Kirjoittaja Aihe: Sinä joka pääsit: kerro tarinasi!  (Luettu 6057 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Curiousia

  • Älyvuotaja
  • **
  • Viestejä: 111
  • Sukupuoli: Nainen
  • Lääketieteen yo -19
Vs: Sinä joka pääsit: kerro tarinasi!
« Vastaus #15 : 11.07.19 - klo:18:54 »

Abi vm. 2014--> 2019 sisällä hki yleisellä!


1. haku 2015:
Valmistuin lukiosta 2014 syksyllä: taktisesti kävin korottamassa kemiaa ja biologiaa syksyllä (C--> E). Luin kevään 2015 rennosti tietäen, etten varmaan omalla fysiikkaosaamisella pääsisi sisään ainakaan Helsinkiin. En kuitenkaan uskaltanut hakea muualle kun unelma oli jäädä "kotikonnuille" opiskelemaan. Hylkyhän sieltä tuli; oisinkohan saanut n. 120p. Olisin päässyt lukemaan elintarviketieteitä mutta pelkäsin ensikertalaisuuden menettämistä. Kieltäydyin paikasta ja hankin töitä, joilla kustansin itselleni Valmennuskeskuksen (marraskuun?) kurssin.
2. haku 2016:
VK:n kurssi osoittautui itselleni ihan turhaksi, sillä luennot olivat turhia itselleni sekä pitkä matka luennoille turhautti. Tein tehtäviä pääasiassa VK:n materiaaleista ja lukion kirjoista, mutta unohdin kerrata asiat täysin. Sabotoin myös oman yritykseni sekoittamalla kokonaan lukurytmin lukemalla epäsäännöllisesti ja unohtaen ottaa vapaa-aikaa itselleni. Lopulta pari viimeistä kuukautta meni täysin stressatessa pienen burn outin partalla. Voittekin arvata lopputuloksen: n. 20p Helsingin yleiseltä... taas. Olin kuitenkin käynyt muiden alojen kokeessa ja otinkin paikan molekyylibiotieteiltä. Pelkäsin liikaa uutta välivuotta että ajattelin ettei ensikertalaisuuden menetys mitään haittaisi.
3. haku 2017:
Aloitin luvut keväällä heti alussa. Sainkin luettua ehkä helmikuun loppuun, mutta tämän jälkeen yliopiston opinnot vievät mennessään ja jäin jälkeen. Lopulta tuloksena taisi olla 90p eli vuosi meni "täysin" hukkaan.
4. haku 2018:
Aika samanlainen tilanne. En enää luottanut taitoihini ja luvut menivät ihan mönkään. Pääsin kuitenkin takaisin kolminumeroisiin summiin, mutta ei niillä olisi päässyt edes hampaalle. En kuitenkaan suostunut luovuttamaan, sillä vuosi vuodelta sydämessäni tiesin enemmän etten haluaisi tehdä mitään muuta! Onneksi lähipiirissä jaksettiin kuunnella tuhatta kertaa lääkishausta ja yrittivät parhaansa tukea.
5. haku 2019:
Tajusin, ettei keskittymiseni kestä sekä opintoja että pääsykoelukuja. Tiesin, että lääkis on se mun juttu, joten taktikoin syksyllä tarpeeksi opintoja ja käytin joulukuusta lähtien 100% opiskeluistani pääsykokeeseen. Aloitin jo alkusyksystä kevyin tunnein(5h/vk) fysiikan kanssa ja lopulta keväällä luin keskimäärin 25h/vk. Yhteensä tunteja taisi olla 500. Isoin muutos edellisiin oli aiheiden kunnollinen kertaus, mafyn etäkurssi(ja opiskeluvalmentaja, joka auttoi suuresti henkisellä puolella!) sekä rutiinit! Otin aikaa itselleni; pyrin lukeman tehokkaasti ma-pe klo 8-16 jättäen illat ja viikonloput vapaaksi. Tein viikonloppuna ainoastaan harkkakokeet. Sen sijaan että stressaisin lopputulemasta, keskityin vain tekemään parhaani. "Kunhan voin sanoa tehneeni parhaani" sekä "Kunhan pääsee jonnekin" - olivatkin mieluisimmat hokemat kevään aikana tuloksiin saakka.
Pääsykoepäivänä keskityin ainoastaan tekemään parhaani. Kokeen jälkeen laskin itselleni niin, että pakosti sieltä tulee sen 130-135p ja todennäköisesti sen 140p edellisvuosien arvostelun perusteella. Uskoin että niillä pääsisi Ouluun.

Tulosten odottelu viimeisten viikkojen aikana olikin aika tuskaa, kun monet arvioivat täysin samanlaisia pisteitä ja arvelin olevani juuri rajan tuntumassa. Tilanmuutoksia kuumotellessa(joista muuten olisi voinut päätellä jo jotain!) sisäänpääsy edes Ouluun alkoi tuntua jo epätodennäköiselle. Valmistauduin uuteen pettymykseen.
Kun tulospäivä vihdoin koitti ja Kuopio julkaisi tuloksensa; olin ihan paniikissa. Oletin etten päässyt mihinkään kun opintopolussa tuijotti sekä Turku että Kuopio "kesken"kun muilla oli selkeä "hyväksytty, odottaa ylempiä" tai "hyväksytty"... Tulipa siinä hakuajan ensimmäiset itkutkin.
Hetki tämän jälkeen pisteet olivatkin päivittyneet hy:n sivuille ja järkytys oli suuri: 169p. Taisin siinä itku kurkussa päivitellä sen jälkeen opintopolkua toivoen että lukema olisi totta. Ja niin se oli. Hetkeä myöhemmin opintopolkuun päivittyi: HYVÄKSYTTY Helsingin yliopiston lääketieteelliseen!
Kyllä siinä meni pari päivää uskoa, että tämä on ihan totta. Piti nähdä omin silmin ne pisteet kokeessa sekä weboodiin päivittynyt uusi opinto-oikeus lääketieteelliseen tiedekuntaan ;D En olisi IKINÄ kuuna päivänä uskonut, että pääsisin tämän vuoden suorituksella helsinkiin!

Älkää siis KOSKAAN luovuttako!
p.s. ei, en kadu välivuosiani muualla. Tässä tilanteessa vain lopputuloksella on väliä, sillä MUSTA TULEE LÄÄKÄRI!  :tohtoritutkii: 
''To achieve your goals, you must do 200% better than what you think you can do'' -Unknown

Poissa Meredaviella

  • Perusvuotaja
  • Viestejä: 16
Vs: Sinä joka pääsit: kerro tarinasi!
« Vastaus #16 : 12.07.19 - klo:08:45 »
Pääsin ylioppilaaksi vuonna 2011, ei niin mairittelevilla yo arvosanoilla (EECCCB), jolloin oli vielä galenos käytössä. Olin sen ostanut, mutta hepreaahan se oli, koska fykebi pohjatiedot oli nollassa, en ollut käytännössä yo kokeisiin lukenut ollenkaan. Enkä jaksanut sen vuoden kokeeseen lukea, kunhan kävin katsomassa, skaalattuja taisi tulla joku 11. Haaveena ollut jo lukion alusta lääkis, mutta sosiaalinen elämä ja seurustelu vei silloin voiton. Menin sitten opiskelemaan kotipaikkakunnalle sairaanhoitajaksi, koska sinne tiesin pääseväni. Ajatuksena kuitenkin hakea kunnolla lääkikseen joskus. Olen kuitenkin semmoinen, että jos jotain aloitan niin en jätä kesken, joten seuraava haku 2015 keväällä kun 2014 jouluna valmistuin sh:ksi. Olin valmennuskeskuksen kotikurssilla ja innostusta riitti n. Pari kuukautta, kunnes työmäärä alkoi tuntumaan liian isolta ja aika liian vähältä. Kemian ehdin oppia hyvin, mutta fysiikkaa en. Luovutin rehellisesti sanottuna reilu kuukausi ennen koetta. Kävin kuitenkin kokeessa ja sain n. 35 skaalattua. Noh menin sitten töihin ja elämä vei mennessään (sain lapsen jne.). Äitiyslomalla sitten päätin että nyt sen teen tai en ikinä. Aloitin jo 2018 maalliskuun lopussa pikkuhiljaa kertaamaan lukion fykebi, tavoitteena, että kaikki kerrattu jouluun 2018 mennessä, muuten en osta mafya ja osallistu kokeeseen. No sain kerrattua ja ostin mafyn. Syksyllä lukutunteja ehkä 10-15, keväällä 15-20 ja ihan lopusta n. 25. Tuli pidettyä jouluna lomaa ja yhden epäonnistuneen harjoituskokeen jälkeen viikko lomaa vielä huhtikuussa. Muista harjoituskokeista ja vanhoista vk olisin aina päässyt sisälle. Kokeeseen mennessä kuitenkin epävarma olo, koska tuntui, ettei tämä työmäärä voi riittää. Mutta niin se vain riitti. Otin kokeessa tavoitteeksi vain kahlia mahdollisimman paljon pisteitä, enkä jäänyt surkuttelemaan yhtä tehtävää johon en osannut vastata mitään. Kiire tuli ja monivalinnatkin huiskin ihan lopuksi 30 minuutissa  ;D , onneksi oli helpot. Elämäni nopeimmat 5 tuntia, ehdin kyllä käydä vessassa ja tarkistamiseen jäi 5 min. Tuloksena siis 158,5 pistettä+ ensisijaisuuspisteet ja pääsin ykköstoiveeseeni Ouluun kolmannella hakukerralla, vaikka tämä nyt ehkä oli eka kunnollinen. Mutta pääsin, vaikka en ole ensikertalainen eikä yhteispistekiintiöön ollut mahiksia! Ja itsellä vielä on pieni lapsi ja lukutunnit vain iltaisin.  Joten koen, että kaikilla on mahdollisuuset päästä sisään jos sitä vain haluaa tarpeeksi ja valmis tekemään töitä!

Poissa rosse

  • Perusvuotaja
  • Viestejä: 35
  • Sukupuoli: Nainen
Vs: Sinä joka pääsit: kerro tarinasi!
« Vastaus #17 : 12.07.19 - klo:10:58 »
Valmistuminen 2014 syksyllä & 2019 lääkikseen sisään

Varmaan alle kouluikäisenä jo olin päättänyt, että musta tulee eläinlääkäri ja tuo haave pysyi sinne teini-iän puolelle asti. Sen jälkeen en ollut enää varma, joku luonnontieteellinen ala kuitenkin voisi olla se oma juttu. Meidän suvussa ei ole vissiin yhtäkään lääkäriä, ei ehkä muutenkaan terveydenhuoltoalalla. Kirjoitin lukiossa tarvittavat aineet, mutta melko heikoin arvosanoin, josta voi yksinomaan syyttää sitä etten lukenut yo-kokeisiin. Kävin intin, töissä kokoaikaisena ja vasta 2016 heräsi sukulaisen ohjailemana se kipinä yleiselle.


Ensimmäinen haku meni päin petäjää, samoin toinen. Olin muuttanut pääkaupunkiseudulta Kuopioon, sillä kaipasin maisemanvaihdosta ja en missään nimessä halunnut Helsingin lääkikseen, vaan jonnekkin muualle. Tein osa-aikaisena töitä ja se sotki lukurutiineja liikaa. Olin väsynyt luvuista ja vertaistukea ei käytännössä ollut. Kokeessa selviydyin molempina vuosina noin puolilla raakapisteistä.


2018 kesällä päätin, että jotain radikaalia pitää tehdä, ja hain kansanopiston lääkislinjalle. Haussa olin ensin varasijalla, mutta onneksi tuo sija vapautui vielä samana päivänä. Eli kaikki kamat myyntiin, kämpän irtisanominen, loput tavarat sukulaisen varastoon ja kavereille heipat. Olin kuukauden päästä uudessa kaupungissa, melko hukassa, mutta päämäärä oli selvä.


Syksy opistolla oli vielä haastavaa, koska olihan noista kouluajoista jo jonkin verran aikaa, ja tunneilla opiskelu sekä jatkuva sosialisoiminen kuluttivat energiaa. Päätin, että syksyllä saa vielä ottaa rennosti. Keväällä painoin jäätävästi hommia, aloitin uuden harrastuksen, kieltäydyin monista riennoista hyvällä omatunnolla ja omalla ajalla sain opiskeltua 300h aktiivisesti. Tämä siis niiden syksyn opiskelujen ja opetustuntien lisäksi, eli todennäköisesti tuona 9 kuukautena tuli opiskeltua yhteensä ainakin ~ 1200 tuntia.


Koe olikin ihan kauhea. Lähdin hyvällä fiiliksellä kuitenkin kokeesta ja avasin skumppapullon, kun pääsin ulos. Myöhemmin olin kuitenkin varma etten pääse. Silti jotenkin olin saanut räpellettyä tarpeeksi pisteitä sisäänpääsyyn, ja kun opintopolussa luki hyväksytty, luulin ilmoitusta aluksi virheeksi. Nyt on kuitenkin kämppä, opiskelupaikka ja uudet kaverit odottamassa, ja päädyin vieläpä mutkien kautta takaisin sinne ihanaan Savoon! :)

Muokkaus: Tarkennettakoon vielä, että mulle ratkaiseva tekijä oli se, että hommia painettiin oman jaksamisen mukaan jatkuvasti ja vapaata pidettiin vasta kun tuntui siltä. En stressannut oikeastaan keväällä verrattuna aiempiin vuosiin, siitä kuuluu myös osaksi kiitos opistolle :)
« Viimeksi muokattu: 12.07.19 - klo:11:03 kirjoittanut rosse »

Poissa memppu

  • Satunnaisvuotaja
  • Viestejä: 10
  • Lääketieteen ylioppilas vm. 2019
Vs: Sinä joka pääsit: kerro tarinasi!
« Vastaus #18 : 14.07.19 - klo:17:36 »
Tuntuu epätodelliselta mutta sitäkin upeammalta kirjoittaa tähän topiciin, huh.

2017: Valmistuin lukiosta EEEEEEMM-papereilla, joista M:t fysiikasta ja kemiasta. Molemmista jäi yhdet kurssit käymättä, kun olin kurssien alut (FY7 & KE5) ulkomailla. Minun oli tarkoitus opiskella kurssit tenttimällä, mutta eihän siitä tullut mitään. Kokeeseen täysin turistina, koska ylppärien jälkeen en millään jaksanut lukea pääsykokeeseen. Näin jälkikäteen mietittynä olin tällöin "tyhmä kuin saapas", vaikka olinkin menestynyt lukiossa hyvin. Olin koko elämäni halunnut eläinlääkikseen, ja katselemalla kokeesta vähän reilu 50p.

2018: Aloitin luku-urakan marraskuussa Valmennuskeskuksen kotikurssilla. Luennot tukivat minua paljon käymättömien kurssien osalta ja pääsin niistä vähän kärryille. Tein marraskuusta tammikuun alkuun töitä neljä päivää viikossa, tammikuusta n. kuukausi pääsykokeeseen tein viikonloppuja ja vähän vajaa kuukauden ennen pääsykoetta lomailin. Tein paljon töitä, mutta myöhemmin olen huomannut, että tein niitä väärin. Luin liian myöhään ja laiminlöin vapaa-ajan sekä etenkin sosialisoitumisen merkityksen. Karsin unesta saadakseni lisää aikaa opiskelulle ja lopulta ennen joulua olin burn-outin partaalla. Päätin pitää täyttä lomaa lukemisesta pari viikkoa ja jäin jälkeen valmennuskurssin aikataulusta. Keväällä kirin aikataulun kiinni, mutten silti ehtinyt tehdä tehtäviä niin paljon kuin olisin halunnut. Opiskelussani oli määrää, mutta laatu selkeästi puuttui. Opiskelin myös työpäivinä ja vapaita oli liian vähän.

Alkutalvesta aloin kyseenalaistaa koko elämän mittaista unelmaani eläinlääkärin urasta siitepölyallergioideni takia. Lopulta päädyin itseäni yllättävään ratkaisuun - halusinkin hakea ihmislääkäriksi, en eläin. Allergisoitumisen riski olisi ollut liian suuri ja luku-urakan aikana kiinnostus ihmiseen kasvoi kasvamistaan. Päätin hakea eläinlääkiksen sijaan Ouluun yleiselle.

Jäin koulupaikasta 12 raakapistettä, viisi skaalattua.

2019: Päätin, että pistän kaiken peliin. En halunnut olla osa vuoden 2020 muutoksia. Ostin samaisen valmennuskurssin kuin vuonna 2018. Luennoista ei ollut minulle kovin paljon hyötyä enää tänä vuonna, mutta tieto uuden OPSin muutoksista oli tarpeen. Kävin töissä samalla lailla kuin vuonna 2018. Muutin omilleni ja sain paljon paremman lukurytmin kuin edellisenä vuonna. Aamu alkoi 9-9.30, loppui ihan viimeistään viideltä. Aktiivisia lukutunteja 5-8h, yleensä vähemmän oli enemmän. Yhtenäkään viikonlopun päivänä en edes katsonut kirjoihin päin. Pidin huolta, että aika riitti myös harrastuksille ja sosiaalisille kontakteille. Opin viime vuoden virheistäni, joita en halunnut toistaa. Lomailin, jos alkoi tuntua tukalalta. Opiskelu alkoi tuntua itsessään motivoivalta ja kiinnostavalta. Sain kiinni etenkin omista vaikealta tuntuneista asioista ja osasin vahvistaa niitä. Hakeuduin epämukavuusalueelle useammin kuin koskaan aiemmin, ja se tuotti tulosta. Kokeeseen mennessä oloni oli luottavainen ja tyyni - olin tehnyt kaikkeni.

Kokeessa oli muutama hyvä tärppi, jonka olin tietoisesti opetellut ja olin arvannut kokeeseen tulleen. Suurin osa kokeen tehtävistä tuntui kuitenkin todella oudoilta, mutta maltoin mieleni ja täytin jokaiseen tehtävään jotakin. Kokeen jälkeen jäi risiriitaiset fiilikset - olin osannut paljon, mutta paljon jäi osaamatta. Oloni oli kuitenkin helpottunut ja lohdullinen. Kotona laskin pisteeni enkä ollut uskoa, että olin osannut paljon oikein. Minulla oli pieni toivonkipinä ja toive siitä, että pääsisin sisään kouluun. Olin positiivinen, mutten uskaltanut kuitenkaan ajatella, kuinka iso romahdus olisi jos paikka ei aukeaisi.

Ja niin se sitten lopulta aukesi. Paikka Kuopion yleiseltä, jonne ensimmäisenä hain. Pääsin sisään reilulla marginaalilla, kun viime vuonna jäin lähelle, mutta silti todella kauas. Tänä vuonna sitä ongelmaa ei ollut. Kaikki se tehty työ palkittiin, enkä ole koskaan kokenut sellaista tunnetta, minkä sain päästessäni sisään kouluun. Kliseisesti sanottuna kaikki se opiskelu ja stressi oli tämän arvoista. Ihan älyttömät tsempit kaikille hakijoille ja hirmu paljon onnea sisäänpäässeille tuleville kollegoille!
Seuraa lääkistaivaltani Kuopiossa blogistani!

Poissa tiiavoitto

  • Alkuvuotaja
  • Viestejä: 2
  • fuksi 2019
    • Instagram
Vs: Sinä joka pääsit: kerro tarinasi!
« Vastaus #19 : 18.07.19 - klo:12:55 »
Valmistuin jouluna 2016 lukiosta. Haaveilin pitkään eläinlääkiksestä, mutta lukion loppupuolella päädyin kuitenkin hakemaan yleiselle Kuopioon, kun kaikki tutut eläinlääkärit sanoivat, että jos yleinen kiinnostaa yhtään niin älä hae eläinlääkikseen. Lukio oli mennyt vähän niin ja näin. Olin aina selvinnyt kursseista yhden illan lukemisilla ja oikeasti en asioita siis osannut. Bilsasta sain E:n ja fysiikasta C:n. Kemian kursseja en ehtinyt kaikkia edes käydä.

Hain keväällä 2017 Valmennuskeskuksen valmennuskurssin avulla, mutta en ihan hahmottanut kuinka paljon opiskelua pääsykoe oikeasti vaatii ja jäin kauaksi sisäänpääsystä. Myöskään tuollainen luentotyyppinen valmennus ei sopinut mulle yhtään.

 Syksyllä 2017 aloitin Mafyn etäkurssin kun Mafysta olin kuullut paljon suosituksia. Sain vihdoin kiinni siitä kuinka oikeasti pitää opiskella maximoidakseen oppimisen ja kuinka paljon lääkikseen pääseminen oikeasti vaatii. Tein jouluun asti päivätöitä ja sen jälkeen jäin pelkästään lukemaan ja pyörittämään omaa yritystäni. Ja jäinkin vuonna 2018 vain 2 raakapisteen päähän sisäänpääsystä Kuopioon. Tästä motivoituneenaa ajattelin, että vuosi 2019 on mun sisäänpääsyvuosi.

Aloitin lukemaan syksyllä 2018 jo lokakuussa ja oikeastaan koko kevät menikin kertaillessa, sillä lähtötasoni oli jo hyvä, jonka lisäksi olin aloittanut tarpeeksi ajoissa. Käytin jälleen Mafyn etäkurssia ja harjoituskokeet menivät pääasiassa oikein hyvin. Kävin korottamassa biologian E:stä L:ksi ja fiilis ennen koetta oli hyvä. Koetta edeltävänä yönä kuitenkin nukuin vain kolmisen tuntia ja itse kokeessa tein totaalisen alisuorituksen omasta mielestäni. Olinkin varma, etten pääsisi sisään ellei koe ollut oikeasti niin vaikea kun puhuttiin. Ja ilmeisesti se oli sillä pääsin ihan reilusti Kuopion yleiselle kolmannella hakukerralla vuonna 2019! Lukutunteja kertyi kahtena viimeisenä hakukertana yhteensä noin 1500h.

Tsemppiä kaikille :)
« Viimeksi muokattu: 18.07.19 - klo:12:57 kirjoittanut tiiavoitto »

 

Seuraa meitä