Kirjoittaja Aihe: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin  (Luettu 21369 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa summertime

  • Satunnaisvuotaja
  • Viestejä: 7
Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
« : 21.07.15 - klo:00:31 »
Kirjoitan tällaisen terapiaselostuksen, myös muut voivat osallistua omilla kokemuksillaan, jos mielenkiintoa on. Eli hain Helsingin lääkikseen ja mönkäänhän se meni. Eikä ollut edes lähellä, n. 11 raakapistettä jäi sisäänpääsyrajasta. Siinä mielessä ei jäänyt kaivelemaan, että raja jäi noin kauas, vaikka kokeen jälkeen tuntui, että helppoja virheitä oli tehty liikaa. Onneksi ei jäänyt kiinni mistään yksittäisestä mokatusta tehtävästä, silloin varmaan harmittaisi enemmänkin. Tilasin nyt kuitenkin omat vastaukseni ihan mielenkiinnosta, ja toisaalta sen vuoksi, että voi etukäteen vähän varautua siihen, millaisia virheitä ei kannata kokeessa tehdä, jos ensi vuonna hakee uudestaan. No, oman sielunrauhan kannalta olisi voinut jäädä tilaamatta, sen verran riipiviä olivat tehdyt virheet.
 
Noin yleisesti kokeen tekemisestä toteaisin, että verbaaliset tehtävät ovat minulle pääsykokeessa haastavia. Osaltaan siksi, että pää tuntuu tyhjentyneen, kun vastausta pitäisi alkaa kirjoittaa, ja saa tosissaan kaivella muistiaan ennen kuin tieto löytyy. Toisaalta myös siksi, että pääsykoetilanteessa tuntuu olevan vaikea keksiä, mistä kohtaa vastauksensa aloittaisi ja missä järjestyksessä asiansa esittäisi. Ja mitä epäloogisemmin järjestetty vastaus, sitä helpommin jää asioita mainitsematta/muistamatta. Laskut ovat tässä suhteessa helpompia, kun sen ratkaisun idean keksii, niin on selvää mitä tulee tehdä. Joskin ylimääräistä "tahmaisuutta" laskujenkin tekemiseenkin tulee, kun alkaa miettiä miten kaavat ilmaisee, kirjoittaako vakiot näkyviin, minkä välivaiheen yli mahdollisesti ajan säästämiseksi hyppää, kirjoittaako laskuvaiheiden väliin tai alustukseksi jonkun verbaalisen selostuksen ja jos kirjoittaa, niin millaisen, minkä vaiheiden osalta laskun tarkistaa jälkikäteen jne. Lopputulos on, että laskujen tekeminen tuntuu piinallisen hitaalta, vaikka tietäisi miten ne ratkaisee.
 
Käyn tässä nyt läpi omia vastauksiani kokeesta, monivalinnat jätän väliin:
 
Tehtävä 5:
 
Tämä meni ihan ok. a) -kohdan selostin mielestäni asiaa täyteen, oletettavasti en täysin oikeita asioita, koska vain 2/5 p. b)-kohta oli helpompi, ei tarvinnut miettiä mitä asioita kertoo - > 4,5/5 p. Yhteensä tästä tehtävästä siis 6,5/10 p.
 
Tehtävä 6:
 
Ei sen kummempaa, tässä näkyi se, ettei oikein tiennyt mistä aloittaa, tuli selitettyä asioita hajanaisesti ja kaikkea tietämäänsä ei muistanut kirjoittaa. - > 4,25/9 p.
 
Tehtävä 7:
 
Tässä taas löi tyhjää. Pääsin ylipäätään alkuun, kun päätin vain aloittaa jostain, ja mieleen tuli 'iskulause' "saippuaa valmistetaan rasvan emäshydrolyysillä". Tajuntaan iskeytyi seuraavaksi NaOH ja kirjoitin, että sitä saadaan, kun ruokasoodaan liuotetaan veteen. Muuten vastaus meni kutakuinkin mallivastauksen mukaan. - > 1/5 p. Ymmärrän, että aika karmaiseva NaOH- statementti tuo on, mutta en olisi odottanut, että pelkästään se vie tehtävän melkein nollille.
 
Tehtävä 8:
 
a)-kohta nollille, varmaan ihan oikeutusti.
b)-kohta. Tämä oli sellainen kysymys, johon olin etukäteen valmistautunut, lukemattomat kerrat olin mielessäni toistellut, kuinka uusi nukleotidi voidaan liittää vain OH-päähän ja että replikaatio etenee yhtäjaksoisesti 5'->3' suuntaan. No, tässä tehtävässä en saanut kirjoitettua tuota OH-perustelua paperille (se oli kyllä mielessä, mutta jostain syystä paperille siirtymistä ei tapahtunut), minkä lisäksi tulkitsin kuvan replikaatiosuunnan väärin. Tai näin kyllä mitä kuvassa oli ja luulin ajattelevani sen mukaisesti, vaikka ajattelinkin päinvastoin, ja merkitsin replikaatiosuunnan väärin. -> 0/3 p. Koko tehtävästä siis 0/8 p.
 
Tehtävä 9:
 
Laskutehtävä. a)- ja b)-kohdat oikein, c)-kohdassa laskukaava oikein, mutta jossain kohden huolimattomuusvirhe, 1 pisteen menetys. - > 5/6 p.
 
Tehtävä 10.
 
Tämä oli sellaisia asioita, joita en käytännössä edes opiskellut pääsykoetta varten ajatuksena, että ei kuitenkaan tule kysymystä näistä. Toisaalta tietäen sen kuinka v*ttumaisia kokeentekijät ovat, kokeilun vuoksi tein pari prismalaskua ja päädyin siihen, että osaan kyllä ratkaista nämä, mutta jos kokeessa tulee tällainen tehtävä, aikaa tuhraantuu. Otin sen riskin.
 
No, prismatehtävä tuli, ja säätämiseksihän se meni, kuten etukäteen olin arvellutkin. Kuvion piirtäminen tuotti hyvin suuria vaikeuksia, koska vapaalla kädellä piirtämäni suorat eivät ole kovin tarkkoja eivätkä kovin suoria. Jostain syystä, varmasti osittain edellä mainituista syistä, kuviosta jäi piirtämättä paljon kulmia. Sain kuitenkin yhdenmukaissiirtymän laskettua, tai niin luulin, sillä erehdyksessä laskin yhdenmukaissiirtymää vastaavan prisman tms. osuuden pituuden, jota huonon piirrokseni takia luulin yhdenmukaissiirtymäksi. Olisin mielestäni kyllä osannut tämän, mutta tällä kertaa tulos oli 1/7 p.
 
Tehtävä 11.
 
a) kohdassa oli jäänyt huomaamatta, että eräs alkuarvoista oli annettu vain 2 numeron tarkkuudella, minulla vastauksessa merkitseviä numeroita oli 3. 0/2 pistettä tästä. Muutoin tehtävät oikein. - > 10/12 p.
 
Tehtävä 12.
 
Tämä oli niitä tehtäviä, joka jäi harmittamaan. En ollut koetta varten harjoitellut virtapiirejä. Tämä siksi, että 1) en pidä niistä, 2) ne ovat työläitä (vähintään 3 tuntemattoman pyörittelyt ja se, että näissä tekee helposti huolimattomuusvirheitä, joiden metsästäminen myös hankalaa, koska yhtälöt voi muodostaa eri tavalla kuin mallivastauksissa) ja aikansa voi käyttää muiden asioiden opetteluun ja 3) ei ollut riittävästi aikaa lukea. Eräässä vaiheessa menin kirjastoon hakemaan erästä harjoituskirjaa, jossa muistelin olevan myös näitä solukalvoon liittyviä pirtapiirilaskuja. No kirjastosta sitä ei löytynyt, joten virtapiirit jäivät väliin. Tehtävä vaikutti tavallaan helpolta, mutta tiesin, että tarvitsisin tehtävän ratkaisuun paljon aikaa ja siltikin olisi epävarmaa saisinko oikeaa tulosta. Jäi virtapiiriyhtälöä lukuunottamatta tekemättä. - > 1/7 p.
 
Tehtävä 13.
 
Tämäkin jäi harmittamaan. Tehtävässä kostautui valitsemani strategia, etten lue pitkien laskutehtävien tehtävänantoa, vaan selailen sen nopeasti läpi. Olen huomannut, että tällä tavoin saan paljon paremmin ratkaisua nämä pitkällisen sepostuksen laskutehtävät. Nyt jäi huomaamatta, että ratkaisustani puuttui tarvittava kerroin, tajusin tämän kyllä pääsykokeen jälkeen, mutta ratkaisutilanteessa ohitin osaltaan pikaselauksen takia tämän irrelevantiksi otaksumani kaavan. Tehtävää silmäiltyäni huomasin, että näillä tiedoilla tehtävä ei ratkea, joten jostain on saatava lisätietoa. Siirryin kaavaliitteeseen ja huomasin siellä mainittavat tiedot. Samalla huomasin, että sielläkin oli myös tietoja, joita olisi voinut käyttää eräässä monivalintatehtävässä (hieman myöhässä tämä tieto tuli). No, se tieto, mitä tunnelinäölläni hain oli z=pc kaavaan tarvittavat tiedot z:sta ja p:stä c:n ratkaisemiseksi. Näkemättä jäi, että c oli kaavaliitteessä myös suoraan annettuna. Jostain syystä tästä laskusta tuli eri vastaus kun kaavaliitteessä annetusta c:stä, ja tästä johtuen väärä etäisyys. Muutoin laskutapani mielestäni oikea, joskin tarpeettoman monimutkainen. a) -kohdan tulos kuitenkin - > 0/3 p.
 
b). Kuten todettu, kerroin jäi tästä uupumaan. Ongelmaksi muodostui kuitenkin kaavaliitteen vakioiden avulla laskettu tulos, joka ei ollut millään tavoin mielekäs. Ihmettelin tätä jonkin aikaa, ajattelin että vastaus ei voi olla oikea ja kokeilin että entä jos tulkitsenkin kaavaliitteen miinuspotenssia siten se koskettaa yksikön lisäksi myös vakion lukuarvoa. Tällä tavoin sain tulokseksi 55 %, joka tuloksena vaikutti mielekkäältä. Paitsi että väärin meni, olisi pitänyt laskea järjenvastaisilla arvoilla tai käyttää metriä yksikkönä. Lisäksi a)-kohdan virheen takia myös d oli hieman liian pieni. Päälle vielä kertoimen uupuminen. - > 0/6 p.
 
Koko tehtävästä siis 0/9 p., vaikka mielestäni ratkaisuperusteeni oli aivan oikea kertoimen poisjäämistä lukuunottamatta.
 
Tehtävä 14.
 
Mallivastauksien mukaiset vastaukset. b)-kohdassa en tiedä mitä on tapahtunut, koska kaava on oikea, tulos oikea, tarkkuus on oikea...ainoa vika jonka vastauksessa näen on, että tiheyden ja paineen kaavamerkinnät näyttävät hyvin samanlaisilta. Piste joka tapauksessa lähti jostain syystä. - > 1/2 p. Koko tehtävästä 3/4 p.
 
----
 
Ja tosiaan, jos joku ihmettelee, että miten jotain perusjuttuja en ole kunnolla opetellut, niin aikaa minulla oli budjetoituna tätä koetta varten n. 2 kk, joten kaikkea ei ehtinyt riittävästi opetella. Ajattelin että voin silti päästä, jos kokeessa ei kysytä omalta kannalta ihan vääriä asioita. No kysyttiin kyllä juuri niitä asioita. Osaamisessa oli siis puutteita. Mutta kyllä tähän tulokseen vaikutti ratkaisevasti myös se, että jotenkin sitä lamaantui paineen vaikutuksesta. Ei sillä tavalla, että olisi ollut jotenkin paniikissa, itse asiassa olin kokeen aikana suht rauhallinen, mutta paine aiheutti niin tunnelinäköä kuin vaikeutta kaivaa asioita mielestään ja muita juttuja, jotka tällä kertaa karvaasti kostautuivat. Laskeskelin, että helposti tuli sössittyä taivaan tuuliin tyyliin joku 20 p. (monivalintoja en ole edes käynyt sillä silmällä läpi)
 
Näin tällä kertaa.

edit. korjattu raakapiste-erotus: 16- > 11
« Viimeksi muokattu: 21.07.15 - klo:16:51 kirjoittanut summertime »

Poissa Zuhou

  • Ylivuotaja
  • ***
  • Viestejä: 354
  • Sukupuoli: Mies
  • LK (Tampere)
Vs: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
« Vastaus #1 : 21.07.15 - klo:01:16 »
Ihan jokaisella ropisee pisteitä taivaan tuuliin. Harva pääsee sisään suorituksella, joka yltää omalle tasolle tai sen yli. Kun olet tarpeeksi hyvä, niin huonokin suoritus riittää sisäänpääsyyn. Itsekin sössin omassa pääsykokeessani pisteitä enemmän tai vähemmän tuon 20p paikkeille, pääsin silti sisään.

Tarkoitus ei ollut nyt mollata, vaan kannustaa. Älä syytä itseäsi siitä, että et yltänyt täydelliseen suoritukseen altavastaajana. En nimittäin tiedä ketään, joka olisi sellaiseen lääketieteen pääsykokeessa kyennyt.

Poissa jaehong

  • Perusvuotaja
  • Viestejä: 39
  • Sukupuoli: Mies
  • Oulu yleinen 2015
Vs: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
« Vastaus #2 : 21.07.15 - klo:01:29 »
Ens vuonna uusiks vaan.

Poissa summertime

  • Satunnaisvuotaja
  • Viestejä: 7
Vs: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
« Vastaus #3 : 21.07.15 - klo:01:35 »
Joo, tottahan se on, että useimmat varmastikin sössivät pisteitä menemään ja eivät saavuta parasta tulostaan. Paljon vaikeampaa se onkin ylisuoriutua, ja olenkin miettinyt olisiko se ylipäätään mahdollista. Ehkä sitten jollain sopivalla stressibuustilla, vaikka tätäkin tietysti voitaisiin pitää vain oman potentiaalin mukaisena suorituksena.

Itse olin ihan sinut tuon tulokseni kanssa, kunnes tuli tosiaan tilattua nuo vastaukset. Siitä syystä terapia-avautuminen, joskin ajattelisin, että joillakin esittämilläni jutuilla voi olla yleisempää relevanssia, jos ne sieltä osaa tunnistaa.

Ruoska

  • Vieras
Vs: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
« Vastaus #4 : 21.07.15 - klo:02:18 »
Oma taso on juuri se mitä saavutat pääsykokeessa, ei mitään muuta.  ::) Tahmaus kuulostaa vain rutiinin puutteelta. Ei pääsykokeessa pitäisi enää miettiä, että miten merkinnät sun muut tehdään.

Poissa summertime

  • Satunnaisvuotaja
  • Viestejä: 7
Vs: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
« Vastaus #5 : 21.07.15 - klo:02:28 »
Oma taso on juuri se mitä saavutat pääsykokeessa, ei mitään muuta.  ::) Tahmaus kuulostaa vain rutiinin puutteelta. Ei pääsykokeessa pitäisi enää miettiä, että miten merkinnät sun muut tehdään.

Rutiinin puute saattoi kyllä vaikuttaa. Kaikkea ei pysty silti etukäteen miettimään valmiiksi.

Mutta itse en usko tuollaisiin moralistisiin tason määrityksiin. Ajattelen pikemminkin, että oma koesuoritus noudattaa jonkinlaista (teoreettista) yksilöllistä normaalijakaumaa tms. ja tältä normaalijakaumalta valikoituu jokin arvo kullakin pääsykoekerralta.

Poissa Djulietta

  • Älyvuotaja
  • **
  • Viestejä: 241
  • Sukupuoli: Nainen
  • Eläinlääketieteen kandidaatti
Vs: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
« Vastaus #6 : 21.07.15 - klo:10:25 »
Mä en ole sitä mieltä, että kokeen ryssiminen on aina rutiinin puutetta. Miten siitä kokeesta voisi saada rutiinia, kun se järjestetään vain kerran vuodessa...
Tilanne on kuitenkin täysin eri kuin kotona, valmennuskurssilla tai jossain simuloidussa tentissä laskeminen.
Koko elämän mittainen, suurin unelma puristetaan yhteen ainoaan paperinippuun ja vain kerran vuodessa.
Kaikki ei vaan ole sellaisia viilipyttyjä, että pystyvät samaan suoritukseen siellä koetilanteessa ja siksi olen itse sitä mieltä, että koekunto pitää olla niin hyvä, että ihan hirveällä sekoilulla, kompuroinnilla ja räpellykselläkin on mahdollista päästä sisään.
Niitä virheitä tulee ja ne on mailman typerimpiä, mutta silti ne pisteet on riitettävä.
Kaikilla ei toki ole näin, mutta monilla koejännittäjillä varmasti on.
Itsekin kuvittelin aikoinaan, että se jännittäminen loppuu, kun olen tarpeeksi hyvä ja varma. Kuten tänä vuonna olin. Paukuttelin vielä edellisenä iltana henkseleitä ja olin itseäni täynnä, mutta keskellä yötä heräsin siihen, että koko kroppa oli taas ihan sekaisin ja koekäyttäytyminen olikin sitten ihan samaa sekoilua kuin muinakin vuosina.
Ei siis todellakaan mikään kaunis voittajatarina tai onnistumisen elämys, vaan ihan kauheeta sekoilua. Ja tänä vuonna ne pisteet silti riitti, eikä edes ihan rimaa hipoen. Jee!
Jälkikäteen olen kuullut, miten moni on ottanut pääsykokeeseen avuksi beetasalpaajaa ja varmaan olis ainakin mun kohdalla toiminut. Ehkä.

Ruoska

  • Vieras
Vs: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
« Vastaus #7 : 21.07.15 - klo:11:03 »
Tarkoitin ihan rutiinia tehtävien tekemisessä esimerkiksi merkintöjen kanssa. Totesin aikaisemminkin, että noiden pitäisi olla kunnossa jo ennen koetta. Aikaa on kuitenkin liian vähän.

En todellakaan suosittele alkamaan miksikään "pääsykokeessa käymisen asiantuntijaksi".  ;D

Poissa Avallon

  • Tehovuotaja
  • *
  • Viestejä: 69
  • Sukupuoli: Nainen
Vs: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
« Vastaus #8 : 21.07.15 - klo:11:30 »
Tietystihän täytyy inhorealistisesti todeta että kyseessä ovat siis pääsykokeet joihin lautakunta on käyttänyt huomattavan paljon resursseja jotta koe suosisi oikeanlaista porukkaa. Eli eräs kokeen tehtävistä onkin nimenomaan mitata kuinka se pää kestää tuollaisen paineen alla. Tuntuu että tätä faktaa usein vähätellään hakijoiden keskuudessa, vaikka uskallan väittää että nimenomaan paineensietokyky ja rationalisiin ratkaisuihin kykeneminen stressin alla on huomattavasti tärkeämpää kuin se osaako laskea pyörähdyskappaleen hitausmomentin. Tämä pätee siis sekä pääsykokeissa kuin myös ihan lääkärin päivittäisessä työssä. Toisinsanoen yllätävissä tilanteissa jäähän menevät tai muuten luonnostaan kovat stressaajat soveltuvat luontaisesti ehkä jollekin muulle alalle paremmin, tokihan näissä asioissa voi myös kehittyä.

Poissa Djulietta

  • Älyvuotaja
  • **
  • Viestejä: 241
  • Sukupuoli: Nainen
  • Eläinlääketieteen kandidaatti
Vs: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
« Vastaus #9 : 21.07.15 - klo:11:55 »
Tietystihän täytyy inhorealistisesti todeta että kyseessä ovat siis pääsykokeet joihin lautakunta on käyttänyt huomattavan paljon resursseja jotta koe suosisi oikeanlaista porukkaa. Eli eräs kokeen tehtävistä onkin nimenomaan mitata kuinka se pää kestää tuollaisen paineen alla. Tuntuu että tätä faktaa usein vähätellään hakijoiden keskuudessa, vaikka uskallan väittää että nimenomaan paineensietokyky ja rationalisiin ratkaisuihin kykeneminen stressin alla on huomattavasti tärkeämpää kuin se osaako laskea pyörähdyskappaleen hitausmomentin. Tämä pätee siis sekä pääsykokeissa kuin myös ihan lääkärin päivittäisessä työssä. Toisinsanoen yllätävissä tilanteissa jäähän menevät tai muuten luonnostaan kovat stressaajat soveltuvat luontaisesti ehkä jollekin muulle alalle paremmin, tokihan näissä asioissa voi myös kehittyä.

Olen osittain samaa mieltä ja tiedän mitä tarkoitat. Asia ei kuitenkaan mielestäni ole ihan noin mustavalkoinen.
Itse vuosikausia esimiestyössä ja yrittäjänäkin toimittuani en ole stressaaja ja jännittäjä.
Työssäni olen parhaimmillani paineen alla ja stressinsietokykyni on hyvä.
Monissa liemissä on elämä minua jo keittänyt, mutta ainut asia, mikä minut saa lukkoon on lääkiksen pääsykoe.
Enkä pysty sitä selittämään, miksi asia on näin.
Tämä ei automaattisesti kuitenkaan tarkoita sitä, että en olisi hyvä tulevassa työssäni tai en pystyisi rationaalisiin ratkaisuihin kriisitilanteissa.

Jos valintakriteerejä aletaan miettimään, niin enemmän minua ihmetyttää se, ettei hakijoiden sosiaalisia taitoja ja soveltuvuuttaa asiakaspalvelutyöhön ja ihmisten auttamiseen mitata millään muotoa. Kuinka paljon lääkikseen menee niitä matemaattisesti lahjakkaita, sulkeutuneita hissukoita, jotka ahdistuvat sosiaalisista tilanteista ja asiakaspalvelutyöstä.
Kaikista heistäkään ei kuitenkaan voi tulla tutkijoita.

Poissa roggo

  • Perusvuotaja
  • Viestejä: 26
  • Helsinki -16
Vs: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
« Vastaus #10 : 21.07.15 - klo:14:20 »
Komppaan djuliettaa. Itsekin olen totaalinen viilipytty työssä ja kaikessa muussakin. Saan aina kuulla kaikilta, että miten olenkin aina niin rauhallinen ja hymyilevä etc. Mutta pääsykokeessa tein, taas, tyhmiä virheitä.

Itsekin toivoisin jonkinlaista haastattelua pääsykokeen lisäksi. Ei kaikille, vain parhaalle x määrälle, jolloin jonkinlaista soveltuvuutta voitaisiin huomioida. Ulkomailla tämmöisiä haastatteluja on lääketieteellisten pääsykokeiden lisäksi.

Poissa summertime

  • Satunnaisvuotaja
  • Viestejä: 7
Vs: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
« Vastaus #11 : 21.07.15 - klo:15:49 »
On monenlaista painetta, esim. lukustressiä ja koestressiä. Nämä yhdistyvät pääsykoetilanteessa ja vaadittava "paineensieto" ei välttämättä ole pelkästään sitä, mitä sanalla yleensä tarkoitetaan tai sellaista, mitä lääkärin työssä vaaditaan. Vaikutuksensa voi olla myös sillä, että "paineensietokyky" ei välttämättä tule ilmaiseksi, vaan joidenkin muiden lääkärin työssä hyödyllisten ominaisuuksien kustannuksella. Joillakin erikoisaloilla paineensietokyky on olennaista, joillakin ei juurikaan.

Itse en kaipaa valintaprosessiin haastattelukierrosta, koska en luota siihen, että luotettavaa psyykkisen kartoituksen menetelmää on olemassa, tai jos onkin, niin en usko, että sitä osataan käyttää. Käytännössä haastatteluista saisimme vain uuden osa-alueen jota varten harjoitella pääsykokeeseen. Pitäisi opetella näyttelemään lääkäriä tai lääkäriksi kelvollista haastattelijoiden edessä, jotka henkilökohtaisten mieltymystensä pohjalta hyväksyisivät yksien performanssin ja hylkäisivät toisten. Potilaan kohtaaminen ei mielestäni vaadi mitään erityisiä sosiaalisia taitoja. Siitä selvinnee, että vetää homman läpi jollain tietyllä ammattiin sopivalla muodollisella protokollalla, jonka voi lääkiksessäkin opetella.

Neila

  • Vieras
Vs: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
« Vastaus #12 : 21.07.15 - klo:16:03 »
Komppaan ylempää siinä määrin, että olen samaa mieltä noista haastatteluista. Lääkärikoulutus on kuitenkin pitkä tie ja miten usein onkaan kuultu fraasi "lääkäriksi ei synnytä, lääkäriksi kasvetaan". Nämä haastatteluthan nimenomaan tarkoittavat että hakijan tulisi jo ennen koulutusta "olla lääkäri(mäinen)", mikä taas on mahdotonta ilman koulutusta ja perehdytystä hommaan. Kaikenlaisille lääkäreille löytyy varmasti paikkansa, joku äänekäs päällepäsmäri saattaa aktiivisesti pyrkiä löytämään potilaalle sopivan hoidon kun taas hiljainen hissukka saattaa olla kultaakin kalliimpi potilaan purkaessa tuntojaan. Ja kuten sanottu, ei toisen ihmisen kohtaaminen ihmeitä vaadi, ammatillisen asenteen jonka varmasti lääkiksen aikana oppii.

Poissa Avallon

  • Tehovuotaja
  • *
  • Viestejä: 69
  • Sukupuoli: Nainen
Vs: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
« Vastaus #13 : 21.07.15 - klo:16:12 »
Tietystihän täytyy inhorealistisesti todeta että kyseessä ovat siis pääsykokeet joihin lautakunta on käyttänyt huomattavan paljon resursseja jotta koe suosisi oikeanlaista porukkaa. Eli eräs kokeen tehtävistä onkin nimenomaan mitata kuinka se pää kestää tuollaisen paineen alla. Tuntuu että tätä faktaa usein vähätellään hakijoiden keskuudessa, vaikka uskallan väittää että nimenomaan paineensietokyky ja rationalisiin ratkaisuihin kykeneminen stressin alla on huomattavasti tärkeämpää kuin se osaako laskea pyörähdyskappaleen hitausmomentin. Tämä pätee siis sekä pääsykokeissa kuin myös ihan lääkärin päivittäisessä työssä. Toisinsanoen yllätävissä tilanteissa jäähän menevät tai muuten luonnostaan kovat stressaajat soveltuvat luontaisesti ehkä jollekin muulle alalle paremmin, tokihan näissä asioissa voi myös kehittyä.

Olen osittain samaa mieltä ja tiedän mitä tarkoitat. Asia ei kuitenkaan mielestäni ole ihan noin mustavalkoinen.
Itse vuosikausia esimiestyössä ja yrittäjänäkin toimittuani en ole stressaaja ja jännittäjä.
Työssäni olen parhaimmillani paineen alla ja stressinsietokykyni on hyvä.
Monissa liemissä on elämä minua jo keittänyt, mutta ainut asia, mikä minut saa lukkoon on lääkiksen pääsykoe.
Enkä pysty sitä selittämään, miksi asia on näin.
Tämä ei automaattisesti kuitenkaan tarkoita sitä, että en olisi hyvä tulevassa työssäni tai en pystyisi rationaalisiin ratkaisuihin kriisitilanteissa.

Jos valintakriteerejä aletaan miettimään, niin enemmän minua ihmetyttää se, ettei hakijoiden sosiaalisia taitoja ja soveltuvuuttaa asiakaspalvelutyöhön ja ihmisten auttamiseen mitata millään muotoa. Kuinka paljon lääkikseen menee niitä matemaattisesti lahjakkaita, sulkeutuneita hissukoita, jotka ahdistuvat sosiaalisista tilanteista ja asiakaspalvelutyöstä.
Kaikista heistäkään ei kuitenkaan voi tulla tutkijoita.

No mistä se stressi sitten itseasiassa syntyy? Eiköhä se johdu pohjimmiltaan siitä että haluaa jotakin asiaa paljon sekä siihen liittyvistä odotuksista ja ennenkaikkea epävarmuudesta. Mielestäni kokeen vaikeus pohjautuu suurilta osin juuri tuohon. Tilannehan on ongelmallinen, periaatteessa asiat opeteltuna, hälläväliä asenteella tehtynä tuo olisi melko helppokin koe. Nyt kun tilanne on kuitenkin se, että menestyminen kokeessa vaatii melko hyvän osaamistason, jota taas ei muodostu ilman työtä. Jotta osaaminen olisi tarpeeksi hyvällä tasolla, hälläväliä asennetta on koko ajan vaikeampi ylläpitää. Ts. tilanteesta on tullut vakava. Ainakin itsellä (ja kerrotusti monen muun hakijan kohdalla) tämä kaksiteräinen miekka oli eräs hakuprosessin hankalimmista osuuksista. Ja kertomasi perusteella tilanne taitaa olla vastaava myös sinun kohdallasi. Epäreiluksi tilanteen tekee se että toisilla on asiat jo valmiiksi niin hyvin hallussa että stressaamisesta ei isoa ongelmaa synny. Suurin osa ei kuitenkaan ole näin onnekkaita.

Jo aiemmin mainittu epävarmuus ja sen sietäminen on siis keskeinen elementti hakuprosessissa ja sama teema tuntuu toistuvan haun lisäksi olennaisena osana myös lääkärin työssä. Tämän epävarmuuden sietäminen on ehdoton edellytys lääkärinä toimimiseen. Asian voi vahvistaa käytännössä kuka tahansa alalla toiminut seniori.
« Viimeksi muokattu: 21.07.15 - klo:16:20 kirjoittanut karvalankamatto »

Poissa Avallon

  • Tehovuotaja
  • *
  • Viestejä: 69
  • Sukupuoli: Nainen
Vs: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
« Vastaus #14 : 21.07.15 - klo:16:19 »
Komppaan ylempää siinä määrin, että olen samaa mieltä noista haastatteluista. Lääkärikoulutus on kuitenkin pitkä tie ja miten usein onkaan kuultu fraasi "lääkäriksi ei synnytä, lääkäriksi kasvetaan". Nämä haastatteluthan nimenomaan tarkoittavat että hakijan tulisi jo ennen koulutusta "olla lääkäri(mäinen)", mikä taas on mahdotonta ilman koulutusta ja perehdytystä hommaan. Kaikenlaisille lääkäreille löytyy varmasti paikkansa, joku äänekäs päällepäsmäri saattaa aktiivisesti pyrkiä löytämään potilaalle sopivan hoidon kun taas hiljainen hissukka saattaa olla kultaakin kalliimpi potilaan purkaessa tuntojaan. Ja kuten sanottu, ei toisen ihmisen kohtaaminen ihmeitä vaadi, ammatillisen asenteen jonka varmasti lääkiksen aikana oppii.

Tämä on kyllä varsin totta, itsekin olen todistanut melko poikkeuksellisista lähtökohdista kasvaneen ainakin omasta mielestäni kelpo lääkäreitä. Paikoitellen muutos on ollut huima. Tämä on selkeä merkki ainakin suomalaisen lääkärikoulutuksen laadukkuudesta. Toisaalta täytyy muistaa että eihän tämä varsinaisesti mikään asiakaspalveluammatti ole vaan asiantuntija-ammatti, mutta eipä siitä toki haittakaan ole jos nyt sattuu hieman ekstrovertimpi kaveri olemaan.

 

Seuraa meitä