Kirjoittaja Aihe: Hermoimpulssin kulku myeliinitupellisessa ja myeliinitupettomassa aksonissa  (Luettu 3883 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Nanu

  • Tehovuotaja
  • *
  • Viestejä: 61
Osaisiko joku biologiaguru kertoa näistä selkeät esitykset ja käsitellä mihin erot näissä perustuu. Ja haluisin tarkemmin kuin lukiokirjassa, eli ei niin,  että myeliintupellisessa hermoimpulssi ns. Hyppii kuroumien yli ja on siksi nopea.

1. Myeliinitupellisessa
2. Myeliinitupettomassa

Poissa LTOW

  • Perusvuotaja
  • Viestejä: 23
  • Sukupuoli: Mies
Myeliinitupettomassa aksonissa positiivisesti varautuneiden ionien virta leviää "vuotaa" soluliman läpi ympäristöön paljon enemmälti kuin tupellisessa. Positiivinen varaus kerkeää tupellisessa siis levitä laajemmalle ennenkuin se heikkenee ja häviää, joka nopeuttaa impulssinjohtumista koska ionivirta voi tällöin depolaroida kalvon kynnysarvoon laajemmalla alueella.

Tupellisessa aksonissa positiivisesti varautuneiden ionien virta siis myös leviää ulkopuolelle mutta paljon vähemmän koska se pääsee tapahtumaan ainoastaan myeliitupen katkoskohdissa. Tuppikohdissa ionivuoto on vähäistä. Jo heikompikin ionivirta pystyy ns. loikkimaan katkoskohtien yli (depolaroi kapeat kohdat kynnysarvoon).

Tupettomassa positiivinen ionivirta aktivoituneelta alueelta siis joutuu useammin kumota negatiivisen varauksen että saavutetaan kynnysarvo ja saadaan Na+ kanavat avautumaan että tapahtumasarja alkaisi uudelleen ja uudelleen niin kauan että viesti menisi perille. Impulssi kulkee siis aaltomaisesti. Tätä tapahtumaa tuppien kohdissa ei niin usein tarvita kuten"hyppimisen" takia tupellisen katkoskohdissakaan.

Että tupeton aksoni voisi johtaa impulsseja yhtä nopeasti, sen pitäisi olla noin 1300 kertaa paksumpi kuin myeliinitupellinen aksoni.

« Viimeksi muokattu: 02.03.16 - klo:23:44 kirjoittanut Limited taste of waste »

Poissa Nanu

  • Tehovuotaja
  • *
  • Viestejä: 61
Jäi vielä häiritsemään molemmissa tapauksissa se, että jos positiivinen ionivirta ympäristöön heikentää depolarisaation leviämistä koko aksoniin, niin mitä sitten tapahtuu, kun se on liian heikentynyt depolarisoidakseen kalvon? Tarvitaanko uusi aktiopotentiaali, joka avaisi jälleen jänniteherkät Na+-kanavat, jotta impulssi pääsisi jatkamaan kulkuaan?
Lisäksi oon miettiny, että avaako aktiopotentiaali koko aksoniin matkalla olevat Na+ kanavat?
« Viimeksi muokattu: 03.03.16 - klo:09:08 kirjoittanut Nanu »

Poissa Nanu

  • Tehovuotaja
  • *
  • Viestejä: 61
Luulen, että sain selvitettyä tuon häiritsevän asian itselleni. Silloin kun ollaan jo aksonissa menossa on aktipotentiaali käynnissä ja se on kaikki tai ei mitään periaate. Myeliinitupettomassa Na+ virtaus kykenee depolarisoimaan paljon pienemmän matkan kerrallaan aksonia postiivisten ionien virratessa ulos ja siksi etenee hitaammin. Ja taas tupellisessa ionivuoto on heikkoa ja tapahtuu vain kuroumien kohdalla ja siksi depolarisaatioaalto etenee harppauksin :)
Kiitos vaan edellään olleesta selvityksestä, tarvitsin vain aikaa sen ymmärtämiseen :)

Poissa arctic

  • Tehovuotaja
  • *
  • Viestejä: 81
  • Sukupuoli: Mies
  • LK
Tässä pari rinnakkaista teoriaa jotka tarkastelevat samaa asiaa eri näkökulmista. Ensimmäiseen teoriaan  liittyy vahvasti solukalvon kapasitanssi:

Kapasitanssi tarkoittaa kappaleen kykyä varastoida sähkövarausta. Kun soluun siirtyy sähkövirtaa, suurin osa virrasta "kuluu" solun "lataamiseen". Jos solulla on suuri kapasitanssi, niin kestää kauemmin ennenkuin kalvopotentiaali muuttuu. Siis käytännössä: mitä suurempi kapasitanssi, sitä hitaammin solu/solukalvo reagoi. Kapasitanssi on: 1) verrannollinen  solun kokoon - ja 2) käänteisesti verrannollinen virtaa johtavien materiaalien etäisyyteen toisistaan. Myeliinituppi kasvattaa tätä etäisyyttä, eli se pienentää kapasitanssia. Myelinoidulla aksonilla on pienempi kapasitanssi kuin tupettomalla, joten myelinoitu solukalvo "reagoi" nopeammin!

Toinen näkökulma:
Myeliinitupettomassa aksonissa sähkö siirtyy eteenpäin lähinnä ioni-influksin avulla, mikä on erittäin hidasta. Myeliinitupellisessa aksonissa taas sähkö siirtyy eteenpäin johtumalla, kuten sähkö sähköjohdossa, eli lähes valonnopeudella. Tämä johtuu siitä että myeliinituppi toimii eristeenä. Kun Na+ ioni tulee sisään Ranvierin kuroumassa, niin myeliinituppi estää sen ettei solun ulkopuoliset negatiiviset varaukset pääse tasoittamaan potentiaalieroa, joka on vaatimus sille että sähkö voi johtua eteenpäin sähkövirtana.

Toisaalta taas aksoni ei voi olla myelinisoitu koko matkalta, koska virta hiipuu matkalla, eikä virta riittäisi kuljettamaan signaalia aivoihin asti. Kuroumat toimivat siis eräänlaisina signaalin vahvistimina, jotka pitävät signaalin elossa. (Ensimmäisessä teoriassa kuroutumien rooli on lisätä solukalvon läpi kulkevaa virtaa, mikä nopeuttaa signaalin etenemistä. Optimaalinen kuroumien ja tuppien suhde saadaan derivoimalla).

Ionien virtaus myös kuluttaa paljon ATP:tä ionipumppujen takia, joten myeliinituppi säästää energiaa kun ionien virtaus vähenee.
« Viimeksi muokattu: 05.02.17 - klo:21:05 kirjoittanut arctic »

 

Seuraa meitä