Kirjoittaja Aihe: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin  (Luettu 21117 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Abiturientti

  • Tehovuotaja
  • *
  • Viestejä: 84
  • Sukupuoli: Mies
  • Lääket. yo. -15 Tku
Vs: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
« Vastaus #15 : 21.07.15 - klo:16:45 »
Komppaan ylempää siinä määrin, että olen samaa mieltä noista haastatteluista.

On myös hyvä huomata, että tuollainen haastatteluosuus ei ole erityisen pidetty ulkomailla.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa, jonka hakuprosessia olen seurannut, lääkisten haastattelut ovat vakiintuneet lähes huvittavan armottomaksi kilpailuksi oman itsensä ylistämisessä. Tosissaan oleva amerikkalainen hakija on osallistunut alaan liittyvään tutkimukseen ja/tai vapaaehtoistoimintaan, kuuluu johonkin urheiluseuraan vaikka vaan muodon vuoksi ja hyvällä tuurilla vielä vetää jotain klubia (kaikki ns. extracurriculars-toiminta auttaa), mutta joutuu silti tavoittelemaan huippuarvosanoja. Olen nähnyt pitkällisiä analyysejä siitä, pitääkö haastattelija esimerkiksi vaikeaa perhetaustaa hyvänä vai huonona asiana.

Tietysti kuviot lätäkön toisella puolella ovat aivan erilaiset kuin täällä, mutta jos haastattelun tarkoitus ei ole vain mitata hakijan mielenterveyttä niin samaa kuoppaa kaivaisimme lopulta itsekin. Ja pohjimmiltaan pyrimme kuitenkin opiskelemaan lääketiedettä (jotkut tohtoriksi saakka), vaikka lääkärin ammatti onkin niin merkittävässä roolissa koko tutkinto-ohjelman ajan.

Menee vähän aiheen ohitse, sori. :D

Poissa summertime

  • Satunnaisvuotaja
  • Viestejä: 7
Vs: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
« Vastaus #16 : 21.07.15 - klo:17:18 »

Menee vähän aiheen ohitse, sori. :D

Omasta puolestani sanoisin, että ihan riittävän läheinen kytkös aloitukseen. Keskustelut soljukoot niihin pointteihin, jotka keskustelijat näkevät kiinnostaviksi.

Poissa Zuhou

  • Ylivuotaja
  • ***
  • Viestejä: 354
  • Sukupuoli: Mies
  • LK (Tampere)
Vs: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
« Vastaus #17 : 21.07.15 - klo:17:34 »
Tietystihän täytyy inhorealistisesti todeta että kyseessä ovat siis pääsykokeet joihin lautakunta on käyttänyt huomattavan paljon resursseja jotta koe suosisi oikeanlaista porukkaa. Eli eräs kokeen tehtävistä onkin nimenomaan mitata kuinka se pää kestää tuollaisen paineen alla.
En itse näe, että pääsykoe toimisi kovinkaan kummoisena mittarina lääkäriksi soveltumiselle. Sisäänpääsyn vaikeus johtuu enemmänkin hakija-aloituspaikka suhteesta. Hyviä hakijoita on niin paljon, että ero sisäänpäässeen ja rannalle jääneen välillä ei voi olla parempi soveltuvuus lääkäriksi. Miten tuo pääsykokeen paine on edes verrattavissa lääkärin työhön? Voiko joku oikeasti väittää, että jos saisi itse keksiä tavan, jolla mitataan soveltuvuutta lääkärinä toimimiseen, niin se olisi pääsykoe joka sisältää laskuja yms.?

Poissa jenny_81

  • Hypervuotaja
  • ****
  • Viestejä: 575
  • Sukupuoli: Nainen
  • 3. haku 2014 - I finally got accepted!
Vs: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
« Vastaus #18 : 21.07.15 - klo:17:48 »
Komppaan ylempää siinä määrin, että olen samaa mieltä noista haastatteluista.

On myös hyvä huomata, että tuollainen haastatteluosuus ei ole erityisen pidetty ulkomailla.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa, jonka hakuprosessia olen seurannut, lääkisten haastattelut ovat vakiintuneet lähes huvittavan armottomaksi kilpailuksi oman itsensä ylistämisessä. Tosissaan oleva amerikkalainen hakija on osallistunut alaan liittyvään tutkimukseen ja/tai vapaaehtoistoimintaan, kuuluu johonkin urheiluseuraan vaikka vaan muodon vuoksi ja hyvällä tuurilla vielä vetää jotain klubia (kaikki ns. extracurriculars-toiminta auttaa), mutta joutuu silti tavoittelemaan huippuarvosanoja. Olen nähnyt pitkällisiä analyysejä siitä, pitääkö haastattelija esimerkiksi vaikeaa perhetaustaa hyvänä vai huonona asiana.

Tietysti kuviot lätäkön toisella puolella ovat aivan erilaiset kuin täällä, mutta jos haastattelun tarkoitus ei ole vain mitata hakijan mielenterveyttä niin samaa kuoppaa kaivaisimme lopulta itsekin. Ja pohjimmiltaan pyrimme kuitenkin opiskelemaan lääketiedettä (jotkut tohtoriksi saakka), vaikka lääkärin ammatti onkin niin merkittävässä roolissa koko tutkinto-ohjelman ajan.

Menee vähän aiheen ohitse, sori. :D

Pakko kommentoida tähän. Aika moni tällä palstalla tuntuu arvostavan hakijan oikeusturvaa, mihin oikaisupyyntöjen tekeminenkin perustuu. Millä tavalla voisi pyytää oikaisua siitä, että jäi yhden pisteen päähän sisäänpääsystä siksi, että joku katsottiin haastattelussa pistettä soveltuvammaksi? Keneltä voisi lähteä hakemaan vakuutusta siitä, että itse asiassa onkin soveltuvampi kuin haastattelija katsoi ko. henkilön olevan? Olisi varmaan vielä suurempi isku vasten kasvoja, jos vuosien valmistautumisen jälkeen haastatteluosuuden takia ei pääsisi sisälle kuin jos ei pääse sisälle pyöristysvirheen takia. Vaikka haastatteluihinkin voi rakentaa kaikenlaisia matemaattisia indeksejä, silti niiden operationalisointi on huomattavasti vaikeampaa kuin perinteisten pääsykoetehtävien.

Psykologisten tutkimusten mukaan noin 95 % autoilijoista pitää itseään keskimääräistä parempina kuljettajina. Luultavasti sama määrä lääkikseen hakijoista pitää itseään keskimääräistä soveltuvampina vastuullisiin terveydenhuollon tehtäviin. Mutta ihan oikeasti, jos tarkkaan miettii, kuinka moni oikeasti uskoisi pääsevänsä top 10 %:n joukkoon kilpailussa yhdestä halutuimmasta opiskelupaikasta, jos kriteerinä olisi haastattelijan tykästyminen juuri itseen?

Poissa Kobol

  • Satunnaisvuotaja
  • Viestejä: 5
Vs: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
« Vastaus #19 : 21.07.15 - klo:19:52 »
Jo ketjun aloitusviesti kielii järkevästä suhtautumisesta asiaan (”terapiaselostus” omien mokien ja vajavaisuuksien läpikäynteineen), joten enpä muuta sanoisi kuin että tsemppiä uuteen koitokseen summertime! Ja muiden vastausviestien pointtien osalta oon sun kanssa varsin samaa mieltä.

Mun mielestä on aika naurettavaa rinnastaa (mutkat suoraksi vääntäen) niin että jos tietotaso on hyvä mutta panikoi kokeen piloille → panikoisi myös lääkärinä → ei oikein sovellu lääkäriksi. Tottakai kokeessa täytyy toimia paineen ja aikarajan alla ja sietää epävarmuutta, ja siltä osin tilanteesta ja luonnontiedepohjasta voi hakea pientä rinnasteisuutta lääkärin työhön. Ja tällä hetkellä pääsykoe nyt on kuitenkin ehkä parasta mitä on resurssien puolesta tarjolla koulutettavien haarukoimiseksi.

Uskonpa kuitenkin että joillakin siinä pääsykokeen super-panikoimisessa on korostuneesti kyse oman tulevaisuuden haaveiden vahvuudesta ja niiden haavekuvien epäonnistumisen mahdollisuuteen turhan vahvasti tunteella reagoimisesta. Tämä on kytköksissä hakijan omaan elämäntilanteeseen ja -valintoihin suhtautumisella, joko tiedostaen tai tiedostamatta (ja tässä voipi olla apua psykologista, kärjistäen niin että pääsisi eroon ”Tulevaisuus on p*ska jos en pääse lääkikseen” ajatusmallista ja saisi vaihdettua sen ”Isossa Kuvassa tämä on yksi asia monien joukossa” hyväksymiseen). En tiedä onko joillakin älyvuotolaisilla koejännittäjillä ollut kyse tästä, mutta sanonpa vaan että tällaistakin on.

”Mitä jos möhlin?” epävarmuustilanne, perspektiivi siihen ja tunnelataukset tekojen seurauksiin on totaalisen erilaisia yhdessä pääsykokeessa kuin lääkärin ammatin harjoittamisessa, vaikka kuinka vakavia tai merkittäviä asioita potilaan kohtalosta lääkäri olisikaan tekemässä. Yletön pääsykoejännittäminen ei tarkoita sitä että henkilö jännittää tai säheltää aina ”kovassa paikassa”.

Ja toiselta kannalta katsoen, pääsykokeen läpäiseminen ei todellakaan tarkoita että henkilöstä varmasti tulee hyvä lääkäri. Se tarkoittaa vain sitä että handlasi sen kyseisen koitoksen, millä tyylillä sitten handlasikin.

Poissa Avallon

  • Tehovuotaja
  • *
  • Viestejä: 69
  • Sukupuoli: Nainen
Vs: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
« Vastaus #20 : 21.07.15 - klo:20:21 »
Niin, olen samaa mieltä että koe lienee suurinpiirtein sellainen kuin sen pitäisikin olla näillä resursseilla. Siinä pärjäävät parhaiten ne joilla on asiat hallussa ja saavat pidettyä paletin kasassa. Nämä ovat mielestäni hyviä piirteitä myös lääkärille eli sikäli tavoite täyttyy. Varmasti ulos jää paljon hyviäkin hakijoita, harvahan sisään ekalla edes pääsee. Olen kyllä edelleen sitä mieltä että pääsykoestressi ei nyt ole jokin sellainen stressin muoto minkä merkityksen voisi unohtaa. Toisia se haittaa enemmän toisia vähemmän. Stressaus tai sen puute ei tee hyvää eikä huonoa lääkäriä kenestäkään mutta stressin hallitsemisesta on hyötyä lääkärin työssä kuten myös elämässä yleensäkin. Siksi on mielestäni hyvä että ne jotka asian kanssa ovat sinut pääsevät sisään.

Poissa skarlett

  • Ylivuotaja
  • ***
  • Viestejä: 449
  • Sukupuoli: Nainen
  • Hammaslääk. yo -15 Turku
Vs: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
« Vastaus #21 : 22.07.15 - klo:05:33 »
Tämä on kytköksissä hakijan omaan elämäntilanteeseen ja -valintoihin suhtautumisella, joko tiedostaen tai tiedostamatta (ja tässä voipi olla apua psykologista, kärjistäen niin että pääsisi eroon ”Tulevaisuus on p*ska jos en pääse lääkikseen” ajatusmallista ja saisi vaihdettua sen ”Isossa Kuvassa tämä on yksi asia monien joukossa” hyväksymiseen).
Tämä on muuten aika hyvä huomio, ja on paljon suuremmassa asemassa kuin moni tiedostaa. Kun pääsin tähän tilaan ja sain sen asenteen että se on vain yksi asia muiten joukossa, pääsin lääkikseen. En osaa enää tehdä tästä niin isoa juttua. Alitajuisesti se vaikutti suoritukseen ja antoi varmuutta omaan tekemiseen.
Pääsykokeeseen valmistautuminen on melkoinen itsetutkimisen ja kasvamisen prosessi, on kyllä ollut hyödyllinen. Kuulostaa ehkä hassulta mutta onneksi en päässyt ekoilla hakukerroilla, on tullut oivallettua ja opittua niin hurjasti iitsestään ja elämästä.
One who wants something will find a way. One who doesn't will find an excuse.

Poissa summertime

  • Satunnaisvuotaja
  • Viestejä: 7
Vs: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
« Vastaus #22 : 22.07.15 - klo:18:38 »
Pitkälti komppaan Kobolin esittämiä pointteja. Sillä on tosiaan aika paljon merkitystä, minkä merkityksen itse sisäänpääsylle antaa. Toisaalta myös objektiivisilla (joka hakijan kohdalla erilaisilla) ympäristöolosuhteilla on yleisempää merkitystä, joka voi vaikuttaa luku- ja koestressiin. Näihinkin toisinaan sisäänpääsyn kannalta ratkaiseviinkin asioihin voi yleensä jollain tavalla vaikuttaa. Tällaiset "tekniikat" ovat sellaisia, joita voi etukäteen olla hyvin vaikea liittää pääsykoevalmistautumiseen. Esimerkkinä mahdollisena ylimääräisenä stressorina voi mainita hakijan taloudellisen tilanteen.
 
Itse tunnistan pääsykokeissa tehtävätyyppejä, jotka on helppo liittää paineensietoon. Nämä ovat työmuistia kuormittavia tehtävät, joiden ratkaiseminen paniikkitilassa on hyvin vaikeaa, koska jännitys alentaa merkittävästi työmuistin kapasiteettia. Tänä vuonna "paineensietotehtäviä" olivat mielestäni erityisesti tehtävät 9 ja 11a-c.

Poissa Fakiiri2

  • Älyvuotaja
  • **
  • Viestejä: 290
  • Sukupuoli: Mies
  • DI/TkT/Lääk yo. Kuopio 2015, aloitettu 2017
Vs: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
« Vastaus #23 : 23.07.15 - klo:07:59 »
Toivottavasti haastatteluja ei tule. Homma menisi täydeksi teatteriksi. Nykyinen systeemi on hyvä. Kokeiden vaikeustaso on riittävä karsimaan kehnoimnat hakijat vaikka hyviäkin jää rannalle. Luulen kuitenkin että täysi ns. Urpo ei tule vahingossa valituksi nykyisellä systeemillä. Sietämätön ajatuskin mennä  jonkin lääkiksen idols-tuomariston eteen ja kuunnella sitten vinoilua siitä mitkä kaikki asiat menivät esiintymisessä pieleen.

Poissa Rosmarus

  • Tehovuotaja
  • *
  • Viestejä: 44
  • Sukupuoli: Mies
  • Lääketieteen kandidaatti
Vs: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
« Vastaus #24 : 23.07.15 - klo:11:13 »
Haastatteluja vastaan puhuu myös lääketieteen opiskelun asettamat vaatimukset hakijalle. Opinnoissa selvitäkseen ihmisen on oltava akateemisesti kyvykäs. Ikävä tosiasia on, että hakuikään mennessä ihmiset jakautuvat melko karkeasti kyvykkäisiin ja ei-niin-kyvykkäisiin ja kyvykkäämmäksi muuttuminen on tolkuttoman työn takana tai mahdotonta riippuen yksilön ominaisuuksista ja ambitioista. Tiedekunnan ei siis kannata valita opiskelemaan ns. tyhjiä arpoja, joista ehkä valmistuu jonain päivänä lääkäreitä. Vaativa pääsykoe rankkaa hakijoista suhteellisen hyvin akateemisesti kyvykkäät yksilöt koulutusohjelmaan ja muut jäävät ulkopuolelle kehittämään taitojaan tai luopuvat leikistä. Tietysti ulos jää joka vuosi ihmisiä, jotka aivan varmasti selviäisivät opinnoista, mutta raja on vedettävä johonkin ja joskus myös hyvin pärjäävälle sattuu **** tuuri.

Haastatteluilla varmasti kyettäisiin jossain määrin valitsemaan koulutukseen ihmisiä, jotka vastaisivat jotain ennalta määriteltyä lääkärin ihanneluonnetta. Luonteen ja ennenkaikkea käyttäytymisen muokkaaminen on kuitenkin koulutuksen aikana huomattavasti helpompaa kuin yllä mainitun akateemisen kyvykkyyden, joten on luonnollista miksi tiedekunnat painottavat vain akateemisia taitoja ja jättävät varsinaisen lääkäriksi kasvattamisen sitten vuorovaikutusopintojen varaan. Kuten yllä monet ovat todenneet, niin haastattelu ei myöskään koskaan voi olla objektiivinen samalla tavalla kuin nimettömästi arvosteltu pääsykoepaperi, tällöin hakijoiden oikeusturva asetetaan todella heikkoon asemaan. Mitä jos haastatteluaamuna haastattelijalla on ollut perheen kanssa ongelmia tai haastattelija ei vaikka pidäkään hakijan tavasta valita sanojaan vaikka sellaisenaan puhuttu informaatio on juuri sitä, mitä halutaan?

Tarkoituksenani ei ole haukkua ketään tyhmäksi, toivottavasti kaikki tajuavat sen. Jokainen on varmasti tietoinen hakijoiden sumasta sisäänpääsyrajan tienoilla. Tähän pakettiin mahtuu aivan varmasti huippuhyviä ja kyvykkäitä opiskelijoita, jotka eivät huolimattomuusvirheen tai muun pienen mokan takia pääse sisään ja vastaavasti joku toinen pääsee. Kyse on loppupeleissä siitä, mitä tiedekunnan on helppo opettaa opiskelijoilleen ja mihin ei kannata käyttää kohtuuttomasti aikaa ja energiaa epävarmoin lopputuloksin. Ts. aikuinen ihminen on helpompi kouluttaa käyttäytymään lääkärin ammatissa ammatin vaatimalla tavalla (ja jos se silti ei onnistu, niin tutkijaksikin voi hakeutua ja usein tämänkaltaiset ihmiset myös hakeutuvat pois potilaskontakteista) kuin kouluttaa huonosti opinnoissaan pärjäävä ihminen sille tasolle, jolla tämän on turvallista toimia itsenäisenä lääkärinä.

Poissa Kobol

  • Satunnaisvuotaja
  • Viestejä: 5
Vs: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
« Vastaus #25 : 23.07.15 - klo:20:01 »
Oon samaa mieltä myös Rosmarusin kirjoituksen kanssa. Enkä suinkaan siis vähättele pääsykoestressin (mitä se kenellekin sitten on) merkitystä, eikä varmastikaan ole huono asia että lääkäriksi opiskeleva on omasta sellaisestaan ja pääsykokeesta jollain tapaa selvinnyt. Alleviivaan vaan vielä pointtiani että stressitilanteiden rinnasteisuus ei kuitenkaan ole mitenkään mustavalkoinen asia, esimerkkinä vaikkapa tässä ketjussa Djuliettan kertomus.

Off-topic:

Vuorovaikutustaitojen osalta en itsekään usko että haastatteluita tai muita psykologisia tutkimuksia pystyisi opiskelijavalinnan yhteydessä toteuttamaan niin syvällisesti ja aukottomasti että niistä olisi merkittävästi iloa ennusteena. Jos sitä ei ole jo tehnyt niin suosittelisin kuitenkin tätäkin ketjua mahdollisesti lukevia hakuaikeissa olevia miettimään omaa asennoitumista ihmisten kanssa toimimiseen, ja pohtimaan sitä että ammatti vaatii akateemisen tiedon hallitsemisen ja paineen ja epävarmuuden sietokyvyn sekä vastuullisuuden lisäksi myös hyvinkin erilaisten ihmisten sietokykyä (urapolusta riippuen enemmän tai vähemmän). Potilastapaukset eivät aina ole supermielenkiintoisia ja mielekkäitä ja potilaana voi olla lääkärin mielestä vastenmielinen tai hankala persoona. Hoitotilanne ei myöskään mene aina niin yksioikoisesti että lääkäri ”hoitelee” potilaan vaan siinä on nykyisin yhä enemmän neuvottelun luonnetta. (Lääkärilehdessä oli muuten yhdessä numerossa tänä keväänä/kesällä hauska visiointi siitä miten lääketiede ja lääkäriys muuttuu tulevan parinkymmenen vuoden kuluessa)

Vuorovaikutustaitojen merkitystä ja hyötyä tuntuu silti mielestäni moni yhä turhan paljon vähättelevän. Ihmistaitoja(kin) voi kuitenkin tosiaan onneksi opetellakin, niitä jossain määrin oppii väkisinkin ja niiden opettamiseen on vähän aikaisempaa enemmän panostettukin nykyisin koulutuksessa. Kukin lääkäri taaplaa tyylillään, mutta itse näen kyllä että hyvät sosiaaliset hoksottimet ja käytöstavat omaava tai oppinut saanee myös helpommin ja varmemmin potilaasta oleellisen suullisen informaation ulos, hoitoon sitouttamisesta puhumattakaan. Nämä taidot eivät mielestäni myöskään ole sellaisia että niissä skarppaaminen söisi kapasiteettia varsinaisen lääketieteellisen tiedon ja taidon hallinnalta.
« Viimeksi muokattu: 23.07.15 - klo:23:01 kirjoittanut Kobol »

Poissa summertime

  • Satunnaisvuotaja
  • Viestejä: 7
Vs: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
« Vastaus #26 : 23.07.15 - klo:22:36 »
Kommentti vielä pääsykokeen tehtävästä 10:

Tässä tehtävässä ärsytti, että piirroksesta jaettiin ymmärtääkseni kohtuullisesti pisteitä. Kun itse koetilanteessa mietin strategiaani tehtävän suhteen, perustin toimintani osaltaan siihen, että viivoittimet eivät olleet sallittuja. Sen sijaan esimerkiksi 2013 kokeessa joutui yhden suoran piirtämään, ja sinä vuonna oli etukäteen ilmoitettu, että kokeeseen voi ottaa viivoittimen.  Tämän pohjalta päättelin, että kuvapiirroksesta ei olisi kovin paljon pisteitä luvassa, koska hyvän piirroksen tekeminen vaatisi käytännössä viivoitinta. Oudolta vaikutti myös ajatus, että kokeentekijät edellyttäisivät hakijoita improvisoimaan jostain sivun reunasta tai henkilökortista tms. itselleen viivoittimen. Tämän pohjalta päättelin, että geometriselle kuvalle asetut vaatimukset eivät voineet olla kovin kummoiset ja esitin aika yksinkertaisen kuvan ja piirsin suorani yms. vapaalla kädellä. Väärin meni. Ehkä tulevina vuosina saamme kokeeseen lisää askartelutehtäviä.

"Ystävällismielisten" kommentoijien osalta toivoisin vielä, että he eivät olettaisi liikaa asioita.

Poissa Avallon

  • Tehovuotaja
  • *
  • Viestejä: 69
  • Sukupuoli: Nainen
Vs: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
« Vastaus #27 : 23.07.15 - klo:22:40 »
Enpä tullut edes ajatelleeks että joku viivotin olisi kielletty, ainaki itellä oli viivotin mukana kokeessa. En tiiä sit oisko saanu vai ei  :D kyllä sitä ainaki allekirjottanut tarvitsi. Onkohan tässäki kaupunkikohtasia eroja?

Poissa Chatte

  • Älyvuotaja
  • **
  • Viestejä: 140
  • Sukupuoli: Nainen
  • Lääk. yo 2015 Tampere
Vs: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
« Vastaus #28 : 23.07.15 - klo:23:05 »
Mä käytin ajokorttia viivottimena. En niinkään ajatellut tehtävän pisteytystä, vaan sitä, miten saan tehtävän ratkaistua. Hyvä ja selkeä kuva on noissa linssitehtävissä ihan kaiken a ja o, siksi panostin kuvan piirtämiseen sen ajokortin avulla, jotta en ilmoita vastaukseksi väärää pituutta esmes.

Edit. En toki nyt ota kantaa tehtävän pisteytykseen, kyllä vapaalla kädelläkin voi saada tarpeeksi selkeän kuvan aikaiseksi! Kuitenkin outoa kieltää viivotin ja vaatia selkeä kuva viivottimella piirretty kuva, kyllä.
« Viimeksi muokattu: 23.07.15 - klo:23:07 kirjoittanut Chatte »
"I'm tired of trying to please the world that spins around me. This time I'm doing it for me and me alone."

Poissa ninzau

  • Ylivuotaja
  • ***
  • Viestejä: 309
  • Sukupuoli: Nainen
  • LK Tampere (aloitusvuosi 2015)
Vs: Kun pisteet ropisivat taivaan tuuliin
« Vastaus #29 : 23.07.15 - klo:23:09 »
Enpä tullut edes ajatelleeks että joku viivotin olisi kielletty, ainaki itellä oli viivotin mukana kokeessa. En tiiä sit oisko saanu vai ei  :D kyllä sitä ainaki allekirjottanut tarvitsi. Onkohan tässäki kaupunkikohtasia eroja?

Helsingissä kielletty, Tampereella oli sallittu ja Turussa ilmeisesti oikein kehotetaan ottamaan viivotin mukaan kokeeseen. Eli on kaupunkikohtaisia eroja.

 

Seuraa meitä