Kirjoittaja Aihe: Sinä, joka pääsit, tarinasi kiitos ;-)  (Luettu 48001 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa LL

  • Tehovuotaja
  • *
  • Viestejä: 90
Vs: Sinä, joka pääsit, tarinasi kiitos ;-)
« Vastaus #45 : 04.07.12 - klo:12:53 »
Oulussa, uudella paikkakunnalla, pystyin panostamaan lukemiseen ehkä jopa 2-3 h päivässä. Tämä oli pitkälti sen ansiota, että tietokone, televisio ja kaverit jäivät  Helsinkiin. Aika hyvin löytyi siis työpäivän jälkeen aikaa lukea. Joinain viikonloppuina saatoin repästä jopa 5 tuntia lukemista ja laskemista, mutta yleensä viikonloput meni rentoutuessa. Lisäksi loppuvaiheessa kävin oulun lääketieteellisen killan valmennuskurssin, jossa meni aika useana iltana 5 tuntia.  Kävin kurssin aika tarkkaan, kun kerran sen olin maksanutkin, mutta kotitehtävät jäi usein aika vaiheeseen, kun piti töissä käydä.

Ennen koetta stressasin aika paljon ja mulla oli 3 viikkoa vapaatakin töistä. Kovin tehokkaasti tuota lomaa en onnistunut hyödyntämään, mutta kai siitä jotain apua oli. Unirytmi meni ainakin ihan pilalle ja ennen koetta tuli nukuttua aika hanuristi. Koe kuitenkin oli mielestäni laskujen osalta aika helppo ja vastausanalyysien jälkeen alkoi tuntua, että kai se nyt sitten meni läpi. Tosin kolmessa isossa laskussa olin onnistunut jotain kämmimmään kun vastaukset olivat jotain ihan muuta kuin mitä piti.  Lopulta silti 93 pistettä, ei tarvinnut kandikiintiötä kuluttaa...

Onnittelut vaan DI Ismaelille - olisikin ollut oikeusmurha, jos olisin päässyt sisään omalla lukemisen määrällä (max 2h putki joinain viikonloppuina ja useina päivinä ei ollenkaan) ja kun jäin sisäänpääsyrajastakin reilusti (9 pisteen päähän), niin ei harmitakaan - ainakaan paljon.

Omistatutuminen sisäänpääsylle näyttää olevan oikea termi jos oikeasti haluaa sisään - siis jos on uskominen näitä dokumentoituja sisäänpääsytarinoita - ja miksi emme niitä uskoisi  :)
-- Kehäraakki DI puolivälissä jossakin --

Poissa vakava

  • Satunnaisvuotaja
  • Viestejä: 9
Vs: Sinä, joka pääsit, tarinasi kiitos ;-)
« Vastaus #46 : 06.07.12 - klo:15:17 »
Taustoja: 2000-luvun alussa kirjoitin ylioppilaaksi, matemaattiset aineet olivat vahvoja ja papereilla ovet oli auki moneen paikkaan. Pääsin myöhemmin myös hampaalle lyhyen lukemisen jälkeen (ei ollut mun juttu ja vaihdoin edelleen tiedekuntaa pysyen lähialalla). Viime vuonna oli sitten ruhtinaalisesti keväällä aikaa, kun olin äitiyslomalla ja päätin hakea yleiselle, kun ei ne uuden alan työnäkymät olleetkaan sellaiset kuin piti. Siinä öisin luin Galenosta (noin kerran läpi) ja päivällä laskeskellen ehdin vetää lukion kemiat ja fysiikat kerran läpi. Enemmän olin kyllä jonkin pesänrakennusviettin valtaamana ja suunnittelin sisustusta ja pihan laittoa :D Pääsykokeessa paita kastui lähinnä etumuksesta ja jäin reipas 10 raakapistettä rajasta. Ajattelin, että ehkä kehtaan hakea seuraavana vuonnakin ja eipä tuota niin paljoa tullut luettua. Olin päässyt eroon epäonnistumisen kammosta.

Kesällä luin fysilogian kirjaa ja syksyllä laskin hieman fysiikkaa yliopistoaikaisista materiaaleista ja otin ilolla vastaan tiedon pääsykoevaatimusten muuttumisesta sekä Oulun kandikiintiöstä (sinne olisin kuitenkin muutenkin hakenut, kun täällä on asunto ja kaikki). Galenos oli mielestäni todella huono opus, tosin pahempiakin prujuja on tullut tavattua tentteihin. Sain lainaan bilsan kirjat 4 ja 5 ja Abikemian, loput bilsan kirjat ostin käytettynä. Fysiikan osalta päätin että ne 10 vuotta vanhat fysiikan kirjani ovat ihan kelpoja enkä ostanut mitään uusia sarjoja.

Sain kuulla, että saisin töitä alkuvuodesta eteenpäin. Päätin lukaista bilsat läpi, kun ke&fy olin kuitenkin käynyt vasta läpi. Vuodenvaihteessa olin saanut luettua hissukseen bilsat ja työt alkoivat. Luin työmatkat, kun se nyt oli ainoa sauma(kuljin bussilla ja lukuaikaa oli n 2h päivä). Muuten harrastin lapsen kanssa kerran-pari viikkoon ja kävin kielikurssilla kerran viikossa oppimassa uutta. Viikonloppuisin tein bilsan yo-kokeita 4 tuntia. Kemiasta luin ja laskin pelkästään sen Abikemian. Fysiikan aloitin kertauskirjasta ja viikonloppuisin laskin teknillisen tiedekunnan kemian pääsykokeita muutaman tunnin. Pääsiäisen jälkeen luin ja laskin kertaustehtävät fysiikan kursseista käänteisessä järjestyksessä (siis 8,7,6 jne) noin puoli viikkoa kurssia kohti (eli 6-8h) ja viikonloppuisin tein ttk:n fyssan pääsykokeita. Toukokuussa siirryin harjoittelemaan viikonloppuna lääkiksen vanhoja pääsykokeita sen 5 tuntia. Ennen pääsykoetta luin vielä kertauskirjat läpi fysiikasta ja kemiasta ja luin biologian kirjat läpi. Tein myös jotain kirjastosta lainaamiani valmennusmateriaalisen laskuja viimeisellä viikolla ennen pääsykoetta. Ennen koetta päätin nukkua hyvin ja rentoutua. Töistä onneksi sain helposti neuvoteltua sen koepäivän vapaaksi, muuten ei vapaata ollutkaan, tosin työaika oli 6h/pvä, ettei ihan täyttä päivää.

Kokeessa totesin aineiston pitkäksi ja aikaisempien vuosien peruustella myös useimmissa tehtävissä hyödyttömiksi joten aloitin laskemaan viimeisestä tehtävästä alkaen. Laskut tuntuivat helpoilta, tosin kaikesta ajankäytönharjoittelusta huolimatta viimeiseksi jättämälle 1 tehtävälle jäi n 15-20min aikaa, joten lopulta päätin vastata ilman aineistoa selkeisiin väitteisiin (ja sain räävittyä kasaan 6 pistettä siitä). Kokeesta jäi kuitenkin suht hyvä fiilis ja jäin jännämään tuloksia. Ja enpä minäkään päässyt kandikiintiötä kuluttamaan, 90 raakapistettä ja yhteispistekiintiössä sisään.

Eli tiivistettynä: vanhemmuus ei tyhmennä, hyvät pohjat helpottaa myöhemminkin hakijaa ja muutakin (työt, perhe, harrastukset) elämää ehtii viettämään eikä rahaa tarvita hakuprosessiin suuria summia. (Itsellehän tuo koulutus itsessään tulee maksamaan ihan mukavasti ,jos ottaa huomioon menetetyt vuositulot, joten parempi, että haku meni minibudjettiluokassa).


Poissa raltsu

  • Perusvuotaja
  • Viestejä: 34
  • Sukupuoli: Nainen
  • lääk. yo 2012
Vs: Sinä, joka pääsit, tarinasi kiitos ;-)
« Vastaus #47 : 08.07.12 - klo:14:46 »
Pääsin ylioppilaaksi 2010 ja olin tiennyt jo pienestä asti haluavani lääkäriksi. Suvussa TODELLA paljon lääkäreitä, ehkä vaikutti ;) Ekana vuonna kirjoitusten jälkeen avasin Galenoksen ja luin muutaman kuukauden pari-kolme tuntia päivässä ja olin valmennuskurssilla. Kaksi pistettä jäi pääsyrajasta. Ei harmittanut paljoa, olihan mulla aikaa.

2011 luin jo enemmän 4kk 4h päivässä. Jäi kolme pistettä. Harmitti yhden päivän.

Tänä vuonna päätin, että hitto mähän pääsen sisään! Luin 5kk noin 6h päivässä ja olin valmennuskurssilla. Pysyin lukusuunnitelmassa, laskin vaikeat laskut niin moneen kertaan, että osasin kevyesti. Kertasin ja tein paljon tehtäviä. Kokeen jälkeen olin ihan murtunut, olin varma etten pääse... Ilmoittauduin yö-kirjoituksiin korottamaan, jotta ensi vuonna voisi möhliä enemmän kokeessa. Tulospäivä tuli ja istuin yliopiston oven edessä autossa 10minuuttia ennen kuin uskalsin mennä katsomaan. Menin ovelle ja mun nimi oli siellä. Sain hysteriakohtauksen ja itkin toiset 10min autossa :D Kävin tarkistamassa nimeni kolme kertaa listalta ennen kuin lähdin. Uskoin tosissani vasta kun valintakirje saapui! Paras kesä pitkään aikaan! Mutta kyllä se töitäkin vaati...

Poissa Hemi

  • Älyvuotaja
  • **
  • Viestejä: 220
  • Sukupuoli: Nainen
  • ELK '15
Vs: Sinä, joka pääsit, tarinasi kiitos ;-)
« Vastaus #48 : 09.07.12 - klo:01:38 »
Väikkäri on edelleen kesken mutta ajattelin yrittää pakertaa sen valmiiksi jos se suinkin onnistuu. Riippuu varmaan siitä saanko opintoja korvattua niin että ekana vuonna olisi aikaa viimeistellä tuo väikkäri. Harmittaisi kauheasti keskeyttää vuosien työtä joka on jo "loppusuoralla"...

Muistelinkin että sinulla Hemi oli myös aiempia opintoja. Eli omaa suuntaa on mahdollista muuttaa myöhemminkin, jos vaan rohkeutta riittää! Tietysti opiskelijaelämään paluu voi tuntua karulta usean vuoden työssäkäynnin jälkeen, mutta silti odotan innolla opintoja. Ainakin nyt suuntani on selvä, ala mielenkiintoinen ja työtä pitäisi riittää!

Hirveästi onnea myös sinulle Hemi ja tsemppiä opintoihin!!

Allekirjoitan täysin tekstisi :) Ja tuon rohkeusasian, jotenkin se väitöskirjan keskenjättäminen ei tuntunut ihan pikkujutulta, ihan kuin olisi jotenkin epäonnistunut. Myöhemmin sitä kuitenkin tajusi, miten paljon juuri tuota rohkeutta se vaati, moni ihminen ei ole ehkä ihan vieläkään ymmärtänyt, miten joku jättää väitöskirjan kesken. Mutta unelmiaan on seurattava, ja olen toki sitä mieltä, että jokainen, joka hyppää työelämästä takaisin opiskelijaksi, tekee rohkean teon :)

Oikein paljon onnea sinulle reseptori opiskelupaikan saamisesta, ja paljon tsemppiä opintoihin, ja toivottavasti saat väitöskirjasi valmiiksi! :D

Poissa Lateksinen

  • Tehovuotaja
  • *
  • Viestejä: 41
  • lääketiet. yo
Vs: Sinä, joka pääsit, tarinasi kiitos ;-)
« Vastaus #49 : 17.07.12 - klo:21:26 »
Onko ketään tämän kevään abeja, jotka haluaisi paljastaa sisäänpääsynsä avaimen? Miten paljon luit mitäkin ainetta, olitko valmennuskurssilla, millainen YO-todistus yms. Ja ennen kaikkea, minkä koit tärkeimmäksi asiaksi sisäänpääsyn kannalta?

Poissa Dartos

  • Tehovuotaja
  • *
  • Viestejä: 62
  • Sukupuoli: Mies
  • LK Oulu
Vs: Sinä, joka pääsit, tarinasi kiitos ;-)
« Vastaus #50 : 18.07.12 - klo:03:55 »
Onko ketään tämän kevään abeja, jotka haluaisi paljastaa sisäänpääsynsä avaimen? Miten paljon luit mitäkin ainetta, olitko valmennuskurssilla, millainen YO-todistus yms. Ja ennen kaikkea, minkä koit tärkeimmäksi asiaksi sisäänpääsyn kannalta?
En ole tämän vuoden abi, mutta suoraan sanottuna kehotan unohtamaan kaiken tuollaisen vertailun heti lähtöönsä. Ei se toisten lukemis määrät ja todistukset kerro mitään siitä, mitkä mahdollisuut muilla on päästä sisään... Tämä nyt ei tietenkää vastaa kysymykseesi, mutta helposti tuo vertailu johtaa vääriin johtopäätöksiin, vuosittain pääsee vain vähän lukeneita "kokeilemaan menneitä" abeja, mutta jää myös rannalle valmennuskurssin käyneitä, yhdeksän tuntia päivässä lukeneita tyyppejä. Absoluuttista avainta onneen ei ole, jokaiselta se sisäänpääsy vaatii lukemista, laskemista ja onnea.

Sen verran voin vinkkiä antaa omasta epäonnistumisestani abivuonna, että keskity täysillä kirjoituksiin, mutta älä kadota niiden jälkeen lukumotivaatiota. Joidenkin ei ole tarvinut kuulema edes laskea/lukea kirjoitusten jälkeen yhtään mitää, mutta ovat silti päässeet sisälle, en kuitenkaan suosittele kokeilemaan onneaan. Rautaisella laskurutiinilla ja hyvällä bilsan teorian hallinnalla voi kompensoida sitä onnen osuutta kokeessa huomattavasti. Niin ja laske pääsykoe/pääsykoe tyyppisiä tehtäviä, joillekin abeille se koe on "järkytys" kun tehtävänannossa ei annetakaan suoraan kaikkia tarvittavia arvoja eikä voikaan suoraan kaavakokelmasta katsoa sitä tiettyä kaavaa johon sijoittaa ne arvot, vaan pitääkin itse pyöritellä se haluttu kaava annetuista tiedoista ja vielä kaivaa ne lukuarvotkin siihen. Rahaa jos löytyy niin osta/lainaa kirjastosta ainakin jotkin valmennuskurssi materiaalit, niissä on hyviä nimenomaan pääsykoe tyyppisiä tehtäviä.


Poissa Lateksinen

  • Tehovuotaja
  • *
  • Viestejä: 41
  • lääketiet. yo
Vs: Sinä, joka pääsit, tarinasi kiitos ;-)
« Vastaus #51 : 18.07.12 - klo:20:50 »
Onko ketään tämän kevään abeja, jotka haluaisi paljastaa sisäänpääsynsä avaimen? Miten paljon luit mitäkin ainetta, olitko valmennuskurssilla, millainen YO-todistus yms. Ja ennen kaikkea, minkä koit tärkeimmäksi asiaksi sisäänpääsyn kannalta?
En ole tämän vuoden abi, mutta suoraan sanottuna kehotan unohtamaan kaiken tuollaisen vertailun heti lähtöönsä. Ei se toisten lukemis määrät ja todistukset kerro mitään siitä, mitkä mahdollisuut muilla on päästä sisään... Tämä nyt ei tietenkää vastaa kysymykseesi, mutta helposti tuo vertailu johtaa vääriin johtopäätöksiin, vuosittain pääsee vain vähän lukeneita "kokeilemaan menneitä" abeja, mutta jää myös rannalle valmennuskurssin käyneitä, yhdeksän tuntia päivässä lukeneita tyyppejä. Absoluuttista avainta onneen ei ole, jokaiselta se sisäänpääsy vaatii lukemista, laskemista ja onnea.

Sen verran voin vinkkiä antaa omasta epäonnistumisestani abivuonna, että keskity täysillä kirjoituksiin, mutta älä kadota niiden jälkeen lukumotivaatiota. Joidenkin ei ole tarvinut kuulema edes laskea/lukea kirjoitusten jälkeen yhtään mitää, mutta ovat silti päässeet sisälle, en kuitenkaan suosittele kokeilemaan onneaan. Rautaisella laskurutiinilla ja hyvällä bilsan teorian hallinnalla voi kompensoida sitä onnen osuutta kokeessa huomattavasti. Niin ja laske pääsykoe/pääsykoe tyyppisiä tehtäviä, joillekin abeille se koe on "järkytys" kun tehtävänannossa ei annetakaan suoraan kaikkia tarvittavia arvoja eikä voikaan suoraan kaavakokelmasta katsoa sitä tiettyä kaavaa johon sijoittaa ne arvot, vaan pitääkin itse pyöritellä se haluttu kaava annetuista tiedoista ja vielä kaivaa ne lukuarvotkin siihen. Rahaa jos löytyy niin osta/lainaa kirjastosta ainakin jotkin valmennuskurssi materiaalit, niissä on hyviä nimenomaan pääsykoe tyyppisiä tehtäviä.

Ihan mielenkiinnosta vain kyselen. Tokihan jokainen on yksilö sen suhteen, mikä sopii parhaiten kellekin. Ei kai siinä pääsykokeessa mitkään jipot auta, vaan kova työnteko palkitaan. Järkevintä on varmaankin tosiaan ensin keskittyä yo-kirjotuksiin tosissaan, voihan niistä lähtöpisteistä olla paljonkin apua, jos pääsee yhteispiistekiintiössä sisään. Ei niistä haittaa ainakaan ole. Kirjoitusten jälkeen osallistun sitten Valmennuskeskuksen lääkiskurssille, joka kestää sen vajaat kaksi kuukautta. Eli kaksi kuukautta aikaa laskea ja lukea tosissaan pelkästään pääsykokeisiin. Toki jos koevaatimukset on samat kuin tänä vuonna, on ylioppilaskirjoituksetkin tavallaan jo valmistautumista pääsykokeisiin, ja niiden panostaminen kannattaa jo hyvän laskurutiinin kehittymisen takia.

Lähinnä tosiaan pelottaa pääsykokeen lyhyt aika. Olen tottunut laskemaan rauhassa, kun lukion kokeissa ei niin hirveä kiire yleensä tule. Miten tarkkaan pääsykokeessa tulee merkitä välivaiheet? Lukiossa olen tottunut kaikissa kemian ja fysiikan laskuissa sanallisesti aina useassa kohdassa selittämään tyyliin: "Lasketaan etanolin ainemäärä ja sen avulla konsentraatio" -tyyliin. Onko turhaa ajankäyttöä pääsykoetta ajatellen?

Poissa Nappi

  • Hypervuotaja
  • ****
  • Viestejä: 975
  • Sukupuoli: Mies
  • lääket. yo
Vs: Sinä, joka pääsit, tarinasi kiitos ;-)
« Vastaus #52 : 18.07.12 - klo:21:16 »
Mahdoton sanoa, koska arviointi on niin yliolkaista merkinnöiltään. Haittaa tuosta ei ole muuta kuin ajankuluminen. Mutta ilman selityksiäkin näkyy täysiä pisteitä ropiseen; näin muuten yo-kirjoituksissakin.

Poissa Dartos

  • Tehovuotaja
  • *
  • Viestejä: 62
  • Sukupuoli: Mies
  • LK Oulu
Vs: Sinä, joka pääsit, tarinasi kiitos ;-)
« Vastaus #53 : 18.07.12 - klo:22:24 »
Toki jos koevaatimukset on samat kuin tänä vuonna, on ylioppilaskirjoituksetkin tavallaan jo valmistautumista pääsykokeisiin, ja niiden panostaminen kannattaa jo hyvän laskurutiinin kehittymisen takia.
Jep, siksi juuri panostus yo-kirjoituksiin kannattaa. En usko että kovin dramaattisesti muuttuu muuta kuin ehkä biologian osalta, jotta saavat täsmälliset vaatimukset siihen, eikä tule ehkä niin paljoa arpomista.

Lähinnä tosiaan pelottaa pääsykokeen lyhyt aika. Olen tottunut laskemaan rauhassa, kun lukion kokeissa ei niin hirveä kiire yleensä tule. Miten tarkkaan pääsykokeessa tulee merkitä välivaiheet? Lukiossa olen tottunut kaikissa kemian ja fysiikan laskuissa sanallisesti aina useassa kohdassa selittämään tyyliin: "Lasketaan etanolin ainemäärä ja sen avulla konsentraatio" -tyyliin. Onko turhaa ajankäyttöä pääsykoetta ajatellen?
Vastaustila kertoo aika paljon siitä, miten paljon välivaiheita tarvitaan. Tärkeintä on mun mielestä se ettet ainakaan mitään laskuja suorita pelkästään laskimessa/suttupaperilla, vaan kirjoitat kaiken paperille näkyviin. Se miten täsmällisesti selität mitä teet, niin jos osaat edetä loogisesti vasemmalta oikealle, ylhäältä alas, niin ei siinä paljoa selittelyitä tarvitse. Omia vastauksiani ja parin muunkin vastauksia nähtyäni olen kyllä vähän sitä mieletä, että jos vastaus on oikein->aika varmasti täydet pisteet, olipa välivaiheet minkänäköisiä hyvänsä ja selittelyä tai ei. Jos vastaus taas on väärin, niin mitä enemmän sitä omaa ajatuksen kulkua näkyy paperilla, niin voi saada hyvinkin paljon pisteitä kuin se että on yrittänyt lätkäistä vastauksen suoraan ja se on mennyt väärin.

Valmennuskurssilla tulee kyllä yleensää nämä asiat esille aika hyvin ja oikea tekniikka hahmottuu, jos vain pidät motivaation kohdillaan etkä vain aloita kesälomaa heti kirjoitusten jälkeen. Lomailla ehtii pääsykokeen jälkeen ja hyvällä mielellä, jos paksu kirje tulee postilaatikkoon...

Tästä aiheesta löysin pikaisella vilkaisulla yhden puhtaasti tuoreen abin eli pietari-pojan ja sitten tavallaan abi Pikkuaivomato , joka ehti tosin käydä lukemassa fysiikkaa. Tiedäppä tuota jaksaako kovinkaan moni abi enää rekisteröityä/tulla kertomaan tarinaansa, jos sitä ei ole vielä käynyt kertomassa.
 
Aikaisempia vuosia on sinänsä turha tuijottaa, niihin kun on vaadittu galenoksen osaamista...

Poissa Tysss

  • Tehovuotaja
  • *
  • Viestejä: 89
  • Lääket. yo, Hki -12
Vs: Sinä, joka pääsit, tarinasi kiitos ;-)
« Vastaus #54 : 18.07.12 - klo:23:21 »
Oma tarinani.

Onko ketään tämän kevään abeja, jotka haluaisi paljastaa sisäänpääsynsä avaimen? Miten paljon luit mitäkin ainetta, olitko valmennuskurssilla, millainen YO-todistus yms. Ja ennen kaikkea, minkä koit tärkeimmäksi asiaksi sisäänpääsyn kannalta?
Ilmottaudun. Oma tieni onneen:
Syksyllä luin fyke teoriat kertaalleen ja tein physican kertaustehtävät kaikista kirjoista, eli opettelin teorian kunnolla. Tein lukusuunnitelman "viikkotavotteina", ja pidin siitä kiinni. Alkuvuodesta hankin ylppäreihin rautaisen laskurutiinin laskemalla mm. 40 yo-koetta läpi.
Ylppäreiden jälkeen laskin ylläpitääkseni laskurutiinia, ja luin biologiaa. Luin pariin kertaan bilsan kannesta kanteen, joka kerta yliviivaustussilla korostaen. Myöhemmin luin Pirun monta kertaa korostukset ja sieltä täältä, jolloin tärkeät asiat tuli kerrattua esim. 20 kertaa. Joka lukukerralla korostin lisää, lopulta lähes puolet korostettu.

Syksyllä työaika noin 3h/päivä, 3x/vko
Alkuvuodesta/lukulomalla työaika noin 4-7h/päivä 5-6x/vko
Keväällä työaika noin 6-8h/päivä, 5,5x/vko, sisältää valmennuskurssin 3x/viikko

Laskuista tuli käytännössä kaikki pisteet ja bilsasta hyvin, virheitä olisi saanut olla enemmänkin. Ehdin tehdä kaikki tehtävät oleellisesti.

Miten tarkkaan pääsykokeessa tulee merkitä välivaiheet? Lukiossa olen tottunut kaikissa kemian ja fysiikan laskuissa sanallisesti aina useassa kohdassa selittämään tyyliin: "Lasketaan etanolin ainemäärä ja sen avulla konsentraatio" -tyyliin. Onko turhaa ajankäyttöä pääsykoetta ajatellen?

Huomattavasti vähemmän tarvitsee merkitä. Katso vastaustilasta. Opit sen valmennuskurssilla viimeistään harjotuskokeista. Itse en sanallisesti selittänyt juuri mitään, mutta merkitsin "oikeaoppisesti" ja selvästi symbolisesti -> täydet pisteet. TOSIN! Yhden tehtävän tein hyvin eritavalla kuin vastausanalyysissä, päädyin v:140V, oikea taisi olla 210V. Olin kirjottanut sanallisesti muutamat kohdat, koska arvelinkin tapani olevan poikkeava. Selitin miksi tein ja mitä, jota en muissa laskuissa tehnyt. Täysin yllätyksekseni sain täydet pisteet, vaikka vastaus poikkeaa todella runsaasti. Tapani ei ollut väärä, ei ollut laskuvirheitä, logiikka oli vain "pidemmälle viety" kuin vastausanalyysissä. Näin lepsua arvostelu ei tosin yleensä muuten ole. Tarkemmin selitin toisessa viestissä: http://epione.fi/alyvuoto/index.php?topic=11595.msg74166#msg74166

Poissa tiude

  • Perusvuotaja
  • Viestejä: 26
  • LK, Helsinki
Vs: Sinä, joka pääsit, tarinasi kiitos ;-)
« Vastaus #55 : 21.07.12 - klo:21:06 »
Kai sitä vois oman tarinansa tänne vääntää..

Suvussa ei ole yhtään lääkäriä, mutta olen silti tiennyt ainakin yläasteelta lähtien, että joku päivä minusta tulee lääkäri. Viimeistään siinä vaiheessa, kun pääsin tutustumaan medihelin toimipisteeseen Helsinki-Vantaalla, oli unelma sinetöity. Kirjoitin ylioppilaaksi 2010 keskinkertaisin paperein (CMMMME) ja hain silloin ensimmäistä kertaa. Lukeminen meni vähän niin ja näin, kun aloitin kesätyöt heti kirjoitusten jälkeen. Valmennuskurssin kertojakin jäi jokunen välistä sen vuoksi. Ei siis mikään yllätys, että sisäänpääsy jäi vain haaveeksi. Sain kuitenkin opiskelupaikan TKK:lta ja aloitin siellä syksyllä 2010. Syksyn opiskelin peruskursseja ja lisäksi pari ylimääräistä kemian ja fysiikan kurssia. Tammikuusta lähtien luin pääsykokeeseen ja kävin valmennuskurssilla. Silloin tällöin oli myös pakko tehdä töitä, sillä olin marraskuussa muuttanut pois äidin sapuskojen äärestä ja vuokrakin oli jollain maksettava. Kokeessa hermoilin turhia ja tiesin, että se meni huonosti. Sisäänpääsy jäi lopulta vain kahden raakapisteen päähän, mutta en löytänyt mitään valittamisen aihetta.

Syksyllä kun galenoksen poistuminen varmistui, oli olo hetken epätodellinen. Ensimmäinen ajatus oli, että en ikinä pääse sisään. Sähkö ja sähkömagnetismi menivät lukiossa vähän ohi ja biologiaa en ollut edes lukenut pakollisia kursseja enempää. Tein syksyn töitä, jotta keväällä ei tarvitsisi niin hirveästi stressata raha-asioista. Aloitin jälleen tammikuussa valmistautumisen pääsykokeeseen, mutta tällä kertaa valitsin toisen firman valmennuskurssin. Muutaman TKK:n kurssin suoritin, jotta sain nostettua opintotukea (luin niihin yhteensä n. 10h), mutta muuten kevät meni kirjastossa ja valmennuskurssilla istuen. Luin siis 6-10h päivässä, 5-6pv viikossa 5kk ajan. Edellisenä keväänä aikaa meni arviolta vähän vähemmän, kun oli kuitenkin muutakin tekemistä.

Rankka lukeminen kannatti, sillä kokeessa olin todella rauhallinen ja sain ajan riittämään aivan reilusti. Jo heti kokeen jälkeen olin 99% varma, että pääsen sisään. Kun sitten tulospäivän koittaessa luin yliopistohaun sivuilta, että oikeasti pääsin, tuli itku. Kirjeestä, jonka sain vasta maanantaina, selvisi, että olin päässyt aivan selvästi sisään. Odotan syksyllä alkavia opintoja Helsingin yleisellä suurella innolla!


Poissa EPO

  • Perusvuotaja
  • Viestejä: 28
  • lääket. yo. 2012
Vs: Sinä, joka pääsit, tarinasi kiitos ;-)
« Vastaus #56 : 21.07.12 - klo:22:55 »
Kevään abin tarinaa toivottiin, saamanne pitää!

Lääkäriksi olen halunnut aivan pienestä pitäen, ei mitään käsitystä miksi. Suvussa ei yhtäkään lääkäriä, mutta jotenkin ala kiehtoi jo ala-asteella, muistan kuinka olin innosta pinkeänä vitosluokan ensimmäisillä fyke-tunneilla kastamassa lakmuspaperia mustikkamehuun. Yläasteella aloin miettiä muita vaihtoehtoja, jopa päästin irti lääkärin urasta, mutta luonnontieteet kiinnostivat kovasti; ajattelin ryhtyväni kemistiksi. Valitsin lukionkin kemian kurssien tarjonnan perusteella.

Lukion alkaessa olin suunnitellut lukevani kemian ja biologian pitkänä. Ensimmäisen fysiikan kurssin jälkeen kuitenkin kiinnostus fysiikkaa ja laskemista (kyllä, LASKEMISTA) kohtaan alkoi herätä ja samalla vanhat suunnitelmat nousivat takaisin mieleen (myös matikka sujui). Muutin opintosuunnitelmaani: heitin biologian pois ja otin fysiikkaa tilalle, sillä olin lukenut netistä, että biologian voi lukea vasta Galenoksesta (luonnollisestikaan ympäristöekologia ei kiinnostanut pätkääkään). Tilaa kaikille kolmelle ei ollut usean pitkän kielen ja pitkän matikan takia.

Lukion edetessä tiedonjano kemiassa ja fysiikassa syveni, ja huomasin, että tieteiden sovelluksista eniten kiehtoi juuri lääketiede. Toisen vuoden alkaessa olin jo täysin vakuuttunut, että lääkikseen haen. Luin kemian ylimääräisen työkurssin, jossa pääsimme tutkimaan verta ja mikrobeja. Samalla fysiikka sujui mainiosti; opiskelumotivaatio oli korkealla.

Abivuoden alussa koitti sähkömagnetismikurssi, jonka sluibailin läpi, sillä ajattelin, ettei tuota nyt erityisemmin tarvitse osata (Galle). Sen jälkeen saimmekin tietää pääsykoevaatimusten muuttuneen: iskihän siinä pienimuotoinen paniikki, kun piti miettiä lukemiset uusiksi. Kemiasta ja fysiikasta (paitsi FY7) pohja oli hyvä, biologiassa lähes olematon (luin kurssit 1, 2 ja 4). Lopulta muutos alkoi kuitenkin tuntua ihan hyvältä, sillä tiedossa oli kevään fysiikan ja kemian yo-kirjoitukset, joihin valmistautuminen toimisi siis suoraan myös pääsykokeeseen treenaamisena. En tehnyt muutoksia enää suunnitelmiini, vaan BI3 ja BI5 jäivät lukematta lukiossa.

Valmistauduin kirjoituksiin huolella ja laskin erittäin paljon. Vietin runsaasti aikaa rauhallisissa paikoissa ja antauduin laskemis-"flow'lle": toisinaan saatoin laskea viisikin tuntia putkeen kiinnittämättä huomiota mihinkään ympärillä tapahtuvaan. Laskin kaikki kirjojen kertaustehtävät läpi sekä runsaasti vanhoja yo-kokeita. Lähdin luottavaisin mielin hakemaan laudatureja hyvien lähtöpisteiden toivossa ja L:n paperit loppujen lopuksi rapsahtivatkin.

Pidin "lomaa" neljä päivää matikan kirjoitusten jälkeen ja sen jälkeen alkoi Turun Kandivalmennuksen valmennuskurssi. Tällöin aloitin myös biologian lukemisen "kunnolla", siis muistiinpanoja tehden (olin selaillut kaikki kirjat läpi jo joululomalla). Valmennuskurssilla saimme tiukan aikataulun ja opettajat motivoivat lukemaan asiat kunnolla erilaisin pisto- ja tasokokein. Kurssin päättyessä olinkin jo lähes päällystänyt huoneeni seinän erilaisin kaavakuvin ja muistiinpanoin. Kurssi oli erittäin hyödyllinen, sen avulla jaksoi lukea ja apuopettajien sekä muiden hakijoiden vertaistuki oli parasta.

Sairastuin ankaraan flunssaan neljä päivää ennen koetta, joten viimeiset päivät kuluivat lähes kokonaan lukematta, koetin vain parantua. Laskin kaiken meille jaetun materiaalin läpi, luin huolellisesti, alleviivasin, tein merkintöjä ja muistiinpanoja, palasin vaikeisiin asioihin, laskin, laskin ja laskin. Tein välillä erittäin pitkiä päiviä, mutta samalla pidin huolta riittävästä liikunnasta, kavereiden näkemisestä ja unesta (ILMAN NÄITÄ EI SELVIÄ!!). Painotin opiskeluissani erityisesti eri oppiaineiden asioita integroivia aiheita ja tehtäviä. Juuri ennen koetta harmitti, kun en ehtinyt kunnolla puristamaan ennen loppua. Kävin kuitenkin ajatuksella läpi viime vuosien pääsykokeet sekä kurssimme simuloidun pääsykokeen: oletin, ettei kokeen rakenne muuttuisi juuri ollenkaan.

Itse koetilanteessa järkytyin heti, kun näin "zoonoosit" -sanan otsikossa. Selasin kokeen läpi, kirosin mielessäni metsämyyrien kannanvaihteludiagrammia ja otsonikatotehtävää, mutta otin itseäni niskasta kiinni ja aloin (opetetusti) tekemään tehtäviä helpoimmasta päästä – ensin helpot laskut, sitten biologia, aineisto ja lopulta vaikeat laskut. Kokeen rakenne yllätti todella! Ehdin vastata jokaiseen tehtävään, tosin osaan melko hutaisten. Heti kokeen jälkeen fiilis oli sekava, toisaalta erittäin helpottunut mutta samalla kärsimätön ja epätietoinen. Olin kuitenkin tyytyväinen suoritukseeni. En oikein kestä epätietoa, joten aloin jo tsemppaamaan itseäni uusintakierrokseen vuoden kuluttua – just in case.

Lähdin kesäkuussa ulkomaille ja kehitin kaikkea muuta tekemistä, joten ehdin tuskailla tuloksia vain pari päivää ennen sisäänpäässeiden julkistamista. Onneksi tulokset julkaistiin päivä etuajassa, olisin muuten pakahtunut jännityksestä. Sain kaveriltani puhelun, että nimeni lukee lääkiksen ovessa. Polvet pettivät lähes alta. Oli pakko lähteä polkemaan itse yliopistolle, ja vasta paikan päällä mulle kunnolla valkeni, että hitto sentään, musta oikeasti tulee lääkäri!

Toivottavasti jaksoitte lukia sepustustani ja jokunen tulevista hakijoista löytää tarinastani motivaatiota. Sisäänpääsyn eteen täytyy nähdä vaivaa: teoria on osattava ja laskutekniikat hallittava! Muistakaa kuitenkin muu elämä, syökää hyvin ja nukkukaa riittävästi, irroitelkaa välillä, mutta tehkää työ kunnolla. Pois mukavuusalueelta! Tulostin korkeimmalle seinälleni tekstin "OLE VAIN TEKEMÄTTÄ MITÄÄN, JOS ET HALUA LÄÄKÄRIKSI" muistuttamaan, että jos haetaan, haetaan kunnolla.

Rutkasti tsemppiä kaikille tuleville kollegoille ja nähdään ensi vuonna!

« Viimeksi muokattu: 22.07.12 - klo:11:23 kirjoittanut EPO »
No pressure? No diamonds.

Poissa jusmu

  • Hypervuotaja
  • ****
  • Viestejä: 517
  • Sukupuoli: Mies
  • LK
Vs: Sinä, joka pääsit, tarinasi kiitos ;-)
« Vastaus #57 : 22.07.12 - klo:04:38 »
hain kaks kertaa: nyt pääsin, viime vuonna en. viime vuonna luin kun pääsi suoraa lukiosta hakee, tänä vuonna en pahemmin kun olin intissä. tänä vuonna oli lottovoiitto ku vaihtu lukion asioihin toi faki koe ku oli aika hikke lukios tai jotain  :piipaa: jaaa sori jos kirjotin liian pitkän tekstin. vois kiteyttää menestyksen avaimet pääsykokeeseen siihen et on parempi kun ne melkee tuhat muuta jotka hakee eli ei mitään muuta ku reenii reeniiiii!!


Poissa waapo

  • Alkuvuotaja
  • Viestejä: 4
  • Sukupuoli: Nainen
    • Kotiäiti lääkikseen
Vs: Sinä, joka pääsit, tarinasi kiitos ;-)
« Vastaus #58 : 11.04.13 - klo:20:59 »
Kivoja tarinoita. Itseäni huolestuttaa eniten se, ettei oikeasti ole mitään saumaa lukea niin paljon /vko kuin muut ovat lukeneet... Sellainen 20h/vko on se realistinen tavoite, kun pyörii yksi mukula jaloissa suunnilleen 24/7. Onko jollain ollut vähän "epäsuotuisampi" tilanne lukea pääsykokeisiin, eli aikaa ei vain ole tarjolla niin paljon vaikka motivaatiota olisi hirveästi?

 

Seuraa meitä