Kirjoittaja Aihe: Uskallanko romauttaa maailmankuvani, kun lääkiskokeeseen on puoli vuotta?  (Luettu 3293 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

5.ulottuvuus

  • Vieras
Opiskelen siis yliopistossa fysiikkaa, ja tällä hetkellä mulla on kvanttifysiikan kurssi, joka poikkeaa täysin klassisesta, lääkiskokeessa vaadittavasta, fysiikasta. Tuntuu, että koko käsitykseni maailmasta hajoaa, jos yritän ymmärtää kvanttifysiikkaa. Uskaltaako tällaisen riskin ottaa näin lähellä koetta? Pelottaa, että tällä hetkellä päässäni oleva eheä kokonaisuus ja ymmärrys fysiikasta rikkoutuu, enkä ehdi koota sitä uudelleen ennen koetta. Toisaalta ymmärrys mikromaailman tapahtumista houkuttaisi ja voisi auttaa esim. Bohrin atomimallin (joka kuuluu lukiokemiaan) ymmärtämisessä. Yksi kurssin huono puoli on myös se, että se vie aikaa kokeen kannalta tärkeämpien asioiden omaksumiselta. Toisaalta harmittaa ajatus, etten koskaan oppisi ymmärtämään kvanttifysiikkaa, sillä lääkiksessä sitä ei opeteta.

Ruoska

  • Vieras
Siis olet soveltavan lineaarialgebran kurssilla. Hyöty pääsykoetta varten on noin 0.  ::)

5.ulottuvuus

  • Vieras
Siis olet soveltavan lineaarialgebran kurssilla. Hyöty pääsykoetta varten on noin 0.  ::)

En vaan kvanttifysiikan.

Poissa Vedenhenki

  • Hypervuotaja
  • ****
  • Viestejä: 704
  • Lääk. YO. Kuopio 2015
Mutta en kyllä toisaalta keksi, miten kvanttifysiikka ihan mahdottomasti sotkisi klassisen fysiikan ymmärtämistä. En oikein jaksa uskoa, että alat epähuomiossa ottamaan huomioon laatikon ja lattian välistä vahvaa vuorovaikutusta tai rupeat pohtimaan, joska Jaska tikkailta pudotessaan tunneloituisi lattian läpi... :) Myöskään tennispallon käisttely todennäköisyysfunktiona ei liene tule mieleen, koska mittausten virheet ovat joka tapauksessa paljon Heisenbergin asettamien rajojen yläpuolella.

Ja Ruoska lienee yrittänyt iskeä huumoria, kvanttifysiikan laskut kun ovat lineaarialgebraa.


Poissa Vedenhenki

  • Hypervuotaja
  • ****
  • Viestejä: 704
  • Lääk. YO. Kuopio 2015
Tai mistäs sitä tietää tarviaako. Kyllä minä muistan lukiossa laskeneeni pakastekalkkunoiden diffraktiota avaruusaseman oviaukon läpi kulkiessaan :) Oli muuten hitaita kalkkunoita!


Ruoska

  • Vieras
No kvanttimekaniikka on aika hämmentävää. Otetaan esimerkiksi koe, jossa yksittäisiä elektroneja lähetetään kaksoisraon läpi. Tämän jälkeen elektronit osuvat tunnistimeen.

https://www.youtube.com/watch?v=ZJ-0PBRuthc

Elektronit havaitaan aina yksittäisinä hiukkasina. Silti tunnistimeen jää interferenssikuvio.  ???

Poissa Vedenhenki

  • Hypervuotaja
  • ****
  • Viestejä: 704
  • Lääk. YO. Kuopio 2015
Tuo nyt on vielä ihan lukiokamaa. De Broglien periaatteet ja hilayhtälö, ja hyvä tulee. Myös paljon todennäköisempi valintakoekysymys kuin ne kalkkunat :) Tosin vielä hauskemmaksi asian tekee se, että jos kaksoisrakoihin asennetaan ilmaisimet, jotka kertovat kummasta raosta kukin elektroni on kulkenut, interferenssi häviää.

Toki kvanttimekaniikassa on paljon epäintuitiivisia tapahtumia, mutta en usko niiden tulevan päällekkäin klassisen mekaniikan kanssa. Klassinen mekaniikka käsittelee makrokokoisia ilmiöitä, kvanttimekaaniset ilmiöt tulevat esiin vasta mikrotasolla. Makrotason laskuihin niitä on vaikia vahingossa sotkea. Ehkä jossain hiukkaslaskussa voisi hieman sotkeakkin, en tiedä. Ei nekään niin monimutkaisia ole että mahdottomasti on sotkemisen vaaraa.

Kyllä mie sanoisin, että jos kiinnostusta riittä JA koet, että se ei vaaranna pääsykoeopiskelua ajankäytöllään, eikun oppimaan vaan!

Poissa sakura

  • Hypervuotaja
  • ****
  • Viestejä: 1695
  • KI VT15
Tässä lienee kyse jostain lovecraftilaisen kauhun ja mielenterveyden menettämisen pelosta, kun usko siihen, että universumi voitaisiin selittää ihmisen ymmärtämällä tasolla alkaa horjua, ja kosminen kauhu iskee. Lue mieluummin Lovecraftia itseään, hyviä kirjoja.

Poissa Visb

  • Hypervuotaja
  • ****
  • Viestejä: 716
  • Sukupuoli: Mies
  • Uniwersytet w Białymstoku 2020
Musta tuntui ihan samalta, kun opettelin virkkaamaan. Uskalsin silti. No ei mutta ihan tosi, ei kvanttifysiikka nyt klassisen fysiikan oppeja mihinkään murenna. Jos nyt aaltohiukkasdualisminkin ymmärrät, eikä se sekoittanut päätäsi, niin selvinnet hengissä kvantin kurssistakin. Kyllä se pallo vierii alamäkeen myös sen kurssin opeilla.

"Oh, you think the Älyvuoto is your ally, but you merely adopted the vuoto. I was born in it, molded by it. I didn’t see the pääsykoe until I was already a man; by then, it was nothing to me but blinding! The Älyvuoto betrays you, because it belongs to me."

5.ulottuvuus

  • Vieras
Nyt on kurssi käyty ja täytyy sanoa, että oli käymisen arvoinen. Aloin ymmärtää kvanttimekaanista atomimallia (joka on siis ihan lukiokamaa) paremmin, kun selvisi, että elektroni on hiukkasen lisäksi seisova aalto. Intuitiivisesti hiukkanen putoisi radaltaan atomin ytimeen, mutta kun miettii seisovaa aaltoa, sen olisi vaikea värähdellä ytimessä. Tuo kurssi muutti myös käsitystäni maailmasta hyvään suuntaan. Klassisella fysiikalla laskettuna maailmasta saa deterministisen kuvan eli että kaikki olisi mahdollista ennustaa etukäteen. Kvanttimekaanisesti voidaan kyllä sanoa todennäköisyyksiä sille, että hiukkasaalto löytyy tietystä tilasta, mutta kun aaltofunktiota tarkkaillaan (eli kun se romahtaa), ei voida sanoa 100%:n varmuudella, että se löytyisi vaikka tilasta 2. Matemaattinen pyörittely tosin osoittautui aika hankalaksi :D.


 

Seuraa meitä