Kirjoittaja Aihe: Sinä joka pääsit: kerro tarinasi!  (Luettu 5591 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Miippa

  • Satunnaisvuotaja
  • Viestejä: 9
  • Sukupuoli: Nainen
Sinä joka pääsit: kerro tarinasi!
« : 26.06.19 - klo:19:21 »
Kerro meille inspiroiva tarinasi siitä, miten pääsit sisään lääkikseen ja mihin lääkikseen pääsit.  :)

Poissa Ellutinh

  • Perusvuotaja
  • Viestejä: 38
Vs: Sinä joka pääsit: kerro tarinasi!
« Vastaus #1 : 26.06.19 - klo:19:51 »
Hain ekan kerran vuonna 2016 suoraan lukiosta. Silloin en oikein ymmärtänyt mitä sisään pääseminen vaatii ja aika kauas rannalle jäätiin :D Pääsin kuitenkin opiskelemaan kemiaa, mutta halusin jatkaa yrittämistä. 2017 fuksivuosi ja elämä veivät mennessään ja rannalle jäätiin taas. 2018 päätin panostaa enemmän, mutta mulla oli rankkoja labrakursseja ja muita yliopistojuttuja, joten koin pienoista burn outia keväällä ja sain kolmannen hylsyn. Sinä kesänä päätin, että ensi vuosi olisi mun vuosi ja tekisin mitä tahansa päästäkseni sisään. Keskeytin yliopisto-opinnot, kävin koko syksyn töissä samalla opiskellen ja pyhitin koko kevään pelkälle opiskelulle. 2016-2018 sain joka vuosi 116-117 pistettä kokeesta, joten kirittävää oli paljon. Seurasin tarkasti lukusuunnitelmaa, pidin viikonloput vapaana ja tein hengitysharjoituksia.


Kokeessa olin ihan liekeissä, vaikka tehtävät olivatkin todella vaikeita ja koe oli pitkä. Kokeen jälkeen laskin varmat pisteet ja itkin, koska tuntui etten koskaan pääse sisään ja ei musta mitään lääkäriä tuu. Huutoitkin puoli aamua tänään tulosten jälkeen, koska kaikki se neljän vuoden yrittäminen, kolmen kerran epäonnistuminen ja kaikki käytetty aika viimeinkin tuottivat tulosta :D Sain kokeesta 158,5 pistettä, mikä on huima parannus edellisvuoteen.


Tampereella tavataan  :wink:

Poissa rytmihäiriö

  • Perusvuotaja
  • Viestejä: 36
Vs: Sinä joka pääsit: kerro tarinasi!
« Vastaus #2 : 27.06.19 - klo:03:03 »
Oon odottanut niin kauan, että pääsen kirjoittamaan mun tarinan. Te, jotka ette pääset VIELÄ lääkikseen niin tää on just teille. Yritetään pitää lyhyenä. ::)
2016: abi ja turistina kokeeseen
2017: valmennuskurssi ja hyvä valmistautuminen -> hylsy
2018: Tämän piti olla se mun vuosi. 2017 vuoden hylsy teki tosi kipeää kauan ja luin itseinhon ja v*tutuksen voimalla vuorokauden ympäri. Mun ajatusmaailma oli todella synkkä. Käytännössä koin et mulla ei oo mitään arvoa ihmisenä kun epäonnistuin viime pääsykokeessa. En nähnyt kavereita, en nukkunut. Luin vain ja kävin töissä.Sain pahan burnoutin keväällä ja koesuoritus meni penkin alle. Ja tämä hylsy oli sellainen, joka pisti mut ajattelemaan asioita kunnolla.
2019: Aloitin taas lukemaan ajoissa syksyllä. Osasyynä se, että saisin kevennettyä kevään taakkaa tuon burnoutin takia. Ostin mafyn ja opettelin pitämään lukemisen järkevällä tasolla. Huomasin aika nopeeta, että ei hitto mähän osaan asioita ja harkkakokeet meni hyvin. Suurimpana ongelmana mulla oli se koetilanne. Kävin ammattilaisella juttelemassa em. asioista ja sain apua. Pääsykokeen jälkeen mä olin ihan varma [size=78%]että hylsy tulee. Kaikki tuntui vaikealta ja epävarmalta ja julistin kaikille sitä, että en todellakaan pääse. Jumalauta mikä ylläri tuli kun olinkin päässyt sisään![/size]


Mutta teille, jotka ette vielä saaneet koulupaikkaa: älkää luovuttako. ”Kova työ palkitaan” kuulosti munkin korvaan niin kliseiseltä hylsyjen jälkeen, mutta totta se vaan on. Oon istunut tuhansia tunteja kirjastossa lukemassa ja laskemassa ja nyt se vihdoin ja viimein palkittiin. Olkaa itsellenne armollisia. Jos väsyttää niin nukkukaa. Mä ”hukkasin” kolme vuotta elämästäni pääsykokeille ja se vähän kaduttaa kieltämättä. Nähkää siis ystäviä ja muistakaa myös nauttia elämästä. Pääsykoetulos ei määrittele kenenkään ihmisarvoa.

Poissa bluekaroli

  • Perusvuotaja
  • Viestejä: 18
Vs: Sinä joka pääsit: kerro tarinasi!
« Vastaus #3 : 27.06.19 - klo:10:22 »
Mä pääsin kolmannella hakukerralla opiskelemaan lääkikseen Kuopioon! Ei tätä meinaa todeksi uskoa vieläkään. :D Eilen ei meinannu puhelin pysyä kädessä kirjautuessani opintopolkuun. Jännitti niin paljon ja samalla valmistauduin henkisesti siihen pettymyksen määrään, jonka olin kokenut kahtena edellisenä vuonna. Muistan ku sillon lueskelin katkerana näitä muiden hehkutus-tarinoita. :D

2017: Eka hakukerta ja abivuosi. Hain jo ekalla kerralla tosissani lääkikseen. Silloin käytin opiskelumateriaalina lukion fykebi-kirjoja sekä Eximian itseopiskelupakettia, jonka sain vanhemmiltani joulahjaksi. Silloin pystyi hakemaan vain yhteen kaupunkiin ja jäin n. 30p päähän Helsingin sisäänpääsyrajasta. Pettymyksen määrä oli ihan uskomattoman suuri, sillä olin opiskellut täysillä kesäkuusta 2016 alkaen ja ylppärienki ajan keskityin eniten fysiikkaan (C), kemiaan (E) ja bilsaan (E).

2018: Toinen hakukerta ja ensimmäinen välivuosi. Tällä kertaa pidin lomaa lukemisesta kesän ajan ja tilasin kesällä mafynetin ja -tabletin. Kesän lopussa aloin jo pikkuhiljaa opiskelemaan pääosin vain mafya käyttämällä. Laskin älyttömän määrän laskuja ja työtunteja kertyikin runsaasti. Olin muuttanut vuoden 2016 silloisen poikaystäväni kanssa yhteen, joten jouduin käymään töissä koko hakuajan. Tällä kertaa hain muistaakseni Helsinkiin, Turkuun ja Kuopioon.
Tuli toukokuun puoliväli ja pääsykoe. Olin rauhallisempi kuin ennen vuoden 2017 koetta ja mielestäni sisäänpääsyni oli melko varma. Kesän alku kului töitä tehdessä, kunnes tulokset saapuivat. "Peruuntunut, pisteesi eivät riittäneet varasijaan". Olin musertunut ja itkin lähes koko päivän. Hölmön huolimattomuusvirheen takia menetin n. 10p, jotka olisin tarvinnut Kuopioon päästäkseni. Helsingin sisäänpääsyrajasta jäin lähes yhtä kauas kuin viimeksi ja aloin epäilemään omia kykyjäni. Kaksi vuotta pitkiä päiviä ja työskentelyä aamusta iltaan enkä päässyt yhtään lähemmäs tavoitettani.

2019: Kolmas hakukerta. Jotenkin sain kerättyä itseni kasaan kesän aikana ja aloin opiskelemaan syksyllä uudelleen. Kävin aluksi läpi vuoden 2018 valintakokeeni ja selvitin minulle vaikeimmat osa-alueet. Tiesin jo kahdesta aiemmasta hakukerrasta ja lukiosta, että alisuoriuduin usein kokeessa liiallisen jännittämisen takia. Päätin myös panostaa fysiikassa erilaisten ilmiöiden ja lakien ymmärtämiseen ulkoaopettelun sijaan. Tilasin itselleni taas mafynetin, sillä pidin siitä edellisellä hakukerralla. Päätin myös lähteä korottamaan kevään 2019 yo-kirjoituksissa fysiikan ja kemian arvosanojani. Fysiikan korotin kivasti C:stä Laudaturiin, mutta kemia pysyi E:nä, jonka sain kemiasta myös kevään 2017 kirjoituksissa. Päätin myös tänä vuonna hakea kaikkiin viiteen kaupunkiin.
Vuodenvaihteessa erosin pitkäaikaisesta poikaystävästäni ja tämä sekoitti lukurytmin täysin, sillä jouduin asumaan parin kuukauden ajan hänen kanssaan vielä eron jälkeenkin. Pari kuukautta eron jälkeen muutin omaan kotiin ja jatkoin pääsykokeeseen opiskelua. Aloin myöhemmin keväällä myös seurustelemaan uudelleen ja uusi poikaystävä tsemppasi mua hurjan paljon loppuajan aina tulosten saapumiseen asti.
Pääsykokeessa keskityin tehtävänantoihin tarkasti ja pidin mieleni mahdollisimman rauhallisena sekä keskittyneenä. Pari päivää kokeen jälkeen laskin alustavan arvion omista pisteistäni. Heti pääsykokeen jälkeen olin varma sisäänpääsystäni, mutta pisteidenlaskussa olin arvioinut ittelleni vähän päälle 120p. Tiesin et tuo pistemäärä ei riittäisi yhteenkään lääkikseen.
Tulostenjulkaisupäivänä kävin ensiksi täällä älyvuodossa pyörähtämässä. Huomasin sitten ihmisten keskustelevan et mihin yliopistoon porukkaa oli päässyt. Avasin kädet täristen opintopolun ja olin 100% varma että joudun pitämään kolmannen välivuoden. Näin puhelimeni näytöstä ettei Helsingin ovet auenneet tälläkään kertaa. Sitten selasin opintopolkua alemmas ja Kuopion kohdalla luki "Hyväksytty". En voinut uskoa sitä! Aloin vaan itkeä vollottamaan ja soitin heti äidille, joka alkoi myös itkemään onnesta. Kaikki minulle läheiset ihmiset olivat niin onnellisia puolestani ja ylpeitä minusta. Sain myös tietää laskeneeni koepisteeni aivan päin honkia, sillä niitä kertyi huimat 147p!! :D

Teille, joille ei vielä lääkiksen ovet auenneet, sanon vielä tämän. Kova ja sitkeä työskentely palkitaan vielä ja teidän vuoro tulee vielä. <3 Itse olisin heittänyt pyyhkeen kehään jo monta kertaa, ellei minulla olisi ollut mahtavia ystäviä, perhettä, poikaystävää ja sukulaisia tukiverkostona. He jaksoivat kuunnella minun lääkispuheita monen vuoden ajan vitosluokalta alkaen. Muistan kertoneeni äidilleni kesällä 2018 tulosten jälkeen olevani todella pettynyt itseeni. Äiti sanoi olevansa minusta todella ylpeä, vaikka en vielä silloin päässyt sisään. Hän myös kertoi olevansa varma, että kyllä mä pääsen vielä joskus sinne lääkikseen. Kiitos äiti <3 ja kiitos myös isille <3

Poissa seuraavallasit

  • Satunnaisvuotaja
  • Viestejä: 10
  • ALFA vm.2019
Vs: Sinä joka pääsit: kerro tarinasi!
« Vastaus #4 : 27.06.19 - klo:11:16 »
Ai että, yläasteelta asti olen joka vuosi ollut näitä tarinoita lukemassa ja unelmoimassa omasta sisäänpääsystä. Nyt se aika on viimein koittanut. ;D
Abivuosi 2017: LEEECC valmistuin ja lukion jälkeen menin suoraan töihin. Pääsykokeen kävin vain katsomassa ja muutaman tehtävän tekemässä. Kesällä inttiin ja otin sinne kirjoja mukaan, jotta voisin siellä jo alotella lukemista. Noh, siellä illat meni kuitenkin rötvätessä eikä lukemisesta tietoakaan. Joulukuussa kotiuduin ja parin lomaviikon jälkeen aloin VK:n itseopiskelumateriaaleilla opiskelemaan täyspäiväsesti.


2018: Kevät meni VK:n materiaaleilla ja vanhoja kurssikirjoja lukiessa. Opiskelua tuli päivittäin noin 6h ja viikonloput oli vapaat. Halu päästä sisään oli valtava, eikä toinen välivuosi kiinnostanut. Kokeesta kuitenkin sain vähän vajaa 130p, eikä se riittänyt mihinkään varsinkaan Helsinkiin, johon pääsystä unelmoin. Myöhemmin miettiessäni sisäänpääsy kaatui liian pitkien päivien lisäksi omalla mukavuusalueella oloon. Kertasin asioita, joita osasin jo, mutta tylsemmille asioille en antanut yhtä paljon aikaa. Kokeen jälkeen menin töihin ja elo-syyskuussa ostin MAFY:n etäkurssin ja sitä aloin tekemään kevyesti lokakuun alussa. Joulukuun puolivälissä jäin kokonaan töistä pois ja päivät käytin opiskeluun.

2019: Tällä kertaa apuna oli myös mafyn opiskeluohjaaja, josta koin olevan suuri hyöty. Hän auttoi rytmittämään opiskelua paremmin ja antoi hyviä vinkkejä opiskeluun. Viime vuodesta viisaampana opiskelin noin 4-5h päivässä, jotta myös opiskelun loppupuolella olisi vielä jaksamista keskittyä. Maaliskuussa kävin tekemässä bilsan yo-kokeen uutena aineena testimielessä ja sieltä tuli L. Maalis-huhtikuun aikana onnistuin saamaan itselleni pienen burnoutin päälle ja opiskelutunteja oli pakko vähentää. Vaikka luotto omaan osaamiseen oli vahva, oli silti pieni epäilys siitä tuleeko tämä riittämään vai pitäisikö vain painaa menemään. Mafyn harjoituskokeet pitkin kevättä menivät aika vaihtelevasti, mutta suurimmassa osassa pärjäsin 85% paremmin kuin muut. Varsinainen koe koitti ja paljoa siitä en muista, mutta muistan että tein yhden tehtävän väärään kohtaan ja mietin että ei v*ttu voi olla todellista, tähänkö tää taas kaatuu. No, siinä sitten korjasin sen ja tein kokeen loppuun, palautin sen ja lähdin syömään. Sen koommin en koko koetta muistellut saatika pisteitä laskenu. Mitä lähemmäksi tulostenjulkistus tuli, sitä ristiriitasemmat fiilikset sisäänpääsystä oli.

Mutta 26.6. opintopolussa se oli, hyväksytty Helsingin yliopiston Lääketieteelliseen tiedekuntaan, siellä nähdään!

Matka oli pitkä ja kivinen eikä mitenkään helppo. Paljon oli ajatuksia ,että riittääkö omat taidot tai onko se sittenkään oikea ala. Kaikille, jotka vielä haaveilevat lääkiksestä: Älkää koskaan antako periksi, älkää koskaan luovuttako, teitä aivan varmasti on siihen jos te niin haluatte. Mitä kauemmin tavoiteen saavuttaminen vie, sitä enemmän sitä osaa arvostaa.

Poissa nitrofenolaatti

  • Satunnaisvuotaja
  • Viestejä: 12
Vs: Sinä joka pääsit: kerro tarinasi!
« Vastaus #5 : 27.06.19 - klo:11:31 »
Itse pääsin toisella hakukerralla eläinlääkikseen, mutta välivuosia ennen näitä yrityksiä kertyi, kun en lukion jälkeen tiennyt yhtään, mitä haluan alkaa tehdä - tai ainakaan en uskaltanut ajatella eläinlääkistä, koska en lukenut lukiossa ollenkaan fysiikkaa enkä kemiaa.

2015: Valmistuin lukiosta. L bilsasta, E pitkästä matikasta, L äidinkielestä ja L yhteiskuntaopista + kolme muuta E:tä. Eritellyt ne, jotka olivat vielä (luojan kiitos) tänä vuonna auttamassa minua sisään. Tosiaan kemia ja fysiikka kokonaan lukematta, luulin haluavani oikikseen. Bilsan luin, koska olin sen ekana vuonna aloittanut eikä vain tullut jätettyä kesken. Ykkösvuoden ensimmäisessä periodissa ajattelin eläinlääkistä, mutta fysiikan lukeminen oli nii ylivoimaista että tulin siihen tulokseen, ettei minusta ole siihen eikä eläinlääkäriksi.

En saanut haettua tuona vuonna. Opiskelu tympi, eikä mikään tuntunut omalle alalle. Otin "kesätyön" eräästä ***-puljusta, "kesätyö" venyi kaksivuotiseksi, täyspäiväiseksi työnteoksi.
2016, kesällä: Aloin seurustelemaan tyttöystäväni ja tulevan vaimoni (häät 25.1.2020 <3) kanssa. Samalla alkoi itämään ajatus, että pois puljusta on päästävä ja eläinlääkis palasi uudelleen mieleen, mutta silloisen kaupungin sijaintiin nähden kohtuuttomat vuokrahinnat estivät opiskelun, tunteja oli tehtävä vähintään 40/vko, jotta sai kaikki laskut maksettua.

2017: Jälleen jäi hakematta, ihankin koska en vain ollut ehtinyt lukea. Irtisanouduimme tyttöystäväni kanssa kesällä töistä ja muutimme pienemmälle paikkakunnalle, jotta vuokrakustannukset puolittuivat. Tein uudessakin kylässä saman kejuyrityksen töitä, mutta nyt huomattavan paljon pienemmillä tunneilla. Luin koko vuoden, en kuitenkaan niin tehokkaasti kuin olisi pitänyt. Jouduin aloittamaan sekä fysiikan ja kemia ihan nollasta ilman minkäänlaista opetusta. Osa-aika työ, jota inhosin sydämeni pohjasta, vei edelleen liikaa huomiota. En ehtinyt valmistautua niin hyvin kuin olisi tarvinnut ja kuin olisin halunnut.

2018: Kaksi viikkoa ennen pääsykoetta jouduin tekemään maailman raskaimman päätöksen rakkaan hevoseni, kilpakumppanini ja ystäväni, lopettamisesta. Aivokasvain, ei mitään tehtävissä. Istuin loput päivät sohvannurkassa satulahuopa sylissä ja itkin. En pystynyt tekemään töitä, en lukemaan pääsykokeisiin, nukkumaan. Surin ja ikävöin, koko maailma tuntui kaatuvan päälle, eikä millään ollut väliä. Kerran yritin avata kirjan, mutta silmät vain selasivat samaa riviä uudelleen ja uudelleen ilman, että ymmärsin edes, mikä aine oli kyseessä.

Pääsykoe meni odotetun huonosti, ei koulupaikkaa. Pääsin kuitenkin todistuksella sisään matikan, fysiikan ja kemian opelinjalle. (matikan E ja haastattelu riittivät, vaikka aloinkin lukemaan kemiaa ja fysiikkaa enkä sitä matikkaa, joka minulle koulupaikan antoi).

Päätin uhrata ensikertalaisuuteni päästäkseni opetukseen fysiikassa ja kemiassa. Yliopistofysiikasta oli pyöreä 0% hyötyä, mutta kemia auttoi senkin edestä. Kehityin ja oikeasti innostuin kemiasta. Kävin yliopistolla keskimäärin 6-8h päivässä ja luin vielä kotona 4-6 tuntia. Lauantaina 8h. Sunnuntait pidin vapaana, jotta jäi aikaa parisuhteelle ja palautumiselle.

2019: Keväällä sattui silmiin lyhyen (maaliskuu-toukokuun puoliväli) valmennuskurssin tarjous. Laskin tarkasti opintolainasta jääneet pennoseni, ja tulin siihen tulokseen, että jos kiristää vyötä, minulla on juuri ja juuri varaa hieman alta tonnin kurssiin. Äiti auttoi muutamalla satasella - ilman sitä apua minulla tuskin olisi ollut kalliiseen kurssiin varaa. Pudotin kevään lopussa yliopistotuntini minimiin, keskityin täysillä ja ja kävin kurssilla.


Pääsykoepäivänä alku meni hyvin, mutta sitten rupesin tuijottamaan kelloa ihan liikaa. Tein anteeksiantamattomia virheitä omalla vahvuusalueellani, orgaanisessa kemiassa. Myös biilogiassa tein ihan naurettavan paljon typeriä virheitä. Tiesin heti kokeen jälkeen, että taidot olisivat riittäneet ainakin 50 pistettä parempaan suoritukseen, olin varma, etten pääse vielä tänäkään vuonna.

 Laskin pisteitä 106 - loppupeleissä sain 129 ja koulupaikan. En meinannun uskoa, kun opintopolku ilmoitti, että opiskelupaikka myönnetty. Kädet täristen nappasin läppärin ruudulta kännykällä kuvan ja lähetin sen tyttöystävälleni. Itkin, enkä oikein vieläkään ole sisäistänt tätä. Mutta ilmeisesti aloitan eläinlääkiksen opinnot syksyllä.

Tänään (to) tyttöystävänikin sai haluamansa paikan Aallosta, ja kaikki vain vihdoin sujuu. Oon ihan hullun onnellinen hänen puolestaan.



Kaikki te, jotka ette päässeet tänä vuonna minne halusitte: älkää luovuttako! Minä en olisi ikinä voinut oikeasti edes kuvitella saavani tätä paikkaa. Uskoin, että olen liian tyhmä, että menen kokeessa aina niin lukkoon, että teen aina niin turhia virheitä. Siitä huolimatta tänä vuonna onnisti - ei parhaalla suorituksella, johon olisin pystynyt, mutta riittävän hyvällä silti.

Poissa Voila97

  • Satunnaisvuotaja
  • Viestejä: 6
Vs: Sinä joka pääsit: kerro tarinasi!
« Vastaus #6 : 27.06.19 - klo:14:29 »
Näitä tarinoita on viimeisen kolmen vuoden aikana tullut luettua niinä hetkinä, kun on tuntunut siltä, että voimat on lopussa. Toivottavasti joku voi saada tästä mun tarinasta yhtä paljon lisätsemppiä ja motivaatiota, kuin minä näiden vuosien aikana. Ja vielä teille kaikille, joille ei vielä tänä vuonna paikka auennut, niin muistakaa tämä: Vaikka kuinka nyt toivottomalta tuntuu, niin sitten kun VIHDOIN pääset sisään, on tää tunne KAIKKIEN niiden kyyneleiden, pettymyksien ja raatamisen arvoista. Eikä siinä vaiheessa ole enää mitään väliä sillä, että montako vuotta on jo hakenut.


2016: Ylioppilaskevät, olin lukenut edelliskesästä asti melko tauotta ylppäreihin, koska tiesin jo kasiluokalla haluavani lääkikseen, ja halusin panostaa kirjoituksiin. Kirjoitukset menikin hyvin, Bilsa L, äikkä L, enkku E, fysiikka E, lyhyt matikka (kävin pitkän kurssit 8 asti) E ja kemia M. Olin kuitenkin kirjoituksen jälkeen aivan loppu henkisesti, enkä millään jaksanut aloittaa heti uutta luku-urakkaa, joten päätin pitäväni välivuoden.


2017: Eka hakukerta. Valmennuskeskuksen etäkurssi, jonka aloitin kai joulukuussa. Motivaatio oli kova, mutta tein kahta työtä yhtä aikaa, koska asuin yksin, joten päivässä jäi aamu- ja iltatöiden välissä yleensä noin 3h aikaa lukea ja siitä suoraan taas töihin ja siitä nukkumaan. Pääsiäisen aikaan tuli todellinen burn out. Olin nukkunut viime kuukausien ajan n. 5-6h yössä, ja siihen päälle 10h töissä ja lukemiset. Olin ihan loppu. Itkeskelin monta kertaa viikossa ja äidille soitettuani tajusin, että pakko pitää tauko. En lukenut pariin viikkoon mitään, ja jatkoin taas sen jälkeen vähän paremmilla voimilla. Näin jälkikäteen ajateltuna, mun ongelma tuona vuonna oli se, että laskin liian vähän ja luovutin liian helposti. Oli niin helppoa katsoa kirjan takaa ratkaisuista mallia, heti kun ei meinannut tehtävä aueta. En myöskään kerrannut niitä tehtäviä, joita en ollut osannut. Kokeessa tiesin jo, ettei hyvin mene ja taisin jäädä joku 30-40 pinnaa rajasta.


2018: Toinen hakukerta. Aloitin lukemisen hiljalleen marraskuun lopulla mafynetin etäkurssin avulla. Olin päättänyt, että tää on mun vuosi. Laskin ja laskin, päivästä toiseen, enkä tuhlannut aikaa turhien teorioiden lukemiseen kuten edellisvuonna, koska mulla oli jo hyvä pohja. Olin päättänyt käydä myös uusimassa fysiikan ja kemian, ja sainkin ne korotettua L ja E. Sit mulla olikin jo ihan kiva rivi: LLLEEE. Mulla oli edelleen vähän liikaa töitä, enkä saanut kunnolla keskityttyä lukemiseen. Tammikuussa kuitenkin lopetin aamutyöt, ja jäljelle jäi vaan illat. Olin kuitenkin tosi väsynyt syksyn ylikuormituksesta, joka painoi vielä pitkälle kevääseen. Motivaatio oli huipussaan, ja nautin laskemisesta. Fysiikka oli aina ollut mulle kivaa, mutta ekaa kertaa aloin nauttimaan kemiastakin ja sain siihen ihan uutta ymmärrystä. Aikataulut kuitenkin rajoittivat edistystäni, joten en päässyt mafyssa niin pitkälle kuin olisin halunnut, vain vähän yli puolen välin. Harkkakokeet meni ensimmäistä lukuun ottamatta hyvin, varsinkin loput 5. Olin rajojen sisällä ja itsevarmuus huipussaan, uskoin että tää vuosi on ihan oikeasti se kun meen sisään. Menin kokeeseen itsevarmana, eikä mua jännittänyt edellisenä iltana tai yönä tippaakaan. Istuin penkkiin, käänsin kokeen, ja sen jälkeen ainoat asiat mitä muistan, on se, että vilkuilin hätääntyneenä kelloa varmaankin 5min välein. Kokeen jälkeen oli itsevarma olo, kunnes katsoin vastaukset, ja yksi kerrallaan alkoi tippumaan aivan järkyttävän kokoisia huolimattomuusvirheitä. Olin ollut jossain oudossa paniikkitilassa koko kokeen ajan, enkä ollut edes lukenut tehtävänantoja loppuun. Tilasin kokeen ja laskin, että pelkkiin huolimattomuusvirheisiin meni ~30 pinnaa. Ja rajasta jäinkin noin 15p verran, eli ei juuri edistystä viime vuodesta, vaikka olinkin kehittynyt ihan älyttömästi.


2019:
Edellisvuoden pettymys oli karvas ja kova, mitä ei yhtään helpottanut se, että poikaystävä pääsi sisään ja minä en. Vaikeinta oli se, että tiesin osaavani jo ne asiat, mutta en tiennyt miten saisin jännityksen kuriin koetilanteessa. Otin taas mafyn ja aloin painamaan laskuja tammikuussa hurjalla vauhdilla. Tajusin vihdoin vähentää töissä, ja sain hyvin aikaa lukemiselle, sekä MIKÄ TÄRKEINTÄ, myös levolle. Luin paljon vähemmän kuin viime vuonna, vain 5h tehokasta päivässä 25h viikossa, ja sitten seis. Kerkesin myös paljon lepäillä, vaikka osana illoista olinkin töissä. Monta kertaa mielessä kalvoi pelko, että riittääkö näin ”pienet lukutunnit”, mutta pysyin niissä loppuun saakka, koska uskoin että levolla olisi suuri merkitys sen kannalta, että saisin pidettyä pääni kasassa tämän vuoden kokeessa. Edistyin mafyssa hyvin, ja pääsin kaikissa aineissa tänä vuonna loppuun asti, vaikka luin vähemmän kuin viime vuonna. Ihmettelinkin monta kertaa ääneen, että teenkö mä tässä jotain nyt väärin, kun olo ei ole yhtään uupunut. Harkkakokeet meni taas melko hyvin, ja muutoksena edellisvuoteen tein niitä kirjastossa, ja osallistuin lisänä vielä valmennuskeskuksen kurssin kokeisiin, koska niitä järjestettiin kaupungissani. Kaikki tämä sen takia, että halusin varmistaa, että mulla on mahdollisimman paljon kokemusta siitä koetilanteesta, ettei se taas pilaisi mahdollisuuksiani. Mafyn kokeissa olin yleensä 10-20p yli sisäänpääsyrajan, ja kokeet meni kaikenkaikkiaan hyvin. Paitsi viimeinen mafyn koe, joka tuntui pohjanoteeraukselta. Siinäkin kuitenkin pääsin vielä mafyn rajojen mukaan sisään. En antanut ”huonon” menestyksen kuitenkaan masentaa minua, vaan päätin, että osaamiseni riittää sisäänpääsyyn. Koetta edellisenä iltana olin urheillut itseni ihan väsyksiin, ja menin nukkumaan kahdeksalta :D ja nukuin kymmenen tunnin yöunet ennen koetta, fiilis oli hyvä. Kävelin itsevarmana kokeeseen, tsemppibiisien soidessa kuulokkeista ja hoin vaan itselleni, että ”mee nyt vaan näyttää sille kokeelle, mitä sä osaat”. Istuin saliin itsevarmana, mutta hieman jännittyneenä. Kahlasin kokeen läpi, ja yritin saada jokaisesta tehtävästä niin paljon irti, kuin mahdollista. En masentunut sekunniksikaan vaikeammista tehtävistä, vaan kirjoitin niistäkin kaiken mahdollisen ylös. Mulla oli selkeä taktiikka, mitä noudatin ja sain kaikki tehtävät yhtä lukuunottamatta tehtyä jollain tavalla. Ja ennen kaikkea keskityin siihen, että luin tehtävänannot huolellisesti. Kokeen jälkeen oli tyhjentynyt olo. Tiesin, että se meni paremmin kuin viime vuonna, mutta en tiennyt riittäisikö se. Laskin pisteet poikaystävän kanssa, ja olin ihan tyytyväinen. Tiesin, että mulla olis hyvä mahdollisuus päästä. Kuusi viikkoa meni hitaammin kuin koskaan, vaikka olin töissäkin. Joka toinen päivä ajattelin, että pääsen ja joka toinen, että en. Tulospäivänä olin töissä, enkä ollut aavistanut yhtään, että tulokset tulisivat silloin. Päivitin opintopolun töissä, ja en osaa kuvailla tunnetta sen jälkeen. Kädet tärisi, enkä ollut uskoa, että nyt se urakka on vihdoinkin ohi. Kaikilla näillä vuosilla oli vihdoin jokin tarkoitus, ja voin sanoa, että musta tulee lääkäri.



« Viimeksi muokattu: 28.06.19 - klo:09:44 kirjoittanut Voila97 »

Poissa Cas9

  • Alkuvuotaja
  • Viestejä: 2
Vs: Sinä joka pääsit: kerro tarinasi!
« Vastaus #7 : 28.06.19 - klo:00:01 »
2011 kirjoitin ylioppilaaksi ja hain ensimmäisiä opiskelupaikkoja armeijan jälkeen 2012. Hain opettajaksi, mutta sain hylsyn ja päädyin opiskelemaan fysioterapiaa. Hain uudestaan opettajaksi 2013 ja pääsin sisään. Olin aina uumoillut lääkiksestä, mutten uskaltanut sanoa sitä itsellenikään ääneen. 2016 uskalsin tehdä päätöksen valmistautua lääkiksen pääsykokeeseen 2018. Valmistelin opintojani mahdollisimman pitkälle opettajakoulutuksesta ja aloitin lukion fykebi oppimäärän opiskelun "nollista". Viime vuonna olin rejecti... uupunut pitkästä valmennuskurssista ja täyspäiväisestä itseopiskelusta. Sain kuitenkin lohduttavat 114 pistettä. Usko itseeni pysyi yllä ja sain kasattua hyvän motivaation seuraavaan vuoteen. Olin paljon itsevarmempi, laadukkaampi ja tietoisempi opiskelija kuin edellisvuonna. Opiskelin osan syksyä ja koko kevään päiväduunikseni pääsykoetta varten. Käytetty aika, stressi ja raha(ttomuus) eivät enää jaksa kiinnostaa, sillä kova työ palkittiin sekä unelma toteutui tänä keväänä. -> HKI yleinen

Poissa keniankelmi

  • Tehovuotaja
  • *
  • Viestejä: 44
  • Sukupuoli: Mies
  • lääket. yo. -19
Vs: Sinä joka pääsit: kerro tarinasi!
« Vastaus #8 : 28.06.19 - klo:00:26 »
Lukion toisella sain ensimmäisen kerran päähäni, että haluun lääkäriksi. Sitä ennen lääkärin ammatti oli ollut ammatinvalintatesteissä korkealla, mutta vasta 18-vuotiaana kasvoin ajatukselle ja tajusin et tää on miun juttu.


Kirjoitin 2016 (EMCCCC) hain suoraan ja kauas jäätiin. En ymmärtänyt ollenkaan mitä sisäänpääsy vaatii.
Kesä menikin intissä ja kotiuduin talveksi luku-urakkaa varten.


Talvella 2017 opiskelin ahkerasti pääsykoetta varten ja keväällä alkoi Eximian lähikurssi. Kurssi oli todella surkea, nimittäin opetuksen taso oli huonompaa kuin lukiossa. Kokeeseen menin kuitenkin luottavaisin mielin, mutta kauas jäätiin taas. Varasija 200 jotain.


Noh, kesällä 2017 kuulin Mafysta ja hankin itseopiskelumateriaalin. Aloin opiskelemaan syksyllä. Muutin omilleni niin tein samalla töitä. Työt veivät mennessään ja kauas jäätiin taas. 100 raakapistettä. 


Kesä 2018 saapui. Ruisrockissa Mafylta soitettiin, kyseltiin että pääsinkö sisään ja sniikisti kaupattiin kattavampaa kurssia. Sanoin neidille että ens vuonna oon sisällä ja pärjään itseopiskelukurssilla. Tämä oli jonkinlainen kääntökohta. Päätin laittaa kaiken likoon ja tehdä niin **** töitä, että paikka aukeaa varmasti.


Syksyllä taas grindaus alkoi ja keskityin kertaamaan kaiken erittäin hyvin. Laskuja laskuja laskuja, **** laskuja. Tein edelleen töitä kolme kertaa viikossa ja muina päivinä luin. En pitänyt vapaapäiviä ennen maaliskuuta, muutamia yksittäisiä lukuunottamatta. Maaliskuun jälkeen  jäin pois töistä ja keskityin täysillä opiskeluun, sunnuntait pidin vapaata. Harjoituskokeissa pääsin Mafyn "rajojen" yli ja tiesin, että kokeessa hyvä suoritus riittää. Koepäivä tuli ja olo oli rauhallinen. Ajankäyttö meni kokeessa nappiin ja  jäi hyvä fiilis. Laskeskelin pisteideni riittävän sisäänpääsyyn.


Tulosten tultua kädet täristen opintopolkuun ja HYVÄKSYTTY. Ne ensimmäiset minuutit jo olivat kaiken työn arvoisia.


Onnittelut vielä sisäänpäässeille ja hurjasti voimia rejekteille! Kerratkaa kerratkaa kerratkaa ja olkaa rehellisiä itsellenne. Kyllä se paikka joskus aukeaa. ;D



« Viimeksi muokattu: 28.06.19 - klo:00:38 kirjoittanut keniankelmi »
without order nothing exists, without chaos nothing evolves

Poissa nallukka

  • Tehovuotaja
  • *
  • Viestejä: 76
  • Sukupuoli: Mies
  • GOD TIER Tampere -19
Vs: Sinä joka pääsit: kerro tarinasi!
« Vastaus #9 : 28.06.19 - klo:08:55 »
Lääkärin ammatti on ollut mulle aina selvä valinta, oikeastaan mitään varavaihtoehtoa ei ole tulltu edes mietittyä :D  Lukioon mennessä oli siis selvää, mitkä kurssit tulisi valittua ja mihin etenkin tulisi panostaa.


Kirjoitin ylioppilaaksi 2018 (LEEMMMC), jolloin hain myös ensimmäistä kertaa. Kevät oli siitä perspektiivistä erilainen, että muutin toiseen kaupunkiin kirjotusten jälkeen koko lukuprosessin ajaksi valmennuskurssin perässä. Hyvänkuuloinen idea, saa lukea rauhassa ja keskittyä olennaiseen. Jälkeenpäin ajateltuna olosuhteet oppimiseen olivat optimaaliset, mutta muun elämän ''puuttuminen'' ja liiallinen sulkeutuminen hakukuplaan koituivat todnäk kohtaloksi. Kokeen jälkeen oli ihan hyvä fiilis, mutta mallivastauksien jälkeen olin käytännössä varma etten tulisi pääsemään. Kevään jälkeen olin suhteellisen stressaantunut, enkä pystynyt kunnolla nauttimaan lukuvapaista päivistä. En tuolloin tajunnut stressaavani, vaan kuvittelin kokoaikaisen kuumottelun kuuluvan hakuprosessiin. Tuloksena pääsykokeesta 147 pistettä ja huolimattomuusvirheistä about 30 pinnaa takkiin.


Alkuperäisen suunnitelman mukaan olisin lähtenyt inttiin heti 2018 kesällä, mutta muutaman muuttujan vuoksi tuo lykkääntyi vuodella eteenpäin. Välivuosi häämötti siis edessä, mikä oli tietenkin lääkishaun kannalta optimaalista. Syksyllä en lukenut yhtään vaan keskityin chillailuun sekä välivuodesta nauttimiseen. Mafyn ostin marraskuun aikana, mutta aloitin lukemisen käytännössä vasta tammikuun alussa.


Tammi- ja helmikuun tein vain mafyn fysiikkaa ja kemiaa, lukutunnit pyörivät 20h/viikko tuntumassa. Helmi-maaliskuun vaihteessa pidin parin viikon loman, jonka jälkeen aloitin myös bilsan lukemisen. Bilsaa luin pääasiassa koralleista. Tein myös mafyn bilsantehtäviä, mutten kuitenkaan kokenut niitä erityisen hyödyllisiksi. Kemiaa ja fysiikkaa opiskelin pelkästään mafysta, kemiasta tosin selailin myös uuden opsin kirjat läpi. Maaliskuun alusta kokeeseen asti lukutunnit olivat noin 25h/viikko. Pääsin kaikista mafyn kokeista selvästi rajojen yli ja pysyin rankingin kärjessä koko kevään ajan.


Koetta edeltävät kaksi viikkoa otin todella iisisti, yhteensä lukutunteja tuli noin 30h noiden viikkojen aikana. Fysiikkaa tai kemiaa en juurikaan tehnyt viimeisten viikkojen aikana, vaan käytin kaiken ajan bilsan nippeleihin. Koetta edeltävän yön olin hotellissa ja koeaamuna fiilis oli itsevarma sekä rauhallinen. Koe näytti aluksi haastavalle, mutta muutaman lukukerran jälkeen selkeni jo huomattavasti. Ajankäytöllisesti koe meni erittäin nappiin, vaikka 12 maissa jännitinkin ettei aika riittäisi (5 tehtävää tekemättä, mukaan lukien ''ison näköiset'' spektritehtävät yms.). Olin lopulta valmis jo 13 paikkeilla, joten tarkistamiseen jäi hyvin aikaa. Kokeen jälkeen fiilis oli loistava, olin käytännössä varma että tulisin pääsemään sisään. Illalla katselin vastausanalyysia ja fiilis sisäänpääsystä vain vahvistui.


Olin koko kesän lähes varma sisäänpääsystä, enkä jännittänyt tuloksiakaan juuri ollenkaan ennen viimeistä viikkoa. Tulospäivän koittaessa lopputulos oli toivottu, HYVÄKSYTTY Tampereelle ja fiilis sen mukainen.


Vinkkinä kaikille tulevien vuosien hakijoille; älkää stressatko liikaa lukutunneista. Löytäkää itsellenne sopiva opiskelutekniikka ja luottakaa rutiineihin. Pitäkää päivät aikataulullisesti samanlaisina, niin lukemisesta tulee rutiini eikä lukuprosessi koidu raskaaksi. Älkää pelätkö välipäiviä tai taukoja.


Onnea kaikille aksepteille ja tsemppiä tän vuoden rejekteille, nähdään kaikkien kanssa syksyllä 2020! :peukku:

Poissa Taivaanrannanmaalari

  • Alkuvuotaja
  • Viestejä: 1
Vs: Sinä joka pääsit: kerro tarinasi!
« Vastaus #10 : 29.06.19 - klo:02:11 »
En nähnyt tässä keskustelussa vielä yhdenkään suoraan lukiosta sisään päässeen tarinaa, joten tässä saatte sellaisenkin. Olen halunnut eläinlääkäriksi 5-vuotiaasta lähtien. Peruskoulussa menestyin hyvin ja pääsin sisään korkeatasoiseen lukioon. Lukiossa alkoi kuitenkin tulla niitä hetkiä, että en tajunnutkaan kaikkea. Keskityin kuitenkin bilsaan, kemiaan ja fysiikkaan tosissani eläinlääkis mielessä häämöttäen.


Kirjoitukset tulivat ja kirjoitukset menivät. Lääkiksen vaatimustasoon nähden suoriuduin huonosti. Bilsa E, kemia E, pitkä matikka E, fysiikka M, äidinkieli M ja englanti M. Tiesin, että pääsykoekiintiö oli melko varmasti ainoa mahdollisuuteni. Aloin tehdä tosissani töitä (olin toki panostanut täysillä myös kirjoituksiin) vasta pari viikkoa kirjoitusten loppumisen jälkeen. Minulla oli siis huikeat viisi viikkoa aikaa. Sisäänpääsyni tuntui mahdottomuudelta, koska olin tietoinen siitä, miten paljon töitä monet olivat tehneet jo jopa useiden vuosien ajan.


Olin kuitenkin velkaa itselleni sen, että yrittäisin parhaani. Minulla oli ollut jo kirjoituksissa mafynetti käytössä, joten samalla linjalla jatkettiin. Harjoituskokeissa menestyin huonosti. Parhaimmillani olin parempi kuin vähän yli 50%. Tämä saattoi tosin johtua paineettomasta kotiympäristöstä.


Koepäivän aamuna oli epätodellinen olo. Tätä hetkeä olin kauhulla odottanut n. 13 vuotta elämästäni. Jännitti, mutta ei liikaa. Tiesin, että olin tehnyt parhaani. Se riittää. Aina. Olen sinänsä omituinen, että olen aina jollain tavalla nauttinut koetilanteista. Jopa ylioppilaskirjoituksissa minulla oli hauskaa, joten niin oli nytkin. Siis heti sen jälkeen, kun koe kuullutettiin alkaneeksi.


Aloitin monivalinnoista, koska sen olin todennut itselleni parhaaksi taktiikaksi. Pyrin etenemään ripeästi ja jätin epävarmat kohdat tyhjiksi. Palasin niihin vielä koeajan loppupuolella. Olin täysin omassa kuplassani, jossa ei ollut olemassa mitään muuta kuin minä ja se koe. Muistan, että aivan viimeisellä minuutilla keksin osaavani ratkaista yhden jutun siitä viimeisestä tehtävästä. Kirjoitin sen pikaisesti paperille, laskin kynän käsistäni ja siinä samassa koeaika olikin jo päättynyt.


En uskonut, että pääsisin sisään. Olihan siinä kokeessa tietysti monta helpohkoa tehtävää. Tyhjää jäi kuitenkin mielestäni liikaa. Koepisteitäni en edes uskaltanut arvella. Karkoitin koko kokeen mielestäni ja lähdin ylioppilasjuhlien jälkeen ulkomaille.


26.6. klo 10:jotain olin Splitin lentokentällä odottamassa takaisin Helsinkiin lentävää konetta. Sain sähköpostin. Siinä sanottiin, että pisteeni ovat nyt nähtävissä. 114 raakapistettä. Se on aivan rajalla. Tajusin, että minulla on mahdollisuus. Yritin kirjautua Opintopolkuun, mutta en päässyt. Syyksi selvisi väliaikainen käyttökatko Op:n tunnuksilla.


Lentokoneen lennellessä pilvien päällä katselin koko ajan Opintopolkua. Milloin se hemmetin käyttökatko loppuu? Tunnin kuluttua koneen ilmaan noususta onnistuin viimein pääsemään sisään. En ollut uskoa silmiäni. Aloitan kuin aloitankin syksyllä opinnot eläinlääketieteellisessä! En ole sisäistänyt sitä täysin vieläkään.


Myöhemmin selvisi, että pääsin sisään koepistekiintiössä ilmeisesti viimeisenä hyväksyttynä. Sisään pääsyni oli siis kiinni niistä muutamista ohikiitävistä sekunneista, joiden aikana keksin ratkaista sen yhden pienen jutun.


Tämän tarinan opetus on, että ihmeitä tapahtuu. Älkää siis ikinä menettäkö toivoa. Muistakaa myös käyttää pääsykokeissa joka ikinen sekunti hyväksenne ja pitäkää koko kokeen ajan keskittyminen huipussaan (pieniä taukoja on tietenkin pakko pitää). Sisäänpääsy voi jäädä kiinni yhdestä väärään paikkaan eksyneestä ruksista tai pienenpienestä laskutoimituksesta, jota ette tajunneet suorittaa.
« Viimeksi muokattu: 29.06.19 - klo:02:15 kirjoittanut Taivaanrannanmaalari »

Poissa Glomerulus

  • Älyvuotaja
  • **
  • Viestejä: 153
  • Sukupuoli: Mies
  • God Tier Turku, Lääketieteen yo 2019
Vs: Sinä joka pääsit: kerro tarinasi!
« Vastaus #11 : 29.06.19 - klo:14:35 »
Ai että, tuntuu uskomattomalta päästä kirjoittamaan omaa tarinaansa tänne  :)  Monta vuotta on tullut itsekin luettua muiden onnistumisista ja keräiltyä niistä lisämotivaatiota itselle. Mulla on ollut lääkis aina haaveena, joten on ollut selvää että haen niin monta kertaa että lopulta pääsen sisään ja 2020 olisi ollut vuorossa haku ulkomaille jos tänä vuonna ei olisi tärpännyt. Elikkäs:


2015: Eka hakuvuosi oli 2015. Olen jo hieman vanhempi miekkonen, joten lukiosta oli ehtinyt kulua jo muutama vuosi aikaa. En oikeastaan edes tiedä miksi, mutta jostain syystä tuli pyörittyä työelämässä jokunen vuosi lukion ja ekan haun välissä ja siinä samalla tehokkaasti unohdettua kaikki fykebi asiat mitä oli koskaan oppinut  ::)  Päätin kuitenkin 2015 keväällä, että nyt lähden seuraamaan unelmaani ja ostin 18 kirjaa ja aloitin selaamaan nollapohjalta fykebi:ä. Ihmeen paljon ehdin jo sen kevään aikana oppia, sillä jäin n. 40-45 Helsingin rajasta ja varasija oli neljäsataajotain. Olin ihan hyvillä mielin ja aloin jo syksyllä valmistautua seuraavaan vuoteen.


2016: Yli-innokkaana lääkishakijana tein kaikki virheet mitä voi vaan hakuprosessissa tehdä: luin 12-16h/päivässä 7pv/viikossa urheillen 0 päivää viikossa ja syöden aivan mitä sattuu.. Henkisestä hyvinvoinnista huolehtiminen siis loisti poissaolollaan ja tavoittelin kaikkea älytöntä, kuten "joka neljäs viikko yli 100h opiskelua" yms ja pää olikin aivan pimeänä keväällä. Toki paljon opinkin ja pääsin Ouluun varasijalle 37. osaamalla kokeessa todella hyvin bike:n asiat. Fysiikka oli aivan retuperällä ja yllättäen, moisten tuntien jälkeen tein aivan käsittämättömiä virheitä. Nimesin esim. hauiksen "pohjelihakseksi" kun silmät ristissä katsoin että "tuossahan on kuva jalasta" XD Noh, 2016 sain opiskelupaikan molekyylibiotieteiltä ja otin sen vastaan. Edellisvuonna olin jäänyt molelle varasijalle 11 ja opiskelupaikkaa ei auennut mistään.


2017: Yli-innokas opiskelu jatkui ja väänsin molen fuksivuonna 86op kasaan ja yritin siinä samalla lukea pääsykokeisiin ja tehdä töitä. Lyhyestä virsi kaunis: Kombo oli tuhoon tuomittu ja koe meni reilusti huonommin kuin edellisvuonna -> taisin saada jotain 120p ja jäin Turkuun varasijalle kaksisataa jotain  :o


2018: Edellisvuoden (2017) koesuoritus lannisti itseni perusteellisesti, koska lähdin uskomaan näitä typeriä ajatuksia että "kyllä perustyypin pitää päästä tokalla, viimeistään kolmannella yrityksellä sisään" ja koin itseni epäonnistuneeksi. Näinpä lähdin loppukesästä pariksi kuukaudeksi ulkomaille tuulettumaan ja sieltä takaisin tullessa päätin että hylkään unelmani ja keskityn molen opintoihin. Syksyllä tulikin ahmittua 45op ja talvella lähdin kaverin kanssa kahdeksi kuukaudeksi kiertämään Aasiaa. Tulin takaisin helmi-maaliskuun vaihteessa ja yritin käydä molen kursseja, mutta samalla tiesin että tämä ei ole se oma ala ja niinpä kaivoin jälleen kerran lääkiskirjat esiin. Yritin epätoivoisesti 7vk:n lukemisella saada asiat palautettua mieleeni ja ehkäpä sainkin, mutta kehitystä ei noin lyhyessä ajassa millään ehtinyt tulla. Taisin saada n. 130p kokeesta ja taas jäätiin lähes 20p alimmista rajoista.


2019: Samana päivänä kun sain rejektit neljännen kerran, päätin että nyt loppuu tämä pelleily ja yritän sen vihon viimeisen viidennen kerran vielä päästä Suomen lääkiksiin. Päätin että en lähde reppureissuille, vaan käytän ne rahat parhaaseen valmennuskurssiin minkä löydän. Olin aiemmat vuodet lukenut ainoastaan lukiokirjoja ja niinpä otin tälle haulle MAFY:n pisimmän kurssin harkkakokeineen, opettajineen, OPO:ineen ja tabletteineen. Aloitin heinäkuussa hyvin kevyesti IFA:n selailulla ja elokuussa aloitin MAFY:n tekemisen. Elokuun lopussa alkoi jo valmennuskurssi. Tein pitkähköjä viikkoja (n. 30h/viikko) jo syksystä ja jouluna pidin viikon tauon. Edellisvuosista poiketen, pidin kunnolla huolta myös itsestäni. Urheilin paljon, söin terveellisesti ja mikä tärkintä, pidin joka viikko ainakin sen yhden päivän täysin vapaata ja näin paljon kavereita yms. Fiilis oli hyvä ja vuoden vaihteessa odotin jo harkkakokeita. Noh, eka koe riitti muille yleisille ja toka koe floppasi ja jäin yleisten rajoista. Olin hetken aikaa ahdistunut, mutta päätin jatkaa säännöllisesti ja ahkerasti opiskelua ja viimeiset viisi koetta kaikkien rajojen yli, osa heittämällä. Lopulta koepäivänä oli koetekniikka ja ajankäyttö hyvin hallussa. Koesuoritus oli vaikeaan kokeeseen nähden ihan hyvä, tosin kemiassa tein erittäin paljon virheitä ja laskin ankarasti 135-140p saavani. Tiesin että nuo pisteet eivät ole tae mistään ja 6vk olivatkin älyttömät pitkät odottaa, vaikka niistä 4vk olinkin reppureissulla. Lopulta tulokset tulivat 26.6. ja PÄÄSIN SUOMEN KAUNEIMPAAN KAUPUNKIIN, TURKUUN!! Pisteet olivat pienoinen yllätys, sain 152,5p ja olin aivan sekaisin koko päivän :o ::) ;D Sieltä se unelma tuli viidennellä yrityksellä ja olen ylpeä itsestäni etten antanut periksi.


Joten: Kaikille rannalle jääneille aivan valtavasti tsemppiä! Tiedän että nyt ahdistaa, mutta kannattaa vaan sitkeästi jatkaa koska se palkinto tulee teille kaikille!  8)  Kun näin "hyväksytty" opintopolussa, tuo viisi vuotta pyyhkiytyi samalla sekunnilla mielestäni ja kaikki työ oli vaivan arvoista. Nyt pääsen opiskelemaan unelma-alaani ja odotan teitä fukseikseni ensi vuonna <3

Poissa Toiveikas

  • Satunnaisvuotaja
  • Viestejä: 9
Vs: Sinä joka pääsit: kerro tarinasi!
« Vastaus #12 : 30.06.19 - klo:09:58 »
Valmistuin 2011 lukiosta, eikä mitään ajatusta, että mikä musta tulee isona. Olin töissä muutaman vuoden ja aloin opiskella siinä sivussa ratsastusopeks. Koulun myötä päädyin töihin eläinlääkärin avustajaksi, jossa kiinnostus lääketieteeseen heräsi. 2017 oli eka lääkishaku ja jäin Kuopiosta 3pisteen päähän. Aloitin 2017 syksyllä fysiikan opinnot, joita pidin varasuunnitelmanani mikäli lääkis jäisi vain haaveeksi.
2018 olin töissä opiskelin fysiikkaa ja luin pääsykokeeseen. Koen, että yliopisto-opinnoista oli pääsykokeeseen hyötyä, laskurutiini ja soveltaminen kasvoivat huomattavasti. 2018 pääsykokeessa tein ihan mahdottomasti huolimattomuusvirheitä ja lopputuloksena jäin 1pisteen päähän. Harmistuminen oli ihan suunnatonta ja viikko menikin itseä keräillessä. Olin kuitenkin päättänyt, että minusta tulee lääkäri.
2019 otin käyttöön mafyn missä varsinkin nopeusharjoittelu ja kokeet antoivat uuden vaihteen loppuajan treenaamiseen. Pääsykokeen jälkeen olo oli kuitenkin ihan surkea, mutta pisteiksi laskinkin 147. Olisiko sittenkin tämä vuosi se vuosi? Jännäsin tuloksia ja ehdin käydä läpi koko tunneskaalan siinä odotellessa. Kun tulokset viimein tuli epäusko oli ehkä se ensimmäinen fiilis. Olin saanut 166pistettä ja pääsykokeet oli viimein takana. 😭😭😭
Olen sitä mieltä, että pääsykoe erottelee ne kokeilijat ja motivoituneet hakijat toisistaan. Toki jotku pääsen heti sisään, mutta aina se vaatii kunnon panostuksen. Siinä missä yo-kokeissa on aikaa syödä eväitä ja miettiä viikonloppua pääsykoe vaatii kokeen suorittajilta kykyä soveltaa suurta tietomäärää paineen alla, mikä on erittäin toivottava ominaisuus lääkärille. Harmi siis että kaikkien ei enää tarvitse siitä suoriutua.  :-\
Valtavasti onnea kaikille sisäänpääsijöille ja paljon tsemiä uuteen yritykseen, mikäli ovet eivät tänävuonna auenneet. Nähdään viimeistään ensivuonna.  :wink:

Poissa mahdotontehtava

  • Alkuvuotaja
  • Viestejä: 1
Vs: Sinä joka pääsit: kerro tarinasi!
« Vastaus #13 : 01.07.19 - klo:18:46 »
TE, JOILLA ON JO AMMATTI + KÄYTTE TÖISSÄ

Haluun jakaa mun tarinan rohkaisemaan teitä, jotka ette tule suoraan lukiosta ja koette suurta alemmuudentunnetta pääsykoeurakan edessä!

Kirjoitin vuonna 2013 lukiosta ja valmistuin myöhemmin sote-ammattiin. Ajatus lääkiksestä oli aina ollut mun mielessä, mutta en uskaltanut siihen ryhtyä. Pettymyksen pelko ja turhautuminen siitä, että projekti söisi paljon aikaa ja rahaa. Lopulta unelma kävi niin suureksi, että "oli pakko" ruveta tekemään jotain. Lukiossa kirjoitin BI+KE hyvin arvosanoin (vanha OPS), mutta FY jätin kesken sen vaikeuden vuoksi.

Kävin ennen luku-urakkaa (2017) tekemässä pääsykokeen, jotta saan yleiskuvan kokeesta. Sen jälkeen alkoi lukeminen, kesät olen pitänyt vapaata - mutta muuten töiden ohessa lukenut.

Vuoden 2018 koetta varten aloitin fysiikan opiskelun nollista. Bilsa ja kemia oli myös aikalailla unohtunut lukiosta. Päivässä luin 3-6h. Kävin Valmennuskeskuksen kurssin, josta oli apua. Harjoituskokeet eivät menneet loistavasti, mutta kehityin koko ajan. Töitä tein keväällä 50%, ja ennen koetta pidin kahden viikon lukuloman. En päässyt sisään, sain n. puolet koepisteistä.

Vuoden 2019 kokeeseen hankin Mafyn materiaalin, jota suosittelen! Jatkoin lisäksi valmennuskurssilla, koska halusin tietää uuden&vanhan OPS:n erot. Hyödyin molemmista. Harjoituskokeet alkoivat mennä hyvin. Töitä tein koko vuoden 100%, joten ongelmaksi muodostui ajanpuute ja väsymys. Ehdin lukea päivittäin 1-3h, vapaapäivinä 5-8h. Usein illalla töiden jälkeen oli vaikea pysyä hereillä... Lukulomaa pidin taas kaksi viikkoa ennen koetta. Ajanpuute pakotti opiskelemaan tehokkaasti. En kuitenkaan suosittele tekemään lukemisen ohessa niin paljon töitä, jos haluaa jotain muutakin elämää :D Pääsin joka tapauksessa tänä vuonna sisään yleiselle.

Mää ajattelin ennen, että lääkikseen pääsee vain yli-ihmiset, mutta onneksi se ei pidä paikkaansa. Jos jotain tosissaan haluaa, sen myös saa. En koe olevani luonnonlahjakkuus, muistikin on välillä kuin reikäjuustoa, mutta kova työ palkitaan! :) Rohkeesti vaan kohti omia unelmia.

Poissa assp

  • Alkuvuotaja
  • Viestejä: 2
Vs: Sinä joka pääsit: kerro tarinasi!
« Vastaus #14 : 08.07.19 - klo:13:50 »
Pääsin ylioppilaaks keväällä 2018. Mulla oli silloin jo käytössä mafynetti ja yritin kyl ihan tosissani, mut ei vaan oikeen riittäny voimat ja aika kirjotusten jälkeen. Koe meni kuitenkin mun mielestä ihan hyvin siihen nähden, miten vähän valmistautumisaikaa oli. Eläimelle olisin esimerkiks päässyt jo. Olin kirjottanut bilsan jo syksyllä 2017, joten ne asiat oli päässy ubohtumaan ja kirjotin myös enkun ja pitkän matikan, joten en ehtiny keskittyä fysiikkaan ja kemiaankaan tarpeeks.

Sitten tuli tulokset ja en ollut yllättyny, koska olin arvioinu omat pisteeni ja tiesin, ettei ne tuu riittään. Harmitti, mutta päätin heti että uutta yritystä vaan. Otin mafyn materiaalit uudestaan ja olin tammikuussa alkavalla lähikurssilla. Alotin lukeen syyskuussa pienillä tuntimäärillä ja nostin tunteja pikkuhiljaa. Syksyllä olin myös töissä ja se oli aika rankkaa, joten mulle oli selvää, etten enää keväällä jatkais töitä. Pidin parin viikon joululoman ja aloin tammikuussa lukee 6h päivässä. Taukojen kanssa tottakai päivästä tuli pitkä. Joka päivä heräsin ennen seittemää ja lähdin kirjastolle. Onneks mulla oli lukukaveri, niin oli vähän helpompi jaksaa. Mafyn kokeet alko mennä joka kerta paremmin ja jaksaminenkin helpottu kevään edetessä. Pidin myös maaliskuun puolivälissä viiden päivän loman lapissa, jossa laskettelin ja moottorikelkkailin. Se tuli tosi tarpeeseen ja vaikka aluks tuntu että mitä mä täällä lomailen ku muut lukee, niin se oli kyl hyvä idea ja jakso sitten viel loppurutistuksen paremmin. Pari viikkoo ennen pääsykoetta vähensin tunteja noin neljään per päivä ja pääsykoetta edeltävät päivät pidin ihan vapaana. Hain ensisijasena Helsinkiin, mut paikka irtos Kuopiosta. Vaikka ei ollut mun ykkösvaihtoehto ja muutto sinne vähän jännittää, niin oon kyllä superonnellinen. Tärkeintä mulle oli päästä opiskeleen mun unelma-alaa ja se kaupunki oli sit toissijanen asia.

Mulla oli lähes koko ajan aika itsevarma olo sisäänpääsystä ja mun perhe sekä ystävät tuki mua ihan todella paljon, mikä lisäs myös uskoo siihen omaan tekemiseen. Mafylta sai myös opiskeluvalmentajan, joka oli mulla ainakin superihana ja tsemppas mua todella paljon. Haluun sanoo kaikille jotka ei vielä päässyt että yrittäkää vielä, jos yhtään tuntuu siltä! Uskon, että kaikki voi onnistua, jos tekee tarpeeks töitä ja uskoo itteensä. Ite oon halunnu lääkäriks varmaan päiväkodista asti, niin mulla oli koko ajan se ajatus että minähän menen sisään vaikka väkisin. Oon myös aina ollu aika laiska, joten tää viime vuosi oli kyl vähän kova paikka ku pitikin ihan oikeesti puurtaa, lukiossa olin pärjänny aika vähällä. Mutta kyllä sitä tärkeiden asioiden eteen on valmis näkeen vaivaa. Tsemppiä kaikille tulevaan vuoteen, kova työ palkitaan aina jossain vaiheessa! Ja onnea myös muille sisäänpäässeille!

 

Seuraa meitä