Kirjoittaja Aihe: Kokeen jännittäminen ihan liikaa  (Luettu 453 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Lumipallo

  • Tehovuotaja
  • *
  • Viestejä: 81
Kokeen jännittäminen ihan liikaa
« : 07.05.19 - klo:13:22 »
Hei!
Osaakohan kukaan yhtään auttaa? Itsellä lukemiset pääsykokeisiin sujuivat hyvin, mafyn harjoituskokeet ovat menneet kelvollisesti ja muutenkin olo oli pääsääntöisesti luottavainen oman osaamisen suhteen. Kunnes tuli kevät ja kokeet alkoivat kunnolla lähestyä. Yhä useammin ja useammin aloin (tyhmästi) pyöritellä mielessä, että mitä jos en taaskaan pääse (edessä kolmas kunnon hakukerta ja neljä välivuotta lukiosta) ja joudun menemään varahakukohteeseeni insinöörilinjalle. Olen ollut töissä nämä välivuodet, mutta silti tuntuu, etten ole saavuttanut mitään, varsinkin kun vertaa siihen, kuinka suurin odotuksin opiskeluiden suhteen lähdin hyvin sujuneesta lukiosta. Osittain tämän takia olen kasannut järjettömiä paineita oman kouluunpääsyn suhteen ja kiillotellut lääkärin ammattikuvaa mielessäni sellaiseksi, ettei mikään muu kelpaa. Ammatissa kiehtoo sen konkreettinen avunantomahdollisuus ja ihmiselimistöön tutustuminen sekä uran etenemismahdollisuudet (nykyisessä työssä ei mahdollista, nykyinen työ tuntuu muutenkin merkityksettömältä). Kouluunpääsemättömyys vaihtoehtona tuntuu täydelliseltä epäonnistumiselta, kun enemmän tai vähemmän nämä kolme vuotta ovat pyörineet (liian tiiviisti) koulupaikan ympärillä. Lisäksi harmittaa, että olen monille kertonut hakemisestani ja kyselyitä lukemisista tulee koko ajan ja lisäksi sitten tulosten tultua täytyy toitotella tulosta joka suuntaan. Nyt jos voisin muuttaa tilannetta, pitäisin tiedon kouluun hakemisesta visusti itselläni ja avopuolisolla.
 Lapsuuden kotiin liittyvät asiat ja viimevuosien tapahtumat eivät ole lainkaan helpottaneet luku- urakkaa, onneksi nykyisessä kodissa rakas avopuoliso on kaikin tavoin tukenut opiskeluani, jaksanut lukemisesta johtuvia kiukuttelujani ja mahdollistanut osa- aikatyöni lukemisen ohella. Stressiä siis on jo muutenkin kuin pääsykokeiden suhteen ja nyt olenkin päättänyt hakea ammattiapua vuosien kipristelyn jälkeen. Olisi pitänyt jo aiemmin...
Nämä viimeiset viikot olen vähentänyt lukumäärää, mutta silti tuntuu, että aivot ovat jotenkin täysin "lukossa", esimerkiksi nyt aamupäivän olen pyöritellyt kahta fysiikan perustehtävää, jotka esimerkiksi syksyllä olisivat ratkenneet vasemmalla kädellä. Ajatus siitä, että olisin täysin lukematta koko loppuajan, lamauttaa vielä enemmän, tuntuu, että kertailtavaa riittää vielä. Lääkärissä kävin hakemassa beetasalpaajia fyysisiin jännitysoireisiini, jotka viime keväänä pilasivat suoritukseni täysin, käsien tärinältä en saanut ensimmäiseen tuntiin kirjoitettua mitään.
Onko kellään näin viime hetken vinkkejä, kuinka saisin päätäni selkeämmäksi ja oloa luottavaisemmaksi, vaikka aikaahan on tietysti kovin vähän? Olen yrittänyt työstää ajatteluani positiiviseen suuntaan, ajatella, että hitsiläinen, nyt kyllä pääsen kouluun ja eivät siellä muutkaan mitään ylineroja ole. Stressaamisen ja jännittämiseni ovat tulleet yllätyksenä, koska olen urheillut kilpaa SM- tasolla ja siellä sain aina käännettyä jännityksen positiiviseksi voimavaraksi, mikä tuntuu nyt melkein mahdottomalta...
Tuntuu, että päässä on vuosien lukemisen jälkeen riittävästi tietoa ja taitoa, mutta tällä hetkellä ne ovat jossain  saavuttamattomissa ja olo on ihan taantunut jonnekin lukiotason ensimmäisille kursseille.

 

Seuraa meitä