Onko Oulun resurssipula oikeasti niin vakava kuin annetaan ymmärtää?

[jaehong]

Kahdesti olen Ouluun hakenut ja pian olisi taas yhteishaun ja päätöksen teon aika. Ouluun, vaiko etelämmäs? Elämisen edullisuus, lyhyt välimatka kotikaupunkiin yms. eivät merkkaa mitään, jos kliininen koulutus ei vastaa kansainvälistä tai edes kansallista tasoa. Tarkoituksena olisi tulla taitavaksi lääkäriksi, joka voisi suorittaa toimenpiteitä itsenäisesti ilman seniorilääkärin valvontaa.

http://www.kaleva.fi/uutiset/oulu/laakarien-laatu-uhattuna/567026/

"Lääkärikoulutuksen laatu Oulun yliopistossa ei täytä enää opettajien minimivaatimuksia", lastentautiopin professori Matti Uhari sanoo.

Opiskelijamäärä on kasvanut neljänneksen, mutta opettajien määrä on vähentynyt yli viidenneksen 15 vuodessa.

"Opiskelijoiden määrä opettajaa kohden on kasvanut nopeimmin Oulussa. Meillä on tilastojen mukaan maan huonoin tilanne", kertoo solu- ja kehitysbiologian professori Petri Lehenkari.

Pienryhmäopetus ja käytännön taitojen harjoittelu ovat vähentyneet ja massaluennot yleistyneet. Perusasioiden opettelu jää usein työelämään.

http://www.kaleva.fi/mielipide/vieras/miksi-menna-luennolle-turhautumaan/649797/ Lehenkari kommenteissa.

Laitoksellamme opetukseen käytössä oleva budjetti on pienentynyt v 2008 -2013 välillä yli 40 %, tilanne on sama läpi koko tiedekunnan. Samaan aikaan palkannousut, tilavuokrien kasvu ja inflaatio on puraissut vielä osansa. Julkisuudessa tai tiedekunnan sisällä ei ole esitetty laskelmaa siitä, kuinka paljon opetuksen reaalibudjetti on pienentynyt.

Saisiko kuulla nykyisiltä opiskelijoilta, oletko tyytyväinen saamaasi koulutukseen? Jos olisit vasta nyt aloittamassa opiskelujasi, valitsisitko yhä Oulun? jnejne.
En seuraa uutisia kovin tiuhaan, joten jos ko. asiasta on tuoreempaa tietoa, tulevaisuuden näkymiä, niin postatkaa alle.

[Teemu14]

Näin prekliinisen vaiheen opiskelijana Oulussa en voi sanoa mitään pahaa opetuksen laadusta. Ryhmäopetustilat (anatomia ja biokemia tähän mennessä) ovat kyllä olleet lähes täyteen ahdettuja, mutta hyvin on kuitenkin oppinut.

Kliinistä vaihetta kokemattomana paha ottaa kantaa siihen.

[Elwood]

Mahtaako se tilanne olla kamalan hyvä missään?  Minulle on jäänyt se kuva, että realiteetti on nykyään aika pitkälti se, että ne toimenpiteet opetellaan töissä.  Ryhmäkokoja on kasvatettu jokaisessa tiedekunnassa, jolloin opetusryhmät kasvavat, eikä kaikille riitä harjoittelupotilaita.  Sitä en sitten tiedä, onko Oulussa tilanne ratkaisevasti huonompi.  Kyllä ainakin proffat tuosta ovat varoitelleet kovasti jo ensimmäisenä vuonna ja koittavat saada opiskelijoita aktivoitumaan ja pitämään asiasta ääntä.

Tästä nyt ei kamalasti varmasti ollut apua, mutta kunhan mietin, voiko noita kriteereitäsi täyttää enää missään.  Töissä sitä varmasti lopulta kuitenkin opitaan ja kasvetaan taitavaksi lääkäriksi.

[Egzis]

Hankalaa sitä nyt verrata kun ei oo kokemusta siitä kun budjetti oli 66% suurempi.  Sanotaan nyt kuitenkin että koin AMK:n sairaanhoitaja koulutuksen paljon paremmaksi käytännön asioita painostaen... Saa nyt nähdä millainen se kliininen vaihe sitten on. Näin mututuntumalla sanon kyllä että mua **** nää suuret ryhmäkoot ja oma henkilökohtainen oppiminen olisi parempi jos olisi pienempi ympäristö.

Se että opiskelijat eivät kaikki mahdu luennolle on kyllä täysin järjenvastaista. Meillä on kyllä connectpro, mutta niinkuin voi arvata, siinä on 10 ongelmaa/päivä.

[Hullu]

Kuopiosta voin sanoa, että vaikka täällä on nyt todella iso vuosikurssi ja yliopistolla ollut kaikenlaisia leikkauksia, niin yllättävän hyvin ovat saaneet järkättyä tiloja, ja opetusryhmät ovat olleet siedettävän kokoisia + opetus laadukasta. Täytyy myös mainita, että täällähän on myös ollut määrällisesti käytännön harjoituksia aivan eri tasolla kuin esimerkiksi Helsingissä (anatomian opiskelun ohessa oli melkeinpä viikottain toistemme kopelointia luennolla käydyistä aiheista). Miten homma toimii klinikassa, niin se selviää vasta sitten, kun sen aika koittaa.

Ja tämä vastaa siis tuohon Elwoodin viestiin.

[317]

Näyttäisi olevan jo vanha aihe, mutta vastaanpa kuitenkin, sillä varmaankin joku edelleen pohtii Oulun koulutustasoa.
Olen itse aloittanut Oulun yliopistossa 2011 eli valmistun muutaman kuukauden kuluttua. Esimerkiksi kesätöiden merkeissä olen törmännyt muiden kaupunkien lääkisläisiin ja saanut myös välillisesti vaikkapa hoitajilta ja kollegoilta kommentteja eri kaupunkien edustajista.
Jos et muuta jaksa lukea, niin lyhykäisyydessään voi todeta, että tässä ammatissa suurin oppimiseen vaikuttava tekijä olet sinä itse. Jokaisesta lääkiksestä tulee erinomaisia lääkäreitä sekä juuri ja juuri rimanylittäjiä, joilla voi olla muita enemmän hankaluuksia työelämässä.

Koska opintoni Oulussa päättyvät pian, pystyn aikamoisen hyvin kertomaan, millaista siellä on ollut.

Oulussa opiskeluasenne on suhteellisen rento ja iloinen, meidän kurssilla ei stressaavaa kilpailuhenkeä ole liiemmin ollut. Ylipäänsä lääkisopiskelijat lukeutunevat väestön perfektionistisimpiin. Itse henk.koht. lienen keskivertoa kilpailuhenkisempi ja haasteita on saanut tarvittaessa. Käytännön työ tuo teorian vierelle erilaisia haasteita.  Yleisesti ottaen lääkisopinnot ovat minulle olleet helppoja ja aikaa on jäänyt runsaaseen harrastamiseen. Harrasteryhmiä ja yhteistä tekemistä on paljon. Yhteishenki on loistava.

2 ensimmäistä vuotta menevät teoriapuolella hampaalaisten kanssa anatomian, fysiologian, biokemian, farmakologian jne parissa. Itseänsä motivoimalla noista kursseista saa paljon irti ja opetus oli ainakin meillä laadukasta. Hyviä harkkoja oli monilla kursseilla.
3. vuonna opetus siirtyy pääasiassa tien toisella puolella olevaan sairaalaan. Käytännössä siis aletaan opiskella sairauksia ja niiden hoitoa, opetellaan potilaiden kohtaamista ja tutkimista. Itse odotin tässä vaiheessa jotakin valtavaa muutosta opintoihin, mutta suurin muutos oli rakennuksen vaihdos. Luennoista ja harkoista opetus edelleen koostui vaikka teoriasta siirryttiin pikkuhiljaa käytännön suuntaan.
Useisiin, erityisesti suuriin, kliinisiin kursseihin liittyi 1-2 viikon harjoittelu keskussairaalassa. Nämä toivat motivaatiota, kokemusta ja pääsi hyvin tutustumaan muihin sairaaloihin, joissa voisi mahdollisesti myöhemmin työskennellä.
Pikkuhiljaa alettiin harjoitella potilastekstien tekemistä ja otettiin poliklinikoilla potilaita vastaan opettajien ohjauksessa. Arvokasta kokemusta näistä harkoista aina sai ja potilaan kohtaaminen muuttui helpoksi. Potilaat tiesivät etukäteen, että opiskelijat tutkivat heidät, eikä tilanne koskaan ollut vaikea sen vuoksi.

Omasta kokemuksestani parhaita kursseja olivat Radiologia, Neurologia, KNK, Gyne, Lastentaudit. Näissä luennot ja harkat olivat poikkeuksellisen laadukkaita ja tukivat oppimista. Kehnojakin kursseja löytyi, mutta niiden osalta täytyi sitten itse olla enemmän vastuussa oppimisestaan. Jossain määrin myös opettajakunta lienee vaihtunut minun opiskelun jälkeen, mutta itse olen suurimmasta osasta pitänyt suuresti ja pidän heitä hyvinä opettajina. Aina on saanut vastauksen kysymykseensä.

All in all, näkisin että Oulu on edelleen hyvä paikka opiskella, sillä tässä ammatissa ei pääse mihinkään siitä että suurin työ tehdään itse ja se oma opiskelutekniikka pitää omaksua alkuvaiheessa ja ymmärtää oma vastuu. Kuten alussa mainitsin, olen töissäni nähnyt kaikista eri kaupungeista tulleita opiskelijoita, eivätkä oululaiset missään tapauksessa jääneet alakynteen, päinvastoin.

Meitä aloitti aikanaan n. 120 opiskelijaa, joten sitä miten paljon kurssien kasvu on vaikuttanut tasoon, en osaa sanoa.