Hakukertojen määrä ja pituus suhteutettuna sisäänpääsyyn

[KappoHimpus]

Hei,


Olisi mielenkiintoista vähän kuulla teiltä hakijoilta ja jo sisäänpäässeiltä, että kuinka monta hakuyritystä teillä on ollut takana ja miten olette menestyneet tai pystyneet kehittämään tasoanne hakuvuosien välillä?


Tietysti yksi tärkeä kysymys on valmistautuminen. Kuinka kauan käytitte aikaa niin sisäänpäässeet kuin hakijatkin valmistautumiseen? Milloin aloititte ja montako tuntia käytitte päivässä aikaa lukemiseen?


Se on selvää, että lääkikseen pääsy vaatii niin perustasoiselta kuin jopa vähän "paremmaltakin" kovaa työtä. On käynyt foorumeilta ja ihmisten puheistakin ilmi, että perustasoinen (B-M papereilla kirjoittaneet) ovat päässeet keskimäärin 3-4 yrittämällä, kun taas vähän paremmin kirjoittaneet (E-L) 2-3 yrittämällä. Tämä siis ihan karkeasti kuvattuna. Toki muutkin asiat aina vaikuttavat onnistumiseen; tuuri, paineensietokyky, henkinen mielentila yms. Maratoniin voi henkisesti ja fyysisesti treenata kuka vaan sitkeästi, mutta pika-aitoja ei kuka tahansa noin vain hyppele 


Itse olen hakenut hampaalle ekalla hakukerralla 4,5 kk valmistautumisella ilman valmennuskurssia ja päivittäinen lukuaika oli 4-6 h välillä, mutta pääsääntöisesti kuitenkin 6 h (ilman taukoja laskettuna) ja usein vklt olleet vapaita, toki kevättä kohti tiivistin tahtia. Voin kyllä sanoa, ettei se riittänyt yhtään mihinkään. Noh, menestys oli sen mukainen, ettei asioita hallinnut läheskään riittävästi ja sain ekalla yrittämällä 22+rapiat skaalattua pistettä (sis.pääsyraja ollut skaalattuna silloin 51-55 pisteen luokkaa riippuen hakukohteesta). Tämän jälkeen sain vaan lisää buustia yrittää uudelleen ja motivaatio nousi entisestään. Tämä vuosi oli sitten toinen hakukerta ja aloitin lukemisen jo syyskuun puolivälin tienoilla ja 6 h arkipäiväisellä lukemisella ja joskus luin satunnaisesti lauantaisinkin. Olin valmennuskurssilla ja koin sen ihan hyödylliseksi. Keväällä kiristin ihan reilusti tahtia ja luin jossain kohtaa miltei joka päivä. Koin sen hyödylliseksi, koska tuntui että taso nousi vielä entisestään. Mutta sitten kaatui koko pääsykoe, kun valintakriteerit muuttuivat ja tuli tämä surullisen kuuluisa etäkoe. Noh siinä kävi sitten niin, että sain 55 p/115 p ja hampaan raja oli sen 61 p eli ei jatkoon. No se jäi tietysti kirvelemään, koska uskoin että olisi ollut ihan hyvät saumat jatkoon ja jäi harmittamaan ehkä eniten se, kun ei tiedä millainen taso olisi ollut ihan oikeassa kokeessa. Luulen, että rajojen alapuolelle jäi minun lisäkseni myös paljon potentiaalisia hakijoita, jotka olisivat voineet menestyä ihan oikeassa kokeessakin.

Ei auta itku markkinoilla ja uutta yritystä vaan putkeen    Aloitin lukemisen jo heinäkuun alussa kohti 2021 pääsykoetta. Ajattelin, että nyt aloitan oikeasti hyvissä ajoin ja tästäkin vaan noustaan. Mutta sitten sain työtarjouksen ja soppari on lokakuun loppuun asti. Ajattelin, että jes taloudellinen tilanne kohenee huomattavasti ja raha tulee todella tarpeeseen, mutta sitten mietin tuota valmistautumista. Työn takia "menetän" vähän reilu 3 kk lukuaikaa ja vähän pelkään, että voisiko jäädä siitä kiinni se ensi vuoden sisäänpääsy, koska olin päättänyt että ensi vuonna ollaan todellakin sisällä (vaikkei tietenkään mikään ole varmaa, mut asenne ratkaisee, right?). Nyt pääsisin aloittamaan vasta marraskuussa, vaikka olin pohtinut vakavasti että lukisin välillä töiden jälkeen ja viikonloppuisin, mutta jaksaisinkohan? Lähipiiri on ollut sitä mieltä, ettei pari kk luku-urakkaa kaada ja pieni työputki voi antaa vaan lisää draivia opiskeluun, mutta mene ja tiedä.

[Ellutinh]

Noh, sisäänpääsyhän riippuu ainoastaan siitä kuinka hyvin osaa asiat. Kolmella ekalla haulla sain kokeesta 116-117 pistettä ja lukemiset oli aika surkeita. Yksinkertaisesti liian vähän tehtäviä alla ja muuta elämää tiellä. 2019 koetta varten luin sitten sen 600h, josta ei kyllä montaakaan tuntia käytetty mihinkään peruskauraan. Jos oikeesti haluaa päästä kokeella sisään niin vaikeimmat tehtävät vaan pitää mennä ekalla oikeen 5-10 minuutissa, mieluummin viidessä kuin kymmenessä. Sillä vikalla yrityksellä vetäsin kokeesta 158,5 pistettä ja sukkana sisään. Toinen tärkeä asia on että paineen alla ei saa murtua vaan enemmänkin muuttua timantiks ja tiristää itsestään entistä parempaa tulosta. Hyvä indikaattori mun mielestä on jos harkkakokeista pääsee huonoimpinakin päivinä rajan yli.


Tuohon tilanteeseen pääsee tietenkin vain opiskelemalla, riippuu jokaisen omasta lähtötasosta että kauanko sen unelman eteen joutuu raatamaan.    Ihmiset haluais aina kovasti valmiin kaavan menestykseen mutta ei siinä auta kuin laittaa peppua penkkiin ja opiskella niitä omia heikkouksiaan kunnes onnistuu.

[KappoHimpus]

Kuulostaa aika tiukalta tuo mainitsemasi 5-10 min suoritus pääsykokeen vaikeimmissa tehtävissä. Tehtävien suorittaminen riippuu aika pitkälti tehtävien laadusta, helpot pitäis mennä aika sukkelaan ja vaativiin jäädä enemmän aikaa, mitä käytettävissä on. Mutta iso hatunnosto, jos olet kyennyt laskemaan vaativatkin tehtävät noin järjettömän nopeassa ajassa ja saanut kunnioitettavan pistemäärän vielä, hienoa!


Mielestäni tähän pääsykokeessa pärjäämiseen ei ole oikein muuta menestysreseptiä kuin raaka kova työ ja pitkäjänteinen opiskelu laadusta tinkimättä. Ja kaiken lisäksi motivaation on oltava valtameren kokoinen.


Itse ainakin laskin tämän vuoden haussa kaikki perustehtävät, mutta en ehtinyt ainakaan valmennuskurssin soveltavia tehtäviä tekemään kuin muutaman. Halusin saada perustehtävät ensin hyvin haltuun ja hyvän laskurutiinin alle ennenkuin siirryn soveltaviin. Aika oli tässäkin tapetilla, kun en kuitenkaan omasta mielestäni saanut vielä riittävän nopeaa laskurutiinia alle. Ongelmani ei ollut niinkään osaaminen vaan nopeus ja tehokkuus. Lisäksi tuntui vähän siltä, etten saanut niin paljon valmennuskurssin opetuksesta irti kuin mitä odotin/toivoin ja koin pikkasen, että "tuhlasin" tunneilla istumiseen aikaa. Taidan ehkä olla vähän "tee se itse"-tyyppiä    Paineensietokyvystäni en ole kovinkaan huolissani, vaikka toki koetilanteet aina vähän jännittävät muttei niin paljon, että muuttuisin radioaktiiviseksi.


Tällä hetkellä mieltäni askarruttaa tuo reilun 3kk lukuajan menetys työn takia, koska se on mielestäni aika paljon. Yhtään en osaa sanoa riittääkö reilun puolen vuoden puristus ensi vuonna sisäänpääsyyn. Toki uskon kehittyväni edelliseen hakukertaan verrattuna, mutta kuinka paljon, niin jää nähtäväksi. Yritän kyllä kaikkeni, että pääsen rajan yli 

[Ellutinh]

Uskon, että riittää hyvin kun on perusasiat jo opittuna.    Itse ehkä tuon kolmen kuukauden aikana kertaisin perusasiat jos ei ole aikaa kunnolla lukemiseen, sitten olisi jo teoriat paremmassa muistissa kun alkaa kunnon työt opiskelujen suhteen. Asiat kuitenkin unohtuu aika nopeasti, tuskin olisin esim tänä vuonna enää päässyt sisään kun ei ole aktiivisesti kerrannut mitään. Laskunopeuteen auttaa mun mielestä eniten se ymmärrys, kun osaa teorian niin lampun pitäisi syttyä pään päälle aika nopsakkaa kun lukee tehtävän kerran tai pari kertaa. Itse olen ehkä käyttänyt aina hetken siihen, että varmasti luin tehtävän oikein niin osaa lähteä kerralla ratkaisemaan. Tietenkin pääsykokeessa ei todennäköisesti osaa kaikkea ja sitten pitää vain valita itselleen parhaat tehtävät: yksi tuttu teki jopa niin että sisään päästessään oli kokeen alussa ruksinut vaikeimman tehtävän kokonaan yli eikä edes yrittänyt sitä ja käytti siitä yli jäävän ajan muiden tehtävien ratkomiseen.

[KappoHimpus]

Mukava kuulla, minkälaisilla strategioilla ihmiset ovat kokeessa onnistuneet ja sisäänpäässeet. Itse yritän luottaa vankkaan laskurutiiniin ja hyvään perusasioiden hallintaan, joiden avulla soveltavatkin luonnistuu nopeammin. Mielestäni muutenkin rautainen laskurutiini on kyllä kokeessa onnistumisen edellytys. Yhtään ei saisi jäädä jumittamaan tehtävien kohdalla. Joskus on vaikea tunnistaa oikeasti vaativat tehtävät, kun kokeen laatijat osaavat pukea tehtävänannon sellaiseksi raamatuksi, johon on lätkäisty paljon erilaisia numeerisia arvoja, joita kaikkia ei edes tarvitse itse laskuun. Paljon ollu hirveä litania shittiä, mutta tehtävä ollutkin varsin helppo. Mutta kyllä mun mielestä kannattaa ehkä siltikin jättää tollaset aika vimpoiks, koska siihen lukemiseenkin tuhraantuu kuitenkin aikaa.


Niin se on kyllä aivan totta, että asiat unohtuu ja sitä pahaa pelkäänkin itsekin, joten pakko se kyllä ainakin on vähintään viikonloppuisin lukea, jos ei iltaisin jaksa. Sitten kyllä hippokampus (tai siis KappoHimpus) näyttää, mikä on homman nimi 

[hepariini]

Pääsin tänä vuonna Tampereen yleiselle. Hakukertoja tuli yhteensä kaksi kappaletta. Aloin lukea vuoden 2019 kokeeseen elokuussa Mafyllä töiden ohella ja tammikuussa vähensin töitä. Lukiosta oli vierähtänyt jo useampi vuosi, ja etenkin fysiikkassa olin aivan pihalla. Kemia oli hyvin hallussa edellisten opintojen myötä. Kokeessa fysiikka olikin heikkous. Jäin 2,5p ei-ensikertalaisten Oulun rajasta.


Vuoden 2020 kokeeseen aloin lukea tammikuussa Mafyn itseopiskelumateriaalilla toista kertaa. Opiskelin pääasiassa fysiikkaa ja bilsaa, kemiaa vain vähän. Kun pääsykokeiden ilmoitettiin peruuntuvan, lopetin lukemisen kuukaudeksi epävarmuuden aiheuttaman ahdistuksen takia. Tsemppasin kuitenkin vielä ennen 1. vaihetta. 1. vaiheesta sain pisteitä 85 ja pääsin jatkoon. En juurikaan opiskellut mitään uutta ennen 2. vaihetta, pääasiassa kertailin.


2. vaiheessa kävin kaikki tehtävät läpi ja merkkasin, mitkä ovat helppoja ja mitkä vaikeita. Aloitin helpoista: bilsan tehtäviät ja sitten siirryin kemiaan. Lopuksi aikaa taisi jäädä n. 1,5h fysiikoille. Fysiikasta jäi 2 tehtävää tekemättä, heitin näihin viimeisillä minuuteilla muutaman kaavan irtopisteiden toivossa


Kokeen jälkeen odottelu oli tuskaista, mutta lopulta tulokset tuli ja työ palkittiin! Sain 144 pistettä kokeesta ja pääsin kirkkaasti ykkösvaihtoehtoon. Suurin ero viime vuoteen tuli fysiikan osaamisesta, laskurutiinin kehittäminen antoi lisää pisteitä riittävästi. Lukutunteja kertyi kahden vuoden aika n. 420. Luin yleensä päivässä korkeintaan 4,5 tuntia (kolme 1,5h pätkää), sillä huomasin, että jos luen pidempään en jaksa keskittyä kunnolla. Kävin molempina keväinä töissä, yleensä 2-3 päivää viikossa ja pidin joka viikko vapaapäiviä. Lisäksi pidin tosiaan kuukauden tauon lukemisesta keväällä. Ymmärrys materiaalista ja laskurutiini olivat kuitenkin hyvät, joten tämä ei haitannut.

[Uc]

Pääsin tänä vuonna Tampereen yleiselle. Hakukertoja tuli yhteensä kaksi kappaletta. Aloin lukea vuoden 2019 kokeeseen elokuussa Mafyllä töiden ohella ja tammikuussa vähensin töitä. Lukiosta oli vierähtänyt jo useampi vuosi, ja etenkin fysiikkassa olin aivan pihalla. Kemia oli hyvin hallussa edellisten opintojen myötä. Kokeessa fysiikka olikin heikkous. Jäin 2,5p ei-ensikertalaisten Oulun rajasta.


Vuoden 2020 kokeeseen aloin lukea tammikuussa Mafyn itseopiskelumateriaalilla toista kertaa. Opiskelin pääasiassa fysiikkaa ja bilsaa, kemiaa vain vähän. Kun pääsykokeiden ilmoitettiin peruuntuvan, lopetin lukemisen kuukaudeksi epävarmuuden aiheuttaman ahdistuksen takia. Tsemppasin kuitenkin vielä ennen 1. vaihetta. 1. vaiheesta sain pisteitä 85 ja pääsin jatkoon. En juurikaan opiskellut mitään uutta ennen 2. vaihetta, pääasiassa kertailin.


2. vaiheessa kävin kaikki tehtävät läpi ja merkkasin, mitkä ovat helppoja ja mitkä vaikeita. Aloitin helpoista: bilsan tehtäviät ja sitten siirryin kemiaan. Lopuksi aikaa taisi jäädä n. 1,5h fysiikoille. Fysiikasta jäi 2 tehtävää tekemättä, heitin näihin viimeisillä minuuteilla muutaman kaavan irtopisteiden toivossa


Kokeen jälkeen odottelu oli tuskaista, mutta lopulta tulokset tuli ja työ palkittiin! Sain 144 pistettä kokeesta ja pääsin kirkkaasti ykkösvaihtoehtoon. Suurin ero viime vuoteen tuli fysiikan osaamisesta, laskurutiinin kehittäminen antoi lisää pisteitä riittävästi. Lukutunteja kertyi kahden vuoden aika n. 420. Luin yleensä päivässä korkeintaan 4,5 tuntia (kolme 1,5h pätkää), sillä huomasin, että jos luen pidempään en jaksa keskittyä kunnolla. Kävin molempina keväinä töissä, yleensä 2-3 päivää viikossa ja pidin joka viikko vapaapäiviä. Lisäksi pidin tosiaan kuukauden tauon lukemisesta keväällä. Ymmärrys materiaalista ja laskurutiini olivat kuitenkin hyvät, joten tämä ei haitannut.

No oli kyllä kuin omasta hausta vuosi sitte pari pistettä oulun rajasta. Tänä vuonna 1. Vaiheesta 87 pojoa ja 2. Vaiheesta 137 pistettä. Oulu olikin ykkösenä ja sinne mentiin.


Töiden ohella luin illat, viikonloput ja keväällä pidin vapaapäiviä, osin pakotettuna koronan takia.