Kirjoittaja Aihe: Vanhemmat hakijat: tsemppiketju meille 😊  (Luettu 11797 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Tuulimylly

  • Alkuvuotaja
  • Viestejä: 2
Vs: Vanhemmat hakijat: tsemppiketju meille 😊
« Vastaus #30 : 10.12.18 - klo:08:41 »
Hei,

täällä myös vanhempi hakija, jolla alanvaihto mielessä  8) Töitä täyspäiväisesti ja kaikki vapaa-aika lasten kuskaamisessa harrastuksiin. Jostain pitäisi aikaa keksiä  :-\ Lääkkikseen olisi siis halu. Useampana vuonna jo asiaa miettinyt mutta nyt palasin siihen uudestaan ja uudestaan, joten olisikohan se aika nyt!
Jos tosiaan tämä whatsapp ryhmä on toiminnassa, minutkin saisi lisätä. Tuolla lukupiirissä sitä jo kyselinkin ja numeron lähetin mutta toistaiseksi en ole ryhmään päässyt. Vai pitääkö perustaa toinen, jos edellinen jo vaikka täynnä...?

Poissa Iisa

  • Satunnaisvuotaja
  • Viestejä: 8
Vs: Vanhemmat hakijat: tsemppiketju meille 😊
« Vastaus #31 : 30.12.18 - klo:21:54 »
Muakin kiinnostaisi päästä ryhmään  :)

Poissa Utopiaa

  • Satunnaisvuotaja
  • Viestejä: 7
.
« Vastaus #32 : 02.01.19 - klo:17:37 »
.
« Viimeksi muokattu: 27.03.19 - klo:14:03 kirjoittanut Utopiaa »

Poissa lilili

  • Alkuvuotaja
  • Viestejä: 1
Vs: Vanhemmat hakijat: tsemppiketju meille 😊
« Vastaus #33 : 07.01.19 - klo:12:31 »
Mäkin tosi "vanha" 23 v, mutta takana toinen vuosi biokemian opiskelua ja lisänä osa-aikainen duuni. Hain joskus suoraa lukiosta lääkikseen, en päässyt ja haave vähän "unohtui" kun aloitin tekemään töitä ja pääsin nykyiseen pääaineeseen.

Poissa Ariel

  • Alkuvuotaja
  • Viestejä: 3
Vs: Vanhemmat hakijat: tsemppiketju meille 😊
« Vastaus #34 : 12.01.19 - klo:20:22 »
Vanhus ilmoittautuu! 35 v. ja alanvaihto siis edessä. Ei perhettä, mutta todella kuluttava n. 50h/ vk kokoaikainen työ, josta ei mahdollisuutta ottaa vapaata. Kokeilen 2019 keväänä tosissaan sisään, mutta olen henkisesti valmistautunut hakemaan 2020 uudelleen. Lukemisen aloitin tammikuun alusta vasta. Katsotaan miten käy. Aikaisempi ammatti luonnontieteiden alalla, siitä tulee vähän apua.

Poissa Lintsi

  • Tehovuotaja
  • *
  • Viestejä: 54
  • Sukupuoli: Nainen
Vs: Vanhemmat hakijat: tsemppiketju meille 😊
« Vastaus #35 : 01.02.19 - klo:09:18 »
Hei!


Tällä myös peheellinen semi-vanhus  :wink:  Ikää pian 32 vuotta ja kolme lasta. Kokeessa olen käynyt jo 5 kertaa, välissä on välivuosia myös ollut. Syksyllä siirryin kokopäivätyöstä osapäiväiseen ja pääsykoelukemiseen. Pitkä prosessi tämä on ollut, aloitin ihan nollatasolta iltalukiossa 2012. Nyt vihdoin alkaa tuntua siltä että oma osaamistaso alkaa olla sisäänpääsyluokkaa. Olen myös huomannut että mitä kauemmin tässä menee, sen raskaampaa tämä henkisesti on ja sitä enenmmän omia kykyjänsä alkaa epäilemään. Enään en puhu hakemisprosessista muille kun miehelleni ja ystävälle joka myös hakee lääkikseen ja ymmärtää tätä turhautumista ja tuskaa.


Ykkösvaihtoehtona haen helsingin yleiselle, ruotsinkieliselle linjalle sillä äidinkieleni on ruotsi. Haen myös ainakin Turun ja Oulun lääkikseen. Mietinnssä myös hakea johonkin kemia-/ biotiede koulutukseen viimeisenä vaihtoehtona jotta pääsisi elämässä edes vähän eteenpäin. Tuntuu että olen raatanut nyt jo niin monta vuotta koulukirjojen parissa eikä mitään meriittiä vielä ole kertynyt. Tuntuu että olisi pakko jatkaa johonkin suuntaan jos ei nämä lääketieteen ovet ala avautumaan. Minulla ei ole koulutusta muuta kuin ammattikoulu/ lukio, mutta 2014 vastaanotin biokemian opiskelupaikan (en ikinä aloittanut koulutusta) ja kuulun tämän takia kakkoskiintiöön.


Tsemppiä kaikille!  3,5 kk aikaa kokeeseen  ;D

Poissa annaim

  • Satunnaisvuotaja
  • Viestejä: 12
Vs: Vanhemmat hakijat: tsemppiketju meille 😊
« Vastaus #36 : 02.02.19 - klo:21:12 »
Lintsi, ajattele niin et suuri osa niistä lukiosta suoraan tai melko pian päässeistä on valmistautunut ihan yhtä pitkään yläasteen ja lukion aikana ja jopa sitä ennen.

Poissa aricu

  • Alkuvuotaja
  • Viestejä: 4
Vs: Vanhemmat hakijat: tsemppiketju meille 😊
« Vastaus #37 : 06.02.19 - klo:17:08 »
Moi,

täällä myös kohta 28v. KTM ilmoittautuu!

Aloin viime kesänä pohtia jälleen, että ei kauppistyöt ehkä olekaan se oma juttu, joten päätin hakea nyt keväällä 2019 opiskelemaan bilsaa yliopistolle. Kuitenkin tuossa pari viikkoa sitten tajusin vihdoin, että kyllä sinne lääkikseenkin voi varmasti päästä, jos tarpeeksi lukee! Näinpä suunta vaihdettu melko yhtäkkisesti. Aluksi aioin suosiolla hakea vasta keväällä 2020, koska lukiokursseista silloin 100 vuotta sitten kävin vain kaikki bilsat ja ehkä juuri ja juuri pakolliset fyke. Muutin kuitenkin jälleen mieltäni, ja yritän ainakin lähes tosissani hakea myös tänä vuonna. Kokopäivätöissä tietenkin ollaan, eikä uusi kallis asuntolaina salli lukulomien ottamista. Mutta kaipa se on vain yksi haaste muiden päälle!

Ei kellään sattuisi olemaan vinkkejä minimaalisen opiskeluajan tehostamiseen? Tai oletteko kuulleet, että kukaan olisi päässyt sisään vain 500 h:n (optimistinen laskelma) opiskelulla? :D

Mutta aion reippaasti ainakin yrittää, ja jos ei mennä tänä vuonna sisään, niin ensi vuonna sitten!  ;D

Poissa elefantti

  • Satunnaisvuotaja
  • Viestejä: 11
Vs: Vanhemmat hakijat: tsemppiketju meille 😊
« Vastaus #38 : 06.02.19 - klo:21:21 »
Tsemppiä kaikille jotka töiden ohella ajattelitte lukea. Hyvällä lukusuunnitelmalla pääsee aika pitkälle. Itse luin viime vuonna tammikuun alusta päivisin noin 2-3 h arkena ja 8 h viikonloppuisin. Raakapisteitä tuli n. 120 eli kauas hampaasta en jäänyt. Kaiken ehdin lukiokursseista sisäistämään mutta laskurutiini jäi puuttumaan. Tämän suhteen Abeilla on suuri etu. Kokeen suurin haaste ei ole tehtävien haasteellisuus vaan niiden ratkaiseminen riittävän nopeasti

Itse olen taustaltani fysiikan DI  mutta kun laskuja ei ole vääntänyt yli 5 vuoteen niin pääsykokeen vaatimaan nopeaan tahtiin on vaikea päästä. Omissa opinnoissa yhteen tehtävään sai yleensä käyttää 1-3 h, joten laskutottumuksia piti myös vähän muuttaa :-\

Poissa Larva

  • Alkuvuotaja
  • Viestejä: 1
Vs: Vanhemmat hakijat: tsemppiketju meille 😊
« Vastaus #39 : 09.02.19 - klo:13:49 »
Täällä myös yksi (eläin)lääkiksestä haaveileva. :) Ikää 36v., pieniä lapsia löytyy, hoitoalan tutkinto ja yksi yliopistotutkinto loppusuoralla. Mietityttää jaksaminen, taloudellinen toimeentulo ja muiden mielipiteet. Toisaalta eläkeikään on yli 30 vuotta ja tämä ammatti vaikuttaisi olevan kaikkea sitä, mitä haluaisin elämälläni tehdä.


Luonnontieteet jäivät lukioaikoina aika vähälle huomiolle. Nyt olen tarttunut uudelleen kemian, fysiikan ja biologian kirjoihin ja huomannut, että saatan jopa oppia nämä asiat. Voi olla, etten kuitenkaan toukokuuhun mennessä, mutta ehkä ensi vuonna sitten. Täältä haen vertaistukea ja uskoa siihen, että vielä ei ole liian myöhäistä eikä kaikki katso mua kieroon siellä eläinlääkiksessä. :D

Poissa råtta

  • Ylivuotaja
  • ***
  • Viestejä: 384
  • Sukupuoli: Nainen
  • LK Helsinki
Vs: Vanhemmat hakijat: tsemppiketju meille 😊
« Vastaus #40 : 14.02.19 - klo:13:30 »
Olen itse vasta pohdintavaiheessa hakemisen suhteen, mutta ilmoittaudun silti tähän ketjuun! :) Olen jo vuosia tätä hakemista pähkäillyt, mutta tuntuu että lopullisen päätöksen tekeminen vaatii helkkaristi tahdonvoimaa ja uskallusta heittäytyä, ja olen kauhean epävarma. Tässä esittely (josta tulikin aika pitkä) :D


Vähän tilanteesta ja taustastani: Olen 27-vuotias KTM, ja teen oman alani työtä tosi kivassa työpaikassa nyt kolmatta vuotta. Työ on hauskaa ja pärjään siinä ihan hyvin, olen oppinut paljon itsestäni ja motivoidun tietyistä osista työssäni (asiakastyö, tiimin vetäminen jne.). Silti olen jo monta vuotta ollut tyytymätön alanvalintaani, ja kaupallinen ala tuntuu jollain tavalla vain väärältä.


Lääkis tuli mieleen ensimmäisen kerran 2015, kun olin vielä kauppiksessa ja edessä oli maisteriopinnot ja gradu. Isäni on lääkäri, samoin veljeni, ja olen aina ihaillut lääkärin ammattia kovasti. Olen myös nähnyt työn arkea läheltä, joten toivottavasti tiedän, mistä ammatissa on todellisuudessa kyse. Vaikka olin aina ajatellut, että lääkärin työ olisi ultimaattisesti hienoin työ, mitä voisi olla, en alemmuuskomplekseissani koskaan ajatellut, että voisin itse hakea lääkikseen. Se ajatus heräsi vasta 2015, kun uskalsin tunnustaa, että olen aina haaveillut lääkärin ammatista.


Ongelma on se, että en ole opiskellut pääsykoeaineita lukiossa juurikaan, ja nekin kurssit mitä olen käynyt (pitkä matikka + muistaakseni 3 ke, 5 fy + pakolliset bilsat) on tietysti unohtunut jo aikoja sitten. 2015 luin jonkin verran ja kävin "katsomassa kokeen". Sen jälkeen aloitin nykyisessä työssäni ja mukavoiduin, lykäten lääkishaaveet hyllylle. Ei ne kuitenkaan ole mielestä poistuneet, ehkä sekin jostain kertoo. Eli aika nollapohjalta pitäisi lähteä lukemaan. Ehkä tämä tästä :)


Lisätwistin päätöksentekoon tuo se, että olemme poikaystäväni kanssa oikeastaan valmiita jo perustamaan perhettä, ja vakkarityöstäni se olisikin helppo toteuttaa. Nyt minulla on kuitenkin harkinnassa tällainen taloustilanteeni romuttava siirto, mikä varmaan lykkäisi lapsiasiaa epämääräisesti eteenpäin... Ahdistavaa! Sikäli kuin edes pääsisin sisään, siis.


Summa summarum: syitä löytyisi miksi ei pitäisi hakea, mutta joku sisäinen palo olisi kuitenkin hakea. Kiva täälläkin nähdä, että ei ehkä tarvitse olla 20-vuotias mafyke-laudaturien nakuttaja hakeakseen lääkikseen :D Tsemppiä muillekin samassa veneessä olevalle!


Hei mulla oli vähän samanlainen tilanne, paitsi pakka enemmän hajalla.  ;D ;D  Opiskelin mielenkiintoista alaa, melkein valmistuinkin, mut joku ei vain tuntunut oikealta. Tajusin yhtäkkiä, että lääkärin ammatissa kiteytyy kaikki mitä haluan. Lisätvistinä turhat kuvitelmat alasta oli melko nollaa, suvussa kun on monta lääkäriä ja kohta mä liityn siihen jonoon kun valmistun ens vuonna ja kertaakaan en oo alan vaihtamista katunut, hemmetin rankkaa työtähän se on, mut en kuitenkaan vois kuvitella tekeväni mitään muuta.

Lapsia voi saada myös opintojen ohella, lapsentekoa kun ei voi lykätä ikuisuuksia eteenpäin, mutta opiskella ja töitä kerkeää tekemään sitten loppuelämän.

Kannatan suuresti hakeutumista alalle, joka houkuttaa ja jahtaamaan omia unelmiaan. Elämä on nyt, kaikkea ei voi etukäteen suunnitella ja elämästä ei koskaan tule valmista.

Tsemppiä kaikille vanhemmille (ja muillekin) hakijoille!
Hokus pokus, mthrfkr.

Poissa Malgretout19

  • Alkuvuotaja
  • Viestejä: 1
Vs: Vanhemmat hakijat: tsemppiketju meille 😊
« Vastaus #41 : 20.02.19 - klo:18:23 »
Moi.


Löysin tämän ketjun juuri, ja olisi kiva saada vertaistukea tähän rumbaan ;D


Oon 26v. ja valmistunut insinööriksi vähän yli vuosi sitten. Tällä hetkellä en tee oman alani töitä, valitettavasti.
Ensimmäisen kerran hain silloin viimeisellä Galenos-kerralla. Sen jälkeen hakuja on kertynyt neljä kappaletta. On kyllä aika hassua, ettei vuosienka jälkeen tahdo hiipua tämä innostus lääketiedettä kohtaan. Mikä siinä oikein on. >:D


Huvin vuoksi lähdin täydentämään ylioppilastutkintoani, joten valmistaudun nyt fysiikan ja kemian kokeisiin.


Tsemppiä kaikille hakijoille! Omalta osaltani helmi-maaliskuu on ollut kaikkein haastavimpia opiskelun osalta, kun väsy ja kyllästyminen uhkaa, mutta silloin pitäisi ottaa sopivan rennosti. Eihän urheilun treenaamisestakaan ole mitään hyötyä, kun hermosto on uupunut.


Vähän enemmän jo kokeneille hakijoille haluaisin sanoa, että kun opiskelin inssiksi, niin siellä oli näitä vähän "vanhempia" ihmisiä, joilla on pieniä lapsia. En itse kokenut sitä mitenkään vaikeaksi opiskella heidän kanssaan. Sitä ei välttämättä tajua, että jollakulla on enemmän ikään, kun motivaatiot ja kiinnostuksen kohteen on samat.


Onko kukaan löytänyt ässä-tapoja opiskella? Ideoita olisi kiva saada.


Kiitti.


- Soph

Poissa tinkeliharava

  • Alkuvuotaja
  • Viestejä: 4
Vs: Vanhemmat hakijat: tsemppiketju meille 😊
« Vastaus #42 : 21.02.19 - klo:10:03 »
Moi kaikki!


Täällä alanvaihtoa tekevä 29-vuotias...


Aloitin lukemisen vasta nyt, joten olen osallistumassa pääsykokeeseen vasta vuoden päästä. Haluaisin kuitenkin tietää ajatuksianne opintojen rahoittamisesta!


Minulla on taustalla jo yksi maisterintutkinto, joten opintotuet on käytetty viimeistä kuukautta myöten. Miten te, jotka ette opintotukea saa, aiotte rahoittaa opintonne? Vaikka kuinka saa opiskelija-alennusta, ei se asuntolainaa poista. En tietenkään aio loisia tietäni opintojen läpi, vaan opintojen ohella ja kesäisin on tehtävä töitä ja tarpeen vaatiessa asuttava halvemmin, mutta kaipaisin kokemuksia, ajatuksia ja vertaistukea tähän taloudelliseen itsemurhaan  ;D

[/size]Jos aiheesta on jo keskustelua muualla, saa toki vinkata[size=78%][/size][size=78%] [/size] :)


-T

Poissa aricu

  • Alkuvuotaja
  • Viestejä: 4
Vs: Vanhemmat hakijat: tsemppiketju meille 😊
« Vastaus #43 : 27.02.19 - klo:11:38 »
Tinkeliharava, opintojen rahoittaminen ja köyhään opiskelijaelämään palaaminen olivat itsellenikin ehkä isoimmat "esteet", kun hakemista aloin vakavissani harkita.


Päädyin kuitenkin seuraavaan suunnitelmaan, jolla kuvittelen selviäväni, mikäli (=KUN) opiskelemaan pääsen:
1. Itselläni tulee pian 8 vuotta täyteen töitä (elo.fi:n työhistoriatiedot ja Työllisyysrahaston aikuisopintotukilaskuri auttoivat laskemisessa), jolloin voisin esimerkiksi kahden ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen jäädä töistä oikealle opintovapaalle ja nostaa 1,5 lukuvuotta aikuisopintotukea. Aika tiukille menee elämä asuntolainan kanssa, mutta eiköhän siitä selviä opiskelijaruokaa syömällä.
2. Ymmärtääkseni ainakin Helsingin lääkiksessä kaksi ensimmäistä vuotta on toteutettu niin, että lähiopetusta on aika vähän? Korjatkaa, jos olen ymmärtänyt täysin väärin. Nämä kaksi vuotta suunnittelin kituuttelevani työt+opiskelu-kombolla, todennäköisesti osa-aikaisesti nykyisiä töitä tehden. Ja toki kesällä ehtisi tehdä enemmänkin.

--> Näin selviäisi 3,5 lukuvuotta ilman pahempaa taloudellista ahdinkoa. Ja eikös neljännen vuoden jälkeen saa jo tehdä lääkärinsijaisuuksia? Ja toivon, että ehkä tässä vaiheessa pankki olisi myötämielinen tulevalle lääkärille ja myöntäisi vaikka vuoden lyhennysvapaan.  :)  Kannattaa siis ainakin laskea tuo, että milloin tulee 8 vuotta työtä täyteen, jos olisi oikeutettu tuohon aikuisopintotukeen. Se on kuitenkin palkkaan perustuva ja reilusti suurempi kuin perusopintotuki.

Lisäksi itselläni myös iso mahdollisuus, etten vielä tänä vuonna pääse sisään kun sen verran myöhään aloin lukea, joten tässähän ehtii hyvin säästää.  ;D

Poissa TeknoDoktor

  • Hypervuotaja
  • ****
  • Viestejä: 523
Vs: Vanhemmat hakijat: tsemppiketju meille
« Vastaus #44 : 01.03.19 - klo:14:55 »
Tinkeliharava, opintojen rahoittaminen ja köyhään opiskelijaelämään palaaminen olivat itsellenikin ehkä isoimmat "esteet", kun hakemista aloin vakavissani harkita.


Päädyin kuitenkin seuraavaan suunnitelmaan, jolla kuvittelen selviäväni, mikäli (=KUN) opiskelemaan pääsen:
1. Itselläni tulee pian 8 vuotta täyteen töitä (elo.fi:n työhistoriatiedot ja Työllisyysrahaston aikuisopintotukilaskuri auttoivat laskemisessa), jolloin voisin esimerkiksi kahden ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen jäädä töistä oikealle opintovapaalle ja nostaa 1,5 lukuvuotta aikuisopintotukea. Aika tiukille menee elämä asuntolainan kanssa, mutta eiköhän siitä selviä opiskelijaruokaa syömällä.
2. Ymmärtääkseni ainakin Helsingin lääkiksessä kaksi ensimmäistä vuotta on toteutettu niin, että lähiopetusta on aika vähän? Korjatkaa, jos olen ymmärtänyt täysin väärin. Nämä kaksi vuotta suunnittelin kituuttelevani työt+opiskelu-kombolla, todennäköisesti osa-aikaisesti nykyisiä töitä tehden. Ja toki kesällä ehtisi tehdä enemmänkin.

--> Näin selviäisi 3,5 lukuvuotta ilman pahempaa taloudellista ahdinkoa. Ja eikös neljännen vuoden jälkeen saa jo tehdä lääkärinsijaisuuksia? Ja toivon, että ehkä tässä vaiheessa pankki olisi myötämielinen tulevalle lääkärille ja myöntäisi vaikka vuoden lyhennysvapaan.  :)  Kannattaa siis ainakin laskea tuo, että milloin tulee 8 vuotta työtä täyteen, jos olisi oikeutettu tuohon aikuisopintotukeen. Se on kuitenkin palkkaan perustuva ja reilusti suurempi kuin perusopintotuki.

Lisäksi itselläni myös iso mahdollisuus, etten vielä tänä vuonna pääse sisään kun sen verran myöhään aloin lukea, joten tässähän ehtii hyvin säästää.  ;D


Pari kommenttia / vastausta kysymyksiin:

1. Aikuisopintotuessa täytyy muistaa se, että työsuhteen on oltava voimassa, jotta sitä voi nauttia. Eli esim. määräaikaisen työsuhteen päättyminen katkaisee/estää aikuisopintorahan - tämän tasapuolisuudesta voisi toki kirjoittaa oman postauksen tai viisi. Toinen keskustelu on myös työnantajan näkökulmasta kohtuuton mahdollisuus palastella tuota opintovapaata ja olla "töissä" kesät.


2. Helsingin lääkiksessä on 1. ja 2. vuosina sen verran vähän pakollista paikallaoloa, että työnteko onnistuu hyvin. Toki tämä tarkoittaa lisääntynyttä omatoimista opiskelua ja opiskelijaelämän vähenemistä, mutta jos iltaisin ja viikonloppuisin on muuten tylsää, niin senhän voi hyvin käyttää opiskeluun. Toisaalta pakolliset paikallaolot voivat sattua mihin tahansa kellon aikaan (ja joskus varoitusaika muutoksista on sangen lyhyt), joten jonkinlaista joustavuutta työnantajan puolelta tarvitaan. Asiaa helpottaa se, että iso osa pakollisesta on 1. vuonna ma/to ja 2. vuonna ti/pe - lisäksi kurssikaverien kanssa voi vaihdella.


3. Pankista ei ainakaan omalla kohdalla ollut mitään ongelmaa saada kahden vuoden lyhennysvapaata, kun kerroin suunnitelmistani. Kuulemma "mielellään haluavat olla mukana tukemassa tätä". 3.-4. vuodet siis maksellaan vaan korkoja.

 

Seuraa meitä