä ovat siis pääsykokeet joihin lautakunta on käyttänyt huomattavan paljon resursseja jotta koe suosisi oikeanlaista porukkaa. Eli eräs kokeen tehtävistä onkin nimenomaan mitata kuinka se pää kestää tuollaisen paineen alla. Tuntuu että tätä faktaa usein vähätellään hakijoiden keskuudessa, vaikka uskallan väittää että nimenomaan paineensietokyky ja rationalisiin ratkaisuihin kykeneminen stressin alla on huomattavasti tärkeämpää kuin se osaako laskea pyörähdyskappaleen hitausmomentin. Tämä pätee siis sekä pääsykokeissa kuin myös ihan lääkärin päivittäisessä työssä. Toisinsanoen yllätävissä tilanteissa jäähän menevät tai muuten luonnostaan kovat stressaajat soveltuvat luontaisesti ehkä jollekin muulle alalle paremmin, tokihan näissä asioissa voi myös kehittyä.

Olen osittain samaa mieltä ja tiedän mitä tarkoitat. Asia ei kuitenkaan mielestäni ole ihan noin mustavalkoinen.
Itse vuosikausia esimiestyössä ja yrittäjänäkin toimittuani en ole stressaaja ja jännittäjä.
Työssäni olen parhaimmillani paineen alla ja stressinsietokykyni on hyvä.
Monissa liemissä on elämä minua jo keittänyt, mutta ainut asia, mikä minut saa lukkoon on lääkiksen pääsykoe.
Enkä pysty sitä selittämään, miksi asia on näin.
Tämä ei automaattisesti kuitenkaan tarkoita sitä, että en olisi hyvä tulevassa työssäni tai en pystyisi rationaalisiin ratkaisuihin kriisitilanteissa.

Jos valintakriteerejä aletaan miettimään, niin enemmän minua ihmetyttää se, ettei hakijoiden sosiaalisia taitoja ja soveltuvuuttaa asiakaspalvelutyöhön ja ihmisten auttamiseen mitata millään muotoa. Kuinka paljon lääkikseen menee niitä matemaattisesti lahjakkaita, sulkeutuneita hissukoita, jotka ahdistuvat sosiaalisista tilanteista ja asiakaspalvelutyöstä.
Kaikista heistäkään ei kuitenkaan voi tulla tutkijoita.
Otsikko: Vs: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
Kirjoitti: roggo - 21.07.15 - klo:14:20
Komppaan djuliettaa. Itsekin olen totaalinen viilipytty työssä ja kaikessa muussakin. Saan aina kuulla kaikilta, että miten olenkin aina niin rauhallinen ja hymyilevä etc. Mutta pääsykokeessa tein, taas, tyhmiä virheitä.

Itsekin toivoisin jonkinlaista haastattelua pääsykokeen lisäksi. Ei kaikille, vain parhaalle x määrälle, jolloin jonkinlaista soveltuvuutta voitaisiin huomioida. Ulkomailla tämmöisiä haastatteluja on lääketieteellisten pääsykokeiden lisäksi.
Otsikko: Vs: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
Kirjoitti: summertime - 21.07.15 - klo:15:49
On monenlaista painetta, esim. lukustressiä ja koestressiä. Nämä yhdistyvät pääsykoetilanteessa ja vaadittava "paineensieto" ei välttämättä ole pelkästään sitä, mitä sanalla yleensä tarkoitetaan tai sellaista, mitä lääkärin työssä vaaditaan. Vaikutuksensa voi olla myös sillä, että "paineensietokyky" ei välttämättä tule ilmaiseksi, vaan joidenkin muiden lääkärin työssä hyödyllisten ominaisuuksien kustannuksella. Joillakin erikoisaloilla paineensietokyky on olennaista, joillakin ei juurikaan.

Itse en kaipaa valintaprosessiin haastattelukierrosta, koska en luota siihen, että luotettavaa psyykkisen kartoituksen menetelmää on olemassa, tai jos onkin, niin en usko, että sitä osataan käyttää. Käytännössä haastatteluista saisimme vain uuden osa-alueen jota varten harjoitella pääsykokeeseen. Pitäisi opetella näyttelemään lääkäriä tai lääkäriksi kelvollista haastattelijoiden edessä, jotka henkilökohtaisten mieltymystensä pohjalta hyväksyisivät yksien performanssin ja hylkäisivät toisten. Potilaan kohtaaminen ei mielestäni vaadi mitään erityisiä sosiaalisia taitoja. Siitä selvinnee, että vetää homman läpi jollain tietyllä ammattiin sopivalla muodollisella protokollalla, jonka voi lääkiksessäkin opetella.
Otsikko: Vs: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
Kirjoitti: Neila - 21.07.15 - klo:16:03
Komppaan ylempää siinä määrin, että olen samaa mieltä noista haastatteluista. Lääkärikoulutus on kuitenkin pitkä tie ja miten usein onkaan kuultu fraasi "lääkäriksi ei synnytä, lääkäriksi kasvetaan". Nämä haastatteluthan nimenomaan tarkoittavat että hakijan tulisi jo ennen koulutusta "olla lääkäri(mäinen)", mikä taas on mahdotonta ilman koulutusta ja perehdytystä hommaan. Kaikenlaisille lääkäreille löytyy varmasti paikkansa, joku äänekäs päällepäsmäri saattaa aktiivisesti pyrkiä löytämään potilaalle sopivan hoidon kun taas hiljainen hissukka saattaa olla kultaakin kalliimpi potilaan purkaessa tuntojaan. Ja kuten sanottu, ei toisen ihmisen kohtaaminen ihmeitä vaadi, ammatillisen asenteen jonka varmasti lääkiksen aikana oppii.
Otsikko: Vs: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
Kirjoitti: Avallon - 21.07.15 - klo:16:12
Tietystihän täytyy inhorealistisesti todeta että kyseessä ovat siis pääsykokeet joihin lautakunta on käyttänyt huomattavan paljon resursseja jotta koe suosisi oikeanlaista porukkaa. Eli eräs kokeen tehtävistä onkin nimenomaan mitata kuinka se pää kestää tuollaisen paineen alla. Tuntuu että tätä faktaa usein vähätellään hakijoiden keskuudessa, vaikka uskallan väittää että nimenomaan paineensietokyky ja rationalisiin ratkaisuihin kykeneminen stressin alla on huomattavasti tärkeämpää kuin se osaako laskea pyörähdyskappaleen hitausmomentin. Tämä pätee siis sekä pääsykokeissa kuin myös ihan lääkärin päivittäisessä työssä. Toisinsanoen yllätävissä tilanteissa jäähän menevät tai muuten luonnostaan kovat stressaajat soveltuvat luontaisesti ehkä jollekin muulle alalle paremmin, tokihan näissä asioissa voi myös kehittyä.

Olen osittain samaa mieltä ja tiedän mitä tarkoitat. Asia ei kuitenkaan mielestäni ole ihan noin mustavalkoinen.
Itse vuosikausia esimiestyössä ja yrittäjänäkin toimittuani en ole stressaaja ja jännittäjä.
Työssäni olen parhaimmillani paineen alla ja stressinsietokykyni on hyvä.
Monissa liemissä on elämä minua jo keittänyt, mutta ainut asia, mikä minut saa lukkoon on lääkiksen pääsykoe.
Enkä pysty sitä selittämään, miksi asia on näin.
Tämä ei automaattisesti kuitenkaan tarkoita sitä, että en olisi hyvä tulevassa työssäni tai en pystyisi rationaalisiin ratkaisuihin kriisitilanteissa.

Jos valintakriteerejä aletaan miettimään, niin enemmän minua ihmetyttää se, ettei hakijoiden sosiaalisia taitoja ja soveltuvuuttaa asiakaspalvelutyöhön ja ihmisten auttamiseen mitata millään muotoa. Kuinka paljon lääkikseen menee niitä matemaattisesti lahjakkaita, sulkeutuneita hissukoita, jotka ahdistuvat sosiaalisista tilanteista ja asiakaspalvelutyöstä.
Kaikista heistäkään ei kuitenkaan voi tulla tutkijoita.

No mistä se stressi sitten itseasiassa syntyy? Eiköhä se johdu pohjimmiltaan siitä että haluaa jotakin asiaa paljon sekä siihen liittyvistä odotuksista ja ennenkaikkea epävarmuudesta. Mielestäni kokeen vaikeus pohjautuu suurilta osin juuri tuohon. Tilannehan on ongelmallinen, periaatteessa asiat opeteltuna, hälläväliä asenteella tehtynä tuo olisi melko helppokin koe. Nyt kun tilanne on kuitenkin se, että menestyminen kokeessa vaatii melko hyvän osaamistason, jota taas ei muodostu ilman työtä. Jotta osaaminen olisi tarpeeksi hyvällä tasolla, hälläväliä asennetta on koko ajan vaikeampi ylläpitää. Ts. tilanteesta on tullut vakava. Ainakin itsellä (ja kerrotusti monen muun hakijan kohdalla) tämä kaksiteräinen miekka oli eräs hakuprosessin hankalimmista osuuksista. Ja kertomasi perusteella tilanne taitaa olla vastaava myös sinun kohdallasi. Epäreiluksi tilanteen tekee se että toisilla on asiat jo valmiiksi niin hyvin hallussa että stressaamisesta ei isoa ongelmaa synny. Suurin osa ei kuitenkaan ole näin onnekkaita.

Jo aiemmin mainittu epävarmuus ja sen sietäminen on siis keskeinen elementti hakuprosessissa ja sama teema tuntuu toistuvan haun lisäksi olennaisena osana myös lääkärin työssä. Tämän epävarmuuden sietäminen on ehdoton edellytys lääkärinä toimimiseen. Asian voi vahvistaa käytännössä kuka tahansa alalla toiminut seniori.
Otsikko: Vs: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
Kirjoitti: Avallon - 21.07.15 - klo:16:19
Komppaan ylempää siinä määrin, että olen samaa mieltä noista haastatteluista. Lääkärikoulutus on kuitenkin pitkä tie ja miten usein onkaan kuultu fraasi "lääkäriksi ei synnytä, lääkäriksi kasvetaan". Nämä haastatteluthan nimenomaan tarkoittavat että hakijan tulisi jo ennen koulutusta "olla lääkäri(mäinen)", mikä taas on mahdotonta ilman koulutusta ja perehdytystä hommaan. Kaikenlaisille lääkäreille löytyy varmasti paikkansa, joku äänekäs päällepäsmäri saattaa aktiivisesti pyrkiä löytämään potilaalle sopivan hoidon kun taas hiljainen hissukka saattaa olla kultaakin kalliimpi potilaan purkaessa tuntojaan. Ja kuten sanottu, ei toisen ihmisen kohtaaminen ihmeitä vaadi, ammatillisen asenteen jonka varmasti lääkiksen aikana oppii.

Tämä on kyllä varsin totta, itsekin olen todistanut melko poikkeuksellisista lähtökohdista kasvaneen ainakin omasta mielestäni kelpo lääkäreitä. Paikoitellen muutos on ollut huima. Tämä on selkeä merkki ainakin suomalaisen lääkärikoulutuksen laadukkuudesta. Toisaalta täytyy muistaa että eihän tämä varsinaisesti mikään asiakaspalveluammatti ole vaan asiantuntija-ammatti, mutta eipä siitä toki haittakaan ole jos nyt sattuu hieman ekstrovertimpi kaveri olemaan.
Otsikko: Vs: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
Kirjoitti: Abiturientti - 21.07.15 - klo:16:45
Komppaan ylempää siinä määrin, että olen samaa mieltä noista haastatteluista.

On myös hyvä huomata, että tuollainen haastatteluosuus ei ole erityisen pidetty ulkomailla.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa, jonka hakuprosessia olen seurannut, lääkisten haastattelut ovat vakiintuneet lähes huvittavan armottomaksi kilpailuksi oman itsensä ylistämisessä. Tosissaan oleva amerikkalainen hakija on osallistunut alaan liittyvään tutkimukseen ja/tai vapaaehtoistoimintaan, kuuluu johonkin urheiluseuraan vaikka vaan muodon vuoksi ja hyvällä tuurilla vielä vetää jotain klubia (kaikki ns. extracurriculars-toiminta auttaa), mutta joutuu silti tavoittelemaan huippuarvosanoja. Olen nähnyt pitkällisiä analyysejä siitä, pitääkö haastattelija esimerkiksi vaikeaa perhetaustaa hyvänä vai huonona asiana.

Tietysti kuviot lätäkön toisella puolella ovat aivan erilaiset kuin täällä, mutta jos haastattelun tarkoitus ei ole vain mitata hakijan mielenterveyttä niin samaa kuoppaa kaivaisimme lopulta itsekin. Ja pohjimmiltaan pyrimme kuitenkin opiskelemaan lääketiedettä (jotkut tohtoriksi saakka), vaikka lääkärin ammatti onkin niin merkittävässä roolissa koko tutkinto-ohjelman ajan.

Menee vähän aiheen ohitse, sori. :D
Otsikko: Vs: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
Kirjoitti: summertime - 21.07.15 - klo:17:18

Menee vähän aiheen ohitse, sori. :D

Omasta puolestani sanoisin, että ihan riittävän läheinen kytkös aloitukseen. Keskustelut soljukoot niihin pointteihin, jotka keskustelijat näkevät kiinnostaviksi.
Otsikko: Vs: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
Kirjoitti: Zuhou - 21.07.15 - klo:17:34
Tietystihän täytyy inhorealistisesti todeta että kyseessä ovat siis pääsykokeet joihin lautakunta on käyttänyt huomattavan paljon resursseja jotta koe suosisi oikeanlaista porukkaa. Eli eräs kokeen tehtävistä onkin nimenomaan mitata kuinka se pää kestää tuollaisen paineen alla.
En itse näe, että pääsykoe toimisi kovinkaan kummoisena mittarina lääkäriksi soveltumiselle. Sisäänpääsyn vaikeus johtuu enemmänkin hakija-aloituspaikka suhteesta. Hyviä hakijoita on niin paljon, että ero sisäänpäässeen ja rannalle jääneen välillä ei voi olla parempi soveltuvuus lääkäriksi. Miten tuo pääsykokeen paine on edes verrattavissa lääkärin työhön? Voiko joku oikeasti väittää, että jos saisi itse keksiä tavan, jolla mitataan soveltuvuutta lääkärinä toimimiseen, niin se olisi pääsykoe joka sisältää laskuja yms.?
Otsikko: Vs: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
Kirjoitti: jenny_81 - 21.07.15 - klo:17:48
Komppaan ylempää siinä määrin, että olen samaa mieltä noista haastatteluista.

On myös hyvä huomata, että tuollainen haastatteluosuus ei ole erityisen pidetty ulkomailla.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa, jonka hakuprosessia olen seurannut, lääkisten haastattelut ovat vakiintuneet lähes huvittavan armottomaksi kilpailuksi oman itsensä ylistämisessä. Tosissaan oleva amerikkalainen hakija on osallistunut alaan liittyvään tutkimukseen ja/tai vapaaehtoistoimintaan, kuuluu johonkin urheiluseuraan vaikka vaan muodon vuoksi ja hyvällä tuurilla vielä vetää jotain klubia (kaikki ns. extracurriculars-toiminta auttaa), mutta joutuu silti tavoittelemaan huippuarvosanoja. Olen nähnyt pitkällisiä analyysejä siitä, pitääkö haastattelija esimerkiksi vaikeaa perhetaustaa hyvänä vai huonona asiana.

Tietysti kuviot lätäkön toisella puolella ovat aivan erilaiset kuin täällä, mutta jos haastattelun tarkoitus ei ole vain mitata hakijan mielenterveyttä niin samaa kuoppaa kaivaisimme lopulta itsekin. Ja pohjimmiltaan pyrimme kuitenkin opiskelemaan lääketiedettä (jotkut tohtoriksi saakka), vaikka lääkärin ammatti onkin niin merkittävässä roolissa koko tutkinto-ohjelman ajan.

Menee vähän aiheen ohitse, sori. :D

Pakko kommentoida tähän. Aika moni tällä palstalla tuntuu arvostavan hakijan oikeusturvaa, mihin oikaisupyyntöjen tekeminenkin perustuu. Millä tavalla voisi pyytää oikaisua siitä, että jäi yhden pisteen päähän sisäänpääsystä siksi, että joku katsottiin haastattelussa pistettä soveltuvammaksi? Keneltä voisi lähteä hakemaan vakuutusta siitä, että itse asiassa onkin soveltuvampi kuin haastattelija katsoi ko. henkilön olevan? Olisi varmaan vielä suurempi isku vasten kasvoja, jos vuosien valmistautumisen jälkeen haastatteluosuuden takia ei pääsisi sisälle kuin jos ei pääse sisälle pyöristysvirheen takia. Vaikka haastatteluihinkin voi rakentaa kaikenlaisia matemaattisia indeksejä, silti niiden operationalisointi on huomattavasti vaikeampaa kuin perinteisten pääsykoetehtävien.

Psykologisten tutkimusten mukaan noin 95 % autoilijoista pitää itseään keskimääräistä parempina kuljettajina. Luultavasti sama määrä lääkikseen hakijoista pitää itseään keskimääräistä soveltuvampina vastuullisiin terveydenhuollon tehtäviin. Mutta ihan oikeasti, jos tarkkaan miettii, kuinka moni oikeasti uskoisi pääsevänsä top 10 %:n joukkoon kilpailussa yhdestä halutuimmasta opiskelupaikasta, jos kriteerinä olisi haastattelijan tykästyminen juuri itseen?
Otsikko: Vs: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
Kirjoitti: Kobol - 21.07.15 - klo:19:52
Jo ketjun aloitusviesti kielii järkevästä suhtautumisesta asiaan (”terapiaselostus” omien mokien ja vajavaisuuksien läpikäynteineen), joten enpä muuta sanoisi kuin että tsemppiä uuteen koitokseen summertime! Ja muiden vastausviestien pointtien osalta oon sun kanssa varsin samaa mieltä.

Mun mielestä on aika naurettavaa rinnastaa (mutkat suoraksi vääntäen) niin että jos tietotaso on hyvä mutta panikoi kokeen piloille → panikoisi myös lääkärinä → ei oikein sovellu lääkäriksi. Tottakai kokeessa täytyy toimia paineen ja aikarajan alla ja sietää epävarmuutta, ja siltä osin tilanteesta ja luonnontiedepohjasta voi hakea pientä rinnasteisuutta lääkärin työhön. Ja tällä hetkellä pääsykoe nyt on kuitenkin ehkä parasta mitä on resurssien puolesta tarjolla koulutettavien haarukoimiseksi.

Uskonpa kuitenkin että joillakin siinä pääsykokeen super-panikoimisessa on korostuneesti kyse oman tulevaisuuden haaveiden vahvuudesta ja niiden haavekuvien epäonnistumisen mahdollisuuteen turhan vahvasti tunteella reagoimisesta. Tämä on kytköksissä hakijan omaan elämäntilanteeseen ja -valintoihin suhtautumisella, joko tiedostaen tai tiedostamatta (ja tässä voipi olla apua psykologista, kärjistäen niin että pääsisi eroon ”Tulevaisuus on p*ska jos en pääse lääkikseen” ajatusmallista ja saisi vaihdettua sen ”Isossa Kuvassa tämä on yksi asia monien joukossa” hyväksymiseen). En tiedä onko joillakin älyvuotolaisilla koejännittäjillä ollut kyse tästä, mutta sanonpa vaan että tällaistakin on.

”Mitä jos möhlin?” epävarmuustilanne, perspektiivi siihen ja tunnelataukset tekojen seurauksiin on totaalisen erilaisia yhdessä pääsykokeessa kuin lääkärin ammatin harjoittamisessa, vaikka kuinka vakavia tai merkittäviä asioita potilaan kohtalosta lääkäri olisikaan tekemässä. Yletön pääsykoejännittäminen ei tarkoita sitä että henkilö jännittää tai säheltää aina ”kovassa paikassa”.

Ja toiselta kannalta katsoen, pääsykokeen läpäiseminen ei todellakaan tarkoita että henkilöstä varmasti tulee hyvä lääkäri. Se tarkoittaa vain sitä että handlasi sen kyseisen koitoksen, millä tyylillä sitten handlasikin.
Otsikko: Vs: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
Kirjoitti: Avallon - 21.07.15 - klo:20:21
Niin, olen samaa mieltä että koe lienee suurinpiirtein sellainen kuin sen pitäisikin olla näillä resursseilla. Siinä pärjäävät parhaiten ne joilla on asiat hallussa ja saavat pidettyä paletin kasassa. Nämä ovat mielestäni hyviä piirteitä myös lääkärille eli sikäli tavoite täyttyy. Varmasti ulos jää paljon hyviäkin hakijoita, harvahan sisään ekalla edes pääsee. Olen kyllä edelleen sitä mieltä että pääsykoestressi ei nyt ole jokin sellainen stressin muoto minkä merkityksen voisi unohtaa. Toisia se haittaa enemmän toisia vähemmän. Stressaus tai sen puute ei tee hyvää eikä huonoa lääkäriä kenestäkään mutta stressin hallitsemisesta on hyötyä lääkärin työssä kuten myös elämässä yleensäkin. Siksi on mielestäni hyvä että ne jotka asian kanssa ovat sinut pääsevät sisään.
Otsikko: Vs: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
Kirjoitti: skarlett - 22.07.15 - klo:05:33
Tämä on kytköksissä hakijan omaan elämäntilanteeseen ja -valintoihin suhtautumisella, joko tiedostaen tai tiedostamatta (ja tässä voipi olla apua psykologista, kärjistäen niin että pääsisi eroon ”Tulevaisuus on p*ska jos en pääse lääkikseen” ajatusmallista ja saisi vaihdettua sen ”Isossa Kuvassa tämä on yksi asia monien joukossa” hyväksymiseen).
Tämä on muuten aika hyvä huomio, ja on paljon suuremmassa asemassa kuin moni tiedostaa. Kun pääsin tähän tilaan ja sain sen asenteen että se on vain yksi asia muiten joukossa, pääsin lääkikseen. En osaa enää tehdä tästä niin isoa juttua. Alitajuisesti se vaikutti suoritukseen ja antoi varmuutta omaan tekemiseen.
Pääsykokeeseen valmistautuminen on melkoinen itsetutkimisen ja kasvamisen prosessi, on kyllä ollut hyödyllinen. Kuulostaa ehkä hassulta mutta onneksi en päässyt ekoilla hakukerroilla, on tullut oivallettua ja opittua niin hurjasti iitsestään ja elämästä.
Otsikko: Vs: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
Kirjoitti: summertime - 22.07.15 - klo:18:38
Pitkälti komppaan Kobolin esittämiä pointteja. Sillä on tosiaan aika paljon merkitystä, minkä merkityksen itse sisäänpääsylle antaa. Toisaalta myös objektiivisilla (joka hakijan kohdalla erilaisilla) ympäristöolosuhteilla on yleisempää merkitystä, joka voi vaikuttaa luku- ja koestressiin. Näihinkin toisinaan sisäänpääsyn kannalta ratkaiseviinkin asioihin voi yleensä jollain tavalla vaikuttaa. Tällaiset "tekniikat" ovat sellaisia, joita voi etukäteen olla hyvin vaikea liittää pääsykoevalmistautumiseen. Esimerkkinä mahdollisena ylimääräisenä stressorina voi mainita hakijan taloudellisen tilanteen.
 
Itse tunnistan pääsykokeissa tehtävätyyppejä, jotka on helppo liittää paineensietoon. Nämä ovat työmuistia kuormittavia tehtävät, joiden ratkaiseminen paniikkitilassa on hyvin vaikeaa, koska jännitys alentaa merkittävästi työmuistin kapasiteettia. Tänä vuonna "paineensietotehtäviä" olivat mielestäni erityisesti tehtävät 9 ja 11a-c.
Otsikko: Vs: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
Kirjoitti: Fakiiri2 - 23.07.15 - klo:07:59
Toivottavasti haastatteluja ei tule. Homma menisi täydeksi teatteriksi. Nykyinen systeemi on hyvä. Kokeiden vaikeustaso on riittävä karsimaan kehnoimnat hakijat vaikka hyviäkin jää rannalle. Luulen kuitenkin että täysi ns. Urpo ei tule vahingossa valituksi nykyisellä systeemillä. Sietämätön ajatuskin mennä  jonkin lääkiksen idols-tuomariston eteen ja kuunnella sitten vinoilua siitä mitkä kaikki asiat menivät esiintymisessä pieleen.
Otsikko: Vs: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
Kirjoitti: Rosmarus - 23.07.15 - klo:11:13
Haastatteluja vastaan puhuu myös lääketieteen opiskelun asettamat vaatimukset hakijalle. Opinnoissa selvitäkseen ihmisen on oltava akateemisesti kyvykäs. Ikävä tosiasia on, että hakuikään mennessä ihmiset jakautuvat melko karkeasti kyvykkäisiin ja ei-niin-kyvykkäisiin ja kyvykkäämmäksi muuttuminen on tolkuttoman työn takana tai mahdotonta riippuen yksilön ominaisuuksista ja ambitioista. Tiedekunnan ei siis kannata valita opiskelemaan ns. tyhjiä arpoja, joista ehkä valmistuu jonain päivänä lääkäreitä. Vaativa pääsykoe rankkaa hakijoista suhteellisen hyvin akateemisesti kyvykkäät yksilöt koulutusohjelmaan ja muut jäävät ulkopuolelle kehittämään taitojaan tai luopuvat leikistä. Tietysti ulos jää joka vuosi ihmisiä, jotka aivan varmasti selviäisivät opinnoista, mutta raja on vedettävä johonkin ja joskus myös hyvin pärjäävälle sattuu **** tuuri.

Haastatteluilla varmasti kyettäisiin jossain määrin valitsemaan koulutukseen ihmisiä, jotka vastaisivat jotain ennalta määriteltyä lääkärin ihanneluonnetta. Luonteen ja ennenkaikkea käyttäytymisen muokkaaminen on kuitenkin koulutuksen aikana huomattavasti helpompaa kuin yllä mainitun akateemisen kyvykkyyden, joten on luonnollista miksi tiedekunnat painottavat vain akateemisia taitoja ja jättävät varsinaisen lääkäriksi kasvattamisen sitten vuorovaikutusopintojen varaan. Kuten yllä monet ovat todenneet, niin haastattelu ei myöskään koskaan voi olla objektiivinen samalla tavalla kuin nimettömästi arvosteltu pääsykoepaperi, tällöin hakijoiden oikeusturva asetetaan todella heikkoon asemaan. Mitä jos haastatteluaamuna haastattelijalla on ollut perheen kanssa ongelmia tai haastattelija ei vaikka pidäkään hakijan tavasta valita sanojaan vaikka sellaisenaan puhuttu informaatio on juuri sitä, mitä halutaan?

Tarkoituksenani ei ole haukkua ketään tyhmäksi, toivottavasti kaikki tajuavat sen. Jokainen on varmasti tietoinen hakijoiden sumasta sisäänpääsyrajan tienoilla. Tähän pakettiin mahtuu aivan varmasti huippuhyviä ja kyvykkäitä opiskelijoita, jotka eivät huolimattomuusvirheen tai muun pienen mokan takia pääse sisään ja vastaavasti joku toinen pääsee. Kyse on loppupeleissä siitä, mitä tiedekunnan on helppo opettaa opiskelijoilleen ja mihin ei kannata käyttää kohtuuttomasti aikaa ja energiaa epävarmoin lopputuloksin. Ts. aikuinen ihminen on helpompi kouluttaa käyttäytymään lääkärin ammatissa ammatin vaatimalla tavalla (ja jos se silti ei onnistu, niin tutkijaksikin voi hakeutua ja usein tämänkaltaiset ihmiset myös hakeutuvat pois potilaskontakteista) kuin kouluttaa huonosti opinnoissaan pärjäävä ihminen sille tasolle, jolla tämän on turvallista toimia itsenäisenä lääkärinä.
Otsikko: Vs: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
Kirjoitti: Kobol - 23.07.15 - klo:20:01
Oon samaa mieltä myös Rosmarusin kirjoituksen kanssa. Enkä suinkaan siis vähättele pääsykoestressin (mitä se kenellekin sitten on) merkitystä, eikä varmastikaan ole huono asia että lääkäriksi opiskeleva on omasta sellaisestaan ja pääsykokeesta jollain tapaa selvinnyt. Alleviivaan vaan vielä pointtiani että stressitilanteiden rinnasteisuus ei kuitenkaan ole mitenkään mustavalkoinen asia, esimerkkinä vaikkapa tässä ketjussa Djuliettan kertomus.

Off-topic:

Vuorovaikutustaitojen osalta en itsekään usko että haastatteluita tai muita psykologisia tutkimuksia pystyisi opiskelijavalinnan yhteydessä toteuttamaan niin syvällisesti ja aukottomasti että niistä olisi merkittävästi iloa ennusteena. Jos sitä ei ole jo tehnyt niin suosittelisin kuitenkin tätäkin ketjua mahdollisesti lukevia hakuaikeissa olevia miettimään omaa asennoitumista ihmisten kanssa toimimiseen, ja pohtimaan sitä että ammatti vaatii akateemisen tiedon hallitsemisen ja paineen ja epävarmuuden sietokyvyn sekä vastuullisuuden lisäksi myös hyvinkin erilaisten ihmisten sietokykyä (urapolusta riippuen enemmän tai vähemmän). Potilastapaukset eivät aina ole supermielenkiintoisia ja mielekkäitä ja potilaana voi olla lääkärin mielestä vastenmielinen tai hankala persoona. Hoitotilanne ei myöskään mene aina niin yksioikoisesti että lääkäri ”hoitelee” potilaan vaan siinä on nykyisin yhä enemmän neuvottelun luonnetta. (Lääkärilehdessä oli muuten yhdessä numerossa tänä keväänä/kesällä hauska visiointi siitä miten lääketiede ja lääkäriys muuttuu tulevan parinkymmenen vuoden kuluessa)

Vuorovaikutustaitojen merkitystä ja hyötyä tuntuu silti mielestäni moni yhä turhan paljon vähättelevän. Ihmistaitoja(kin) voi kuitenkin tosiaan onneksi opetellakin, niitä jossain määrin oppii väkisinkin ja niiden opettamiseen on vähän aikaisempaa enemmän panostettukin nykyisin koulutuksessa. Kukin lääkäri taaplaa tyylillään, mutta itse näen kyllä että hyvät sosiaaliset hoksottimet ja käytöstavat omaava tai oppinut saanee myös helpommin ja varmemmin potilaasta oleellisen suullisen informaation ulos, hoitoon sitouttamisesta puhumattakaan. Nämä taidot eivät mielestäni myöskään ole sellaisia että niissä skarppaaminen söisi kapasiteettia varsinaisen lääketieteellisen tiedon ja taidon hallinnalta.
Otsikko: Vs: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
Kirjoitti: summertime - 23.07.15 - klo:22:36
Kommentti vielä pääsykokeen tehtävästä 10:

Tässä tehtävässä ärsytti, että piirroksesta jaettiin ymmärtääkseni kohtuullisesti pisteitä. Kun itse koetilanteessa mietin strategiaani tehtävän suhteen, perustin toimintani osaltaan siihen, että viivoittimet eivät olleet sallittuja. Sen sijaan esimerkiksi 2013 kokeessa joutui yhden suoran piirtämään, ja sinä vuonna oli etukäteen ilmoitettu, että kokeeseen voi ottaa viivoittimen.  Tämän pohjalta päättelin, että kuvapiirroksesta ei olisi kovin paljon pisteitä luvassa, koska hyvän piirroksen tekeminen vaatisi käytännössä viivoitinta. Oudolta vaikutti myös ajatus, että kokeentekijät edellyttäisivät hakijoita improvisoimaan jostain sivun reunasta tai henkilökortista tms. itselleen viivoittimen. Tämän pohjalta päättelin, että geometriselle kuvalle asetut vaatimukset eivät voineet olla kovin kummoiset ja esitin aika yksinkertaisen kuvan ja piirsin suorani yms. vapaalla kädellä. Väärin meni. Ehkä tulevina vuosina saamme kokeeseen lisää askartelutehtäviä.

"Ystävällismielisten" kommentoijien osalta toivoisin vielä, että he eivät olettaisi liikaa asioita.
Otsikko: Vs: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
Kirjoitti: Avallon - 23.07.15 - klo:22:40
Enpä tullut edes ajatelleeks että joku viivotin olisi kielletty, ainaki itellä oli viivotin mukana kokeessa. En tiiä sit oisko saanu vai ei  :D kyllä sitä ainaki allekirjottanut tarvitsi. Onkohan tässäki kaupunkikohtasia eroja?
Otsikko: Vs: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
Kirjoitti: Chatte - 23.07.15 - klo:23:05
Mä käytin ajokorttia viivottimena. En niinkään ajatellut tehtävän pisteytystä, vaan sitä, miten saan tehtävän ratkaistua. Hyvä ja selkeä kuva on noissa linssitehtävissä ihan kaiken a ja o, siksi panostin kuvan piirtämiseen sen ajokortin avulla, jotta en ilmoita vastaukseksi väärää pituutta esmes.

Edit. En toki nyt ota kantaa tehtävän pisteytykseen, kyllä vapaalla kädelläkin voi saada tarpeeksi selkeän kuvan aikaiseksi! Kuitenkin outoa kieltää viivotin ja vaatia selkeä kuva viivottimella piirretty kuva, kyllä.
Otsikko: Vs: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
Kirjoitti: ninzau - 23.07.15 - klo:23:09
Enpä tullut edes ajatelleeks että joku viivotin olisi kielletty, ainaki itellä oli viivotin mukana kokeessa. En tiiä sit oisko saanu vai ei  :D kyllä sitä ainaki allekirjottanut tarvitsi. Onkohan tässäki kaupunkikohtasia eroja?

Helsingissä kielletty, Tampereella oli sallittu ja Turussa ilmeisesti oikein kehotetaan ottamaan viivotin mukaan kokeeseen. Eli on kaupunkikohtaisia eroja.
Otsikko: Vs: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
Kirjoitti: Abiturientti - 24.07.15 - klo:12:25
Enpä tullut edes ajatelleeks että joku viivotin olisi kielletty, ainaki itellä oli viivotin mukana kokeessa. En tiiä sit oisko saanu vai ei  :D kyllä sitä ainaki allekirjottanut tarvitsi. Onkohan tässäki kaupunkikohtasia eroja?

Helsingissä kielletty, Tampereella oli sallittu ja Turussa ilmeisesti oikein kehotetaan ottamaan viivotin mukaan kokeeseen. Eli on kaupunkikohtaisia eroja.

Voin vahvistaa tämän Turun osalta, meiltä kysyttiin varmaan kaksi kertaa että "onko nyt varmasti viivoitin pöydällä"?
Otsikko: Vs: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
Kirjoitti: sakura - 24.07.15 - klo:15:34
No, todellisuus kuitenkin on se, että jos kokeessa on viivoitin kielletty, niin osa improvisoi sen ajokortista tai paperin reunasta. Omaa suoritusta verrataan sitten saman kaupungin sisällä näihin. Reilua tai ei, pääsykokeessa _ei kannata olettaa_ yhtään mitään.
Otsikko: Vs: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
Kirjoitti: Tiinus - 03.09.15 - klo:16:50
Haastatteluja vastaan puhuu myös lääketieteen opiskelun asettamat vaatimukset hakijalle. Opinnoissa selvitäkseen ihmisen on oltava akateemisesti kyvykäs. Ikävä tosiasia on, että hakuikään mennessä ihmiset jakautuvat melko karkeasti kyvykkäisiin ja ei-niin-kyvykkäisiin ja kyvykkäämmäksi muuttuminen on tolkuttoman työn takana tai mahdotonta riippuen yksilön ominaisuuksista ja ambitioista. Tiedekunnan ei siis kannata valita opiskelemaan ns. tyhjiä arpoja, joista ehkä valmistuu jonain päivänä lääkäreitä. Vaativa pääsykoe rankkaa hakijoista suhteellisen hyvin akateemisesti kyvykkäät yksilöt koulutusohjelmaan ja muut jäävät ulkopuolelle kehittämään taitojaan tai luopuvat leikistä. Tietysti ulos jää joka vuosi ihmisiä, jotka aivan varmasti selviäisivät opinnoista, mutta raja on vedettävä johonkin ja joskus myös hyvin pärjäävälle sattuu **** tuuri.

Haastatteluilla varmasti kyettäisiin jossain määrin valitsemaan koulutukseen ihmisiä, jotka vastaisivat jotain ennalta määriteltyä lääkärin ihanneluonnetta. Luonteen ja ennenkaikkea käyttäytymisen muokkaaminen on kuitenkin koulutuksen aikana huomattavasti helpompaa kuin yllä mainitun akateemisen kyvykkyyden, joten on luonnollista miksi tiedekunnat painottavat vain akateemisia taitoja ja jättävät varsinaisen lääkäriksi kasvattamisen sitten vuorovaikutusopintojen varaan. Kuten yllä monet ovat todenneet, niin haastattelu ei myöskään koskaan voi olla objektiivinen samalla tavalla kuin nimettömästi arvosteltu pääsykoepaperi, tällöin hakijoiden oikeusturva asetetaan todella heikkoon asemaan. Mitä jos haastatteluaamuna haastattelijalla on ollut perheen kanssa ongelmia tai haastattelija ei vaikka pidäkään hakijan tavasta valita sanojaan vaikka sellaisenaan puhuttu informaatio on juuri sitä, mitä halutaan?

Tarkoituksenani ei ole haukkua ketään tyhmäksi, toivottavasti kaikki tajuavat sen. Jokainen on varmasti tietoinen hakijoiden sumasta sisäänpääsyrajan tienoilla. Tähän pakettiin mahtuu aivan varmasti huippuhyviä ja kyvykkäitä opiskelijoita, jotka eivät huolimattomuusvirheen tai muun pienen mokan takia pääse sisään ja vastaavasti joku toinen pääsee. Kyse on loppupeleissä siitä, mitä tiedekunnan on helppo opettaa opiskelijoilleen ja mihin ei kannata käyttää kohtuuttomasti aikaa ja energiaa epävarmoin lopputuloksin. Ts. aikuinen ihminen on helpompi kouluttaa käyttäytymään lääkärin ammatissa ammatin vaatimalla tavalla (ja jos se silti ei onnistu, niin tutkijaksikin voi hakeutua ja usein tämänkaltaiset ihmiset myös hakeutuvat pois potilaskontakteista) kuin kouluttaa huonosti opinnoissaan pärjäävä ihminen sille tasolle, jolla tämän on turvallista toimia itsenäisenä lääkärinä.

Lääketieteen pääsykokeessa ovat kuitenkin käytössä vuosi toisensa jälkeen samat kirjat (lukiotasoisine laskuineen). Siispä kun ihminen hakee neljättä kertaa enempää, niin täytyy melko töhö olla jos ei sisään pääse. Muutaman epäonnisen vuoden ymmärrän, mutta näitä korkeakoulututkintoa vastaavaa aikaa sisään aktiivisesti yrittäneitäkin löytyy lääkiksestäkin.
Otsikko: Vs: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
Kirjoitti: zona - 04.09.15 - klo:15:35

Lääketieteen pääsykokeessa ovat kuitenkin käytössä vuosi toisensa jälkeen samat kirjat (lukiotasoisine laskuineen). Siispä kun ihminen hakee neljättä kertaa enempää, niin täytyy melko töhö olla jos ei sisään pääse. Muutaman epäonnisen vuoden ymmärrän, mutta näitä korkeakoulututkintoa vastaavaa aikaa sisään aktiivisesti yrittäneitäkin löytyy lääkiksestäkin.

En nyt aivan tiedä Tiinus mitä tuolla töhöllä tarkoitat, mutta ihmisillä on valtavan erilaisia elämäntilanteita ja taustoja. Joku työssäkäyvä perheellinen esimerkiksi pysyy lukemaan vain sen tunnin päivässä, kun taas välivuotta viettävä perheetön lukee kahdeksan, jopa kymmenen, tuntia päivässä. Näiden keskinäisessä ÄO:ssa tai omaksumiskyvyssä ei välttämättä ole eroa, mutta ensimmäiseltä kuluu useampi vuosi siihen mikä toiselta hoituu vuoteen. Toinen esimerkki: yksi aloittaa pääsykoeluvut opiskellessaan luonnontieteitä yliopistossa, toinen pelkällä amispohjalla ns. nollista. On aivan ymmärrettävää, että tässäkin tapauksessa jälkimmäisellä kuluu samaan pitempi aika.
Otsikko: Vs: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
Kirjoitti: zeniitti - 04.09.15 - klo:16:52
Lisäyksenä vielä zonan kommenttiin, että tutkimustenkin mukaan lahjakkuus on yllättävän pieni tekijä menestyksessä. Menestyksen määrittelee pitkälti yksilön suorittaman harjoittelun määrä. Voi olla, että joku oppiikin asiat hitaammin ja pääsee sisään vasta vuosien työn jälkeen, mutta se ei kerro mitään menestyksestä myöhemmissä opinnoissa ja työelämässä – uuttera "töhö" kun menee laiskan lahjakkaan ohi ennemmin tai myöhemmin.
Otsikko: Vs: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
Kirjoitti: Tiinus - 05.09.15 - klo:14:42
Toki elämäntilanteet tulee huomioida. Tarkoitin lähinnä näitä, jotka eivät ole olleet perheellisiä ja eivätkä edes ole menneet opiskelemaan mitään toista alaa. He ovat useimmiten olleet kaupan kassalla (vaihtelevin työvuoroin) ja lukeneet vuosittain pääsykokeisiin. Samalla suurinosa muista ensimmäisellä/toisella yrityksellä päässeistä ovat (suorittaneet toisen alan opintoja), tehneet töitä sivussa ja vieläpä lukeneet pääsykokeisiin.

*Ja kyllä, tämä pidetään piiriläisten kanssa omana tietona, eikä töhöille tästä puhuta.
Otsikko: Vs: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
Kirjoitti: sakura - 06.09.15 - klo:03:54
Toki elämäntilanteet tulee huomioida. Tarkoitin lähinnä näitä, jotka eivät ole olleet perheellisiä ja eivätkä edes ole menneet opiskelemaan mitään toista alaa. He ovat useimmiten olleet kaupan kassalla (vaihtelevin työvuoroin) ja lukeneet vuosittain pääsykokeisiin. Samalla suurinosa muista ensimmäisellä/toisella yrityksellä päässeistä ovat (suorittaneet toisen alan opintoja), tehneet töitä sivussa ja vieläpä lukeneet pääsykokeisiin.

Mihinköhän nämäkin tarkat tilastot nyt sitten perustuvat  ;D No eivät mihinkään muuhun kuin haluun ylentää itseään muita alentamalla, arvaan mä. Annan sellaisen vinkin, että paljon fiksummalta vaikuttaa, kun tämän tasoiset ajatukset pitää vain ihan omana tietonaan.
Otsikko: Vs: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
Kirjoitti: Nympha - 06.09.15 - klo:11:51
Joku on varmaan sanonut tämän jo, mutta kaikilta ropisee niitä pisteitä ihan yhtä lailla. Kukaan ei katso koetta tarkistaessa, että "aha, tässä tämän henkilön koe, rokotetaan nyt paljon pisteitä" vaan ne, joilla on kyseisistä tehtävistä täydet tai paremmat, ovat oikeasti osanneet vastata kattavammin. Ei pitäisi tulla yllätyksenä, että lääkikseen haettaessa vaaditaan enemmän kuin bioksen lueskelu illalla, ja ainakin omasta mielestäni on reilua, että enemmän osaava saa myös kokeessa hyötyä. Ja en halua tällä syyllistää, mutta ihan omaa parastasi miettien: Jos haluat lääkikseen, kannattaa unohtaa kaikki tekosyyt ja tehdä enemmän työtä.
Otsikko: Vs: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
Kirjoitti: Kobol - 06.09.15 - klo:12:55
^ En kyllä ymmärrä missä kohtaa ketjun aloittaja olisi valittanut että kuinka juuri häneltä rokotettiin pisteitä epäreilusti johonkin toiseen nähden. Eikä ketjun avausviesti mun ymmärryksellä nojaa tekosyiden etsimiseenkään. Viestissä läpikäydään tehdyt mokat ja harmitukset ja havaitaan kuinka helpolla niitä pisteitä ropisee pois. Viestin lopussa kirjoittaja käy läpi lähtötilanteensa, ja toteaa että tämän vuoden ajankäyttöbudjetilla ei ehtinyt käydä läpi kaikkea mutta ajatteli silti kokeilla.

Mihinköhän nämäkin tarkat tilastot nyt sitten perustuvat  ;D No eivät mihinkään muuhun kuin haluun ylentää itseään muita alentamalla, arvaan mä

Word.

Elämänviisaus kokemuksen omahyväisellä rintaäänellä: Kyllähän se näin on että ne jotka ovat *piip* ovat sitä tätä ja tuota ja ne jotka eivät ole *piip* ovat sitä tätä ja tuota. Lisää piippien tilalle ihan mitä vaan.
Otsikko: Vs: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
Kirjoitti: Egzis - 15.11.15 - klo:21:54
Tietystihän täytyy inhorealistisesti todeta että kyseessä ovat siis pääsykokeet joihin lautakunta on käyttänyt huomattavan paljon resursseja jotta koe suosisi oikeanlaista porukkaa. Eli eräs kokeen tehtävistä onkin nimenomaan mitata kuinka se pää kestää tuollaisen paineen alla.
En itse näe, että pääsykoe toimisi kovinkaan kummoisena mittarina lääkäriksi soveltumiselle. Sisäänpääsyn vaikeus johtuu enemmänkin hakija-aloituspaikka suhteesta. Hyviä hakijoita on niin paljon, että ero sisäänpäässeen ja rannalle jääneen välillä ei voi olla parempi soveltuvuus lääkäriksi. Miten tuo pääsykokeen paine on edes verrattavissa lääkärin työhön? Voiko joku oikeasti väittää, että jos saisi itse keksiä tavan, jolla mitataan soveltuvuutta lääkärinä toimimiseen, niin se olisi pääsykoe joka sisältää laskuja yms.?

Mä en tiedä miten Tampereella toimitaan mutta Oulussa näitä pääsykokeen "soveltamista" ja "paineensietokykyä" mukamasta mittaavat kompenentit on unohdettu sinne pääsykokeeseen. Olisiko kyse nyt vain siitä että yksinkertaisesti **** koe kun kerta itse lääketieteen tiedekunta ei halua koskea sen formaattiin pitkällä tikullakaan? Bah, joku lautakunta. Haluaisin kyllä katsoa että mihin tutkimusaineistoon tuo koko pökäle perustuu. Ymmärrän kyllä että monet tykkää papukaijana toistaa sitä sun tätä virallisilta tahoilta mutta jotain kriittisyyttä edes kun näin jälkikäteen en näe koko kokeessa juurikaan mitään järkeä lääkärin ammattia katsoen.

Otsikko: Vs: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
Kirjoitti: Avallon - 24.11.15 - klo:23:00
Onhan se totta että kokeen matemaattisuus on jonkin verran ristiriidassa tyypillisen lääkärin arkityön kanssa. Se ettei tiedekunnat haluaisi koskea kokeeseen pitkällä tikullakaan ei pidä paikkaansa, koettahan kehitetään jatkuvasti ja vetovastuussa on lääk. Tdk nimeämä lautakunta joka koostuu henkilöistä joiden taustat ovat tukevasti lääketieteen opetuksessa sekä tutkimuksessa unohtamatta laajaa kliinistä kokemustaustaa. Lisäksi tiedekunnat vuorottelevat vuosittain kokeen valmistelun suhteen. Olen edelleen sitä mieltä että vaikka koe ei varmasti ole mikään itse täydellisyys, mittaa se kohtuu hyvin niitä asioita joista lääkärille on hyötyä. Perusteluna tälle on useiden jo valmistuneiden ajatukset asiasta sekä opetushenkilökunnan myönteinen suhtautuminen pääsykokeen tuottamiin tuloksiin. Ärsyttävähän koe on, sitä ei kukaan kiistä. Tämän subjektiivisen kokemuksen ei kuitenkaan kannata antaa hämärtää kokonaisuuden arvostelukykyä.
Otsikko: Vs: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
Kirjoitti: Egzis - 24.11.15 - klo:23:56
Onhan se totta että kokeen matemaattisuus on jonkin verran ristiriidassa tyypillisen lääkärin arkityön kanssa. Se ettei tiedekunnat haluaisi koskea kokeeseen pitkällä tikullakaan ei pidä paikkaansa, koettahan kehitetään jatkuvasti ja vetovastuussa on lääk. Tdk nimeämä lautakunta joka koostuu henkilöistä joiden taustat ovat tukevasti lääketieteen opetuksessa sekä tutkimuksessa unohtamatta laajaa kliinistä kokemustaustaa. Lisäksi tiedekunnat vuorottelevat vuosittain kokeen valmistelun suhteen. Olen edelleen sitä mieltä että vaikka koe ei varmasti ole mikään itse täydellisyys, mittaa se kohtuu hyvin niitä asioita joista lääkärille on hyötyä. Perusteluna tälle on useiden jo valmistuneiden ajatukset asiasta sekä opetushenkilökunnan myönteinen suhtautuminen pääsykokeen tuottamiin tuloksiin. Ärsyttävähän koe on, sitä ei kukaan kiistä. Tämän subjektiivisen kokemuksen ei kuitenkaan kannata antaa hämärtää kokonaisuuden arvostelukykyä.

En tarkoittanut tuolla että tiedekunta ei olisi mukana tekemässä sitä koetta vaan sitä että sen metodeja ei hyödynnetä yhtään mitenkään varsinaisessa lääkärin koulutuksessa. Miksi moinen ristiriita mikäli sanojesi mukaan sekä valmistuneilla että opetushenkilökunnalla on myönteinen suhtautuminen siihen? Ja jälleen kerran kysyn että mihin tutkimusaineistoon tuo lääkäreille olennaisia asioita mittaava ajatus perustuu? Tuntuu jotenkin absurdilta sillä koe ei mittaa ihmisen vuorovaikutuskykyä toisten kanssa mitenkään ja potilaan ongelman verbaalinen metsästäminen on yksi suurimpia työn haasteita. Onhan tutkijoiden virkoja mutta lääkäri on ensisijaisesti, Suomessa, kliinisen työn tarpeeseen koulutettu yksilö ja itse pääsääntöisesti tutkimusta tekevien määrä on näihin verrattuna hyvin matala.

Matemaattisuus on kyllä ihan täysin ristiriidassa lääkärin työn kanssa. Tai ei ehkä ristiriidassa mutta se on täysin hyödytön komponentti siinä työssä. Tutkimustakin ajatellen en usko että p-arvon ymmärtäminen vaadi kovin suurta matemaattista lahjakkuutta.
Otsikko: Vs: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
Kirjoitti: sakura - 25.11.15 - klo:00:04
Tutkimustakin ajatellen en usko että p-arvon ymmärtäminen vaadi kovin suurta matemaattista lahjakkuutta.

Moni tutkija valitettavasti nimenomaan ei ymmärrä mitä se p-arvo tarkoittaa, saati sitä miten siihen päästään. Joku oli joskus katsonut biologian alan artikkeleita sillä silmällä, että olivatko niissä käytetyt tilastolliset metodit valideja, ja se määrä artsuja missä tilasto-osuus oli ihan huuhaata oli jotain luokkaa 25% tai muuta yhtä järkyttävää. Ja näiden kädettömien tutkimusten pohjalta tehdään kuitenkin aika isojakin päätöksiä..

Noin muuten mielestäni pääsykokeen huonoin puoli on se, että se viivästyttää monen opiskelujen alkamista monella vuodella täysin turhaan. Jos ne valmiudet oppia lääketieteen koulutusohjelman sisältö ovat olemassa, niin ei se pääsykokeen läpäiseminen sitä asiaa muuta mihinkään. Aikaa ja vaivaa menee vain täysin hukkaan.
Otsikko: Vs: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
Kirjoitti: Egzis - 25.11.15 - klo:00:19
Tutkimustakin ajatellen en usko että p-arvon ymmärtäminen vaadi kovin suurta matemaattista lahjakkuutta.

Noin muuten mielestäni pääsykokeen huonoin puoli on se, että se viivästyttää monen opiskelujen alkamista monella vuodella täysin turhaan. Jos ne valmiudet oppia lääketieteen koulutusohjelman sisältö ovat olemassa, niin ei se pääsykokeen läpäiseminen sitä asiaa muuta mihinkään. Aikaa ja vaivaa menee vain täysin hukkaan.

Tämä muuten aika mielenkiintoinen juttu. En nyt mene vannomaan mutta olen mielestäni nähnyt joskus jotain tilastoja että suurin osa lääkikseen päässeistä eivät pääse ekalla kerralla, samaa on kyllä omat kurssilaiset antaneet ymmärtää. Mikäli asia on näin niin eikö se sitten myöskin tarkoita että koe ei sovellu seulomaan lääkikseen, kokeen mukaan, soveltuvia hakijoita? Mikä se sellainen koe on jonka perusteella valmistuneet lääkärit saatiin seulottua vasta monen haun jälkeen? 

Lääkiksessä on myöskin hyvin matalat keskeyttämisen %, että ei se kyllä nyt hakijoiden soveltuvuutta koulutukseen mitenkään mitannut.